Mikä ihme vaivaa

........meidän lapset saa valita vierailulla ruokapöydässä missä haluavat. Kotona kylläkin heillä on omat paikkansa johon muut ei saa istua.
Ennen ruokailua he saavat syödä jo katetulta pöydältä kurkut, salaatit, juustot, makkarat jne, siis vierailulla. Ei tarvitse odotella muita syöjiä kun lapsoset jo aloittavat.
Vanhempana laitan lapset etusijalle, ei muuta.

Juur näin toissapäivänä, kun isoäitinsä kanssa oli tuollainen lapsonen optikolla. Hän meinasi laittaa ihan koko paikan remonttiin, mutta mummo vaan katseli pokia. Optikkotäti joutui sitten puuttumaan asiaan, ennekuin kaikki laitteet oli mäskänä ja silmälasit lattialla ja johan alkoi mummoakin kiroiluttaa pojan käytös.
Mitäs yksityisyrittäjä voi tuossa tilanteessa tehdä? Antaa porttikielto molemmille vaiko vain kauhukakaralle?

Joo,terve vanhemmuus taitaa olla hukassa.Joskus tuntuu kuin ihmiset vetäisivät jotain näytelmää läpi,ainakin julkisissa liikennevälineissä. teennäistä ja rasittavaa seurata filmaamista. Enne lapset vietiin koko kesäksi maalle ja syksyllä menivät taas kouluun. On täällä Pohjolassa tehty iso numero mokomasta lisääntymisestä.Eri asia on sitten nämä Eerikat.

Kyllä se minuakin ihmetyttää, miksi niitä lapsia pitää koko ajan miellyttää niin kamalasti. Jos pentu haluaa jotain ja sen kieltää, niin kun vaan sinnikkäästi jankuttaa lopulta itkun kanssa niin miellytettävähän sitä sitten on? Eikö kodeissa ajatella ollenkaan minkälaisia esimerkkejä saavat luotua?
Usein tulee tyhjä tunne kun katsoo vanhempien ns. viettävän aikaa lapsen kanssa. Lapsi keinuu tms. kiipeilee ja vanhempi plärää puhelintaan. Kysyy lopuksi että joko mennään, leikitkö tarpeeksi jo niin mennään ostamaan jädet. Tuo välinpitämättömyys kylmää. Iloisia ja onnellisia lapsennaamoja näkee nykyisin melko harvoin. Sen sijaan myrtyneistä ja totisista naamoista ei ole pulaa.

Eräs onneksi entinen sijaisvanhempi esitti niin pontevaa sijaisvanhempaa, niin pontevaa sijaisvanhempaa, etten nähnyt koskaan hänen käytöksessään minkäänlaista empatian häivähdystäkään. Todella karmea ilmestys kaikin puolin.

Onneksi Facebookissa on sentään täydellisiä vanhempia.
Tässä esimerkki: https://www.youtube.com/watch?v=o_5OtsdBBIg

Naapurin läskituhero on lastenhoitaja jo kolmannessa polvessa ja ollaan niin ammattilaista että, omat kakarat terrorisoi koko kulmakuntaa eikä mitään rajoja ole.
Mutta onhan sanonta ettei suutarin lapsilla ole kenkiä.

Nykyään pelätään lapsen itkua ja curling-vanhempi hätääntyy siitä niin että antaa periksi tai alkaa hyvitellä runsaskätisesti. Oikein ruokitaan sitä lapsen huonoa käytöstä, että se lisääntyisi. Lapsi oppii feikkaamaan paremmin ja seuraavalla kerralla tuloksena on kahta kovempi vaatimus ja lapsen tyytyväinen virne selän takana kun taas onnistui. Miksi ihmeessä vanhemmat ajattelevat vain itseään ja omaa helppoa olemistaan. Ei lapsi opi hillitsemään itseään ja toimimaan yhteiskuntakelpoisesti vanhemman antaessa jatkuvasti kaiken mitä pikkuherra tai pikkuneiti vaatii.

Tervetuloa tähän päivään.

Mulle soitti lapseni luokkakaverin mamma, lapset siis tokaluokkalaisia.
Ihan vaan ilmoitti, että hänen lapsensa oli kesken duunipäivän soittanut ja kertonut minun lapseni saaneen lahjaksi erään uuden tuotteen, ja että hänen lapsensa TAHTOO sitten itselleen meidän lapselta sen edellisen vastaavan tuotteen.
Hetken vetäisi minut hiljaiseksi, jolloin jatkoi että noh, ettekö muka saaneet uutta, nii että teillä on niitä sitten kaksi, ja me otetaan se toinen!

Ei mitään että kysyttäisi onko ostettavissa saati että onko "otettavissa" tai että antaisinko, onko tarpeeton tai olenko luvannut jo jollekin sukulaiselle tai ystävälle tai kaverille. Hänen lapsensa tahtoo, ja hänen lapsensa kuuluu tällöin saada.
Ei muuten ole ensimmäinen kerta kun tuo mamma osoittaa oikein esimerkillisiä käytöstapoja. Tällä kertaa sentään soitti, edellisillä kerroilla lapsen tahtomiset on laitettu oikein tekstarilla yöllä. Että hänen lapsensa tahtoo sitä ja tätä huomenna. Ei olla edes hyvän päivän tuttuja tuon mamman kanssa, lapset luokkakavereita. Ihan puistattaa että jos kohteliaisuustaso on tuollaista tällä tuttavuusasteella, millaista se mahtaa olla niille joita tavataan ekaa kertaa tai niille jotka on tutumpia.

Että sellaisia lapset millaisia vanhemmat.