Eilen illalla kosin miestäni. Olemme siis aiemmin keskustelleet siitä mihin olemme menossa ja silloin puhuimme että olemme vakavalla pohjalla, ja menemme naimisiin. Erehdyinpä sitten tyhmä nainen tekemään miehelleni kysymyksen miten on mentäisiinkö naimisiin. Mies tuhahti, sitten nauroi ja sanoi että paappa kuule nukkumaan. Onpahan yhdeltä unelmalta katkaistu siivet, nyt vain mietin miten selviän tästä. En pysty jatkamaan suhdetta miehen kanssa, en vain pysty. En enää usko tämän suhteen tulevaisuuteen ja siihen että minun kannattaa yksin panostaa sydämeni ja sieluni tähän.
Onneksi en ole vielä muuttanut miehen luo, vaan minulla on ikioma kotini jossa olla ja elää. Ja ehkä joskus löydän sen miehen joka uskaltaa sitoutua, panostaa parisuhteeseen eikä vain olla niin kauan yhdessä kun hyvälle tuntuu, tai kunnes löytyy se parempi.
Onneksi en alkanut lapsikoneeksi miehelle enkä ala, koska tulevaisuus olisi aika tyhjän kanssa
Teinpähän tyhmän tempun, ja kosin miestäni.
35
221
Vastaukset
- Stellaria
Tuohan oli fiksu temppu: nyt tiedät, missä mennään. Kannattaa tosin vielä varmistaa miehen mielipide.
- ParempiNytKuinMyöhemmin
Olen samaa mieltä Stellarian kanssa: onneksi olkoon. Nyt sait tietää. Jos oikeasti mies on tuhahtanut ja yrittänyt luistaa tilanteesta, niin olet tehnyt oikeita johtopäätöksiä.
Kannattaa toki vielä kysyä pölyn laskeuduttua, että ymmärsikö mies oikeasti viestinsä merkityksen.
Hei. On selvää, että tunnet olosi pettyneeksi. Olet kuitenkin toiminut, niin kuin vastuullisen aikuisen pitääkin; olet reilusti kysynyt haluaako kumppanisi sitoutua pysyvästi vierellesi.
Tällaiset asiat on puhuttava avoimesti, vaikka siinä onkin suuri riski tulla haavoitetuksi. Jokaisessa suhteessa joudutaan sen kysymyksen eteen, tarkoittaako suhde molemmille samankaltaista tilaa ja ymmärtävätkö molemmat sitoutumisen edes suunnilleen samalla tavoin. Näin määritellään parisuhteen rajat, jotka luovat turvaa ja lisäävät kiintymystä.
Joudutte varmaan vielä käymään perinpohjaisen keskustelun. Oliko mies vain häkeltynyt eikä osannut tilanteessa oikein rakentavammin kommunikoida, vai oliko kyseessä hänen aito tahtonsa. Viisautta ja voimia teille asian läpi käymiseen toivotan. Jos suhde ei jatkukaan, on asiaa silti syytä käsitellä jotta luopumisprosessi voi käynnistyä terveesti.
Meiju, diakoni.- 1.3-2015_ei_29.2
Tällä hetkellä tuntuu kuin matto olisi vedetty alta, noin 10kk sitten kävimme keskustelua missä menemme suhteessa ja silloin mies sanoi että on vakavalla mielellä kanssani, ettei halua ketään muuta eikä mitään muuta. Jotenkin oletin että ajattelemme samalla tavalla suhteesta, seurustelemme ja opimme tuntemaan toisemme paremmin ja etenemme kihloihin ja avioon ja yhteisen kodin perustamiseen.
Illalla keskustelumme eteni niin että puhuin millaisen sormuksen haluaisin, kunhan menemme kihloihin, kun tuon sanoin niin mies hiljeni täysin. Alkoi puhumaan jotakin tulevasta työviikosta. Minulle mieheni hiljeneminen ja aiheen vaihto, ihmetytti ja käännyin häntä kohden, otin kädestä kiinni ja kysyin menisitkö naimisiin kanssani. Johon sain tuon tuhahduksen, naurun ja kommentin paappa kuule nukkumaan, vastaukseksi.
Niinpä sitten kääriydyin klo 20.00 peittoihin ja valvoin koko yön miettien miten olen voinut noin väärin olettaa miehen ajatuksia. Kuitenkin hän on esittänyt että haluaisi lapsia, tosin eipä ole koskaan maininnut että haluaisi niitä juuri minun kanssa. Taas oletus.
Olen vain olettanut ihan liikaa ja noiden omien oletusteni pohjalta luullut tietäväni mitä mies haluaa.
- eikannata
Naimisiin ei kannata mennä. nainen vie rahat ja omaisuuden eron tullessa
- Oppeliini1
Teit parhaan tekosi vuosikausiin kosiessasi miestä. Nyt osaat suunnitella tulevaisuutesi ilman häntä. Tuo mies aivan varmasti löytää naisia jotka ovat valmiita jakaman kaikkensa ilman mitään vakavia velvoitteita.
Sinä (onneksi) et kuulu tuohon ryhmään.
Vuoren varmasti löydät kunnon miehen joka on valmis avioliittoon ja sitten vasta perheen perustamiseen kanssasi.
Vain laske nykyinen mieskumppanisi menemään ilman suurempia seremonioita. - Margareeta
Kun nainen kosii ja saa "rukkaset", niin nöyryytys on moninkertainen!
Yhä vielä luonnossa toimii tämä, että uros etsii, visertää, esittää kosiorituaaleja naaralle, joka valitsee joukosta vahvimman tai miellyttävimmän parittelua varten.
Jos käy niin, että naaraan hyväksynnän jälkeen uros pakeneekin paikalta, niin tyrmäys on täydellinen naaraan nieltäväksi.
Olet siis selkeästi tyrmätty.
Mies käyttäytyi epämiehekkäästi ja raukkamaisesti meni meni pupu pöksyihin.
Mies teki sinusta narrin kosintatilanteessa.
Nyt olisi jollain keinolla sinun saatava itsetuntosi takaisin.
Missään nimessä ei asiaa kannata ottaa esiin juuri sinun ylpeydentuntoasi ajatellen. Miehen kuuluu ottaa asia puheeksi, ei sinun, koska alennat naiseuttasi.
Miehen olisi aloitettava kosiomenot, jos aikoo saada sinulta hyväksynnän. Mikäli nyt enää haluat häntä luottamuspulan vuoksi.
Etsi ihminen, jolle voit itkeä rakkauden surusi, kertoa ja purkaa nöyryytetty sisimpäsi.
Käy ystävättärien kanssa eri riennoissa, älä missään tapauksessa ota tätä sulhoa mukaan, jonka luonteen miehuullisuuden puutos tuli selkeästi meidän kaikkien ihmeteltäväksi.- M49_
Pari lainausta edeltä: "Kun nainen kosii ja saa "rukkaset", niin nöyryytys on moninkertainen!" ja
"Mies käyttäytyi epämiehekkäästi ja raukkamaisesti meni meni pupu pöksyihin."
Nimimerkki Margareeta on palstalle kirjoittanut paljon viestejä, joissa on hyviä neuvoja. Mutta hei haloo, nyt on tietääkseni vuosi 2015. Ei uskoisi naisten levittävän noin vanhanaikaisia roolimalleja.
Mutta tärkein juttu: onko keskustelun aloittanut palannut enää asiaan puolisonsa kanssa? Toki kosinta puolin ja toisin mielletään tärkeäksi kysymykseksi, johon vastattaessa pitäisi olla skarppina... mutta onko varmasti poissuljettu, ettei toinen olisi ollut jo puolinukuksissa eikä ottanut kysymystä todesta?
"Missään nimessä ei asiaa kannata ottaa esiin juuri sinun ylpeydentuntoasi ajatellen. Miehen kuuluu ottaa asia puheeksi, ei sinun, koska alennat naiseuttasi." Tuota neuvoa en kehoittaisi noudattamaan, jos tosiaan parisuhteen virallistaminen kiinnostaa. Miehenä en tajua, miten naisen naiseus heikkenee, jos ottaa moisen asian puheeksi. Mitä olen vaimon (aviossa kohta 25v) ja 2 teini-ikäisen tyttären kanssa keskustellut vastaavista, heidän omanarvontuntonsa ei tuollaisesta kolahtaisi.
Ikävä juttu, jos parisuhteen eteneminen törmää kommunikointiongelmaan, eikä sitä nainen saa yrittää ratkaista, jottei ylpeys ja naiseus kärsi. - Margareeta
"Mies tuhahti, sitten nauroi ja sanoi että paappa kuule nukkumaan. Onpahan yhdeltä unelmalta katkaistu siivet, nyt vain mietin miten selviän tästä."
Alkup. kirjoittajan tekstiä siis.
Jos nainen kertoo, että unelmalta katkaistiin siivet, eli tosiasiassa naiselta katkaistiin ne joutsenen kauniit siivet, ja hän miettii nyt, kuinka selviää siitä, niin tuota sanoisin että naiseus kärsi tappion.
Kommunikointiongelma? Puolinukuksissa?
Niinpä, mutta kosinta luulisi herättävän sellaisen miehen, joka tosissaan rakastaa
... ja kielteisen vastauksen voi antaa tuhahtamatta ja nauramatta.
Jos itse kokisin vastaavan, suhde kyseiseen mieheen loppuisi välittömästi.
En menisi avioon miehen kanssa, jolla olisi noin paha kommunikaatiohäiriö, että kosintani olisi tuhahduksen arvoinen. - Margareeta
M49_ kirjoitti:
Pari lainausta edeltä: "Kun nainen kosii ja saa "rukkaset", niin nöyryytys on moninkertainen!" ja
"Mies käyttäytyi epämiehekkäästi ja raukkamaisesti meni meni pupu pöksyihin."
Nimimerkki Margareeta on palstalle kirjoittanut paljon viestejä, joissa on hyviä neuvoja. Mutta hei haloo, nyt on tietääkseni vuosi 2015. Ei uskoisi naisten levittävän noin vanhanaikaisia roolimalleja.
Mutta tärkein juttu: onko keskustelun aloittanut palannut enää asiaan puolisonsa kanssa? Toki kosinta puolin ja toisin mielletään tärkeäksi kysymykseksi, johon vastattaessa pitäisi olla skarppina... mutta onko varmasti poissuljettu, ettei toinen olisi ollut jo puolinukuksissa eikä ottanut kysymystä todesta?
"Missään nimessä ei asiaa kannata ottaa esiin juuri sinun ylpeydentuntoasi ajatellen. Miehen kuuluu ottaa asia puheeksi, ei sinun, koska alennat naiseuttasi." Tuota neuvoa en kehoittaisi noudattamaan, jos tosiaan parisuhteen virallistaminen kiinnostaa. Miehenä en tajua, miten naisen naiseus heikkenee, jos ottaa moisen asian puheeksi. Mitä olen vaimon (aviossa kohta 25v) ja 2 teini-ikäisen tyttären kanssa keskustellut vastaavista, heidän omanarvontuntonsa ei tuollaisesta kolahtaisi.
Ikävä juttu, jos parisuhteen eteneminen törmää kommunikointiongelmaan, eikä sitä nainen saa yrittää ratkaista, jottei ylpeys ja naiseus kärsi.Vieläpä lisäisin M49:lle tämän, että olen vanhanaikainen aivan mielelläni! Vanhanaikaisuudella on paikkansa arvojen ja tapojen liiallisen höllentymisen paikkana, silloin kun ihmisen kunniallisuus ja arvokkuus on vaarassa kadota.
- NäinMeillä
Margareeta kirjoitti:
Vieläpä lisäisin M49:lle tämän, että olen vanhanaikainen aivan mielelläni! Vanhanaikaisuudella on paikkansa arvojen ja tapojen liiallisen höllentymisen paikkana, silloin kun ihmisen kunniallisuus ja arvokkuus on vaarassa kadota.
Vanhanaikaisuudessa ei ole mitään vikka niin kauan kun siitä ei seuraa se että vaatii kaikkia ihmisiä jakamaan ne samat arvot ja elämään samalla "oikealla" tavalla.
- dfghjklömj
Ensinnäkin, te ette siis asu yhdessä? Onko mitenkään järkevää kosia toista ennen kuin on nähnyt, miten se yhteinen arki sujuisi? Eikö olisi fiksumpaa ensin kysyä, että mites olis, muutetaanko yhteen?
Jos minua (naista) olisi joku mies kosinut ilman että asutaan yhdessä, niin hyvin samalla tavalla olisin vastannut kuin sinun poikaystäväsi. Tilannehan olisi aivan naurettava.
Se että mies ei ole vastannut juuta tai jaata, ei tarkoita sitä, etteikö teillä voisi olla yhteistä tulevaisuutta. Teidän pitää ensin tutustua lisää, ja katsoa ajan kanssa. On myös hyvin mahdollista, että mies haluaa pitää kosinnan mahdollisuuden itsellään. On kuitenkin aika perinteistä, että kosija on mies, eikä nainen.
Minä olen asunut avopuolisoni kanssa nyt vuoden. Mekin olemme keskustelleet, että mites tulevaisuus... Meillä on jo ikää ja lapset, ja olemme puhuneet, että menemme luultavimmin naimisiin seuraavan 10 vuoden aikana. En odota kosintaa ihan vielä seuraavankaan vuoden sisään siis, mutta kenties 5 vuoden päästä se tuntuisi jo hyvältä.:)
Rauhoitu siis.- 1.3-2015_ei_29.2
Me asumme vuoroviikoin toistemme kotona, olemme asuneet 1,5 vuoden ajan ajan näin. Sitä ennen yövyimme viikonloppuisin ja lomilla toistemme luona eli periaatteessa asumme yhdessä koti vain vaihtuu. Suurimman osan kotitöistä teen minä molemmissa asunnoissa.
En minä omaa omistusasuntoa hävitä ja vaihda sitä miehen vuokrakaksioon, eikä mies ole ollut halukas muuttamaan minunkaan asuntoon, asunto kun vaatii enemmän töitä kuin kerrostalokämppä.
Enpä usko että mieheni ikinä kosii, on sen verran paljon ystävät ja sukulaiset kyselleet, ja mies vain vastaa mikäpä kiire tässä on, jos kuitenkin haluamme lapsia on aika kiire jo, tai ei miehellä mutta minulla on. Ja minä en ala lapsia tehdä miehelle joka ei halua sitoutua sen vakavammin, ei edes ole valmis keskustelemaan asiasta.
Sarkastiselle Margareetalle, pistin miehelle hänen eväiden kaveriksi kirjeen jossa pyysin häntä puhumaan ja kertomaan minulle, missä menemme. Missä hän on menossa suhteessamme, vai onko hän ollenkaan mukana tässä. Eväät on varmaankin tähän aikaa päivästä jo syöty mutta mitään yhteydenottoa ei ole kuulunut.
Kyllä olen tyrmätty, omien oletusten takia, ja haluaisin sanoa jokaiselle naiselle älkää olettako mitään miehiltä, vaan kysykää. Silloin olemme paljon viisaampia kuin olettaessa jotakin ihmeellistä.
Ehkä on parasta että sain tietää mitä mies ajattelee nyt enkä jatkanut oletusten vallassa elämistä vuosia eteen päin. Ainiin sanoinhan ennen miehen nukahtamista että jos olisi ollut se 29pvä olisin kai nyt mekkokangasta rikkaampi, vastaus oli niinpä olisit - Margareeta
Toivottavasti olet saanut mieheltä vastauksen. Hän on joutunut tosipaikan eteen. Niin myös sinä, joka olet tehnyt elämällesi ja rakkaudelle selkeät rajapyykit.
Toivon parasta teille kahdelle vaikeassa tilanteessa! - 1.3-2015_ei_29.2
Olemme saaneet keskusteltua asioista, mies kertoi omista ajatuksistaan ja minä omistani.
Jollain tasolla tuntuu kuin mies olisi sitoutumiskammoinen tai ehkä tuo on väärin, pelokas. On paljon mitä jos tämä ei onnistu ajatuksia ja epäilyksiä, että epäonnistuu tässä. Sain yllättäen esiin miehestä uuden puolen, jota en ollut ennen nähnytkään.
Nyt on tavallaan sellainen mietintävaihe kummallakin, että selvitetään omia ajatuksia ja sitä mitä halutaan ja missä muodossa. Mies tietää että minun unelmana on yhteinen koti, lapset perhe, elämä. Ja ennen lapsia avioliitto.
Myös mies kertoi että kyllähän haluaa olla loppuelämänsä mun kanssa, mutta avioliitto, Jos tuleekin ero, kun on nähnyt kuinka ihmiset säntää naimisiin ja sitten erotaan heti. Pyysin miestä miettimään mikä on sellainen sopivan pitkä aika seurusteluun, että ei enää pelkää avioeroa. Ei osannut sanoa. - Stellaria
1.3-2015_ei_29.2 kirjoitti:
Olemme saaneet keskusteltua asioista, mies kertoi omista ajatuksistaan ja minä omistani.
Jollain tasolla tuntuu kuin mies olisi sitoutumiskammoinen tai ehkä tuo on väärin, pelokas. On paljon mitä jos tämä ei onnistu ajatuksia ja epäilyksiä, että epäonnistuu tässä. Sain yllättäen esiin miehestä uuden puolen, jota en ollut ennen nähnytkään.
Nyt on tavallaan sellainen mietintävaihe kummallakin, että selvitetään omia ajatuksia ja sitä mitä halutaan ja missä muodossa. Mies tietää että minun unelmana on yhteinen koti, lapset perhe, elämä. Ja ennen lapsia avioliitto.
Myös mies kertoi että kyllähän haluaa olla loppuelämänsä mun kanssa, mutta avioliitto, Jos tuleekin ero, kun on nähnyt kuinka ihmiset säntää naimisiin ja sitten erotaan heti. Pyysin miestä miettimään mikä on sellainen sopivan pitkä aika seurusteluun, että ei enää pelkää avioeroa. Ei osannut sanoa.Ymmärrän harkinnan, mutten ymmärrä ajatusta, että avioliitto pilaisi jotain. Ei se pilaa, ihmiset pilaavat tai muuttuvat niin, ettei enää ole tarpeeksi yhteistä. Mitä, jos epäonnistuu? No sitten epäonnistuu!
- 1.3-2015_ei_29.2
Noin minäkin ajattelen, avioliitto itsellään ei pilaa mitään. Sama epäonnistuminen voi tulla avoliitossakin tai olla tulematta. Jotenkin tuntuu että jos ei 3vuoden seurustelun jälkeen tiedä mitä haluaa niin ei sitä taida tietää koskaan.
Nyt me sitten ihmettelemme tämän 6kk ja sitten joko erotaan tai ei. - tekosyitä
1.3-2015_ei_29.2 kirjoitti:
Olemme saaneet keskusteltua asioista, mies kertoi omista ajatuksistaan ja minä omistani.
Jollain tasolla tuntuu kuin mies olisi sitoutumiskammoinen tai ehkä tuo on väärin, pelokas. On paljon mitä jos tämä ei onnistu ajatuksia ja epäilyksiä, että epäonnistuu tässä. Sain yllättäen esiin miehestä uuden puolen, jota en ollut ennen nähnytkään.
Nyt on tavallaan sellainen mietintävaihe kummallakin, että selvitetään omia ajatuksia ja sitä mitä halutaan ja missä muodossa. Mies tietää että minun unelmana on yhteinen koti, lapset perhe, elämä. Ja ennen lapsia avioliitto.
Myös mies kertoi että kyllähän haluaa olla loppuelämänsä mun kanssa, mutta avioliitto, Jos tuleekin ero, kun on nähnyt kuinka ihmiset säntää naimisiin ja sitten erotaan heti. Pyysin miestä miettimään mikä on sellainen sopivan pitkä aika seurusteluun, että ei enää pelkää avioeroa. Ei osannut sanoa.Mies on sitoutumiskammoinen suhteessaan sinuun. Jossakin toisessa suhteessa, jonkun muun kanssa, ei olisi.
Avioliitto ei pilaa mitään, siinähän vain sovitaan asioista. Kysypä mieheltäsi, tekeekö hän työsopimuksen, vuokrasopimuksen tai kauppakirjan ostaessaan jotakin. - 1.3-2015_ei_29.2
Tuota minäkin olen miettinyt.
Omassa lähipiirissä olen huomannut että kun mies kohtaa ns. "oikean naisen" epäilykset katoavat ja mies on innokkaampi vakiintumaan ja perustamaan perheen.
Pitänee palata takaisin tähän asiaan elokuun puolen välin tienoilla, silloin tiedän olenko lähtenyt vai jäänyt. - Margareeta
Jäämme odottelemaan ratkaisuasi, jonka kesä tuo tullessaan pienellä aikalisällä. Mies, joka haluaa olla kanssasi loppuelämänsä, mutta ei halua avioliittoa, on ristiriitainen ajattelussaan.
Voineekin äimistellä, että eikö eroaminen satuta yhtä paljon, erotaan sitten avo,-tai avioliitossa tai pelkästään seurustelusuhteesta tai ns. kämppiksinä.
Se satuttaa yhtä paljon!
Avioliitto tuo puolisoille juridiset oikeudet, ja lieneekö juuri tämä puoli se, joka miestä kammottaa.
Jos hän pelkää juridista vastuuta, niin avioehdolla voi hoitaa tämän seikan kohdilleen puolisoiden keskinäisen sopimuksen mukaisesti.
Vai onko niin, että mahdollinen lapsen haluaminen miestä hirvittää?
Avioliittoon kun yleensä halutaan lapsi ja mies kammoaa juuri sitä, isäksi tulemista.
Haluaako mies olla ikuinen nuorukainen ja takaportti sinkkuelämään on sielulle helpompi parisuhteessa, jota ei virallisteta? - tekosyitä
1.3-2015_ei_29.2 kirjoitti:
Tuota minäkin olen miettinyt.
Omassa lähipiirissä olen huomannut että kun mies kohtaa ns. "oikean naisen" epäilykset katoavat ja mies on innokkaampi vakiintumaan ja perustamaan perheen.
Pitänee palata takaisin tähän asiaan elokuun puolen välin tienoilla, silloin tiedän olenko lähtenyt vai jäänyt.Tuota, en oikein ymmärrä, miksi haluat odotella elokuuhun saakka? Eikö olisi parempi selvittää suhde nyt heti, eikä pitkittää ratkaisua? Voisi mieskin tulla toisiin ajatuksiin, jos näkee, että olet tosissasi. näin vain koko kesä menee "löysässä hirressä", etkä nauti mistään.
- ai-miksi
Miksi on naurettavaa mennä naimisiin, jos ei asu yhdessä? Minä en ainakaan ollut asunut mieheni kanssa...enkä edes yöpynyt yhtään yötä hänen kanssaan...ennen kuin menimme naimisiin. Jos meille tulisi ero, niin en muuttaisi yhdenkään miehen kanssa saman katon alle ilman, että vihkisormus olisi sormessa.
- tsemppi
Tosi ikävä tilanne, mutta tiedätpähän missä mennään. Minulle tuo ainakin tarkoittaisi suhteen lopettamista, koska miksi jatkaa, jos on noin erilaiset toiveet tulevaisuudesta.
Tuo, että kosinta on miehen tehtävä on ihan huuhaata. Naisen pitäisi siis vain kärsivällisesti odotella sitä, että arvon herra joskus suostuu kosimaan. Näin sanoo vain nainen, joka on valmis sietämään mieheltä ihan mitä tahansa. Kysymys on kuitenkin avioliiton solmimisesta. Siihen liittyy kuitenkin aika paljon myös juridiikkaa.
Hienoa, kun kosit. Nyt pistä kamat kassiin ja suhde poikki. Kaltaisesi fiksu ja varakas nainen löytää varmasti arvoisensa puolison.- toisenlainen10
"Tuo, että kosinta on miehen tehtävä on ihan huuhaata. Naisen pitäisi siis vain kärsivällisesti odotella sitä, että arvon herra joskus suostuu kosimaan. Näin sanoo vain nainen, joka on valmis sietämään mieheltä ihan mitä tahansa."
Väärin. Näin sanoo myös nainen, joka odottaa miehen osoittavan omaa, vakaata tahtoa sitoutua. Osoittaa tahtoa haluta juuri se nainen ilman soutamista ja huopaamista. Osoittaa olevansa aloitekykyinen ja määrätietoinen parisuhteessa. Ellei miehestä sellaista paloa löydy, ei hän myöskään ole henkisesti sitoutunut naiseen riittävällä tasolla. Ei sillä tasolla, mitä minä esimerkiksi aviopuolisolta vaadin. Nämä ovat minun ehtoni parisuhteen jatkumiselle.
Ellei mies osoita hyvissä ajoin ennen kosintaa (esimerkiksi pyyntö muuttaa yhteen järkevän ajan puitteissa) halua saada minut aidosti kumppanikseen, päätän suhteen. Minulla on valta. Ei miehellä. Eikä minua kukaan, ikinä, kuvaisi naiseksi, joka sietää mieheltä mitä tahansa. Päinvastoin.
- Lellu_11
Olet rohkea, kun otit puheeksi suhteenne tilanteen. Nyt täytyy myös selvitä onko mies tosissaan kanssasi. Jos mies vain naureskelee ja vitsailee, niin ei kannata jäädä odottamaan josko hän muuttaisi mieltään. Näitä tarinoita .. 'olemme olleet 15 vuotta yhdessä ja 4 lasta, miksi mies ei kosi' näkyy täällä silloin tällöin. Lopulta nainen ahdistuu niin, että uskaltaa ottaa naimisiinmenon puheeksi, mies vain vitsailee. Se juna oli jo mennyt.
Toivon, että miehessä on 'munaa' päivittää suhteenne tila. - 7166
Melko omituinen reaktio mieheltäsi! Muuta en osaa miehenä sanoa.
Tilanne muistuttaa hieman minun ja vaimoni tapausta. Olin itse sitoutumiskammoinen mutta olimme viihtyneet yhdessä ( asuen erillään ) 2-vuotta. Nykyinen vaimoni vanhempiensa kodissa.
Yhtenä aamuna, aamusession jälkeen, hän sanoi, että "miun mielest mei pitäs mennä kihloihi"!
Joo, joo!
Ajankohdan valintaan ilmeisesti vaikutti se, että olin valmistumassa sinä keväänä.
Hän hoiti kaikki rutiinit ja myös avioitumisen edeltävät valmistelut.
Jos olisin päätynyt toiseen ratkaisuun niin olisin ainakin hoitanut sen hieman hienotunteisemmin kuin sinun miehesi.
Kyseisessä tapauksessa vaimoni olisi katkaissut suhteen välittömästi. Kirjiamellisesti! - Mies_43
Olet rohkea nainen. Kosinta ei ole ollenkaan tyhmä temppu. Kaikissa seurustelusuhteissa tule tuollainen päivä, jolloin pitää päättää, ollaanko vai eikö olla. Hyvänkin seurustelun täyttyy päättyä, jos se ei johda mihinkään.
MUTTA... anna nyt miehelle runsaasti asti aikaa selvittää mielensä. Sano vaikka, ettet tarvitse heti vastausta, muttet odota ikuisesti. Paineen alla mies vain menee paniikkiin eikä tiedä, mitä oikeasti haluaa.
Päätä sinä hiljaa mielessäsi päivämäärä, jonka jälkeen lopetat suhteen, jos mies ei ole siihen mennessä tehnyt päätöstä. Noin kolme kuukautta on hyvä aikaraja. Nauti vielä ne kuukaudet miehestä ja näytä hänelle, millaista yhteiselämää haluaisit.- 1.3-2015_ei_29.2
Kiitos mies_43
Noin olen ajatellutkin, odottelen syksyyn asti, silloin tulee kuitenkin muitakin muutoksia elämään. Siihen asti annan miehelle aikaa, nyt katsellaan ja seurustellaan ilman paineita, katsellaan sitten asioita loppukesästä, alku syksystä.
Jollain tavalla on hiukan surullinen olo, kuin olisi jättämässä hyvästejä jo - Mies_43
En viitsinyt edellä mainita, mutta voi käydä niin, että toinen tai molemmat irrottautuu henkisesti jo harkinta-aikana ja päätös tulee tehtyä etuajassa. Se ei oikeastaan haittaa. Vaikeampaa olisi pakottaa itsensä lähtemään, kun tunteet sanovat toista. - Tämä kuitenkin menee asioiden edelle. Sinulla on edelleen hyvät mahdollisuudet saada tuo mies.
Ajattele positiivisesti, että rakastat miestä niin paljon, että annat hänelle aikaa ja vapauden valita. Se, että mies varoo tekemästä suuria päätöksiä yllättäen, ei välttämättä kerro päättämättömyydestä tai rakkauden puutteesta, vaan se voi olla myös merkki luotettavasta henkilöstä, joka harkitsee ja pitää sanansa. Lopullista totuutta tähän ei ole, vaan samassa ihmisessä voi olla molempia piirteitä.
- Kakkossmies
Jos tekee kysymyksen, pitää ymmärtää, että vastaus voi olla muuta kuin myöntävä. Itse en olisi varmaan mennyt ikinä naimisiin ilman tyttöystäväni painostusta, vaikka olin kuitenkin ajatellut eläväni loppuikäni hänen kanssaan.
Erinin sanoin: " ei mennä naimisiin, ei nyt ei koskaan eikö niin, ei tehdä tästä vaikeaa" - Surullista
Todella tökerö suhtautuminen miehellä vakavaan kysymykseen. Olisi voinut vastata asiallisesti, olisi vastaus sitten ollut kieltävä tai myöntävä. Eipä varmaankaan kannata jatkaa ja tuhlata elämäänsä ihmisen kanssa, joka ei arvosta sinua.
- Ellukka79
Luin kaikki sun kirjoitukset ja ajattelin sanat versus teot. Mies sanoo yhtä mutta osoittaa teoillaan ihan jotain muuta.
Sinä et ole tyhmä vaan nainen joka haluaa edetä parisuhteessa, etkä roikkua löysässä hirressä.
Jäin miettimään suunnitteletteko miehen kanssa mitään, yhteistä olemista, tekemistä, elämää eteenpäin. Vai onko miehesi sellainen kunhan tässä hengaillaan-tyyppi.
Minä en tuollaista elämää katselisi, ja ihan hyvä että olet asettanut aikarajan. - karvamuna33
Miehes oli fiksu kun kieltäytyi. Loppujen lopuksi tulee ero parin vuoden päästä ja nainen vie miehen omaisuuden, nainen saa elareita mieheltä eikä mies hyödy liitosta mitään vaan maksaa siitä paljon rahaa vuosia vielä eron jälkeen.
- gffgdgdg
Miksi pitää mennä naimisiin? Haluatko että mies on kanssasi omasta halustaan vai jostakin pakosta?
- 1.3-2015_ei_29.2
Kävin lukemassa vastauksia, jotka olikin ihan mielenkiintoisia.
Joku kysyy miksi mennä naimisiin, minä kysyn miksi ei? Jos kahdella ihmisellä on näinkin suuret ajatuserot tulevaisuuden jatkosta, niin miksi jatkaa. Minä en edes odota mitään suuria häitä, vaan olen ihan tyytyväinen siihen että kävisimme maistraatissa ja kutsuisimme sitten lähimmät syömään kanssamme, jossa kertoisimme asiasta.
Ajatuksia kyllä on monenlaisia, välillä on pahaolo siitä ettei mies ole valmis jatkamaan kanssani, uskomaan että pystyisimme elämään avioliitossa ja uskomaan siihen että elämä kantaa ja olemme suhteessamme yhdessä.
Niille jotka sanovat nainen vie rahat ja omaisuuden, toki tekin olette kuulleet avioehdosta? Sillä suojataan se ettei omaisuus katoa jonnekin mihin se ei kuulu.
Minäkin olen omalla tavallani vanhanaikainen ja ajattelen että virallinen yhteenmuutto tulee vasta avioliiton jälkeen, ei ennen sitä.
Minä suunnittelen jo syksyä, ja annan miehelle tilaa ja aikaa olla ihan itsekseen. Olen harventanut miehen luona yöpymisiä ja pyytänyt että mieskään ei ihan joka toinen viikko tulisi luokseni. Vaan olisi omassa kodissaan
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.2202414Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin691776Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä881610- 561539
En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin147145790-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik1401235Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke2421150- 1731007
Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja56929Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat62837