Lapsenlapsettomat

Aloitus on ajankohtainen meille, joilla ei ole tai on lapsenlapsia. Aloitukseen alle voimme kerätä kokemuksia isovanhempana olosta tai tuntoja olla vanhempi, jolle ei ole jatkumoa lapsenlapsissa.

korpikirjailija kirjoitti:

Aloitus on ajankohtainen meille, joilla ei ole tai on lapsenlapsia. Aloitukseen alle voimme kerätä kokemuksia isovanhempana olosta tai tuntoja olla vanhempi, jolle ei ole jatkumoa lapsenlapsissa.

Lue lisää

"korpikirjailija"

Ja sinä et ymmärtänyt että aloituksen aiheeseen minä vastasin?
Mikä vastauksessani ei osunut toiveisiisi?

yst.

H.

hunksz kirjoitti:

"korpikirjailija"

Ja sinä et ymmärtänyt että aloituksen aiheeseen minä vastasin?
Mikä vastauksessani ei osunut toiveisiisi?

yst.

H.

En minä ole sinua koskaan ymmätänyt joten lie paree, että keskityt omaan osaamiseesi, musiikin linkitykseen..

korpikirjailija kirjoitti:

En minä ole sinua koskaan ymmätänyt joten lie paree, että keskityt omaan osaamiseesi, musiikin linkitykseen..

"korpikirjailija"

Kiitos nyt tuostakin.
Yritin kertoa että että aloitus ei osu minuun.
Ihmettelen, jos osuu muihinkaan ikäisiini.
Sain artikkelista vaikutelman, kuin se olisi taas heiltä, jotka haluavat
valtiolta rahaa vaikka väkisin vääntämällä.
Yrittäen saada vanhuksilta valitusta aikaiseksi.
Täällähän on vastaavia aloituksia ollut paljon.
Musiikki-aloitukseni on iloinen asia aina.

H.

hunksz kirjoitti:

"korpikirjailija"

Kiitos nyt tuostakin.
Yritin kertoa että että aloitus ei osu minuun.
Ihmettelen, jos osuu muihinkaan ikäisiini.
Sain artikkelista vaikutelman, kuin se olisi taas heiltä, jotka haluavat
valtiolta rahaa vaikka väkisin vääntämällä.
Yrittäen saada vanhuksilta valitusta aikaiseksi.
Täällähän on vastaavia aloituksia ollut paljon.
Musiikki-aloitukseni on iloinen asia aina.

H.

Lue lisää

"Yritin kertoa että että aloitus ei osu minuun."
"Ihmettelen, jos osuu muihinkaan ikäisiini."

Vaikea kuvitella "tavallisempaa" ja "arkisempaa" meidän ikäisiemme elämään kuuluvaa (tai kuulumatonta) asiaa kuin lapsenlapset.

Tälle keskustelupalstalle aloitus sopii siis hyvin, ihan siinä missä mikä tahansa aihe. Oikeastaan monia aiheita paremminkin ja ehdottomasti ainakin niin, että keskustelupalstalla asiasta on helpompi keskustella sellaisenkin joka ei mielellään siitä elävän elämän tilanteissa puhu.

Samat lapset ovat sekä lapsia että lapsenlapsia...

Näyttää, että aloitus koetaan araksi keskustella. Lukekaan Helsingin Sanomien artikkeli, jossa anonyymien haastateltujen kertomuksia. Kysehän ei ole kyttäyksestä. Loppulauseesi klisee oli tarpeeton.

Me luemme paljon muutakin kuin Helsingin Sanomia, joka on nykyään melkein roskalehti, sillä taso on laskenut huomattavasti viime aikoina.

Sinä korppis jaksat kirjoittaa alakouluaineitasi vuodesta toiseen karkoittaen hyvät kirjoittajat palstalta.

Hunkszin älykysosamaarää ei kukaan täällä ylitä. Hänen kirjoituksiaan tänne tullaan lukemaan.

tulinpahan kirjoitti:

Me luemme paljon muutakin kuin Helsingin Sanomia, joka on nykyään melkein roskalehti, sillä taso on laskenut huomattavasti viime aikoina.

Sinä korppis jaksat kirjoittaa alakouluaineitasi vuodesta toiseen karkoittaen hyvät kirjoittajat palstalta.

Hunkszin älykysosamaarää ei kukaan täällä ylitä. Hänen kirjoituksiaan tänne tullaan lukemaan.

Lue lisää

No, koeta kärsiä ja jos tuntuu, että älykkyytesi laskee minun kansakouluaineista niin poistu herran tähden, ettei tyhmyyteni vain tartu.

Kun itseään puskasta puolustaa se on itsepuolustusta jos joku toinen puolustaa toista palstakirjoittajaa se on puolustettavan aliarvioimista jopa puolustettavan tyhmyyttä kun ei osaa itse pitää puoliaan. Tämän viisauden opin siivoojalta tuolla toisessa ketjussa.

korpikirjailija kirjoitti:

Näyttää, että aloitus koetaan araksi keskustella. Lukekaan Helsingin Sanomien artikkeli, jossa anonyymien haastateltujen kertomuksia. Kysehän ei ole kyttäyksestä. Loppulauseesi klisee oli tarpeeton.

Lue lisää

Erittäinkin tarpeellinen. Joillakin taipumus kytätä liikaa lastensa elämää tai sekaantua siihen mielipiteillään. Eikai kukaan mikään kuulustelija ole tai haasta oikeuteen, mikäli elää itselleen. Saahan jokainen elää justiin niin kuin parhaaksi näkee.

lapsosia kirjoitti:

Erittäinkin tarpeellinen. Joillakin taipumus kytätä liikaa lastensa elämää tai sekaantua siihen mielipiteillään. Eikai kukaan mikään kuulustelija ole tai haasta oikeuteen, mikäli elää itselleen. Saahan jokainen elää justiin niin kuin parhaaksi näkee.

Lue lisää

Kirjoituksesi ilmaisi sitä välinpitämättömyyttä lähimmäisistämme mitä esim. tapaus Eerika osoitti. Eihän Erikan äitiä otettu tosissaan. Ilmeisesti äidillä oli jotain omia ongelmia, koska hän oli luovuttanut lapsen huoltajuuden eks-miehelleen. Hän yritti kuitenkin sekaantua lapsensa hyvinvointiin omilla mielipiteillään, jotka kuitenkin lalkaistiin roskakoriin.

Eerikan tapaus on hirveä ja sosiaalihuollossa on valtavia puutteita. Kyllähän paljon ilmenee ihmisten välinpitämättömyyttä, se on aivan tosi. Toivottavasti sosiaalihuolto kehittyy edes jollain tasolla, ettei vastaavaa pääsisi tapahtumaan. Onhan niitä ihmishirviöitä, ja manipuloinnillakin on vaikutuksensa. Joku lapsi voi olla musta lammas, mikäli tilaisuus on otollinen. Lapsen kärsimys on pahimpia asioita mitä tiedän.

tulinpahan kirjoitti:

Me luemme paljon muutakin kuin Helsingin Sanomia, joka on nykyään melkein roskalehti, sillä taso on laskenut huomattavasti viime aikoina.

Sinä korppis jaksat kirjoittaa alakouluaineitasi vuodesta toiseen karkoittaen hyvät kirjoittajat palstalta.

Hunkszin älykysosamaarää ei kukaan täällä ylitä. Hänen kirjoituksiaan tänne tullaan lukemaan.

Lue lisää

Ilmeisestikin iltalehti on erityisesti kansansuosiossa tällä hetkellä ja koetaan asialliseksi tietolähteeksi kun taas perinteiset aamulehdet kuten HS koetaan "melkein" roskalehdeksi. Ihmeellinen, uusi maailma!
Hienoa että joku ymmärtää Hunkszinkin aivoituksia ja kokee että tämä palsta on lukukelpoinen ainoastaan hänen takiansa. Voi että! :)) (ottaen huomioon että hän tekee kaikkensa saadakseen kirjoituksensa mahdollisimman vaikeaselkoisiksi ja että ns. tavallinen kansa" saisi aivoinfarktin kun yritää niitä tulkita ja selittää) !!!
Joku minullekin nälvi "alakouluaineistani" kun kirjoittelin blogia. Taitaa olla sama henkilö.
Vaikeneminen on kultaa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa kenestäkään.

@korppis: tosta perheyhteisöiden murenemisesta: en ole oikein kanssasi samaa mieltä. Meidän lapsuudessa perheyhteisö oli tiivis mutta kun kasvoimme aikuisiksi hajosimme kaikki taivaan tuuliin. Nyt monenkin aikuiset lapset asuvat lähellä vanhempiaan, tilapäisesti jopa muuttavat siään uudelleen, seurustelevat mielellään ja tuovat lapsiaan isovanhempien hoidettavaksi. Perheyhteisö elää ja kukoistaa, mutta ei pakon, vaan yhteenkuuluvaisuuden ja vapaaehtoisuuden ehdoilla. Lapsenlapset tuovat tähän yhteisöön oman tarkoituksensa, oman rikkautensa ja oman lupauksensa elämän jatkuvuudesta. Minä kyllä katson että oma elämäni olisi ollut köyhempää ja jotenkin tyhjempää ilman lapsia ja lastenlapsia, uskon sen olevan osa ihmisen biologista ja sosiaalista perimää.
Ne taas jotka eivät jostain syystä halua lapsia ja lapsenlapsiakaan ovat sitten aiva eri juttu.

Paloma.se.co kirjoitti:

Ilmeisestikin iltalehti on erityisesti kansansuosiossa tällä hetkellä ja koetaan asialliseksi tietolähteeksi kun taas perinteiset aamulehdet kuten HS koetaan "melkein" roskalehdeksi. Ihmeellinen, uusi maailma!
Hienoa että joku ymmärtää Hunkszinkin aivoituksia ja kokee että tämä palsta on lukukelpoinen ainoastaan hänen takiansa. Voi että! :)) (ottaen huomioon että hän tekee kaikkensa saadakseen kirjoituksensa mahdollisimman vaikeaselkoisiksi ja että ns. tavallinen kansa" saisi aivoinfarktin kun yritää niitä tulkita ja selittää) !!!
Joku minullekin nälvi "alakouluaineistani" kun kirjoittelin blogia. Taitaa olla sama henkilö.
Vaikeneminen on kultaa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa kenestäkään.

@korppis: tosta perheyhteisöiden murenemisesta: en ole oikein kanssasi samaa mieltä. Meidän lapsuudessa perheyhteisö oli tiivis mutta kun kasvoimme aikuisiksi hajosimme kaikki taivaan tuuliin. Nyt monenkin aikuiset lapset asuvat lähellä vanhempiaan, tilapäisesti jopa muuttavat siään uudelleen, seurustelevat mielellään ja tuovat lapsiaan isovanhempien hoidettavaksi. Perheyhteisö elää ja kukoistaa, mutta ei pakon, vaan yhteenkuuluvaisuuden ja vapaaehtoisuuden ehdoilla. Lapsenlapset tuovat tähän yhteisöön oman tarkoituksensa, oman rikkautensa ja oman lupauksensa elämän jatkuvuudesta. Minä kyllä katson että oma elämäni olisi ollut köyhempää ja jotenkin tyhjempää ilman lapsia ja lastenlapsia, uskon sen olevan osa ihmisen biologista ja sosiaalista perimää.
Ne taas jotka eivät jostain syystä halua lapsia ja lapsenlapsiakaan ovat sitten aiva eri juttu.

Lue lisää

"Paloma.se.co"

Laulussa lauletaan:

Ei vakaalle vallaton sovi
on vakaalle raskasta tovi...

Silti rakastan sinua sieluni riippa
annan sinulle pienenkin hetken.
koho-kohdaksi vilttisi vanuvan.

Olen ilahtunut että minuakin arvostetaan.
Ihan ajatuksella.
Vaikka olisin osana elämäsi blogia, olisin aamu-lehtesi lento-lehtinen.

Saat ikkaista pikkasen :)

H.

Paloma.se.co kirjoitti:

Ilmeisestikin iltalehti on erityisesti kansansuosiossa tällä hetkellä ja koetaan asialliseksi tietolähteeksi kun taas perinteiset aamulehdet kuten HS koetaan "melkein" roskalehdeksi. Ihmeellinen, uusi maailma!
Hienoa että joku ymmärtää Hunkszinkin aivoituksia ja kokee että tämä palsta on lukukelpoinen ainoastaan hänen takiansa. Voi että! :)) (ottaen huomioon että hän tekee kaikkensa saadakseen kirjoituksensa mahdollisimman vaikeaselkoisiksi ja että ns. tavallinen kansa" saisi aivoinfarktin kun yritää niitä tulkita ja selittää) !!!
Joku minullekin nälvi "alakouluaineistani" kun kirjoittelin blogia. Taitaa olla sama henkilö.
Vaikeneminen on kultaa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa kenestäkään.

@korppis: tosta perheyhteisöiden murenemisesta: en ole oikein kanssasi samaa mieltä. Meidän lapsuudessa perheyhteisö oli tiivis mutta kun kasvoimme aikuisiksi hajosimme kaikki taivaan tuuliin. Nyt monenkin aikuiset lapset asuvat lähellä vanhempiaan, tilapäisesti jopa muuttavat siään uudelleen, seurustelevat mielellään ja tuovat lapsiaan isovanhempien hoidettavaksi. Perheyhteisö elää ja kukoistaa, mutta ei pakon, vaan yhteenkuuluvaisuuden ja vapaaehtoisuuden ehdoilla. Lapsenlapset tuovat tähän yhteisöön oman tarkoituksensa, oman rikkautensa ja oman lupauksensa elämän jatkuvuudesta. Minä kyllä katson että oma elämäni olisi ollut köyhempää ja jotenkin tyhjempää ilman lapsia ja lastenlapsia, uskon sen olevan osa ihmisen biologista ja sosiaalista perimää.
Ne taas jotka eivät jostain syystä halua lapsia ja lapsenlapsiakaan ovat sitten aiva eri juttu.

Lue lisää

Olen omassa elämässä huomannut, että se oma perheyhteisö joka oli tiivis siis sisareni on hajonnut. Kaikki elävät nyt omaa perheyhteisöä. On omat lapset ja lapsenlapset ja kuten siskollani ja nuoremmalla veljelläni vielä uusioperheet ja niiden mukana tuomat lapset ja heidän lapsenlapset jne.

Sinä taa käsittelet asiaa omalta kantiltasi. Sinulla on tiivis perheyhteisö koska sinulla on lapsenlapsia ja mummina olo on tärkeä osa elämääsi. Sinulla ja minulla on vielä "omiakin lapsia" helmoissa joten sekin pitää elämämme touhukkaana. Lapsemme ovat aina lapsiamme ja lapsenlapset helmiämme.

Sitä, että ajatee jatkumoa lapsenlapsissa en tunne omaksi. Jatkumo omassa isäni suvussa on veljieni ylläpitämä. Seitsämän veljenpoikaa on viemässä sukuani eteenpäin. Vanhin nuorimman veljeni pojista valitsi äitinsä sukunimen, muuten se sukuhaara olisi kuollut. Taas miten tulee suvun jatkumoon eks-mieheni kautta on pojistani kiinni eikä sinänsä kiinnosta minua.

korppis kirjoitti:

Olen omassa elämässä huomannut, että se oma perheyhteisö joka oli tiivis siis sisareni on hajonnut. Kaikki elävät nyt omaa perheyhteisöä. On omat lapset ja lapsenlapset ja kuten siskollani ja nuoremmalla veljelläni vielä uusioperheet ja niiden mukana tuomat lapset ja heidän lapsenlapset jne.

Sinä taa käsittelet asiaa omalta kantiltasi. Sinulla on tiivis perheyhteisö koska sinulla on lapsenlapsia ja mummina olo on tärkeä osa elämääsi. Sinulla ja minulla on vielä "omiakin lapsia" helmoissa joten sekin pitää elämämme touhukkaana. Lapsemme ovat aina lapsiamme ja lapsenlapset helmiämme.

Sitä, että ajatee jatkumoa lapsenlapsissa en tunne omaksi. Jatkumo omassa isäni suvussa on veljieni ylläpitämä. Seitsämän veljenpoikaa on viemässä sukuani eteenpäin. Vanhin nuorimman veljeni pojista valitsi äitinsä sukunimen, muuten se sukuhaara olisi kuollut. Taas miten tulee suvun jatkumoon eks-mieheni kautta on pojistani kiinni eikä sinänsä kiinnosta minua.

Lue lisää

Ilman muuta jokainen perhe on omannäköisensä ja toimii yksilöllisesti omalla tavallaan. Minulle oli lapsenlapset pitkään odotettu ja toivottu asia: nimenomaan suvunjatkumisen kannalta. Minun puoleltani sukua on pilvin pimein Suomessa ja maailmalla, lasteni isän puolelta sukua on myös, vaikka niukemmalti, mutta tää harvinainen geeniperimä mikä lapsissani on saa mielellään jatkua hamaan tulevaisuuteen ;) Toisaalta on aika lapsellinen ja turhamainen ajatus joka minulla oli nuorempana että jos olisimme jääneet Kolumbiaan asumaan niin geeniperimäni voisi näkyä sukupolvienkin jälkeen, kun syntyy heleäihoinen, vaaleatukkainen lapsi perheeseen ja joudutaan selittämään että joo, sen iso-iso- isoäiti tuli aikanaan kaukaisesta Suomesta ja meni naimisiin täällä. :))

Tyttärenpojat ovat kovin vaaleita molemmat: äidinisän geeneistä ei näy mitään ulospäin, paitsi ehkä vanhemman pojat hitusen oliivinvärinen, helposti ruskettuva iho.

Paloma.se.co kirjoitti:

Ilman muuta jokainen perhe on omannäköisensä ja toimii yksilöllisesti omalla tavallaan. Minulle oli lapsenlapset pitkään odotettu ja toivottu asia: nimenomaan suvunjatkumisen kannalta. Minun puoleltani sukua on pilvin pimein Suomessa ja maailmalla, lasteni isän puolelta sukua on myös, vaikka niukemmalti, mutta tää harvinainen geeniperimä mikä lapsissani on saa mielellään jatkua hamaan tulevaisuuteen ;) Toisaalta on aika lapsellinen ja turhamainen ajatus joka minulla oli nuorempana että jos olisimme jääneet Kolumbiaan asumaan niin geeniperimäni voisi näkyä sukupolvienkin jälkeen, kun syntyy heleäihoinen, vaaleatukkainen lapsi perheeseen ja joudutaan selittämään että joo, sen iso-iso- isoäiti tuli aikanaan kaukaisesta Suomesta ja meni naimisiin täällä. :))

Tyttärenpojat ovat kovin vaaleita molemmat: äidinisän geeneistä ei näy mitään ulospäin, paitsi ehkä vanhemman pojat hitusen oliivinvärinen, helposti ruskettuva iho.

Lue lisää

Käytät geenivertailua jälkikasvusta. En ole ennen ajatellutkaan, mutta nyt kun kirjoitit tuli mieleeni, että minun ulkoiset geenini on perinyt kuopus kun taas esikoinen on isänsä ulkoisten geenien kantaja.

Geenivertailussa tulee ongelmia sillä on otettava huomioon myös periytyvät sairaudet, jotka voivat siirtyä lapsillemme ja lapsenlapsillemme.

Älykkyysgeenejä ja luoviakykyjä pojat ovat perineet sekä, että, mutta pahin varjo on eks-mieheni suvussa vahvana esiintyvä Alzheimerin tauti.

Haluavatko nuoret ottaa riskejä.

Paloma.se.co kirjoitti:

Ilmeisestikin iltalehti on erityisesti kansansuosiossa tällä hetkellä ja koetaan asialliseksi tietolähteeksi kun taas perinteiset aamulehdet kuten HS koetaan "melkein" roskalehdeksi. Ihmeellinen, uusi maailma!
Hienoa että joku ymmärtää Hunkszinkin aivoituksia ja kokee että tämä palsta on lukukelpoinen ainoastaan hänen takiansa. Voi että! :)) (ottaen huomioon että hän tekee kaikkensa saadakseen kirjoituksensa mahdollisimman vaikeaselkoisiksi ja että ns. tavallinen kansa" saisi aivoinfarktin kun yritää niitä tulkita ja selittää) !!!
Joku minullekin nälvi "alakouluaineistani" kun kirjoittelin blogia. Taitaa olla sama henkilö.
Vaikeneminen on kultaa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa kenestäkään.

@korppis: tosta perheyhteisöiden murenemisesta: en ole oikein kanssasi samaa mieltä. Meidän lapsuudessa perheyhteisö oli tiivis mutta kun kasvoimme aikuisiksi hajosimme kaikki taivaan tuuliin. Nyt monenkin aikuiset lapset asuvat lähellä vanhempiaan, tilapäisesti jopa muuttavat siään uudelleen, seurustelevat mielellään ja tuovat lapsiaan isovanhempien hoidettavaksi. Perheyhteisö elää ja kukoistaa, mutta ei pakon, vaan yhteenkuuluvaisuuden ja vapaaehtoisuuden ehdoilla. Lapsenlapset tuovat tähän yhteisöön oman tarkoituksensa, oman rikkautensa ja oman lupauksensa elämän jatkuvuudesta. Minä kyllä katson että oma elämäni olisi ollut köyhempää ja jotenkin tyhjempää ilman lapsia ja lastenlapsia, uskon sen olevan osa ihmisen biologista ja sosiaalista perimää.
Ne taas jotka eivät jostain syystä halua lapsia ja lapsenlapsiakaan ovat sitten aiva eri juttu.

Lue lisää

Paloma Ilta-sanomat ja Iltalehti on avointa luettavaa kännykkäversioissa. Hesarin kännykkäversio on maksullinen. Olisiko siinä syytä Bulevardipapperien suosiosta rahvaan keskuudessa.

Mikä näistä äitityypityksistä vastaa sinua? Itseäni en löytynyt liekö syy siinä, että minulla ei ole kuin poikia ja heitäkin tarvitaan lasten teossa.

Minua kiinnosti HS:n artikkelin mietteet sillä olen itse vielä lapsenlapseton. Toisaalta koska tein lapseni kolmenkymmeneviiden ikävuoden jälkeen he ovat vielä nuoria miehiä. Esikoinen sanoi kerran, että olet hyvä esimerkki siitä, että lapset kerkiää tehdä myöhemminkin.

On minulla erilaisia salaisia jutskoja ja kätköjä, joita olen säilyttänyt sitä varten, että ne joskus siirtyy lastenlapsieni käyttöön.

En kuitenkaan pidä sitäkään mahdollisuutta, että lapsenlapsia ei tule ikävänä tai, että masentuisin. Olen kaiketi orientoitunut vapauteen kasvatusvastuuni jälkeen sillä kasvatin lapseni yksin ja olin heissä kiinni lähes kuusikymppiseksi asti. Tai oikeastaan olen vieläkin päivittäin kuopuksen kanssa tekemisissä hän kun asuu tässä samassa talossa ja meillä on yhteisesti autokin käytössä. Tuntuu, että mummon rooli ole minua itseäni.

korpikirjailija kirjoitti:

Minua kiinnosti HS:n artikkelin mietteet sillä olen itse vielä lapsenlapseton. Toisaalta koska tein lapseni kolmenkymmeneviiden ikävuoden jälkeen he ovat vielä nuoria miehiä. Esikoinen sanoi kerran, että olet hyvä esimerkki siitä, että lapset kerkiää tehdä myöhemminkin.

On minulla erilaisia salaisia jutskoja ja kätköjä, joita olen säilyttänyt sitä varten, että ne joskus siirtyy lastenlapsieni käyttöön.

En kuitenkaan pidä sitäkään mahdollisuutta, että lapsenlapsia ei tule ikävänä tai, että masentuisin. Olen kaiketi orientoitunut vapauteen kasvatusvastuuni jälkeen sillä kasvatin lapseni yksin ja olin heissä kiinni lähes kuusikymppiseksi asti. Tai oikeastaan olen vieläkin päivittäin kuopuksen kanssa tekemisissä hän kun asuu tässä samassa talossa ja meillä on yhteisesti autokin käytössä. Tuntuu, että mummon rooli ole minua itseäni.

Lue lisää

Millainen mahtanee olla mummon rooli?
Mulla toki on kolme pientä, joille olen mummu, mutta roolista en ole tietoinen...

p.pauke kirjoitti:

Millainen mahtanee olla mummon rooli?
Mulla toki on kolme pientä, joille olen mummu, mutta roolista en ole tietoinen...

Kun sosiaalisuus ja toiminta ymmärretään rooleina, kaikilla ihmisillä on väistämättä useita rooleja yhtä aikaa. Aikuisella on kotona mahdollisesti vanhemman rooli, työpaikallaan ammattirooli, kansalaisena äänestäjän tai kuluttajan rooli ja saattaapa hänellä olla vanhempiinsa päin olla vielä jossakin määrin lapsen rooli. Kaikki erilaiset roolit muodostavat kokonaisuuden, jonka puitteissa kyseinen aikuinen toimii.

Mummolla on mummon rooli ; )

Ote: Verkko opinnot Avoin yliopisto. Roolit sosiaalisuuden kuvaajina.

Minulla on yksi tytär ja hänellä ei ole ei tule lapsia. Ei sitä huomaa onko niitä tai ei, en ole kasvanut siihen että niitä olisi. Ei elämä ole tyhjää, tyhjää tilaa ei ole ihmisessä, se täyttyy aina jollain. Minä en osaa kaivata mummoutta.
Joskus huolestun nykylasten olosuhteista, kaikki ei ole hyvin. Nautin vapaudestani, ei kaikkien tarvitse lisääntyä.

Viatonsivullinen kirjoitti:

Minulla on yksi tytär ja hänellä ei ole ei tule lapsia. Ei sitä huomaa onko niitä tai ei, en ole kasvanut siihen että niitä olisi. Ei elämä ole tyhjää, tyhjää tilaa ei ole ihmisessä, se täyttyy aina jollain. Minä en osaa kaivata mummoutta.
Joskus huolestun nykylasten olosuhteista, kaikki ei ole hyvin. Nautin vapaudestani, ei kaikkien tarvitse lisääntyä.

Lue lisää

Nimenomaan ei kaikkien tarvitse lisääntyä. En ymmärrä sitä röyhkeyttä, millä jotkut vanhemmat vaativat lapsiaan tekemään heille lapsenlapsia. En minäkään kaipaa sellaista, mitä minulla ei ole eikä tule. Jos elää vain lastensa/lastenlastensa kautta, on kyllä köyhä elämä.

Tyypillinen miesnäkökulma. Ei minun lapsiani ole kaveripiiri kasvattanut ihan ovat kotona kasvatettu, mutta tietty ystäväpiiri on omalla tavallaan muokannut heitä.

korpikirjailija kirjoitti:

Tyypillinen miesnäkökulma. Ei minun lapsiani ole kaveripiiri kasvattanut ihan ovat kotona kasvatettu, mutta tietty ystäväpiiri on omalla tavallaan muokannut heitä.

Kotona asui eikä naapurissa ja hyvin kasvatettin.
Mikä on mies näkökulma yhteiskasvatuksessa.

1eero kirjoitti:

Kotona asui eikä naapurissa ja hyvin kasvatettin.
Mikä on mies näkökulma yhteiskasvatuksessa.

Tämä lauseesi kuvaa miesnäkökulmaa kasvattajana,

Lapset kasvaa ikäistensä seurassa aikuiseksi.....

Meillä lapset itsenäistyvät äidin silmän alla ja molemmat lähtivät pesästä kahdeksantoistavuotiaina.Toki oli käistänsä seuraa myös mutta äitiin voi aina luottaa ja trvautua kun mualima kohteli ja kohtelee kaltoin. Ehkä isäänkin.

Serkkuni lähetystyöntekijä, naimaton ja lapseton kertoi, että Papua Uuden Guinean viidakossa heimon kaikki jäsenet olivat yhtä suurta perhettä, lapset olivat hänen lapsiaan ja lasten vanhemmat hänen sisariaan ja veljiään. Tällainen suurperheajattelu on ollut meilläkin joskus, mutta siitä olemme kokonaan vieraannuttu. On vain omat ja perhepiiri suppea.

Sama täällä kuin reppuriikalla. En ole koskaan edes miettinyt, että olisi tarvis olla jotain lapsenlapsia. Olen pelkästään helpottunut, että aikoinaan olin niin viisas, että jätin tuollaiset hommat tyhmille omaa napaansa rakastaville. Jotka kääntyvät sisäänpäin, jos mahdollista vielä enemmän lastenlasten lumoissa, kuin omiensa.

Olen sitä mieltä, että tänne ei kannata orjaksi ketään järjestää. Sehän täällä on tulevaisuus. Tykinruokana ja rikkaiden orjana ja ylläpitäjänä on rooli taattu.

Olen ruvennut ottamaan niin itsekkään asenteen, että ihan sama, mitä tuleman pitää, minun ei tarvitse surra kenenkään pärjäämistä. Sehän siitä seuraa, jos noita pentuja on tehnyt. Sen olen nähnyt omista sisaruksistani. Yli seitsemänkymppisenä sitten surraan, että miten ne pärjäävät, kun maailma on menossa tällaiseen suuntaa. No. Minun murheeni se ei ole. MInä vain yritän pärjätä itse. Tiedän, ettei minun sänkyni laidalla istu ensimmäinenkään sukulainen kun tulen vanhaksi ja loppu lähenee. Ihan samantekevää alkaa olla. Ei ne ennenkään ole meikäläisen pärjäämisestä olleet kiinnostuneet, tuskin silloinkaan. Sellaisen mielenkiitoisen jutun kyllä kuulin, että mahdollisesta perinnöstä on jo ilmeisesti keskusteltu, vaikka ovat paljon minua vanhempia nuo keskustelijat.
Kuvittelevat ilmeisesti minun jättävän pienestä asunnostani jotain heidän jälkikasvulleen jaettavaksi jonain päivänä.
No, ei tapahdu, mikäli en äkkiä kuole. Olen tehnyt ajat sitten testamentin erään toisen saman kohtalon valinneen sisarukseni kanssa, puolin ja toisin. Ja jos minä meistä se viimeinen olen, niin teen testamentin vaikka kodittomien koirien yhdistykselle ennen kuin annan sukulaisille mitään.
Siis jos jotain jaettavaa olisi, mutta aion kyllä huolehtia siitä (jos ei yhteiskunta ehdi sitä ennen), että elelen mukavasti viimeiset aikani. Ihan sama, jos menee lopulta katto pään päältä ja rahat loppuu. Mukaansa täältä ei mitään saa....

Itsekkääksi_viimeinkin kirjoitti:

Sama täällä kuin reppuriikalla. En ole koskaan edes miettinyt, että olisi tarvis olla jotain lapsenlapsia. Olen pelkästään helpottunut, että aikoinaan olin niin viisas, että jätin tuollaiset hommat tyhmille omaa napaansa rakastaville. Jotka kääntyvät sisäänpäin, jos mahdollista vielä enemmän lastenlasten lumoissa, kuin omiensa.

Olen sitä mieltä, että tänne ei kannata orjaksi ketään järjestää. Sehän täällä on tulevaisuus. Tykinruokana ja rikkaiden orjana ja ylläpitäjänä on rooli taattu.

Olen ruvennut ottamaan niin itsekkään asenteen, että ihan sama, mitä tuleman pitää, minun ei tarvitse surra kenenkään pärjäämistä. Sehän siitä seuraa, jos noita pentuja on tehnyt. Sen olen nähnyt omista sisaruksistani. Yli seitsemänkymppisenä sitten surraan, että miten ne pärjäävät, kun maailma on menossa tällaiseen suuntaa. No. Minun murheeni se ei ole. MInä vain yritän pärjätä itse. Tiedän, ettei minun sänkyni laidalla istu ensimmäinenkään sukulainen kun tulen vanhaksi ja loppu lähenee. Ihan samantekevää alkaa olla. Ei ne ennenkään ole meikäläisen pärjäämisestä olleet kiinnostuneet, tuskin silloinkaan. Sellaisen mielenkiitoisen jutun kyllä kuulin, että mahdollisesta perinnöstä on jo ilmeisesti keskusteltu, vaikka ovat paljon minua vanhempia nuo keskustelijat.
Kuvittelevat ilmeisesti minun jättävän pienestä asunnostani jotain heidän jälkikasvulleen jaettavaksi jonain päivänä.
No, ei tapahdu, mikäli en äkkiä kuole. Olen tehnyt ajat sitten testamentin erään toisen saman kohtalon valinneen sisarukseni kanssa, puolin ja toisin. Ja jos minä meistä se viimeinen olen, niin teen testamentin vaikka kodittomien koirien yhdistykselle ennen kuin annan sukulaisille mitään.
Siis jos jotain jaettavaa olisi, mutta aion kyllä huolehtia siitä (jos ei yhteiskunta ehdi sitä ennen), että elelen mukavasti viimeiset aikani. Ihan sama, jos menee lopulta katto pään päältä ja rahat loppuu. Mukaansa täältä ei mitään saa....

Lue lisää

Ymmärrän, en minäkään hingu lapsenlapsia. Miehelläni on lapsenlapsia ja yksi lapsenlapselapsi. Ei hänelläkään ole juuri mitään tekemistä jälkipolvensa kanssa liekö kun hänellä itsellään on toisesta avioliitostaan samanikäisiä vielä kun lapsenlapset.

Tämä mieheni ensimmäinen lapsenlapsenlapsi on kyllä valloittanut koko suvun ja minutkin mukaanlukien. Ihana mustasilmäinen hymysuu.

Jopa oma isäni kerran luuli, kun hänelle soitin, että soitan rahan perässä. Päätin, että oli viimeinen soitto, minua kun ei kukaan nujerra. Elämä opettaa, ja kun tarpeeksi on kokenut on oppinut elämään itselleen ja ymmärtämään myös muita, sellaisia, joissa on ihmisyyden piirteitä.

Jospa isälläsi oli tietty syy miksi olettaa että soitit rahan perässä? Oletko koskaan miettinyt sitä?
'Vanhan kansan miehet ei turhia luulottele.
Parempi oli kun elit itsellesi, edelleen.
Kuinka paljon ymmärrät muita? Vaikkapa minua, olematonta p0alstakirjoittajaa?

Törkeää lähteä tartuttamaan toisia! Oletpa todella itsekäs.

Haluat tieten tahtoen mennä omien itsekkäiden halujesi ajamana sairastuttamaan muut, jotka hyvässä uskossa tulevat harrastamaan ja sitten on koko porukka sairaana.
Voi luoja tätä ihmisten omahyväisyyttä. Siinä voi joku saada ikävänkin taudin ja seuraukset, mutta eihän sinua kanssaihmisten hyvinvointi kiinnosta. Kunhan vain sinulla on "antoisa ilta".

Olen itse tuollaisissa joukkopaikoissa sairastunut, kun on ollut pakko vaikka työttömänä ollessa mennä jollekin kurssille pärskijöiden joukkoon.

Flunssaisena ja tartuttavana pysytään kotona. Yksi viikko väliin ei haittaa mitenkään, mutta nyt menit siis ja järjestit monelle muulle tautisi. Saisit hävetä, kun ajattelet vaan itseäsi.

Sairastutat_muita kirjoitti:

Törkeää lähteä tartuttamaan toisia! Oletpa todella itsekäs.

Haluat tieten tahtoen mennä omien itsekkäiden halujesi ajamana sairastuttamaan muut, jotka hyvässä uskossa tulevat harrastamaan ja sitten on koko porukka sairaana.
Voi luoja tätä ihmisten omahyväisyyttä. Siinä voi joku saada ikävänkin taudin ja seuraukset, mutta eihän sinua kanssaihmisten hyvinvointi kiinnosta. Kunhan vain sinulla on "antoisa ilta".

Olen itse tuollaisissa joukkopaikoissa sairastunut, kun on ollut pakko vaikka työttömänä ollessa mennä jollekin kurssille pärskijöiden joukkoon.

Flunssaisena ja tartuttavana pysytään kotona. Yksi viikko väliin ei haittaa mitenkään, mutta nyt menit siis ja järjestit monelle muulle tautisi. Saisit hävetä, kun ajattelet vaan itseäsi.

Lue lisää

Katsos entisenä pienyrittäjänä en voinut laittaa luutaa ovelle kun sairaus iski. Tilaukset piti hoitaa. En ollut ainoa köhijä vaan vuoti siellä parin muunkin nokka. Opettajalle sanoin, että älä tule lähelleni, että et sairastu koska hän lähtee Helsinkiin katsomaan vastasyntynyttä tyttärensä poikavauvaa. Vaikka köhi hänkin.

Kun kirjoitin tuon viestin ennen kurssille lähtöä, arvasin, että varmasti löytyy joku, joka on ulkona kuin lumiukko aloituksen aiheesta ja alkaa moralisoimaan minua ; )

Hyvä minä etiäiseni pitävät paikkansa.

Niinhän sinä luulet. Totuus vaan voi olla ihan toisenlainen.

Turha luulo, että ihmiset maailmasta loppuvat. Siihen tarvitaan vähintään valtava luonnonkatastrofi tai joku atomisota tms.

Valkoinen ihonväri voi olla vähemmistönä, mutta mustanaamaiset lisääntyvät. Ne eivät sitä lopeta, vaikka loppuisi ruoka maailmasta. Ne viis veisaavat mistään luonnon kestokyvystä, kun panettaa. Ja niitähän panettaa. Kaiken aikaa.


Että valkoinen rotu voi lakata olemasta, mutta muut ei taatusti lakkaa ennen lopullista katastrofia.

Näin kirjoitti:

Turha luulo, että ihmiset maailmasta loppuvat. Siihen tarvitaan vähintään valtava luonnonkatastrofi tai joku atomisota tms.

Valkoinen ihonväri voi olla vähemmistönä, mutta mustanaamaiset lisääntyvät. Ne eivät sitä lopeta, vaikka loppuisi ruoka maailmasta. Ne viis veisaavat mistään luonnon kestokyvystä, kun panettaa. Ja niitähän panettaa. Kaiken aikaa.


Että valkoinen rotu voi lakata olemasta, mutta muut ei taatusti lakkaa ennen lopullista katastrofia.

Lue lisää

Niin. Meitä on liikaa. Myös täällä pohjolassa. Vaikka lisäännymme kohtuullisesti (liikaa silti), meidän hiilijalanjälkemme on monin verroin isompi kuin kehitysmaissa elävien.
Niin että jotain tarttis tehdä, mutta kuka välittää ?

de-meter kirjoitti:

Niin. Meitä on liikaa. Myös täällä pohjolassa. Vaikka lisäännymme kohtuullisesti (liikaa silti), meidän hiilijalanjälkemme on monin verroin isompi kuin kehitysmaissa elävien.
Niin että jotain tarttis tehdä, mutta kuka välittää ?

Lue lisää

Onhan lapsenlapsettomuus monelle ihmiselle ongelma, samoin kuin lapsettomuus. En kokenut artikkelia tekemällä tehdyksi, saattoi siitä joku lapsenlapseton löytää lohtuakin. En nähnyt myöskään kansakunnan tulevaisuuden kannalta yhteyttä lapsenlapsettomiin. Luin artikkelin pienen ihmisen näkökulmasta enkä yhteiskunnan. Lapsia tulee syntymään ja jos eivät omat lapsemme lisäänny niin lisääntymisestä pitää huolen tänne hiilijalanjälkiä kulkien lentokoneella tuodut.

Muuten tänään sattunutta. Keramisesta siiliäitistä oli tullut poltossa neekerisiiliäiti kun maalasin maanantaina sen naaman vahingossa mustaksi, naamasta kun piti tulla vaalea ruskea. No, sille ei voinut enää mitään. Tänään maalasin siiliäidin siililapsen aikaisemman suunnitelman mukaan kasvot vaalean ruskeaksi, joten siitä tulee nyt luonnollisesti mulaattisiililapsi.

Suomessa perheyhteisöjä ja niiden suojaa ei enää ole on vain yksilöitä ja heidän valintojaan.

korpikirjailija kirjoitti:

Onhan lapsenlapsettomuus monelle ihmiselle ongelma, samoin kuin lapsettomuus. En kokenut artikkelia tekemällä tehdyksi, saattoi siitä joku lapsenlapseton löytää lohtuakin. En nähnyt myöskään kansakunnan tulevaisuuden kannalta yhteyttä lapsenlapsettomiin. Luin artikkelin pienen ihmisen näkökulmasta enkä yhteiskunnan. Lapsia tulee syntymään ja jos eivät omat lapsemme lisäänny niin lisääntymisestä pitää huolen tänne hiilijalanjälkiä kulkien lentokoneella tuodut.

Muuten tänään sattunutta. Keramisesta siiliäitistä oli tullut poltossa neekerisiiliäiti kun maalasin maanantaina sen naaman vahingossa mustaksi, naamasta kun piti tulla vaalea ruskea. No, sille ei voinut enää mitään. Tänään maalasin siiliäidin siililapsen aikaisemman suunnitelman mukaan kasvot vaalean ruskeaksi, joten siitä tulee nyt luonnollisesti mulaattisiililapsi.

Suomessa perheyhteisöjä ja niiden suojaa ei enää ole on vain yksilöitä ja heidän valintojaan.

Lue lisää

No jos luit keskustelua siinä valotettiin asiaa monelta kantilta myös tuolta: että minä. minä minä haluaa lapsen ja paljon muutakin. Ja että OMA lapsi on se ainoa oikea, muut ei oo mittää...
Lapsettomuus voi olla ongelma, mutta se voi olla myös pakkomielle. Juuri kuulin jutun moniongelmaisesta, yli nelikymppisestä naisesta, joka katsoi viimeinkin olevansa kypsä äidiksi. Lääkärien varoituksista huolimatta hankkiutui raskaaksi, sai vammautuneen lapsen ja hoiti sitä kaksi kuukautta. Ei ollutkaan kivaa. Tarina ei kerro, mihin lapsi päätyi.

Heh, juu: taitaa olla niin, että lisääntyminenkin ulkoistetaan...Ja muualta tulleet osaavat kyllä kasvattaa hiilijalanjälkiä siinä kuin mekin..))

Oletkos tosissasi tuossa viimeisessä lauseessa: että Suomessa ei ole perheyhteisöjä ja niiden suojaa ? Olen saanut sinusta sellaisen käsityksen, että sinunkin perheyhteisösi on verrattain tiivis. Ja olihan tuossa takavuosina joku statistiikka, jonka mukaan lähes puolet, tai ainakin hyvin suuri osa, nuorista perheestä saa taloudellista tukea omilta vanhemmiltaan, muusta tuesta puhumattakaan. Minäkin lähden tänään "tukemaan" nuorta perhettä, mutta jatkakaahan juttua...
Osaat kyllä korppis tarttua sellaisiin aiheisiin, jotka koskettavat monia, kuten tämäkin, ilmeisesti.

de-meter kirjoitti:

No jos luit keskustelua siinä valotettiin asiaa monelta kantilta myös tuolta: että minä. minä minä haluaa lapsen ja paljon muutakin. Ja että OMA lapsi on se ainoa oikea, muut ei oo mittää...
Lapsettomuus voi olla ongelma, mutta se voi olla myös pakkomielle. Juuri kuulin jutun moniongelmaisesta, yli nelikymppisestä naisesta, joka katsoi viimeinkin olevansa kypsä äidiksi. Lääkärien varoituksista huolimatta hankkiutui raskaaksi, sai vammautuneen lapsen ja hoiti sitä kaksi kuukautta. Ei ollutkaan kivaa. Tarina ei kerro, mihin lapsi päätyi.

Heh, juu: taitaa olla niin, että lisääntyminenkin ulkoistetaan...Ja muualta tulleet osaavat kyllä kasvattaa hiilijalanjälkiä siinä kuin mekin..))

Oletkos tosissasi tuossa viimeisessä lauseessa: että Suomessa ei ole perheyhteisöjä ja niiden suojaa ? Olen saanut sinusta sellaisen käsityksen, että sinunkin perheyhteisösi on verrattain tiivis. Ja olihan tuossa takavuosina joku statistiikka, jonka mukaan lähes puolet, tai ainakin hyvin suuri osa, nuorista perheestä saa taloudellista tukea omilta vanhemmiltaan, muusta tuesta puhumattakaan. Minäkin lähden tänään "tukemaan" nuorta perhettä, mutta jatkakaahan juttua...
Osaat kyllä korppis tarttua sellaisiin aiheisiin, jotka koskettavat monia, kuten tämäkin, ilmeisesti.

Lue lisää

Luin toki tekstin läpi, en tiedä sisäistykö joka osia. On tietty ihmisiä, jotka haluavat lapsen ja kuten kirjoitit tekevät lapsen ottamatta huomioon, että lapsi tarvitsee tekijänsä läsnäoloa elämässään. On myös kuten eräs lapsuuden ystäväni, joka sanoi jo nuorena, että ei tule ikinä hankkimaan lasta, eikä ole hankkinut. Hänelle olivat tärkeitä hänen sisarensa lapset, mutta en enää tiedä minkalaiset hänen suhteensa on sisaren lapsenlapsien kanssa.

Ei Suomessa ole enää sellaisia perheyhteisöjä kuin ennen. Minunkin äitini ja isäni sisarukset pitivät jatkuvasti yhtä. Me serkukset olimme tiiviissä yhteydessä toisiimme. Ukki ja mummi olivat osa elämäämme.

Minun pieni perheyhteisöni on tiivis minä ja poikani. Esikoiseni häissä oli edustus perheestämme viisi henkilöä. Lasten isä hänen morsiamensa, kuopus, minä ja Petze.
Hääjuhla oli lämmin, hääpari ja läheiset.

Minun siarusteni välinen perheyhteisö on hajonnut, en tiedä mitä sisaruksilleni kuuluu.

Taloudellista tukea saan pojiltani ja Petzeltä tarvittaessa. Itse olen mukana henkisenä tukena lapsilleni. Eksäni on tarvittaessa rahallisena tukena pojille. Kuitenkin on niin, että poikani pärjäävät ilman rahallista tukea. Pojat tukeutuvat minuun elämän tuomien ongelmien ja niiden ratkaisujen edessä.

Sain puhelun nuoruuden ystävältäni. Puhuimme puolitoista tuntia, olin pääsääntöisesti kuuntelijan roolissa. Sain käsityksen, että hänen lapsiensa menestyksen takana oli taloudellisesti tuottu tausta. No kuten tiedät olen antanut rahallisesti rikkaan lapsuuden lapsilleni ja nyt he auttavat minua tarvittaessa.

On luonnollista jos saan lapsenlapsia tulen hemmoittelemaan heitä.

korppis kirjoitti:

Luin toki tekstin läpi, en tiedä sisäistykö joka osia. On tietty ihmisiä, jotka haluavat lapsen ja kuten kirjoitit tekevät lapsen ottamatta huomioon, että lapsi tarvitsee tekijänsä läsnäoloa elämässään. On myös kuten eräs lapsuuden ystäväni, joka sanoi jo nuorena, että ei tule ikinä hankkimaan lasta, eikä ole hankkinut. Hänelle olivat tärkeitä hänen sisarensa lapset, mutta en enää tiedä minkalaiset hänen suhteensa on sisaren lapsenlapsien kanssa.

Ei Suomessa ole enää sellaisia perheyhteisöjä kuin ennen. Minunkin äitini ja isäni sisarukset pitivät jatkuvasti yhtä. Me serkukset olimme tiiviissä yhteydessä toisiimme. Ukki ja mummi olivat osa elämäämme.

Minun pieni perheyhteisöni on tiivis minä ja poikani. Esikoiseni häissä oli edustus perheestämme viisi henkilöä. Lasten isä hänen morsiamensa, kuopus, minä ja Petze.
Hääjuhla oli lämmin, hääpari ja läheiset.

Minun siarusteni välinen perheyhteisö on hajonnut, en tiedä mitä sisaruksilleni kuuluu.

Taloudellista tukea saan pojiltani ja Petzeltä tarvittaessa. Itse olen mukana henkisenä tukena lapsilleni. Eksäni on tarvittaessa rahallisena tukena pojille. Kuitenkin on niin, että poikani pärjäävät ilman rahallista tukea. Pojat tukeutuvat minuun elämän tuomien ongelmien ja niiden ratkaisujen edessä.

Sain puhelun nuoruuden ystävältäni. Puhuimme puolitoista tuntia, olin pääsääntöisesti kuuntelijan roolissa. Sain käsityksen, että hänen lapsiensa menestyksen takana oli taloudellisesti tuottu tausta. No kuten tiedät olen antanut rahallisesti rikkaan lapsuuden lapsilleni ja nyt he auttavat minua tarvittaessa.

On luonnollista jos saan lapsenlapsia tulen hemmoittelemaan heitä.

Lue lisää

"korpikirjailija"

En taida kirjoittaa blogia.
Lisään kuitenkin viimeisimmän kirjoitukseni.
Ehkä lukaisitkin.
Se sopii tähän.

"Monen-laista tulevaisuuden perhe-elämää ovat tieteis-kirjailijat tarjonneet.
En tarkoita tässä Jetsonit-hömppää.

Vanha klishee "meidän aikanamme"
Mitä se tulee olemaan tulevassa Suomessa?
Ketkä me?"

Jos ymmärsin oikein, niin aloituksesi artikkeli etsi kosketus-kohtaa tulevaan.
Ei menneeseen tai olevaan.
Lisään vielä yhden kommentin.
Ylempänä sain eräästä mietteestäsi tunteen että katsot minun kehuvan itseäni
puskista.
Korjaa, jos olen väärässä.
Kuten tiedät, kukaan ei ole kehunut minua enemmän kuin minä itse.
Koskaan en ole tarvinut itse-kehuuni puska-nimmareita.
Aina olen ja tulen kehumaan itseäni tällä ainokaisallani.
(Huom! ajan-kohtainen vitsi)

yst.

H.

hunksz kirjoitti:

"korpikirjailija"

En taida kirjoittaa blogia.
Lisään kuitenkin viimeisimmän kirjoitukseni.
Ehkä lukaisitkin.
Se sopii tähän.

"Monen-laista tulevaisuuden perhe-elämää ovat tieteis-kirjailijat tarjonneet.
En tarkoita tässä Jetsonit-hömppää.

Vanha klishee "meidän aikanamme"
Mitä se tulee olemaan tulevassa Suomessa?
Ketkä me?"

Jos ymmärsin oikein, niin aloituksesi artikkeli etsi kosketus-kohtaa tulevaan.
Ei menneeseen tai olevaan.
Lisään vielä yhden kommentin.
Ylempänä sain eräästä mietteestäsi tunteen että katsot minun kehuvan itseäni
puskista.
Korjaa, jos olen väärässä.
Kuten tiedät, kukaan ei ole kehunut minua enemmän kuin minä itse.
Koskaan en ole tarvinut itse-kehuuni puska-nimmareita.
Aina olen ja tulen kehumaan itseäni tällä ainokaisallani.
(Huom! ajan-kohtainen vitsi)

yst.

H.

Lue lisää

Ensiksikin en ymmärrä tekstejäsi. Toiseksi en mene kenestäkään takuuseen kuka kirjoittaa puskasta kuka ei. Lisäksi olen sitä mieltä, että kirjoittajien pitäisi luopua sanoista me olemme sitä mieltä... ja monet meistä....

Tiedän, että pari ihmistä palstalaisista pitää Blogia, et sinä.

Aloitukseni ei etsinyt mitään pintaa tulevaisuuteen. Pinta käsittely on sinun tulkintasi . Sinulla tuntuu olevan naisen piparkakkuaivot ja minulla miehen putkiaivot.

"Kun itseään puskasta puolustaa se on itsepuolustusta jos joku toinen puolustaa toista palstakirjoittajaa se on puolustettavan aliarvioimista, jopa puolustettavan tyhmyyttä kun ei osaa itse pitää puoliaan. Tämän viisauden opin ent.siivoojalta tuolla toisessa ketjussa kun puolustin Palomaa..

Ole varovainen näissä puskahuuteloissasi, ne tekee sinusta (siivoojan psykologisen teorian) mukaan puolustuskyvyttömän höntin.

Nyt vaikka nokka ja silmät vuotaa lähden pienelle työkeikalle. Jatka...viisauksiasi.

korppis kirjoitti:

Ensiksikin en ymmärrä tekstejäsi. Toiseksi en mene kenestäkään takuuseen kuka kirjoittaa puskasta kuka ei. Lisäksi olen sitä mieltä, että kirjoittajien pitäisi luopua sanoista me olemme sitä mieltä... ja monet meistä....

Tiedän, että pari ihmistä palstalaisista pitää Blogia, et sinä.

Aloitukseni ei etsinyt mitään pintaa tulevaisuuteen. Pinta käsittely on sinun tulkintasi . Sinulla tuntuu olevan naisen piparkakkuaivot ja minulla miehen putkiaivot.

"Kun itseään puskasta puolustaa se on itsepuolustusta jos joku toinen puolustaa toista palstakirjoittajaa se on puolustettavan aliarvioimista, jopa puolustettavan tyhmyyttä kun ei osaa itse pitää puoliaan. Tämän viisauden opin ent.siivoojalta tuolla toisessa ketjussa kun puolustin Palomaa..

Ole varovainen näissä puskahuuteloissasi, ne tekee sinusta (siivoojan psykologisen teorian) mukaan puolustuskyvyttömän höntin.

Nyt vaikka nokka ja silmät vuotaa lähden pienelle työkeikalle. Jatka...viisauksiasi.

Lue lisää

"korpikirjailija"

Takaan, että minusta voit mennä takuuseen puskista.
Minä en siellä ole koskaan.
Puolustan oikeuttani sanoa MINÄ.
Ketkä me, tarkoitti Suomen kansaa, ei yksittäistä ihmistä.
"aloituksesi artikkeli etsi kosketus"
En tarkoittanut sinua.
"näissä puskahuuteloissasi"
Minä en huutele puskista.

Menehän sinä.
Ilmoitus on perinteinen tapa vaihtaa puskiksiin :)
Samaa tyyliä kuin "poikkeilen satunnaisesti"
Poistumis-mainintaa ei kannattaisi koskaan tehdä.

Palomaa, sinua ja kaikkia muita puolustan, kun näen siihen järkevää aihetta.
Aina se ei ole järkevää, koska usein arvostelijat haluavat lisää syitä
arvostella arvosteltavaansa.
Varsinkin minusta.

ed.yst.

H.

hunksz kirjoitti:

"korpikirjailija"

Takaan, että minusta voit mennä takuuseen puskista.
Minä en siellä ole koskaan.
Puolustan oikeuttani sanoa MINÄ.
Ketkä me, tarkoitti Suomen kansaa, ei yksittäistä ihmistä.
"aloituksesi artikkeli etsi kosketus"
En tarkoittanut sinua.
"näissä puskahuuteloissasi"
Minä en huutele puskista.

Menehän sinä.
Ilmoitus on perinteinen tapa vaihtaa puskiksiin :)
Samaa tyyliä kuin "poikkeilen satunnaisesti"
Poistumis-mainintaa ei kannattaisi koskaan tehdä.

Palomaa, sinua ja kaikkia muita puolustan, kun näen siihen järkevää aihetta.
Aina se ei ole järkevää, koska usein arvostelijat haluavat lisää syitä
arvostella arvosteltavaansa.
Varsinkin minusta.

ed.yst.

H.

Lue lisää

Väännät tätä ketjua SINUUN, SINÄ SINÄ SINÄ.

Helsingin Sanomat on mieli lukemistani ja HSTV mieleistäni katsottavaa, tiedät. Varsinkin olen otettu kuin olohuoneeseeni tulla tupsahtaa omaa jälkikasvuani.

Ote puskaviestistäsi.

"ME LUEMME paljon muutakin kuin Helsingin Sanomia, joka on nykyään melkein roskalehti, sillä taso on laskenut huomattavasti viime aikoina". (MIKSIKÖHÄN)

"Sinä korppis jaksat kirjoittaa alakouluaineitasi vuodesta toiseen karkoittaen hyvät kirjoittajat palstalta." (Mietin oletko hyvä kirjoittaja).

"Hunkszin älykysosamaarää ei kukaan täällä ylitä. Hänen kirjoituksiaan TÄNNE TULLAAN lukemaan.

"Kirjoittajan idoli tai itse kirjoittaja. Jos kirjoittaja et ole sinä niin ymmärrän häntä.
Sillä jos itse ei ymmärrä mitää kirjoituksistasi hän pitää niitä hyvinä ja sinua älykäänä ; )))

korppis kirjoitti:

Luin toki tekstin läpi, en tiedä sisäistykö joka osia. On tietty ihmisiä, jotka haluavat lapsen ja kuten kirjoitit tekevät lapsen ottamatta huomioon, että lapsi tarvitsee tekijänsä läsnäoloa elämässään. On myös kuten eräs lapsuuden ystäväni, joka sanoi jo nuorena, että ei tule ikinä hankkimaan lasta, eikä ole hankkinut. Hänelle olivat tärkeitä hänen sisarensa lapset, mutta en enää tiedä minkalaiset hänen suhteensa on sisaren lapsenlapsien kanssa.

Ei Suomessa ole enää sellaisia perheyhteisöjä kuin ennen. Minunkin äitini ja isäni sisarukset pitivät jatkuvasti yhtä. Me serkukset olimme tiiviissä yhteydessä toisiimme. Ukki ja mummi olivat osa elämäämme.

Minun pieni perheyhteisöni on tiivis minä ja poikani. Esikoiseni häissä oli edustus perheestämme viisi henkilöä. Lasten isä hänen morsiamensa, kuopus, minä ja Petze.
Hääjuhla oli lämmin, hääpari ja läheiset.

Minun siarusteni välinen perheyhteisö on hajonnut, en tiedä mitä sisaruksilleni kuuluu.

Taloudellista tukea saan pojiltani ja Petzeltä tarvittaessa. Itse olen mukana henkisenä tukena lapsilleni. Eksäni on tarvittaessa rahallisena tukena pojille. Kuitenkin on niin, että poikani pärjäävät ilman rahallista tukea. Pojat tukeutuvat minuun elämän tuomien ongelmien ja niiden ratkaisujen edessä.

Sain puhelun nuoruuden ystävältäni. Puhuimme puolitoista tuntia, olin pääsääntöisesti kuuntelijan roolissa. Sain käsityksen, että hänen lapsiensa menestyksen takana oli taloudellisesti tuottu tausta. No kuten tiedät olen antanut rahallisesti rikkaan lapsuuden lapsilleni ja nyt he auttavat minua tarvittaessa.

On luonnollista jos saan lapsenlapsia tulen hemmoittelemaan heitä.

Lue lisää

Sukuyhteisöt ovat tietysti historiaa ihan jo maantieteellisistä syistä, mutta kyllä itse haluan nähdä itseni tiettyyn sukuun, tiettyyn perheeseen syntyneenä. Ei minua haikara tuonut..))

Eivät kaikki sisarukseni (neljä veljeä, yksi sisko) ole minulle yhtä läheisiä, mutta ilman muuta tahdon seurata kaikkien elämää, tietää, mitä heille kuuluu. Sama pätee serkkuihini, joista osa on jo kuollut - olin meidän perheen ja serkkusarjan nuorin.

Olen joskus ajatellut, että höllät siteet sukuun ruokkivat tiettyä itsekeskeisyyttä. Oma minä paisuu, ottaa kaiken tilan, kun ei näe itseään osana kokonaisuutta, eri sukupolvien jatkumolla. Tietysti ihminen voi nähdä itsensä osana muunkin laista kokonaisuutta, mutta koen, että yhteinen historia, geeniperimäkin, sitovat yhteen enemmän kuin satunnaiset mieltymykset.

de-meter kirjoitti:

Sukuyhteisöt ovat tietysti historiaa ihan jo maantieteellisistä syistä, mutta kyllä itse haluan nähdä itseni tiettyyn sukuun, tiettyyn perheeseen syntyneenä. Ei minua haikara tuonut..))

Eivät kaikki sisarukseni (neljä veljeä, yksi sisko) ole minulle yhtä läheisiä, mutta ilman muuta tahdon seurata kaikkien elämää, tietää, mitä heille kuuluu. Sama pätee serkkuihini, joista osa on jo kuollut - olin meidän perheen ja serkkusarjan nuorin.

Olen joskus ajatellut, että höllät siteet sukuun ruokkivat tiettyä itsekeskeisyyttä. Oma minä paisuu, ottaa kaiken tilan, kun ei näe itseään osana kokonaisuutta, eri sukupolvien jatkumolla. Tietysti ihminen voi nähdä itsensä osana muunkin laista kokonaisuutta, mutta koen, että yhteinen historia, geeniperimäkin, sitovat yhteen enemmän kuin satunnaiset mieltymykset.

Lue lisää

No jopas tuli demeteriä ihteään.

"höllät siteet sukuun ruokkivat tiettyä itsekeskeisyyttä. Oma minä paisuu, ottaa kaiken tilan, kun ei näe itseään osana kokonaisuutta, eri sukupolvien jatkumolla".

Ennen kuin voin sisäistää viisauta lausettasi voisitko lisätä jonkinlaisen esimerkin miten tuo paisuminen ja tilan otto käytännössä tapahtuu?

korppis kirjoitti:

No jopas tuli demeteriä ihteään.

"höllät siteet sukuun ruokkivat tiettyä itsekeskeisyyttä. Oma minä paisuu, ottaa kaiken tilan, kun ei näe itseään osana kokonaisuutta, eri sukupolvien jatkumolla".

Ennen kuin voin sisäistää viisauta lausettasi voisitko lisätä jonkinlaisen esimerkin miten tuo paisuminen ja tilan otto käytännössä tapahtuu?

Lue lisää

Se ei ole viisaus, se on mielipide, näkemys. Jos joku voi itseensä sovittaa, sovittakoon...))

de-meter kirjoitti:

Se ei ole viisaus, se on mielipide, näkemys. Jos joku voi itseensä sovittaa, sovittakoon...))

Sinun mielipide ja näkemys. Miten sitä voi itseensä sovittaa? Pyysin esimerkkitapausta egon paisumisesta ja tilan ottamisesta vai onko tämä luettua viisautta, jolla ei ole yhteyttä omaan kokemukseesi. Pitäähän sinulla olla esimerkki koska noinkin painokkaasti asian esität.

korppis kirjoitti:

Sinun mielipide ja näkemys. Miten sitä voi itseensä sovittaa? Pyysin esimerkkitapausta egon paisumisesta ja tilan ottamisesta vai onko tämä luettua viisautta, jolla ei ole yhteyttä omaan kokemukseesi. Pitäähän sinulla olla esimerkki koska noinkin painokkaasti asian esität.

Lue lisää

Painokkaasti otin asian esille ? Lukijahan sen painon tekstille antaa...

Mutta itsestään paha pappi saarnaa (sananlasku). Onhan minulla kokemuksia egon paisumisesta, niiltä vuosilta kun olin tehtävissä, jotka vaativat vahvuutta ja karismaa.
Ei silloin otettu muita lukuun, eikä asetettu omia näkemyksiä kyseenalaisiksi. Ja juuri noina vuosina siteet omaan sukuun olivat höllempääkin höllemmät. En pidä sitä ihan sattumana. Tietysti silloin elettiin ruuhkavuosia muutenkin, mutta jos rehellinen olen, pidin omaa sukuani aika taantumuksellisena ja keskiluokkaiset arvot olivat minulle sietämättömiä silloin. Myöhemmin olen onneksi oppinut ymmärtämään kokonaisuutta enemmän, näkemään keskinäisiä jännitteitä ja itse kunkin selviytymisstrategiaa...Selviytymisestä sodanjälkeisen tai sodanaikaisen sukupolven elämässä oli pitkälti kyse...
Siitä perspektiivistä katsoen tämä aika tuottaa joutavia ongelmia, joiden hoitoon ei välttämättä tarvittaisi kuin se kuuluisa potku persuksille...

de-meter kirjoitti:

Painokkaasti otin asian esille ? Lukijahan sen painon tekstille antaa...

Mutta itsestään paha pappi saarnaa (sananlasku). Onhan minulla kokemuksia egon paisumisesta, niiltä vuosilta kun olin tehtävissä, jotka vaativat vahvuutta ja karismaa.
Ei silloin otettu muita lukuun, eikä asetettu omia näkemyksiä kyseenalaisiksi. Ja juuri noina vuosina siteet omaan sukuun olivat höllempääkin höllemmät. En pidä sitä ihan sattumana. Tietysti silloin elettiin ruuhkavuosia muutenkin, mutta jos rehellinen olen, pidin omaa sukuani aika taantumuksellisena ja keskiluokkaiset arvot olivat minulle sietämättömiä silloin. Myöhemmin olen onneksi oppinut ymmärtämään kokonaisuutta enemmän, näkemään keskinäisiä jännitteitä ja itse kunkin selviytymisstrategiaa...Selviytymisestä sodanjälkeisen tai sodanaikaisen sukupolven elämässä oli pitkälti kyse...
Siitä perspektiivistä katsoen tämä aika tuottaa joutavia ongelmia, joiden hoitoon ei välttämättä tarvittaisi kuin se kuuluisa potku persuksille...

Lue lisää

Siis voimaa ja karismaa vaativa asema paisuttaa egoa ja vie tilaa muilta. Mutta nyt kun kerroit esimerkillä yritän sisäistää asiaa.

Olenkohan sittenkin ollut elämässäni enempi takarivin Tyyne kuin eturivin Elisabet..

Johdin ravintolaa, jossa oli useita kymmeniä työntekijöitä. Siinä työssä piti ottaa muut huomioon, pelata tiimipeliä mikäli halusi onnistua ja tehdä tulosta. Minulla oli tuolloin kiivaina ruuhkavuosina hyvinkin lämpimät suhteet sisaruksiini ja läheisiini. En ole ikinä osannut pullistella, en ole tykännyt johtaja tittelistä, vaikka omaa yritystä vetäessäni sain liikekirjeet toimitusjohtaja nimikkeellä, tapanani oli nauraa moiselle turhuudelle.
Niin synnyinkin sodan jälkeen ja hyvin liberaaliin tasapainoiseen perheeseen, liekö se antanut esikuvan olla liikaa elvistelemättä.

Opettajana ja kouluttajana olin enempi oppilaille vierellä kulkija kuin pomo.

Huh...no, eli nyt kun olet eläkkeellä on sukusi tasavertainen kanssasi.
Toisaalta pidät tätä nykyista aikaa joutavien ongelmien aikana. Hoitokeinoina suosittelet potkua persauksille. joo...silleen..niin

Eiköhän tämä riitä. Lähen saunomaan.

korpikirjailija kirjoitti:

Siis voimaa ja karismaa vaativa asema paisuttaa egoa ja vie tilaa muilta. Mutta nyt kun kerroit esimerkillä yritän sisäistää asiaa.

Olenkohan sittenkin ollut elämässäni enempi takarivin Tyyne kuin eturivin Elisabet..

Johdin ravintolaa, jossa oli useita kymmeniä työntekijöitä. Siinä työssä piti ottaa muut huomioon, pelata tiimipeliä mikäli halusi onnistua ja tehdä tulosta. Minulla oli tuolloin kiivaina ruuhkavuosina hyvinkin lämpimät suhteet sisaruksiini ja läheisiini. En ole ikinä osannut pullistella, en ole tykännyt johtaja tittelistä, vaikka omaa yritystä vetäessäni sain liikekirjeet toimitusjohtaja nimikkeellä, tapanani oli nauraa moiselle turhuudelle.
Niin synnyinkin sodan jälkeen ja hyvin liberaaliin tasapainoiseen perheeseen, liekö se antanut esikuvan olla liikaa elvistelemättä.

Opettajana ja kouluttajana olin enempi oppilaille vierellä kulkija kuin pomo.

Huh...no, eli nyt kun olet eläkkeellä on sukusi tasavertainen kanssasi.
Toisaalta pidät tätä nykyista aikaa joutavien ongelmien aikana. Hoitokeinoina suosittelet potkua persauksille. joo...silleen..niin

Eiköhän tämä riitä. Lähen saunomaan.

Lue lisää

Kappas, korppis. eilinen vastaukseni poistui. Se olikin pelkkä kuittaus, joten mitäpä tuosta.

Kun luin vastauksesi uudelleen, minua alkoi huvittaa. Nytkös sinä olet se takarivin tyyne ja minä sinkosin itseni parrasvaloihin parilla taikasanalla: "voima ja karisma"..)) ? Jos luit tekstin tarkasti nuo voimasanat eivät kuvanneet minua vaan ominaisuuksia, joita vaaditaan tietyissä tehtävissä, silloin kun "myydään" jotakin. Luulisi sinun yrittäjänä käyttäneen samoja ominaisuuksia. Olen myös sitä mieltä, että tarvittaessa melkein kuka tahansa löytää niitä itsestään.

Hämmästelin myös sitä, että "potku persuksille" tuntui sinulle vieraalta hoitomenetelmältä.
Kun tuntuu, että temperamenttisena olisit sitä hyvinkin valmis käyttämään, etenkin muualta tulleiden kohdalla..))

Ihmettelin myös, miksi nuo sanaparit "egon paisuminen" ja "tilan ottaminen" sinua noin jäivät tökkiimään, kun ne minusta ovat tämän ajan tuote, nähtävissä kaikkialla.
Ehkä tuntui oudolta yhdistää nämä asiat hölliin perhesiteisiin, mutta niin tein ja yritin myös perustella sitä.

de-meter kirjoitti:

Painokkaasti otin asian esille ? Lukijahan sen painon tekstille antaa...

Mutta itsestään paha pappi saarnaa (sananlasku). Onhan minulla kokemuksia egon paisumisesta, niiltä vuosilta kun olin tehtävissä, jotka vaativat vahvuutta ja karismaa.
Ei silloin otettu muita lukuun, eikä asetettu omia näkemyksiä kyseenalaisiksi. Ja juuri noina vuosina siteet omaan sukuun olivat höllempääkin höllemmät. En pidä sitä ihan sattumana. Tietysti silloin elettiin ruuhkavuosia muutenkin, mutta jos rehellinen olen, pidin omaa sukuani aika taantumuksellisena ja keskiluokkaiset arvot olivat minulle sietämättömiä silloin. Myöhemmin olen onneksi oppinut ymmärtämään kokonaisuutta enemmän, näkemään keskinäisiä jännitteitä ja itse kunkin selviytymisstrategiaa...Selviytymisestä sodanjälkeisen tai sodanaikaisen sukupolven elämässä oli pitkälti kyse...
Siitä perspektiivistä katsoen tämä aika tuottaa joutavia ongelmia, joiden hoitoon ei välttämättä tarvittaisi kuin se kuuluisa potku persuksille...

Lue lisää

Lyhyesti ja ytimekkäästi, samaa mieltä tuosta:
"tämä aika tuottaa joutavia ongelmia, joiden hoitoon ei välttämättä tarvittaisi kuin se kuuluisa potku persuksille..."

de-meter kirjoitti:

Kappas, korppis. eilinen vastaukseni poistui. Se olikin pelkkä kuittaus, joten mitäpä tuosta.

Kun luin vastauksesi uudelleen, minua alkoi huvittaa. Nytkös sinä olet se takarivin tyyne ja minä sinkosin itseni parrasvaloihin parilla taikasanalla: "voima ja karisma"..)) ? Jos luit tekstin tarkasti nuo voimasanat eivät kuvanneet minua vaan ominaisuuksia, joita vaaditaan tietyissä tehtävissä, silloin kun "myydään" jotakin. Luulisi sinun yrittäjänä käyttäneen samoja ominaisuuksia. Olen myös sitä mieltä, että tarvittaessa melkein kuka tahansa löytää niitä itsestään.

Hämmästelin myös sitä, että "potku persuksille" tuntui sinulle vieraalta hoitomenetelmältä.
Kun tuntuu, että temperamenttisena olisit sitä hyvinkin valmis käyttämään, etenkin muualta tulleiden kohdalla..))

Ihmettelin myös, miksi nuo sanaparit "egon paisuminen" ja "tilan ottaminen" sinua noin jäivät tökkiimään, kun ne minusta ovat tämän ajan tuote, nähtävissä kaikkialla.
Ehkä tuntui oudolta yhdistää nämä asiat hölliin perhesiteisiin, mutta niin tein ja yritin myös perustella sitä.

Lue lisää

Minä selitän. Olet antanut minulle kuvan itsestäsi älykkäänä, mutta vaatimattomana takarivin Tyynenä. Pyysin esimerkkiä egon paisumisesta, kirjoitit "Onhan minulla kokemuksia egon paisumisesta, niiltä vuosilta kun olin tehtävissä, jotka vaativat vahvuutta ja karismaa."

Nyt kirjoitat: Jos luit tekstin tarkasti nuo voimasanat eivät kuvanneet minua vaan ominaisuuksia, joita vaaditaan tietyissä tehtävissä, silloin kun "myydään" jotakin."

Lisäksi kirjoitit:
"Pidin omaa sukuani aika taantumuksellisena ja keskiluokkaiset arvot olivat minulle sietämättömiä silloin."

Takarivin Tyynen ominaisuuksiako? Niin, toisaalta jos on käynyt läpi ylivertaisen elämän vaiheen se kaiketi opettaa nöyrtymään. Eläkeläisenä ei pääse enää loistamaan samassa määrin kuin silloin nuorena ja egokeskeisenä..

Niin se egokeskeisyys on tämän päivän ilmiö siinä missä se oli myös meidän aikamme ilmiö. Egokeskeinen ajattelu on itseasiassa jokaisen ajan ilmiö. Joillakin se ilmenee näkyvänä ja joillakin piiloteltuna.

Esim. Mamujen aiheuttamia negatiivisiä tunteita ei korosteta eduskuntatalon rappukäytävillä vaan siitä puhutaan piilossa lähiympyröissä.

Persielle potkuja tarvitsi moni silloinkin kun uhosimme vielä voimissamme. Persielle potkiminen ojennuksen ohjeena on ollutta, se ei ole mennyttä ja sitä tulee aina olemaan.

Miksi egon paisuttaminen ja tilan ottaminen jäi kuin räkä käsiini, siksi kun en tiedosta egoni koskaan paisuneen enkä usko ottaneeni tilaa muilta, vaan olen tehnyt oman tilani.

Kun olin kiireinen yrittäjänainen lapseni pitivät egoni maanläheisenä ja tilan, jonka tein jaoin papsieni ja lähisukuni kanssa.

korpikirjailija kirjoitti:

Minä selitän. Olet antanut minulle kuvan itsestäsi älykkäänä, mutta vaatimattomana takarivin Tyynenä. Pyysin esimerkkiä egon paisumisesta, kirjoitit "Onhan minulla kokemuksia egon paisumisesta, niiltä vuosilta kun olin tehtävissä, jotka vaativat vahvuutta ja karismaa."

Nyt kirjoitat: Jos luit tekstin tarkasti nuo voimasanat eivät kuvanneet minua vaan ominaisuuksia, joita vaaditaan tietyissä tehtävissä, silloin kun "myydään" jotakin."

Lisäksi kirjoitit:
"Pidin omaa sukuani aika taantumuksellisena ja keskiluokkaiset arvot olivat minulle sietämättömiä silloin."

Takarivin Tyynen ominaisuuksiako? Niin, toisaalta jos on käynyt läpi ylivertaisen elämän vaiheen se kaiketi opettaa nöyrtymään. Eläkeläisenä ei pääse enää loistamaan samassa määrin kuin silloin nuorena ja egokeskeisenä..

Niin se egokeskeisyys on tämän päivän ilmiö siinä missä se oli myös meidän aikamme ilmiö. Egokeskeinen ajattelu on itseasiassa jokaisen ajan ilmiö. Joillakin se ilmenee näkyvänä ja joillakin piiloteltuna.

Esim. Mamujen aiheuttamia negatiivisiä tunteita ei korosteta eduskuntatalon rappukäytävillä vaan siitä puhutaan piilossa lähiympyröissä.

Persielle potkuja tarvitsi moni silloinkin kun uhosimme vielä voimissamme. Persielle potkiminen ojennuksen ohjeena on ollutta, se ei ole mennyttä ja sitä tulee aina olemaan.

Miksi egon paisuttaminen ja tilan ottaminen jäi kuin räkä käsiini, siksi kun en tiedosta egoni koskaan paisuneen enkä usko ottaneeni tilaa muilta, vaan olen tehnyt oman tilani.

Kun olin kiireinen yrittäjänainen lapseni pitivät egoni maanläheisenä ja tilan, jonka tein jaoin papsieni ja lähisukuni kanssa.

Lue lisää

En ole monestakaan asiasta eri mieltä, korppis.
Olisko liikaa sanottu tai väärin nähty, että meissä kaikissa on kaikkea: takarivin tyynestä
eturivin elisabetiin Riippuu tilanteesta ja omasta varallisuudesta, mikä puoli tulee voimaan ?
Turvallisuushakuinen tai muuten "vanha sielu" pysyy takarivissä, hän on "strong inside", sisältä vahva, kun taas eturivin Elisabet esittää vahvaa, osaa puhua ja toimia vakuuttavasti, mutta on itsensä suhteen lopulta aika heikoilla. Onhan meilläkin jo kokemuksia siitä, että julkisuuden henkilöt, joita on perinteisesti pidetty vahvoina, jäävät sairauslomalle ja/tai turvautuvat terapiaan, kun tiukka paikka tulee.
En siis sano tätä vastakkainasettelun hengessä vaan katson, että staattiseen ihmiskuvaan jämähtäminen on jonkinlainen puute ja itse asiassa ruokkii näitä vastakkainasetteluja. vahvat/heikot.
Taisi mennä vaikeaksi... Ikäseminaarissa meillä oli nuori filosofipoika, joka käsitteli noita teemoja niin kiinnostavasti, että innoitti kai meitä muitakin "löytämään oman sisäisen filosofimme"..))
On ollut sen verran vientiä ja askaretta, etten juuri ehdi koneelle päivän mittaan, siksi vastauksetkin tulevat jälkijunassa. Mutta olehan tarkkana kattomiesten kanssa, että hoitavat hommansa kunnolla. Kai kattohommat sentään luistavat, mutta tutuilla on kyllä ollut ikäviä kokemuksia muusta rakentamisesta: uusista taloista (10 v) pitää uusia vesiputkia, uuden asunnon takuukorjauksiin saattaa mennä monta kuukautta jne

siilimuori kirjoitti:

Lyhyesti ja ytimekkäästi, samaa mieltä tuosta:
"tämä aika tuottaa joutavia ongelmia, joiden hoitoon ei välttämättä tarvittaisi kuin se kuuluisa potku persuksille..."

Taas ollaan samoilla linjoilla, siilimuori. Siperia on tainnut opettaa meitä molempia..))

de.mter kirjoitti:

Taas ollaan samoilla linjoilla, siilimuori. Siperia on tainnut opettaa meitä molempia..))

Hö. johan tuli oudossa muodossa tuo puumerkki. En edelleenkään ole pystynyt rekisteröitymään, mutta minä se nyt kuitenkin olen...))
t. demeter, demeter1, de-meter, de.mter

de-meter kirjoitti:

En ole monestakaan asiasta eri mieltä, korppis.
Olisko liikaa sanottu tai väärin nähty, että meissä kaikissa on kaikkea: takarivin tyynestä
eturivin elisabetiin Riippuu tilanteesta ja omasta varallisuudesta, mikä puoli tulee voimaan ?
Turvallisuushakuinen tai muuten "vanha sielu" pysyy takarivissä, hän on "strong inside", sisältä vahva, kun taas eturivin Elisabet esittää vahvaa, osaa puhua ja toimia vakuuttavasti, mutta on itsensä suhteen lopulta aika heikoilla. Onhan meilläkin jo kokemuksia siitä, että julkisuuden henkilöt, joita on perinteisesti pidetty vahvoina, jäävät sairauslomalle ja/tai turvautuvat terapiaan, kun tiukka paikka tulee.
En siis sano tätä vastakkainasettelun hengessä vaan katson, että staattiseen ihmiskuvaan jämähtäminen on jonkinlainen puute ja itse asiassa ruokkii näitä vastakkainasetteluja. vahvat/heikot.
Taisi mennä vaikeaksi... Ikäseminaarissa meillä oli nuori filosofipoika, joka käsitteli noita teemoja niin kiinnostavasti, että innoitti kai meitä muitakin "löytämään oman sisäisen filosofimme"..))
On ollut sen verran vientiä ja askaretta, etten juuri ehdi koneelle päivän mittaan, siksi vastauksetkin tulevat jälkijunassa. Mutta olehan tarkkana kattomiesten kanssa, että hoitavat hommansa kunnolla. Kai kattohommat sentään luistavat, mutta tutuilla on kyllä ollut ikäviä kokemuksia muusta rakentamisesta: uusista taloista (10 v) pitää uusia vesiputkia, uuden asunnon takuukorjauksiin saattaa mennä monta kuukautta jne

Lue lisää

Luin juuri facebookin linkin ja tulin siihen tulokseen, että eipä ollut meikäläiselle uutta ei ihmeellistä, mutta psykologian ammatti-ihmisillä pitää olla päivänselvien asioiden pohtimista, pyörittämistä ja äimistelemistä. Vaikka me takarivin tyynet pidämme näitä teorioita päivänselvinä.

Päivälehdissä pitää olla viikottaina artikkeli jossa asiantuntija hämmentää päivänselvää suomalaista soppaa.


http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1305933419995

korppis kirjoitti:

Luin juuri facebookin linkin ja tulin siihen tulokseen, että eipä ollut meikäläiselle uutta ei ihmeellistä, mutta psykologian ammatti-ihmisillä pitää olla päivänselvien asioiden pohtimista, pyörittämistä ja äimistelemistä. Vaikka me takarivin tyynet pidämme näitä teorioita päivänselvinä.

Päivälehdissä pitää olla viikottaina artikkeli jossa asiantuntija hämmentää päivänselvää suomalaista soppaa.


http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1305933419995

Lue lisää

Aivan, korppis. Jokaisen on leipänsä ansaittava ja kolumnistin on aina jotakin kirjoitettava.
Ja jos/kun sattuu olemaan psykologi kirjoittaa omasta viitekehyksestään, "joka härjillä ajaa, se härjistä puhuu"...))

Takarivin tyynellä on usein taito keskittyä olennaiseen, arkijärkeä, mikä riittää hänelle, ellei sitten tunne tarvetta hahmottaa isompia kokonaisuuksia. Minua kyllä kiinnostaa sekin,
isompien kokonaisuuksien, syiden ja seurausten tarkastelu. Eli pohtija, pyörittäjä ja äimistelijä taidan olla minäkin..))

de-meter kirjoitti:

Aivan, korppis. Jokaisen on leipänsä ansaittava ja kolumnistin on aina jotakin kirjoitettava.
Ja jos/kun sattuu olemaan psykologi kirjoittaa omasta viitekehyksestään, "joka härjillä ajaa, se härjistä puhuu"...))

Takarivin tyynellä on usein taito keskittyä olennaiseen, arkijärkeä, mikä riittää hänelle, ellei sitten tunne tarvetta hahmottaa isompia kokonaisuuksia. Minua kyllä kiinnostaa sekin,
isompien kokonaisuuksien, syiden ja seurausten tarkastelu. Eli pohtija, pyörittäjä ja äimistelijä taidan olla minäkin..))

Lue lisää

Mistä me keksittäisi pohdiskelun, asioiden pyörittelyn ja äimistelyn aihe kun tämä keisi on jo loppuun koluttu. Tee sinä puolestasi joku syntyjä syviä kaivava aloitus. Kun minua ei sytytä musiikki eikä telkkariohjelmat.

korppis kirjoitti:

Mistä me keksittäisi pohdiskelun, asioiden pyörittelyn ja äimistelyn aihe kun tämä keisi on jo loppuun koluttu. Tee sinä puolestasi joku syntyjä syviä kaivava aloitus. Kun minua ei sytytä musiikki eikä telkkariohjelmat.

Lue lisää

Jaa-a. Olisihan se ihan kohtuullista, että joskus tekisi aloituksia, kun on täällä monet vuodet luuhannut, istunut valmiiseen pöytään...))
Aloitusten tekeminen on taitolaji. Miten keksiä mahdollisimman monia kiinnostava aihe ja sitten vielä osallistua keskusteluun ? Tällä hetkellä se ei olisi edes mahdollista minulle.
On niin paljon muuta., lastenhoitoa, kokkaamista ja vapaaehtoistöitä... Ei vanha ehdi/jaksa niin tuhottomasti enää...
Sitä paitsi en ole ollenkaan kotonani tässä uudessa formaatissa. Kuten sanottu, tunnen enimmäkseen suurta autiutta näissä oudoissa "huoneissa". Peukuilla ei enää voi kiusata, mutta kun minulle nekin olivat eräänlaista keskustelua, nyt ei ole sitäkään. Ja mihin sitten liittyi sekin ilmiö, mistä koti-kiusattu kirjoitti: vaikka kirjoittaisi vastauksen, sen pyyhkii pois, kun se tuntuu niin turhalta ja lattealta ? Mitenkähän monta kertaa olen sen itsekin tehnyt ?

No. Onhan täällä edelleen vilkasta keskustelua ja aktiivisia kirjoittajia, itseään voi pitkälti syyttää näistä tunnoista. Ehkäpä tässä valpastuu kevättä kohti mennessä. Ja sotahan ei tunnetusti yhtä miestä kaipaa...

de-meter kirjoitti:

Jaa-a. Olisihan se ihan kohtuullista, että joskus tekisi aloituksia, kun on täällä monet vuodet luuhannut, istunut valmiiseen pöytään...))
Aloitusten tekeminen on taitolaji. Miten keksiä mahdollisimman monia kiinnostava aihe ja sitten vielä osallistua keskusteluun ? Tällä hetkellä se ei olisi edes mahdollista minulle.
On niin paljon muuta., lastenhoitoa, kokkaamista ja vapaaehtoistöitä... Ei vanha ehdi/jaksa niin tuhottomasti enää...
Sitä paitsi en ole ollenkaan kotonani tässä uudessa formaatissa. Kuten sanottu, tunnen enimmäkseen suurta autiutta näissä oudoissa "huoneissa". Peukuilla ei enää voi kiusata, mutta kun minulle nekin olivat eräänlaista keskustelua, nyt ei ole sitäkään. Ja mihin sitten liittyi sekin ilmiö, mistä koti-kiusattu kirjoitti: vaikka kirjoittaisi vastauksen, sen pyyhkii pois, kun se tuntuu niin turhalta ja lattealta ? Mitenkähän monta kertaa olen sen itsekin tehnyt ?

No. Onhan täällä edelleen vilkasta keskustelua ja aktiivisia kirjoittajia, itseään voi pitkälti syyttää näistä tunnoista. Ehkäpä tässä valpastuu kevättä kohti mennessä. Ja sotahan ei tunnetusti yhtä miestä kaipaa...

Lue lisää

Olen huomannut, että sama vika täällä ei sytytä palsta enää kuten aijemmin. Olen jutustellut enempi facebookissa ja koska valokuvaan hanakasti olen viihtynyt myös kuvankäsittelyohjelmissa. Löysin viime viikolla lisää vanhoja kamujani, 35-vuotta vanhat tyttöystäväni Ruotsista. Jänskä kuinka ruotsinkieli alkoi kaivautua esiin aivojen lohkoista kun kirjoittelen heille. Entiset kotikylän nuoruusystäväni ovat myös "puheliasta" porukkaa.

Livessä on alkanut kesämökin kattoremppa. Käyn iltaisin tutkailemassa jälkeä. Kuopuksen kanssa meillä on muutamia yhteisiä projekteja. Kuopus löysi nätin kaksion ja muuttaa kuukauden päästä, joten olemme yhdessä hieman suunnitelleet sen kalustusta.

Flunssa alkaa hellittää, se löi minut hieman down eikä luovuus ole ollut parhaassa vireessä. Tänään oli eka päivä, että jaksoin ulos pienelle lenkille.

Ystävättäreni kanssa käytiin äsken shoppailemassa. Hän oli taudin alkumetreillä.

No. tämä ketjukin alkaa olemaan niin pitkä, että vastauksia ei tahdo löytyä, mutta tällaista täällä. Ei onneksi ole niitä lapsenlapsia helemoissa kitisemässä ; )

Ai niin tapasin vanhan kolleegan, joka on himo vapaaehtoistyöntekijä. Kysyin saatko palkkaa rahan muodossa vai hyvän mielen palkallako puurrat ; ) Minä kuten tiedät olen lopettanut, mutta tehkää te, jotka vielä saatte siitä nannaa sielulle..

Samaa mietlä osittain. Tähän maailmaan ei kannata lapsia tehdä. Jos jää paitsi iloista, säästyy monilta suruiltakin, niin lapsi kuin vanhempansa ja isovanhempansa.

Kehittyneissä maissa eu mukana menee hyvin, lamakausia on ollut aina ja väestön kasvu hallittua.
Kehitysmaissa tulot saattavat olla euron päivässä, väestön kasvu on mitä on, on laskettu 10 miljardia olisi riittinen raja edellyttäen ettei olosuhteet muutu.

Ennen tyydyttiin palloleikkiin, nykyisin pitää olla kaiken maailman pokemoneja. Monet tekevätkin lapset kypsemmällä iällä, jolloin talous on tasapainossa ja omaisuutta karttunut ja siinä ei ole mtn pahaa.

varttuneisuus kirjoitti:

Ennen tyydyttiin palloleikkiin, nykyisin pitää olla kaiken maailman pokemoneja. Monet tekevätkin lapset kypsemmällä iällä, jolloin talous on tasapainossa ja omaisuutta karttunut ja siinä ei ole mtn pahaa.

Lue lisää

Lapseni ovat leikkineet kahdeksan- yhdeksänkymmenluvulla mm. transformers-, Action Man leluilla sekä playstationilla ja tietokonepeleillä. Itsekään en ole koskaan leikkinyt käpylehmillä. Tietenkin silloin kun olin lapsi leikittiin pihalla nelimaalia, kymmentätikkua ja leikkimökissäni milloin kotipeliä tai kauppaleikkejä.

Nykyisin tietokoneen välityksellä voi pelata vastaavia pelejä kavereiden kanssa. Kuitenkin monilla on myös ulkoilmaleikkejä kuten kuulasota-pelit. Airsoft-leikit. Olen seurannut myös roolileikkejä ne jos mitkä ovat opettavaisia. Joudut tkemään roolipuvuston ja paneutumaan esim. historiaan.

Jokainen sukupolti leikkii niilä leluilla mitkä ovat sille ajalle ominaisia.

Lapsen leikeistä on ihan mukava pitää vaikka päiväkirjaa:) Ja elämästä muutoinkin. Kyllähän lelut ja pelit vaihtelee, mutta se on jännä huomata, että lapsille tarkoitetuista peleistä on tullut myös aikuisten pelejä. Mm.tietovisailu, alias tai rummikub. Kyllähän se pitää sitten kirjasta tarkistaa, kuinka monta poikasta se marsu sitten poikiikaan, että voittaa tuon tyyppisen pelailun. Onkos sinulle koskaan roolileikeissä tullut turpakäräjiä vastaan? Pelejä elämä täynnä, elämän pikku palapeli, joka on koottava.

varttuneisuus kirjoitti:

Lapsen leikeistä on ihan mukava pitää vaikka päiväkirjaa:) Ja elämästä muutoinkin. Kyllähän lelut ja pelit vaihtelee, mutta se on jännä huomata, että lapsille tarkoitetuista peleistä on tullut myös aikuisten pelejä. Mm.tietovisailu, alias tai rummikub. Kyllähän se pitää sitten kirjasta tarkistaa, kuinka monta poikasta se marsu sitten poikiikaan, että voittaa tuon tyyppisen pelailun. Onkos sinulle koskaan roolileikeissä tullut turpakäräjiä vastaan? Pelejä elämä täynnä, elämän pikku palapeli, joka on koottava.

Lue lisää

Täällähän näitä turpakäräjiä käydään ja roolipelejä leikitään ; )

Onhan se välillä hyvä olla leikkipaikallakin;) Kunhan lapio pysyy kädessä ja antaa tilaa muille :)

Mua harmittaa kun e ole säästänyt lasten esnimmäisi nahkaisia talvipakkaskenkiä :(.Niillä ois käyttöä nyt.

Voi, minä haluan, pienet ihmiset ovat ihania ja opettavat olemassaolollaan vanhempia ihmisiä. Ainakin opettavat laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen, monia asioita on hyvä katsoa heikompien ja pienempien silmillä ja unohtaa oma tärkeä napansa.

Omat lapseni ovat varsin urakeskeisiä ja lapsenlapsia vain hiljaa sydämmen sopukoissa odotellaan. Monet tossut olen silti saanut kutoa tänäkin keväänä, suvussa on paljon nuoria ja kevät on vauvojen aikaa.

Lapsenlapsettomuus ei ole mikään ongelma tai mikään puute elämässä.

On myös tapauksia, joissa peitellään isoisovanhemmaksi tuloa. Eli se ei ole elämää isompi juttu. Lapsuuden ystäväni on isoisoäiti siis hänen tyttärensä tyttären lapsi on teinitytön "vahinko".

Ei ole pelkkää iloa mummojen elämä. Minulle uskoudutaan joskus miten raskasta on kun lapsenlapsilla on vaikeaa, kun vanhemmat eroavat tai eivät
ole kypsiä huolehtimaan lapsistaan. Isovanhemmille se tuottaa suurta kärsimystä katsella sivusta, itselläkin kun on voimat vähissä ja heillä pitäisi olla jo sellaiset huolet takana päin. Mitään ei taida saada tässä maailmassa ilmaiseksi, kaikella on hintansa, sen olen huomannut. "Niin on hyvä kun on" on minun mottoni elämässä. Minä en ole kenenkään mummo.

Minä olen lapsilleni sen verran maininnut että jos meinaavat lapsia hankkia hankkisivat silloin kun mummokin on vielä kuosissa nauttimaan lapsen lapsista.

"On se elämän rikkautta...nähdä ja kokea lapsen kasvaminen".. kirjoitit. Tulit mummiksi nuorena kuinka kauan olet ollut mummi ja kuinka kaukana on se aika kun koit itse omien lapsesi kasvamisen, vai tarkoititko lapsenlapsien kasvamista elämän rikastuttajana?

Mitä tekemistä on lapselapsesi syntymällä ja nettikiusattuna olemisella?
Oliko lapsesi sodassa ja vammautui samaan aikaan kun hänen aviopuolisonsa oli raskaana ja syntyi lapsi. Työssäkin sinua kiusattiin. Poikasi kihlajaisjuhlatkin menivät persielleen ja juoksit pakoon kiusaajia. Romahdit ja ryntäsit lääkäriin. Olet työkyvytön.

Jaa tarina sinänsä tarina mielenterveysongelmaisesta.

Tarinasi mietitytti minua kun istuin aamukahvikupposen ääressä. Mietin, Miksi jotkut joutuvat konkreettisesti kiusatuksi aikuisiällä ja jopa siten, että heihin käydään käsiksi. Koulukiusaamistahan esiintyy joka koululuokassa, mutta työpaikkakiusaaminen on minulle outoa. En ole ikinä kokenut sellaista vai liekö sitten niin, että en ole tunnistanut minua kiusattavan.

Yksi asia jäi myös omituisena mieleen. Miksi siittää lapsi ja lähteä sotimaan. Kotiinpaluun mahdollisuus ja oman lapsen näkemisen prosenttiluku jää 50/50. Lisäksi kun tiesi, että mummin mielenterveys ei ole paras mahdollinen auttamaan orpoa sotalesken lasta.

Sitä on kaikenlaista kohtaloa ja tarinaa.

korppis kirjoitti:

Mitä tekemistä on lapselapsesi syntymällä ja nettikiusattuna olemisella?
Oliko lapsesi sodassa ja vammautui samaan aikaan kun hänen aviopuolisonsa oli raskaana ja syntyi lapsi. Työssäkin sinua kiusattiin. Poikasi kihlajaisjuhlatkin menivät persielleen ja juoksit pakoon kiusaajia. Romahdit ja ryntäsit lääkäriin. Olet työkyvytön.

Jaa tarina sinänsä tarina mielenterveysongelmaisesta.

Tarinasi mietitytti minua kun istuin aamukahvikupposen ääressä. Mietin, Miksi jotkut joutuvat konkreettisesti kiusatuksi aikuisiällä ja jopa siten, että heihin käydään käsiksi. Koulukiusaamistahan esiintyy joka koululuokassa, mutta työpaikkakiusaaminen on minulle outoa. En ole ikinä kokenut sellaista vai liekö sitten niin, että en ole tunnistanut minua kiusattavan.

Yksi asia jäi myös omituisena mieleen. Miksi siittää lapsi ja lähteä sotimaan. Kotiinpaluun mahdollisuus ja oman lapsen näkemisen prosenttiluku jää 50/50. Lisäksi kun tiesi, että mummin mielenterveys ei ole paras mahdollinen auttamaan orpoa sotalesken lasta.

Sitä on kaikenlaista kohtaloa ja tarinaa.

Lue lisää

Mamma kertoi kun miehet lähtivät sotaan niin kaikilla oli kiire naimisiin ja kihlausajat olivat hyvin lyhyet. Nuoret miehet eivät tienneet lähtiessään puolustamaan maataan että tullaanko sieltä takaisin tai ei ja siksi oli kova kiire varmistautua siitä että elämä jatkuisi vaikka itse jäisikin tantereelle. Toisaalta se lisäsi miesten motivaatiota kun oli oma koti ja oma pieni perhe jota puolustaa. Biologinen ja psykologinen tarve varmistaa suvun jatkuminen ja elämän jatkuminen yleensäkin on täysin ymmärrettävää näissä olosuhteissa.

Muuten mietin myös mielenterveysongelmia lukiessani tuota edellsitä tarinaa johon oli pelkistetty niin paljon tuskaa ja kärsimystä yhteen paragraafiin.

Paloma.se.co kirjoitti:

Mamma kertoi kun miehet lähtivät sotaan niin kaikilla oli kiire naimisiin ja kihlausajat olivat hyvin lyhyet. Nuoret miehet eivät tienneet lähtiessään puolustamaan maataan että tullaanko sieltä takaisin tai ei ja siksi oli kova kiire varmistautua siitä että elämä jatkuisi vaikka itse jäisikin tantereelle. Toisaalta se lisäsi miesten motivaatiota kun oli oma koti ja oma pieni perhe jota puolustaa. Biologinen ja psykologinen tarve varmistaa suvun jatkuminen ja elämän jatkuminen yleensäkin on täysin ymmärrettävää näissä olosuhteissa.

Muuten mietin myös mielenterveysongelmia lukiessani tuota edellsitä tarinaa johon oli pelkistetty niin paljon tuskaa ja kärsimystä yhteen paragraafiin.

Lue lisää

Ihan ymmärrettävä pointti elämän jatkumisen kannalta vaan ei kiva leskelle jos vielä useampi lapsi pyöri helmoissa. Itsekästä on tää ihmiselo minä, minä, minulle.

Ja lisään vielä että surkeus olisi täydellinen, että listasta jäi puuttumaan lasten kiusaamistapaukset koulussa ja päivähoidossa, sairaudet ja vaikeat suhteet omiin vanhempiin ilkeät appivanhemmat. Ehkä ei tosiaankaan olisi niitä lapsia edes pitänyt tehdä, kun niin paljon elämisen tuskaa tuli mukana.

Mieheni, niin kuin isänikin, olivat tietysti juoppoja ja rahasta aina pula. Seksuaalinen hyväksikäyttö ja juopottelu tosiasiota teininä. No, elämä on.

Jos vielä lapsenlapsille sattuu jotain pahaa niin kilahdan lopullisesti, se on varma.

Onneksi minun äitini ei ollut lapseton vanhapiika. Ei minun lapsenikaan ole koskaan (ainakaan minun kuulteni) toivoneet, että olisin ollut lapseton vanhapiika.