Sairaus lopettaa - leski

Ihmeitä tapahtuu!!!!
Ihmeitä tapahtuu niin Raamatun aikoina kuin tänäkin päivänä!!!!

Vaimosi voi parantua! Itse olen parantunut yliluonnollisesti harvinaisesta sairaudesta kun puolestani rukoiltiin. Suosittelen lukemaan Uutta Testamenttia, mitä Jeesus teki silloin. Sitä hän tekee tänäkin päivänä! Voit laittaa myös rukouspyyntöjä esim. Tv7:n sivuillle tai esim. River Helsinki-seurakunnan sivuille. Tai voitte käydä (en tiedä missä päin asutte), mutta ainakin Tampereella ja Helsingissä on River-seurakunta jossa oikeasti uskotaan Jumalan ihmeisiin. Sinne saa mennä kuka vaan, ei tarvitse olla uskossa eikä tarvitse edes uskoa. Se ei maksa mitään.

Jos haluat niin kannattaa katsoa Tv7:n ohjelma-arkistoista ohjelmia, esim. hyvä ovat ohjelmat: "Yliluonnollista" (paljon parantumis-ihmeitä) http://www.tv7.fi/vod/series/?series

Käytte läpi raskaita asioita juuri mutta teidän ei tarvitse jäädä yksin. Apua on saatavilla!!! Kun ihmisen tai lääkärin neuvot ja keinot loppuu niin on vielä yksi joka auttaa!!!! Se on Jeesus, Jumalan poika. Voit rukoillakin ja pyytää apua Jumalalta, rukoile kuin parhaalle ystävällesi juttelisit tai mielessäsi puhuisit.

Toivon teille voimia kovasti ja jos ei haittaa niin minäkin voin teitä molempia rukouksessa muistaa.

Vaikeaa se tulee olemaan. Voimia vain sinulle. Jospa menneet vuodet ja muistot auttaisivat sinua selviämään kaikesta tulevasta. Minua ne ainakin auttoivat, vaikka en miesystäväni kanssa kauaa ennättänyt viettämäänkään. Rakkaus kantaa pitkälle, vaikka autettava ei enää olekkaan se sama henkilö jonka kanssa olit ja elit sitä oikeaa elämää. Sairaan kanssa tunsin eläväni kuplassa jossa oli vain me kaksi; koko ajan huoli ja murhe. Jostain kummasta sitä saa voimaa kestää tulevan. Kyllä sinä selviät.

Kiva kun kirjoitit tänne, tärkeintä on ettei jää yksin raskaiden asioiden kanssa. Olisi kiva kuulla lisää kuulumisiasi jos vain on voimia kirjoittaa lisää

Itselleni oli joitain vuosia sitten totaalinen shokki kun kuulin erikoislääkäriltä sairastavani harvinaista sairautta ja varsinkin kun kuulin seuraukset sairaudesta. Järkytyin vastaanotolla niin paljon että taju meinasi lähteä ja minut talutettiin hoitajien toimesta pitkäkseni. Onneksi ystäväni tuli hakemaan minut lääkäriltä pois silloin, olin niin järkyttynyt tilanteestani ja siitä että tässäkö tämä elämä nyt sitten oli. Tuhat ja miljoona asiaa kulki ajatuksieni läpi sekunneissa, ja kaikki ne suunnitelmat mitä olin ajatellut tulevaisuudessani tekeväni ym. Ja tämä oli hirveätä koska en ole vielä vanhakaan, olen nuori aikuinen. Mutta onneksi löysin paikan jossa puolestani rukoiltiin ja koin yliluonnollisen ihmeen ja paranin. Seuraavan kerran kun menin kontrolliin erikoislääkärille, mitään sairautta ei löytynyt. Lääkärikään tätä ei osannut selittää, kun kerroin hänelle mitä minulle oli tapahtunut.

Tilanteesi on myös vaikea sinulle, joka joudut sivusta seuraamaan toisen kärsimystä ja epätoivoa. Ja tietenkin lapsillesi. Perheenjäseneni on myös aikanaan lapsena sairastanut kuoleman vakavaa sairautta, onneksi sittemmin toipui. Mutta nuo ovat erittäin raskaita aikoja.

Uskon myös vakaasti että selviät tilanteestasi, kuten edellinen kirjoittaja hyvin kirjoitti.

Välillä aikakaudet koettelevat ja rankasti. Tuntuu ettei jaksa enää senttiäkään eteenpäin, ja että kaikki voimanrippeet on annettu mitä antaa vain voi. Ihmiset saavat voimaa jatkaa eri asioista, itse sain hyvistä ihmisistä lähelläni (perheenjäsenet ja ystävät) sekä koen saaneeni voimaa myös Jumalalta jatkaa jaksamista kun ei ole enää voimia tipan tippaa. Pääasia ettei jää yksin asioiden kanssa.

Kovasti voimia toivon sinulle, vaimollesi ja lapsillesi!

Olet yksi niistä, jotka joutuvat käymään sen koettelemuksen, että elämänkumppani hiipuu rinnalta ja jäät lasten kanssa yksin. En epäile, etteikö Jumala voisi parantaa, mutta aika harvoin Hän sen kyllä tekee, kun on sallinut kuoleman sairauden iskeä. Kuitenkin Hän kantaa ja antaa voiman kestää ja jatkaa elämää.
Yleensä edessä on uusi elämän vaihe ja uskon että kymmen vuoden päästä olet jo tosi onnellinen ihminen.

Jos on vahva sydän niin voi elää sairautensa kanssa jopa 16-vuotta siitä kun sairaus on todettu ja hiljaa hiipien alkanut. Vaimoni eli 35-kiloisena luurankona hoivakodissa yli 85-vuotiaaski. Muistilääkitystä annetaan aluksi sitten, kun puoliso ei tunne lapsiaan ja omaisiaan eikä kommunikoi esim. Lääkitys saatetaan lopettaa sen kalliin hinnan vuoksi, Kela:kaan ei korvaa ilm. lääkkeitä joista ei ole hyötyä sairauden hoidossa. Hoitolaitoksesta toiseen siirtyi, vuoden- kahden välein. Huonetoverit kuolivat joilla oli heikko sydän. Jumalan parantavaa ihmettä rukoilimme vuosikymmenen kärsineen omaisemme vierellä, Jumala ei armahtanut, vaan hänen oli kärsittävä viimeiseen hengenvetoon saakka ja kuolla yksin. Edellisenä päivänä kävimme, ja seuraavana aamuna hän kuoli. meille ei kerrottu miten kuoli.

Lasten ja muiden sukulaisten tuki on tarpeen.

Tiedän tarkkaan, miltä sinusta tuntuu. Olin samassa tilanteessa 10 vuotta sitten, kun mieheni sairastui ja kuoli 1,5 vuoden kuluttua diagnoosista. On raskasta seurata rakkaan ihmisen kuihtumista, tietäen että toivoa ei ole, mutta olen onnellinen siitä että meillä oli vielä se 1,5 vuotta yhteistä aikaa. Puhuimme kaikesta, mitään ei jäänyt sanomatta. Ehdin tuhat kertaa sanoa miehelleni, että hän on parasta mitä elämä on minulle antanut. Kerroin jokaisena jäljelläolevana päivänä, että hän on minulle rakas. Ehdin lukemattomat kerrat kiittää hänen huolenpidostaan, rakkaudestaan ja 30:stä yhteisestä vuodesta.

Kun mieheni sitten kuoli, ajattelin että en voi enkä halua elää maailmassa, josta rakkaani sydämen lämpö puuttuu. Meillä ei ollut lapsia, joten jäin totaalisen yksin.

Tiedän että sinulla on raskasta, mutta sinulla on sentään lapset, joissa rakkaasi elää vielä sittenkin, kun hän on jo poistunut tästä ajasta. Heidän vuokseen sinä jaksat, sinun täytyy jaksaa.

Tiedän, etteivät mitkään sanat sinua tässä vaiheessa lohduta, mutta silti haluan omasta kokemuksesta sinulle sanoa että surusta toipuu ja aikanaan ihanat muistot alkavat kantaa. Tiedän että tämä kuulostaa kliseeltä, mutta olen sen nähnyt todeksi omakohtaisesti.

Voimia ja jaksamista sinulle ja perheellesi.

mieheni kuoli 6 vuotta sitten..3 vuotta elettiin sairauden kanssa ja tiedettiin mihin se johtaa..ei auttanu hoidot enään..kuolema tuli pikkuhiljaa. mutta parasta oli että me puhuimme asiasta avoimesti..myös lasten kuullen. kuoleman jälkeen tulee SE huominen..maailma pyörii ympärilläsi samaan malliin..koita hypätä uudestaan mukaan jo lapsiesi vuoksi..lapseien takia/vuoksi/voimalla selvisin..ja usko pois niin ironiselta kuin tää kuulostaakin mutta.. aika kuultaa muistot..voimahali päiviinne

Olen niin pahoillani, kun saan kuulla tällaisia tarinoita!



Itse uskon Jeesukseen kanssa, mutta Jumala ei aina paranna. Tuntuu pahalta, mutta niinkuin "vahvasydän" tuolla ylhäällä totesi, näin nyt vain valitettavasti on asian laita!



Tässä on vastassa nyt yhden ihmisen kokemus, jossa hän sai jatkoaikaa Jumalalta, ja toisen ihmisen, joka ei saanut.



Haluan linkittää teille kertomuksen aidosta ihmisesta, sotaveteraanista, ja hänen kohtelustaan täällä Suomessa;

http://www.iltalehti.fi/mieli/2015012319064910_md.shtml



Heitän tähän myös vertailun toiseen suunnilleen samanikäiseen sotaveteraaniin

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1418199574701.html



Se mitä ajan takaa on, että emme voi arvioida ihmisiä tyyliin "minä koin ihmeparantumisen, mikset sinäkin?"



Valitettavasti asia ei toimi niin. Se ilmaistaan jopa Raamatussa!

"Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista;
ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin - että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden -
sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa",
niinkuin kirjoitettu on: "Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin."
Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan."
Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä."
Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"

Kirje Roomalaisille 9 luku jakeet 10-20



Tämän takia mielestäni Suomi tarvitsee lakia eutanasiasta, sekä tapoja sen toteuttamisesta käytännössä.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1305596128938



Ja tiedoksi vain, Raamattu ei suoraan kiellä itsemurhaa! Siellä puhutaan veljensa murhaamisesta HENKISENÄ MURHANA!

"Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen."

Matt..5:21-24



"Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi."

Ensimmäinen Johanneksen kirje 3 luku jae 15



Jos olette kiinnostuneita, voitte ottaa minuun yhteyttä osoitteessa [email protected], niin voin linkittää teille pitemmän artikkelin jonka olen kirjoittanut eutanasiasta. Siinä käsitellään sekä sen filosofisia että teknisiä elementtejä.

Kuinka sinä/te voitte?
Miehelläni oli diabetes ja sen myötä tuli kaikenlaisia muita sairauksia. Jalkaan tuli haava, jonka vuoksi koko jalka amputoitiin, munuaiset petti, kuvioon tuli dialyysihoidot kotiin ja elinsiirtojonoon jonotus. Loppuajan mieheni joutui olemaan paljon sairaalassa. Kaiken piti olla "vähän" paremmalla mallilla, ja olin kokonaan sulkenut kuoleman mahdollisuuden pois mielestäni, kunnes eräännä aamuna töihin soitettiin, että hän on kuollut. Tuona päivänä maailmani mureni, ja elämästä tuli sumeaa. En muista tarkalleen tuon ajan tapahtumia, mutta muistan toivoneeni, että miksi minua ei Luoja korjannut, miksi minun täytyi tänne jäädä kärsimään.

Tästä on aikaa kaksi vuotta, olin tuolloin 30-vuotias, tyttöni 5-vuotias. Kävin surun läpi "tyttönikin" puolesta. Tuntui niin pahalta, että lapseltani riistettiin rakastava ja ihana isä. Sieluani viiltää esim. leikkikentillä ollessa kun toiset lapset huutelevat isiään, ja oma lapseni pysähtyy katsomaan noita perheitä ja iltaisin iltarukouksen jälkeen toivottaa isälleen hyvää yötä taivaaseen. Tuntuu pahalta, vieläkin. Joka päivä itsekkin ajattelen häntä, käyn ainakin kerran viikossa haudalla. Toisinaan ikävä ja kaipuu on niin suunnattoman kova, että tuntuu et halkee ja hajoo säpäleiksi, silloin menen metsään ja huudan, huudan kaiken tuskani pois. Mutta kaikesta selviää, itse olen selvinnyt juuri tuon ihanan, nyt 7-vuotiaan tytön ansiosta. En tiedä, olisinko ilman häntä jaksanut, hän piti ja pakotti minut pitämään arjesta kiinni. Jossain vaiheessa päätin, et tästä selvitään. Elämä koettelee, mutta samalla se tekee meistä vahvempia. Jäimme tytön kanssa asustelemaan, mieheni tekemään taloon, elämä on välillä raskasta kun kaikesta pitää yksin huolehtia ja omakotitalossa on paljon hommaa ja vastoinkäymisiä on tämänkin saralla tullut.

Vieläkin usein ajattelen, miltä miehestäni on tuntunut. Hänellä oli paljon kipuja, joihin ei edes vahvimmat kipulääkkeet auttaneet. Tuntuu pahalta, että hän joutui kärsimään. Oli helvetillistä katsoa vierestä, kun toinen kärsi, eikä ollut enää se sama ihminen, ja kun itse ei voinut auttaa. Nöyryyttävää hänen puolestaan, kun vaihdoin hänelle vaippoja, ja kävin sairaalassa häntä pesemässä. Vaikea selittää näitä tunteita, mutta luulen että samanlaisia asioita ja tunteita sinäkin olet käynyt/käyt läpi.

Hirveästi voimia sinulle ja teille kaikille! Mutta muista, että elämä kantaa ja kaikesta selviää, vaikka se ei silloin heikoimmalla hetkellä todellakaan siltä tunnu.

Luin jostain lehdestä, että Juha Mieto ja hänen poikansa, 8-vuotiaana, olivat olleet sairaalassa surun mykistämiä kun Minna menehtyi. Olivat seisoneet käytävällä kahden ja Juha oli rutistaen poikaansa sopertanut: nyt meidän miesten on oltava kimpassa ja selvittävä kahden. Vieläkin melkein 20-vuotta tapahtuneesta suru koskettaa, vaikka onkin muuttanut muotoaan ikävä ja kaipaus täyttää ajoittain mielen.

Itselläni oli aikoinaan sama tilanne eli minulla mies sairastui ja sitä kesti kaikkiaan noin 4-vuotta todella pitkää vuotta. Elämä alkoi pyöriä siinä sairauden ympärillä ja toista hoitaen aina vaan enemmän mitä pidemälle sairaus eteni niin ja olihan ne lapsetkin vietävät tarhaan ja toinen jo olikin koulussa ala-asteella. Ystävät hävisivät jonnekkin ....... ? Rahasta tuli tiukkaa voi luoja kyllä oli raskasta aikaa. Sitten tuli se mieheni kuolema, hautajaiset, perunkirjojen teko ym. ym. Vuosi kaikesta siitä kun sitten opettelimme elämään ns. oikeaa elämää oli kevät ja vuosien jälkeen saatoin jopa ihastella leskenlehteä tuntui siltä etten ollut huomannut niitä kaikkina niinä menneinä sumuisina vuosina. Siitä se elämä alkoi pikkuhiljaa pienin askelin hitaasti mutta varmasti. Nyt elelen lasten kanssa voisin jopa sanoa ja pelottaakin sanoa mutta oikein mukavaan elämää emme unohda lasten isää vierailemme haudalla silloin tällöin ja muistelemme häntä lämmöllä mutta meidän elämä on kuitenkin jatkunut ja lähdemme ensimmäiselle ulkomaan matkalla etelään lasten kanssa. Sitä matkaa odotellessa kaikkea hyvää teille kaikille kyllä se elämä jossakin vaiheessa hymyilee vaikka välillä meinaa usko loppua. Jaksamisiin.

Olen kohtalontoverisi. Kolme pitkää ja haasteellista vuotta meni mieheni sairastellessa. Päämäärä oli selvä ja puolet ajasta hän oli jatkoajalla. Kaksi pientä lasta ja kaikki edessä. Annoin paljon, liikaakin. Selvisin alkuvuoden kuolemasta, lapsetkin. Ikävää kuitenkin on, mutta päivä päivältä vähemmän. Jälkeenpäin ihmettelen, miksi sosiaalinen ympäristö ei näe miten paljon apua tarvitsisi omainen? Ja nyt antaisin vähemän itsestäni. Muista, että sinun on jaksettava vielä hurjan pipitkään lastesi kanssa. Säästele paukkujasi ja ole kaukaa viisas. Tarvitset vielä niitä kaikesta rakkaudesta, huolehtimisesta huolimatta.

Mitäköhän ketjun aloittajalle kuuluu? :/

Siis mistä saakka usko on parantanut esim. ALS-taudin??

Tässä linkit jossa nainen kertoo parantuneensa ALS-taudista:
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=9753
https://www.youtube.com/watch?v=RNHmFRO9VJo

Suosittelen oikeasti, te ketkä sairastatte mitä tahansa sairautta niin katsomaan tv7:n ohjelma-arkistosta "yliluonnollista"-ohjelmaa. Siellä on eri aiheita ja kun sivua vierittää alaspäin, niin ohjelmia löytyy lisää. Aiheina on esim. nainen parani syövästä, vapautus "parantumattomasta" skitsofreniasta, ym.

Tiedän vain miltä tuntuu kun lääkäreiltä saa "tuomion" ja itse tuomioni sain parikymppisenä kun elämäni piti olla edessä. Oli kamalaa katsoa kun muut suunnittelivat elämäänsä ja itse en sitä voinut tehdä koska näin että elämäni oli loppu, mutta toivoa on silloinkin kun tuntuu että sitä ei ole.

Noi seurakunnatkin mitä laitoin niin ei siellä ketään pyydä mitään sisäänpääsymaksua tai mitään tuollaista. Siellä oikeasti halutaan auttaa ihmisiä, eli Jumala parantaa ja ihminen on välikätenä vain. Suosittelen katsomaan noita ohjelmia, siinäkään ei häviä mitään! Voit ainoastaan voittaa. Tuolla tv7:lla on sellaisiakin ohjelmia mihin voi vaikkapa sähköpostitse tai puhelimitse laittaa rukouspyynnön mistä asiasta vain, vaikka taloushuolista, avioliittohuolista, sairauksista, masennuksesta, epätoivosta, mistä vain. Eikä maksa mitään!

Toivon oikeasti voimia kaikille jotka kärsivät ja halusin vain kertoa oman kokemukseni että toivoa on. Tiedän niin sen tunteen ja epätoivon, surun ja raskaan taakan kun sairastaa, se olotila on mustaakin mustempi. Mutta Jumalalle kaikki on mahdollista.

up :)

Jumala parantaa ja ihminen on välikätenä vain. Suosittelen katsomaan noita ohjelmia "Mutta Jumalalle kaikki on mahdollista. "

Ja ihmiselle on täydellinen idiotia mahdollista.

Suomen nykyhallitus tekee tänä aamuna teeveessä kuullun perusteellä älyttömiä ratkaisuja pitkäaikaissairaille. Jotkut lääkkeet tulevat kuukauden ajaksi. Se on ylivoimainen este vanhalle ja sairaalle. Tämä muka sen takia, että säästetään lääkkeiden hävittämiskustannuksia. Kyllä keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus ei välitä sairaista äänestäjistään eikä muista höykäsen pöläyksen vertaa. Mihin Suomi on menossa tällaisen hallituksen aikana.