Äkkiloppu paras loppu?

Minun äiti kuoli nukkuessa yövuoteelle. Siskoni oli vielä illalla ollut hänen luona ja ottanut ostoslistan tarkoituksena tuoda tavarat sitten työstä päästyään.
Ihan hyvä kuolla nukkuessa jos on asiat kunnossa läheisten ja Jumalan kanssa.

Moni vanhus tai vakavasti sairas kuolee yöaikaan.
Mun isä sairasti syöpää ja oli kotona saattohoidossa.
Isä oli 78 vuotias ja kuoli aamuyöllä. Isän hengitys oli ensin tiheää ja välillä taukoja, mutta lopuksi hengitys vaan alkoi harvenemaan ja lopulta mun isä veti viimeisen henkäyksen 5.20 ja kuoli.
Ei siinä ollut mitään pelottavaa, vaan sen jälkeen tuli rauhallinen olo.
Mun isä sai kuolla kotiin, kuten hän oli toivonut.
Jos tästä jotain hyvää voi sanoa, niin isä ei tarvinut ainakaan kärsiä kipuja viikkokaupalla, kun kipujakin syöpä aiheuttaa.
Onneksi sain olla isän vierellä, kun hän nukkui pois.
On vaan hirveen surullinen ja tyhjä olo nyt, kun ei oo enää isää, jolta kysyä neuvoa eri asioihin.

Kyllä uskoisin, että valtaosa ihmisistä haluaisi kuolla kivuttomasti ja nopeasti kaikesta huolimatta, itse valitsisin välittömän kuoleman, jos vain voisin vaikuttaa itse asiaan, ei se, että toivoo äkistilähtevän ole mielestäni itsekästä, se voi olla surevia läheisiäkin kohtaan helpotus. Setäni kuoli 55-vuotiaana puolenvuoden sairaus ajan jälkeen syövän vuoksi, lapset ja vaimo surivat koko sairauden ajan rakastaan, eli eivät osanneet viettää hänen kanssaan viimeisiä mahdollisia hetkiä arvokkaasti ja jäähyväiset olivat, muuta kun setäni olisi varmastikkaan halunnut, hänen perheensä romahti. Lapseni taas kuoli kohtuun 2 viikkoa ennen laskettua aikaa, se oli shokki, mutta en olisi kestänyt yhtä lujana varmastikkaan, jos olisin hänet joutunut hautaamaan synnytettyäni elävänä hänet. Kaksi tervettä lasta ja hyvä mies ja paras isä lapsilleen auttavat kyllä jaksamaan, vaikka vaikeita aikojakin tulee vastaan.