Kiehtovaa upeaa matkata Kiinan taidehistoriaan,...

En nähnyt tuota ohjelmaa, mutta kiinalaisia dokumentteja olen kyllä nähnyt. Sellainen pysähtynyt hyvä tunnelma. Aitoja, siinä dokkarissa kovalla työllä toimeentulevia ihmisiä.
Erikoinen rakkaus heillä eläimistöön suojelualueillaan. Vaikuttaa, että harvinainen pandapopula on ihmisiäkin tärkeämpi suojelun kohde.
Japanin sotavoimat nöyryyttivät ja teloittivat kiinalaisia suuria määriä. Nyt he käyvät kiistaa pienista Tyynen Meren saarista. Luulisi Kiinalla olevan aluetta jo ennestään.

Pelkkä Pekingin reissu avasi jo kiinalaisten mieltymyksen koristeluun.
Pekingin Taivaallisen rauhan aukiolla matkan alkaessa kokoontuminen oli kokemus, vapain silmin tuskin erotti aukion toista reunaa, siinä me suomalaismatkailijat saimme pienen käsityksen aamutuimaan.
Ennen hotellille menemistä poikettiin Maon mausoleumissa jossa aseistetut sotilaat kiirehtivät jonon kulkua, aikamoinen nähtävyys päältä ja sisältä.

Sitten kun reissut alkoi olimme vauhdissa, Kielletty kaupunki, Kiinan muuri, Keisarin palatsi ja siellä jo pelkät ruoka-astiat käsintehdyt taulouista puhumattakaan.
Myös ensimmäisiä keskuslämmityksiä tuli sila alueella vastaan.
Kaduilla ja puistoissa leijonapatsaat eri ilmeet ja asennot ilmaisivat jotain, ei jäänyt paljon muuta muistiin noista sadoista patsaista.
Kesäpalatsi oliko Ming kaudelta käytävä oli täynnä taideteoksia, katossa kuitenkin eniten,
sitä siellä päivittelimme mikä on se väri joka kestää kuumat ja kylmät.
Silloin oli kesä ja iltapäivisin lämpö aina yli 30, kuumin päivä 36, jollain ihmettelimme kuuhun saakka näkyvää taideteosta Kiinan muuria.
Helmiviljelmät, jalokivihiomat ja korujen valmistus, silkkikehräämö, silkkikutomo, vaateteollisuus ja jo tavaratalotkin todella kaikki suuuurta.
Kauniista silekistä ja turkiksista tehtiin menestyksellisesti Pekingin Oopperatalon käytävillä väliajalla.
Ja vielä....polkupyöräparkit olivatkin sitten arkitaidetta, aina jaksoimme ihmetellä miten siitä rakennelasta oman löytää? ;-))

Minulla alkoi n 50v säryt sormissa, ja röntgentietojen mukaan sormista löytyi kulumia ja diabetes siihen lisänä näin minulle muistaakseni ne kuvat tulkittiin.
Minun varsinaiset työvälineet ovat olleet kirjoituskone laskukone ja puhelin, eli sormet ja suu ovat vastuulliset työvälineeni,
Mitenkähän tätä jatkais?? ;-DDD

Jotain on aina elääkseen tehtävä, ja meillä on ammatinvalinnan vapaus kuten uskonnonvapauskin ;-)), koulutuksen päättyessä jonkun vuoden keväällä menin pontevasti työnhakuu ja ensimmäinen paikka tärppäsi.
Pari päivää vapaata ja sitten työhön, talon vanhan hissin lonksutus oli kuin musiikkia korville, siihen aikaan oli isoissa taloissa hissinkuljettaja joka avasi oven tullessa ja lähtiessä.
Elämäni sai hyvän pohjan siellä työskennellessä, menin avioon sain lapset ja sitten tulikin hinku perustaa oma yritys, ja nyt poikani on siellä ruorissa ja mummi vaan hurvittelee.

Olen aina ollut työnarkomaani ja osittain jännitin eläköitymistä, hui hai vaihto vapaalle kävi oikein hyvin ja tämä elämän vaihe maistuu oikein hyvin ilman kelloon katsomattakin menee monta päivää.
Mitä vanhemmaksi tulen sen enemmän laiskistun, työ on ilomme laiskuus intohimomme!