Nainen jätti, petti ja rakensi uuden elämän

Olen 38-vuotias mies. Tapasin entisen vaimoni hieman alle kolmekymppisenä. Menimme naimisiin ja saimme kaksi lasta. Mielestäni olimme onnellisia. Toki en voi väittää, että intohimomme olisi pysynyt täysin samana, mutta seksiä oli kuitenkin 3-4 kertaa viikossa. Toin naiselle kukkia, ostin kylpylälomia, maksoin talon, sanoin päivittäin häntä rakastavani, tein jopa ruuat jne. Tuntui, ettei mikään riittänyt. Sitten viime vuoden lopulla, marraskuussa tuli pommi: nainen haki avioeroa. Nainen oli ottanut jo suhteen aikana uuden miehen ja muutti tammikuussa kuluvaa vuotta tämän kanssa samaan asuntoon. Tavannut tyypillseen tapaan tyttöjenillassa. Nainen oli puhunut erosta kaikkien muiden paitsi minun kanssani, panetellut ja haukkunut minua rumastikin tuttaville. Tämä tuntui pahalta, koska ei tullut mieleenikään haukkua ihmista, jonka kanssa on jakanut elämänsä niin syvästi. Nainen oli jopa sanonut sisarelleni, että naisella on aina oikeus tunteisiinsa ja toimia niiden mukaisesti. Mitään oikeutta tai vastuuta hänellä ei selvästi ollut minun suhteeni, kun oli katsonut uuden miehen, haukkunut minua, pettänyt ja jätti aivan tyhjän päälle. Hakee oikeudelta lähivanhemmuutta. Mietin vain jos minä miehenä olisin toiminut samoin, etsinyt uuden naisen, haukkunut lähipiirille julmin sanankääntein ja hakisin tyttärieni huoltajuutta. Olisin kai aika sika kaikkien mielestä? Kukaan lähipiiristä ja ystävistä ei ole naista tuominnut. Sekin tuntuu pahalta. Ilmeisesti miehillä ja naisilla ei toimi samat säännöt ja moraali: mies saa kantaakseen kunniataakan ja sosiaalisen häpeän, jos jättää perheensä, mutta nainen tekee itsenäisen ratkaisun ja oikeutettu toimimaan näin. Olen tosi surullinen ja masentunut. Olen kuullut monista muista miehistä, joille on näin käynyt. Tekisikin mieli kysyä naisten moraalista, että eikö omatunto yhtään kolkuta ja eikö asiat voisi fiksummin hoitaa, kuin näin? Olisi jättänyt ensin ja etsinyt sitten uuden miehen eikä haukkunut yhteisille tutuille.