Julkista ?

Voi olla julkinen tai voi olla salainen (jos oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain nojalla on määrätty salaiseksi). Jos julkinen, sen tietysti saa ko. käräjäoikeudesta, jos käräjäoikeus on sovinnon vahvistanut.

Aloittajalle:

Kokeneena oikeuskonkarina muutama juridinen seikka:

A) Asioissa joissa sovinto on sallittu, sitä usein myös oikeuden tuomarit suosittavat. Sovintoasia löytyy Oikeudenkäymiskaaren 20. luvusta. Googleta se Finlexistä.
A.1. Jos aikoo saada ns. tuomioistuimen vahvistaman sovinnon, sovintoasiakirja tarvitaan. Sopimus, jossa osapuolet (allekirjoituksellaan) sitoutuvat...”Me allekirjoittaneet sovimme seuraavaa...”

A.2 Tuomioistuin ei voi vahvistaa muuta kuin lainmukaisen sisällön sovinnon. Mitään älyttömyyksiä siinä ei siis voi olla. (Tästä esimerkkiä kohta..)

A.3. Kun sovintosopimus on tehty, asiat keskenään sovittu – asiakirjan voi viedä ao. tuomioistuimeen, ja siellä se vahvistetaan. Kannattaa soittaa ao. käräjäoikeuden kansliaan ja saada tietoa, miten.

A.4. Jos sopii suullisesti, se on huteraa, sillä jatkossa voi tulla uuttaa kiistaa. Eli relevantit seikat paperille.

A.5. Jos asia etenee tuomioistuimeen, ja se vahvistetaan, siinä ei mene kauan. On huomattava, että tuomioistuimen vahvistama sovintosopimus on lainvoimaisen tuomion veroinen. Sopimuksen sisältöasioista ei siis jatkossa voi enää prosessata!

Eli? Sovintoratkaisua puoltaa moni seikka. Mutta kaikkia seikkoja pitää tarkasti pohtia, ettei anna esim. saattaa itseään koukkuun.... menettämään oikeudellisia etujaan?

B) Riita-asioista voi sopia myös kahdenvälisellä sopimuksella, ilman tuomioistuimen vahvistusta.
Sellainenkin sopimus kannattaa varustaa kahden esteettömän todistajan allekirjoituksella, jatkoa ajatellen... Nykyisin suositellaan ja käytetään sovintoasiaa myös lievien rikosasioiden ratkasemiseksi.

Sitten, eräitä seikkoja, kohdassa C. Ja jotta ei tämä viesti venyisi, se toisessa viestissä..

Jatkoa..
C. Mitä tulee ”salaiseen” ja julkiseen sopimusasiaan, siihen pätee seuraavat säännöt:
Tuomioistuimen vahvistama sovinto on yleensä julkinen asiakirja, koska se rinnastetaan lainvoimaiseen tuomioon.

Jos sovintosopimus on vain kahdenvälinen, eikä sille pyydetä vahvistusta tuomioistuimesta, se on tietenkin vain asianosaisjulkinen.

Ja nyt eräs esimerkki. (A.2.)

Olin käynyt jo useita vuosia käräjiä hometalopetoksen uhrina. Vastapuolet (myyjä ja pankkilaitos) olivat vaatineet käräjäoikeudessa härskisti juttujen ratkaisua, ilman käsittelyä. Asia meni siis hovioikeuteen. Kovassa uupumustilassa ( jo neljä vuotta juttua oli jauhettu..) esitimme hoviokeudelle, että onko mahdollista koettaa sovintoratkaisua? Kyllä. Se oli mahdollista, vaikka harvinaisempaa, hovioikeusasteella.
Vastapuolen (myyjä pankkilaitos) asianajaja Vesa Hirvonen oli sitten laatinut ns. ”sovintosopimuksen”, HO:lle tarkoitetettuna. Se oli järkyttävä esitys! Asianajajamme nauroi sille, hovioikeus totesi, ettei ko. Sopimusluonnoksen pohjalta voi edes neuvotella, HO:ssa...
Sovintoluonnos sisälsi kirityksen, kiskonnan, uhkausten asiaa. Ja useaan kertaa oli lause:- Tämä on täysin salainen sopimus... ja jos me (uhrit) sen voimaan tultua a) lausumme itse, taiB) jonkun kolmannen osapuolen kautta sanaakaan sopimuksesta, ”kaikki pitää maksaa korkoineen takaisin”...

Sopimusluonnos oli kuin mafiosojen manuaalista! Siinä meitä hometalopetoksen uhreja kiristettiin luopumaan lainmukaisesta sananvapaudestakin!

No, ei siis ihme, ettei hovioikeus voinut noteerata sopimusluonnosta pöytään! Tuomioistuin ei voi vahvistaa sellaista, jossa on jokin lainrikkomuksen tai lainmukaisten oikeuksien riistämisen seikka!

Sitten, piti itse laatia lainmukainen ja asianmukainen sovintoluonnos. Se kelpasi HO:lle, ja 5.9.2001 istuimme Vaasan HO:ssa sovintoa hieromassa. Pankin ja myyjän yhteinen asianjajaja Vesa Hirvonen hikoili, kännykkä oli kovassa käytössä. Piti varmistaa, kelpaako H:n perheen sopimusartiklat? Kyllä... Ja puolisen päivää istuttuamme päästiin niin pitkälle, että sopimus oli allekirjoituksia vailla. Tuomioistuin vahvistaisi sen, kun se sinne toimitettaisiin...

No, pankkilaitos kuvitteli, että se ”voittaisi” jutun, ja niinpä se rikkoi sopimuksen viikon kuluttua.
Se rupesi vaatimaan sellaista, joka oli lainvastainen vaatimus, ja HO sanoi että sellaista sopimusta he eivät voi vahvistaa... Ja sitten?

Syksyllä 2001, hovioikeus palautti juttujen käsittelyn takaisin Äänekosken käräjäoikeuteen. Aloitettiin juttujen jauhaminen aakkosista! Tuloksella, että pankkilaitos kärsi lopuksi rökäletappion. Me hometalouhrit voitimme. Kesäkuun 10. v. 2002 käräjäoikeus julkisti tuomiot.
A) Pankki hävisi velkomisasian, B) Pankki tuomittiin (55.000 e) vahingonkorvauksiin, yhdessä hometalon myyjän kanssa, C) myyjä hävisi: kauppa tuomittiin purettavaksi, kauppahinta kokonaan palautettavaksi. Sittemmin tuomiot pysyivät HO:ssa, v. 2003.

LOPUKSI

Hankkeilla ollut sovintosopimus olisi säästänyt kaikkien resursseja. Se olisi ollut kohtuullinen, vaikkakin laiha sovinto meille ostajille. Hovioikeudenneuvos Raimo Risku, joka johti HO:ssa neuvottelua, lausui: Toivon kovasti että sovinto syntyisi! Ellei se synny, tätä asiaa käsitellään ties miten ja missä... Se ei kelvannut pankille, joka valtaansa luottaen kuvitteli siis voittavansa?

Pankille koittivat ankeat ajat. Sen imagohaitta... josta se valitti, ja koetti vaientaa jopa (minun) laillisen sananvapauteni! Mutta oikeudenkäynnin julkisuus huomioiden, saatoin vapaasti kirjoittaa (kirjankin) ko. Oikeusasioiden viidakosta!

Huonoon sopimukseen ei kannata suostua! On myös pari muuta sovintotason hanketta ollut, mutta tämä tällä kertaa!

Aloittajalle: Jos mahdollista, pyydä jonkun lainoppineen silmäystä aiotulle sovinnolle!!

MLHie..

Oikeudenkäymiskaari 20:3.2
"Tuomioistuin vahvistaa sovinnon kirjallisesti. Ratkaisusta on käytävä ilmi sovinnon kohteena oleva asia ja sovinnon sisältö."