Ihastunut maanis.dep tyttöön...

Auttakaa. Jos joku jaksaisi lukea tämän... Olen ihastunut luokallani olevaan pian täysi-ikäiseen tyttöön, jolla on mielenterveysongelmia, mahdollisesti maanis-dep. Ainakin siitä on ollut puhetta. En tiedä sairaudesta paljoa, vaikka äidilläni se on. Muuta kokemusta mulla ei ole.

No tämä tyttö on aika levoton ja ei meinaa suoriutua koulusta millään. Yritän auttaa häntä siellä ja kannustaa häntä tulemaan kouluun. Hän on ollut osastolla ja laitoksessa jne. Hän on kokoajan ongelmissa ja tekee pahojaan. Hän on ilmeisesti myös itsetuhoinen ja viiltelee, hänen kätensä ovat ihan järkyttävää katseltavaa.

Inhottavan tästä tilanteesta tekee myös se, että hän ei vaikuta olevan kiinnostunut minusta lainkaan. Eli minä kärvistelen ihastukseni kanssa yksin ja yritän tukea häntä mutta hän vähät välittää minusta. Hän selvästi haluaa minultakin huomiota kertomalla itsetuhoisia juttujaan, mutta en voi tehdä mitään, auttaa mitenkään tai estää häntä satuttamasta itseään. Minun mielipiteelläni tuskin on hänelle väliä.

En osaa tulkita häntä ollenkaan. Kun emme vielä tunteneet, kuvittelin että hän voisi olla kiinnostunut minusta kun katseli minua välillä. Joten rohkenin puhumaan hänelle. No nyt me hengaamme koulussa, mutta hän ei ole kiinnostunut puhumaan minun asioistani tai kyselemään kuulumisiani, hän puhuu kanssani vain koulujutuista ja haukkuu opettajia ja kiroaa koulua. Tai sitten puhuu omista asioistaan jos minä kysyn.

Aina kun hän tulee kouluun, hän ensimmäiseksi laittaa minulle viestiä ja kysyy missä olen jotta voi tulla seuraani. Se on hyvin hämmentävää, että hän haluaa olla seurassani koulussa mutta on hyvin välinpitämättömän oloinen suhteeni. Emmekä juuri juttele vapaa-ajalla. Olen pyytänyt häntä ulos, mutta hän ei silloin päässyt, koska oli taas jossain ongelmissa. Kerran keskustelun lomassa hän mainitsi, että minun pitäisi hänen kanssa lähteä joskus erääseen paikkaan, mutta en tiedä oliko hän tosissaan. Haluaisin todellakin viettää hänen kanssaan enemmän aikaa..

Ja samaan aikaan en haluaisi. Kun hän on minua kohtaan niin välinpitämätön. Se on outoa, kun toisina päivinä hän on puheliaampi, ja vaikuttaa kiinnostuneemmalta minun puheistani, katsoo enemmän minua silmiin ja istuu vieressäni. Toisina päivinä hän taas vaikuttaa niin hermostuneelta ja haluaa vain pois koulusta eikä muuta ajattele.

Välillä tuntuu, että onko hänen päänsä sisällä vain niin kova "melu", ettei hän yksinkertaisesti pysty keskittymään muihin ihmisiin??

Tämä sattuu niin paljon, kun tykkään hänestä. Ja olen huolissani. Pitäisikö minun vähentää hänen kanssaan olemista ja juttelua? Pitäisikö lopettaa hänen auttaminen koulussa? En kestä kuulla ja nähdä hänen itsetuhoisuuttaan kun en siihen voi vaikuttaa. Enkä tahdo olla hänelle pelkkä merkityksetön kouluseuralainen, jonka jutuista hän ei ole kiinostunut. En jaksa kanssakäymistä hänen kanssaan, jos en saa mitään takaisin. Lakkaanko nyt vain odottamata häneltä turhia ja koitan unohtaa hänet? Kiitos jos joku voi auttaa/ jollain on jotain mielipiteitä....