Olen 26-vuotias nainen. Ongelmani on, että viiden vuoden seurustelun jälkeen mies ei edelleenkään oma-aloitteisesti halua muuttaa yhteen ja mennä naimisiin. Miehellä on opiskelut vielä kesken, ja haluaa kuulemma ensin hommata työt ja uran. Tämän toisaalta ymmärrän. Itse haluaisin naimisiin ja lapsia, kun valmistun itse piakkoin. Vakavan keskustelun jälkeen mieheni suostui siihen, että muutamme yhteen ensi kesänä. Suhteessa on pääasiallisesti ollut hyvä olla nämä vuodet, mutta muutama olennainen asia puuttuu. Ensimmäisenä se, että mies on todella huono keskustelemaan, erityisesti tunteistaan mutta myös muusta. Joudun kokoajan päättelemään ja arvailemaan hänen tunteitaan. Lisäksi hänellä on todella huono tilannetaju ja usein hänen huumorinsa on aika ala-arvoista. Mistään ei kuitenkaan saisi ikinä loukkaantua. Seksiä ja läheisyyttä on suhteessamme myös minun mielestäni liian vähän. Olen aika epävarma meistä, mutta jotenkin en osaa erotakkaan. Hyvänä puolena suhteessamme on se, että välillämme on täysi luottamus ja monessa mielessä luonteemme täydentävät toisiaan. Mielessäni pyörii silti pieni epäilys, että pitäisikö minun kuitenkin katsoa, jos löytäisin jonkun sopivamman ihmisen itselleni. Toisaalta sydämeni tuntuu särkyvän, kun mietin, että minun pitäisi jättää hänet. Jäädäkö vai lähteä? Olen joka toinen päivä eri mieltä.
Löyhässä hirressä ikuisesti?
11
327
Vastaukset
- oiöoij
Jos mies tuntuu noin erilaiselta kuin sinä, niin erotkaa. Tämä nyt on selkeää. Tietysti se 5 vuoden jälkeen kirpaisee, mutta puhut niin mittavista eroavaisuuksista, että tuskin teillä on hyvää tulevaisuutta yhdessä.
p.s. Koskaan ei saa ketään painostaa muuttamaan yhteen!- mieskaksysi
Kyllä.Kannattaa miettiä vielä kaksi kertaa haluatko todella muuttaa yhteen jos koet asian noin.Kyse ei ole silloin mielestäni toisen rakamisesta ja siitä että odottaisit innolla teidän yhdessä asumista/elämistä.
Ja jos hommaa katsoo vielä pitemmälle kuten avioliittoa ja kenties lapsia, niin ne on jo isoja askelia joiden purkaminen on kahta tuskalisempaa.
Ps.edellinen oli myös tässä oikeassa; Koskaan ei saa ketään pakottaa muuttamaan yhteen.Kaikki parisuhteeseen liittyvää pitää tapahtua toisen vapaaehtoisesta halusta ja tahdosta.
- oppeliini1
Kaikesta mitä kerrot paistaa teidän yhteensopimattomuutenne.
Noilla eväillä ei kannata edes suunnitella yhteenmuuttoa. Mies ei ole valmis sitoutumaan vielä pitkään aikaan, ei sinun eikä kenenkään muun kanssa. Han tietää sen varsin hyvin ja on kaikin elein ja viestein näyttänyt sen sinulle.
Tuon selvemmin sitä EI VOI enää ilmoittaa. Jostakin syystä sinä vain kieltäydyt uskomasta hänen sanomaansa.
Miksi ?
Koska toisaalta sinä haluaisit rakastavan liiton ja siihen mukana tulevia lapsia. Se on ihnateellinen suunnitelma.
Mutta ei nykyisen miehen kanssa onnistu.
Laske hänet menemään ja etsi itsellesi aviomies joka haluaa ja on valmis samoihin asioihin kuin sinä.
Onnistut siinä kyllä! - ettäsnäin
Ja haluaisit lapsia kuitenkin hänen kanssaan. Kannattaa todellakin miettiä sitä vielä, ja katsoa minkälaista elämänne on kun asutte yhdessä.
Toisesta ei nimittäin pääse niin vaan eroon,jos on yhteisiä lapsia, ja se "liitto" kestää loppuelämän. - Margareeta
Sinulla on nyt aikaa katsoa kesään asti, mihin suhteenne kehittyy. Ja kehittyykö se yleensä.
Elämäsi kohtalo on tärkeän valinnan edessä ja arvostaaksesi itseäsi, kannattaa tehdä huolellisesti perusteltu päätös.
Mies tuskin muuttuu sosiaaliteetiltaan oleellisesti, laiha tunne-elämä, kompura sosiaalisesti, viittaa että ei ole erityisen empatiakykyinen.
Jos lapsia teette, korostuvat nämä seikat, koska lapsen isällä olisi hyvä olla empatiaa. Muutoin joudut sinä kaksiverroin korvaamaan nämä seikat lastenkasvatuksessa.
Kahdelleen varmaankin suhteenne pelaa, koska ymmärrät hänen tunnevammaisuutensa ja sosiaalisten suhteiden vammaisuutensa. Mutta lapset eivät ymmärrä, ja eteesi tulee tilanteita, jolloin joudut toimimaan muuntajana tällaisen isän ja lapsen välillä.
Olet ilmeisen sääliväinen, koska et raaski erotakaan kyseisestä miehestä. Oletat, että hän kokee tunteillaan samoin kuin sinä.
Mikä ei välttämättä pidä paikkansa! Muista, että olette jokatapauksessa erilaisesti kokevia persoonia.
Säälistä ei kannata jäädä suhteeseen, varsinkaan kun on kyse koko sinun pitkästä elämästäsi. Onko kiva sitten 50-iässä katua ratkaisujaan?
Joten katso tarkkaan miestä ensi kesään, jos hänessä ei näy halua kehittymään tunteissaan ja pientäkään muutosta, esim. ala-arvoisen huumorintajun koheneminen jalostuneemmaksi huumoriksi, niin pillit pussiin ja etsimään sosiaalisesti sopivampaa, arvollista seuraa. - onnesta
Kin olet vielä noin nuori eikä ole hoppu mihinkään, niin etsi sopiva mies, vaikka siihen menisi muutama vuosi. Minä menin nuorena naimisiin "väärän" miehen kanssa, kun luulin, että minulla on ikäni puolesta kiire (olin 25 v kun aloimme seurustelemaan ja 28 v kun menimme naimisiin). Väärästä valinnasta kärsii koko ikänsä koska se tuo lopulta tullessaan avioeron, jonka jälkeen mahdollisuudet onneen ovat entistä laihemmat.
- virheq
Miyään lapsia ja naimisiin menoja ei kannata haaveilla, ennenkuin olette asuneet yhdessä edes vuoden. Se paljastaa toisesta uusia puolia ihan eritavalla. Nykyaikana on töiden saaminen saatika vakityön saanti tosissaan kiven alla, eikä vakituisuuskaan tuo enää samanlaista turvaa kuin muinoin... kuulostaa aika typerältä ajatella että ensin ura ja sitten muu elämä. Toki töitä on hyvä löytää, mutta pitääkö sen olla ehtona muulle elämälle. Sitten kun naisilla biologia antaa vähemmän vuosia perheen perustamiselle...miehet ei aina osaa ajatella naisen kannalta.
Liekkö sitten miten tosissaan valmis sitoutumaankaan, kun 5 vuotta on aika saamarin pitkä aika seurustella ilman että asutaan saman katon alla. - heurekaaaaa
Täällä kans neljättä vuotta mennään.. eikä minkäänlaista kunnollista sitoutumisen askelta otettu. Nyt pari viikkoa sitten keskusteltiin meidän suhteen tulevaisuudesta. Mies haluaa yhteisen elämän mutta näkee ne tapahtuvan vasta vuosien päästä..
Kaikkeni oon tehnyt suhteen eteen ja parhaani yrittänyt. Mies ei ole yhtä hulluna minuun kuin minä olen häneen. Vasta nyt tajuan tämän ihan oikeasti.. vaikka pahalta tuntuukin. Pakko jatkaa eteen päin. Olen pitänyt nyt etäisyyttä, kerään voimia lopulliseen eroon.
Tsemppiä sulle, tee päätöksiä! - MinaSinuaVain
Kiitos vastauksista. Olen alkuperäinen kirjoittaja. Vastauksenne saivat minut todella ajattelemaan asiaa. En ehkä antanut täysin reilua ja kokonaisvaltaista kuvaa miehestä, koska hänessä on paljon hyvää. Olemme olleet varsin onnellisia yhdessä nämä viisi vuotta. Pari kuukautta sitten sain tarpeekseni ja lopetin suhteen, koska koin, ettei yhteisestä tulevaisuudesta voida keskustella avoimesti, jolloin hän pelästyi niin paljon, että sanainen arkku aukesi ja hän oli valmis tulemaan vastaan omissa suunnitelmissaan ja aikaistaa yhteenmuuttoa (hän sanoi, että haluaisi joka tapauksessa muuttaa, mutta ei ihan vielä). Pitkän keskustelun jälkeen hän sai minut jatkamaan suhdettamme. Sen jälkeen hän on yrittänyt puhua tunteistaan ja meillä on mennyt paremmin. Tämä ei ole kuitenkaan poistanut omaa epävarmuuttani. Erityisesti kommentti, joka koski lapsien hankkimista ihmisen kanssa, joka ei ole empaattinen, sai minut ajattelemaan. Pelkään todella, että hän näyttäisi lapsille vaarallista mallia siitä, että tunteiden salaileminen ja peitteleminen olisi vahvuutta (mies on opetettu näin). En jatkanut hänen kanssaan säälistä vaan siksi, että pelkään, että en ikinä löytäisi toista kenen kanssa minulla on yhtä hyvä olla. Hänessä on paljon hyvää, mutta hän on epäkypsä. Jatkamme sitten yhdessä tai emme, niin olen varma, että joku nainen saa hänestä joskus hyvän aviomiehen itselleen. Siitä en tiedä, olenko se minä. Kukaan ei ole täydellinen, mutta yritän selvittää pystynkö minä elämään hänen "puutteidensa" kanssa ja hän minun.
- OnnellinenOlen
Parisuhde on maraton, eikä mikään pikamatka! Meidän tulee antaa toisillemme aikaa kasvaa ja kehittyä ihmisinä. Kaikki hyvä ei tule heti, vaan usein pitkän kasvun ja yhteisen matkan tuloksena. Jos rakastatte toisianne, niin muuttakaa yhteen ja edetkää rauhallisesti. Kun asutte yhdessä, niin näet millaista yhteinen arki on ja miten miehesi toimii arjessa. Lapsia ei kannata ajatellakaan ennen kuin arki sujuu ja suhde muuttuu varmemmaksi.
Te olette kumpikin nuoria. Miehille on yleensäkin vaikeampaa ilmaista omia tunteitaan ja kun vielä on kyseessä nuori mies, niin kuulostaa aika tavalliselta. Tunteiden ilmaisua on kuitenkin tärkeä harjoittaa.
Onko miehesi empaattinen? Sen tiedät vain sinä, eikä kukaan muu! Välittääkö hän sinun tunteistasi ja tarpeistasi.
Täydellistä ihmistä täällä ei olekaan. Se on hyvä muistaa. Jos kumpikin on valmis kasvamaan ihmisenä, niin parisuhteesta voi ajan kanssa tulla todellinen rauhan ja rakkauden liitto. Tämän päivän ihmiset ovat vain liian kärsimättömiä panostamaan mihinkään. Kaikki pitäisi tulla heti.
Itse olen ollut nykyisen mieheni kanssa 7,5 vuotta. Olin suhteemme alussa tosi epävarma. Oli tosi vaikea luottaa. Ahdisti usein, että välittääkö hän oikeasti. Meillä kesti puolitoista vuotta kun muutimme yhteen. Alku ei ollut helppoa, koska varsinkin minulla oli kaikenlaisia pelkoja ja epäilyjä. Aikaa myöten rauhoitun ja aloin luottamaan, että hän haluaa olla kanssa ja olen hänelle hyvin rakas. Lapsuuden aikaiset kokemukset vaikuttivat suuresti niihin ongelmiin mitä meillä oli suhteessamme. Itse sanoisin, että suhde on muuttunut ajan myötä vain parempaan suuntaa.
Minusta vaikuttaa siltä, ettet näe miehessä paljoakaan hyvää. Et kuitenkaan raaski erota, koska epäilet mahdollisuuttasi löytää uusi mies, joka haluaisi toteuttaa haaveitasi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031625
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.801265- 911170
- 1391096
Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras21092Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt5861039- 20980
Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8932Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum12877Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida9761