Rukoiletko?

Minä ainakaan en ole uskovainen, vaikka olenkin ev.lut. seurakunnan jäsen ja sitäkin käytännössä ihan pakosta, koska vaikka eroaisin kirkosta, niin maksaisin (joutuisin) silti kirkollisveroa, niin miksi vain maksaisin kirkollisveroa olematta seurakunnan jäsen, saan sentään seurakunnalta palveluja maksamiani veroja vastaan.
Jos jotenkin uskoani voisin kuvailla, on se teosofis-buddhistinen, jos kunnolla sitäkään. Joskus nimittäin ajattelen, että jos sielunvaellusta tapahtuu, niin isoisäni sielu siirtyi suoraan serkkupoikaani...
Jehovat kävivät joskus minua ihan työkseen käännyttämässä, kun olin poikamies ja minulla oli kuulemasti "iso tila", kun sitten tapasin nykyisen vaimoni ja avioiduimme, sekä saimme lapsia, minun taivasosuudellani ei ollut niin väliä enään...
Kuoleman jälkeen en usko olevan elämää, kukaan ei ole tullut siitä kertomaan, vaikka joitakin viitteitä on saatu, että jossain kummittelisi taikka varhain kuolleet lapset olisivat syntyneet uudelleen samaan perheeseen ja muistaisivat sellaista, jota he eivät ole voinneet muuten vielä elämässään kokea. Muistan joskus lukeneeni Arthur C. Clarken teoksista jotain näistä http://fi.wikipedia.org/wiki/Arthur_C._Clarke
Uskontoja on maailmassa niin paljon, että vaikea sitä on alkaa niitä vertailemaan ja mikä on oikein. Raamattua olen lukenut aika paljon ja pidän sitä hyvänä kirjana, siellä on hienoja tarinoita ja jotkut tarinat ovat aika hurjiakin, varsinkin vanhassa testamentissa, Hesekiel on yksi suosikkini http://fi.wikipedia.org/wiki/Hesekielin_kirja. Olen myös lukenut muista uskonnoista mm. buddhalaisuudesta. Mikään ei ole kuitenkaan minua oikein vakuuttanut, mutta tarinat kiehtovat. Intialaisilla on myös erikoisia juttuja uskontoon liittyen. En rukoile!

Tosiuskovainen, en juurikaan käy kirkossa tai tuo uskoani esiin, mutta usein pyydän apua ja ohjausta Yläkerrasta. Kuitenkaan en usko kuoleman jäljeiseen elämään, johonkin tämä on loputtava, muuten kaikki maailma olisi täynnä henkiä monen kilometrin korkeuteen.

Miksi maalla oltaisiin sen uskovaisempia kuin kaupungissakaan? Eiköhän kummastakin löydy niin tosiuskovaisia kuin ateistejakin sekä kaikkea siltä väliltä.

Lienee jokaisen oma asia. Itse en ole uskovainen, enkä rukoile. Lapseni on kuitenkin kastettu ja minut on vihitty kirkossa heidän äitinsä kanssa. Kuoleman jälkeisestä en tiedä vielä, kun olen elossa. Omasta mielestäni olen elänyt siten, että en käsittääkseni joudu koksipuolelle, jos sellainen yleensä on olemassa. Poikani haudalle vien kukkia, vaikka tiedän sen turhaksi, tavan vuoksi. Kirkossa käyn joskus laulamassa joululauluja, kaunis rakennus, hyvät urut. Joulun sanoma ei juuri hetkauta, vuosi on vain päättymässä ja vuoden pimein aika, hyvä hetki rauhoittua. Joulukirkossa olen käynnyt kerran siskoni kanssa 35 vuotta sitten, oli kova pakkanen ja vanhaa diesel Mersua piti lämmittää koko yö, että päästiin lähtemään aamulla aikaisin, ei erityisemin iskenyt se reissu. Vaimoni nimittää minua pakanaksi, osaan silti raamatun häntä paremmin, eikä hän pysty keskustelemaan aiheesta sen enempää. En rienaa toisten uskontoa, jokainen saa uskoa ihan mihin hyvänsä minun puolestani, kunhan ei sillä ala terrorisoimaan maailmaa ja viattomia.

Ei oo paljoa vaihtoehtoja, sitä mennään joko tuonelaan viimestä tuuomiota ja hornaa oottamaan tai johonki aaprahamin helmaan lasaruksen kanssa taivaaseen pääsyä kyttäämään. No, tässä ajassahan se pitää jokaisen päättää kumpi kohtalo miellyttää enemmän

Heh .... minun miestä ollaan uskovaisia tai ei olla uskovaisia, mistä noi määritelmät on keksitty ?
Ateisti taas on enempi, sellainen ideologia, joka on keksitty uskonnon vastineeksi, oikeasti kyse on ihmisestä joka ei ole uskovainen, eli synonyymi tälle samalle asialle.

Sitä en tiedä mitä muut on, ite en ole uskovainen.

Isovanhempani olivat hartaan uskovaisia, lukivat raamattua ja kävivät kirkossa. Kyllä itsekin käyn kirkossa, vaikka en säännöllisesti. Monesti kun menen kesäpäivänä metsään, tulee mieleeni virsi :" On riemu, kun saan tulla, sun Herra temppeliis..." Sillä tunnen olevani luonnossa kaikkein lähimpänä Luojaani.

Rukoilen. Aion elää ikuisesti.

Täällä Pohjanmaalla ei ole vaihtoehtoja, töitä ei saa ilman uskonlahkoon kuulumista

kyllä huomaa etette te ole "uskovaisia" usko on luja luottamus siihen mitä ei voi nähdä ja siihen mitä uskoo saavansa siis huomatkaa sitä ei ole vielä saatu eihän se ole uskoa jos uskot siihen mikä sinulla jo on
raamatun perusta on korintolaiskirjeen 13 luku RAKKAUS ja niinkuin me kaikki olemme saaneet huomata ei rakkautta juurikaan ole
miksi rakkaus sitten on tärkeä se on nimitys seuraaville asioille
vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali
vaikka minulla olisi kaikki usko niin että voisin siirtää vuoria mutta minulta puuttuisi rakkaus en olisi mitään
vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus en sillä mitään voittaisi
rakkaus on kärsivällinen rakkaus on lempeä rakkaus ei kadehdi ei kersku ei pöyhkeile ei käyttäydy sopimattomasti ei etsi omaa etuaan ei katkeroidu ei muistele kärsimäänsä pahaa ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa
kaiken se kestää kaikessa uskoo kaikessa toivoo kaiken se kärsii
rakkaus ei koskaan katoa mutta profetoiminen vaikenee kielillä puhuminen lakkaa tieto käy turhaksi tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista mutta kun täydellinen tulee niin vajavainen katoaa
nyt pysyvät nämä kolmeusko toivo rakkaus mutta suurin niistä on rakkaus

monesti kuulee puhuttavan äidin rakkaudesta ja se tuleekin siitä että tässä mailmassa vain äidillä näyttää olevan tälläinen rakkaus lapsiaan kohtaan sillä äidit ajattelevat yleensä ensin lapsiaan ja vasta sitten itseään ja miestään
mutta tälläinen rakkaus pitäisi olla kaikkien ihmisten välillä mutta nyt niin ei ole
ihmiset hylkäävät rakkauden nopeasti koska eivät halua tuntea kärsimystä ja huonoa oloa joka yleensä tulee siitä kun vasta rakkautta ei tule tai se ilmenee siten kuin ei itse haluaisi kokea monesti kuulee sanottavan "tein tämän korka rakastan sinua" ja vasta silloin ymmärtää teon olleen sellainen joka alussa tuotti huononolon tunteen kenties halveksuntaa tai että kelpasi vain silloin kun muita ei ollut tai viimeisenä
tässäkin kohtaa rakkaus olisi heti vaikuttanut sillä rakkaus on kärsivällinen se odottaa oikeaa aikaa
kuinkamoni teistä jos löytää tieltä 100e etsii kenen se on tai sanoo kaverilleen katso tuossa on rahaa poimi se
ei me astumme sen päälle ja sanomme kaverille mene edeltä tulen kohta ei äiditkään anna rahaa lapsille vaan ne poimivat sen ja jakavat rahan kaikkien hyväksi
mutta kysyisinkin mihin nykypäivän rakkaus on kadonnut
ja miksi uskoa jeesukseen ja jumalaan parjataan tai väheksytään kun se perustuu yksin rakkauteen
sillä kuka joka rakastaa täydellisesti muita voi muille pahaa tehdä sillä eikö pahan tekoon rikkomukseen syyllistykkin ne jotka nimen omaan eivät rakasta
HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE

Tekojenmukaan meidät tuomitaan.Usko Jumaalaan ja Hänen pelastyö syntienanteeksi saaminen.
rukouksen Hän kuulee

anna mulle tähtitaivas anna USKO elämään anna edes vähän RAKKAUTTA tähän yksinäiseen sydämeen

Lähinnä kiitän,kun olo ja olosuhteet on näinkin siedettävät. Paratiisiksi mulle riittäisi pikku mökki,hyvät luonnonantimet ja ilman kipuja,huolia ja murheita. Rakkaita ystäviä saisi olla.

Ja mitenkä tämä koko ketju liittyy maatalouteen noin yleisesti? Rukoilemalla ei ole maat kasvaneet, vaikka moni on niin kuvitellut ja kuoleman jälkeen ei ole kukaan tullut kertomaan oloistaan ja eloistaan, ellei oteta lukuun Valtteri Suomalaisen; Kuolet vain kahdesti, kirjan juttua jossa yksi tosiaan kuolee kahdesti http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno:ateos_22483#.VR7ldvmsX_E ja Maiju Lassilan; Kuolleista herännyt, josta mainio elokuvakin http://yle.fi/vintti/yle.fi/teema/ohjelmat/juttuarkisto/elava-arkisto-toivedraama-kuolleista-herannyt.html

Aloittajalle Tarkoitus pyhittää kenot niin kuin näillä uskovahihhuleilla on tapana tuomitsevat ovat ylimielisiä hurskastelijoita. asettuvat toisinaan Jumalan asemaan. Pahansuopia ilkeitä ilkkujia jotka hakevat kirkossakäynneistä ja hurskastelusta irtopisteitä, että pääsevät taas panettelemaan lähimmäistä. Näistä iljetyksistä on raamatunsanoma kaukana. Raamatusta haetaan sopivia kohtia tuomitsemaan lähimmäisen elämä ja tavat. mutta itse voi tehdä mitä huvittaa sitten voi taas käydä kirkossa hakemassa irtopisteitä.

Uskovia en kaipaa mihinkään eikä heidän viisastelujaan. Mitä tulee noihin maataouden parissa eläviin konservatiiveihin jotka usein ovat asenteiltaan keski-ajalla eläviä.

Minusta Suomessa voitaisiin lopettaa hyvin kansalliset tuet kokonaan niin kuin muuallakin pohjolassa on. Miellä maatalous on tehotonta kaikilla mittareilla mitattuna. Ulkomailta voidaan tuottaa kaikki tarvittava paljon kustannustehokkaammin. Tukea perusteltiin niin että kuluttajat saavat elintarvikkeet halvemmalla se ei pidä lainkaan paikkaansa silmänlumetta.

Suomessa on ollut elintarvikkeiden hinnat maailman kärkitasoa ja vaikka joidenkin tuotteiden hinnat on nimellisesti laskettu hinnat ovat siltikin vielä järkyttävät.

Maalaiset on uskonnon ahdistamia

En ole uskovainen, mutta usko ihmisen tarvitsevan syötävää jatkossakin, siinä ei ole raamatulla mitään tekemistä sen asian kanssa. Jos tulivuori päättää purkautua taikka meteoriitti tulla maapallolle, ei siihen rukoukset auta, samalla lailla tuhot koskettaa uskovia, kuin uskomattomiakin. Työni koetan tehdä hyvin, laskuni maksan ajallaan ja muuten koetan olla hyvä lähimmäinen muille lajitovereille, ei ole uskolla siinäkään mitään tekemistä. Kuolema tulee aikanaan, väistämätön tosiasia. Jos joudun johonkin huonoon paikkaan kuoleman jälkeen, kun en ole ollut uskovainen ja rukoillut, niin tuskin olen siellä yksin.
Heinäni ole saannut kuivana paalattua ja viljani puitua ajallaan, vaikka en ole seuroissa käynnytkään, uskovaisesta naapuristani en voi sanoa samaa, vaikka luulisi hänen olevan hyvissä väleissä yläkertaan.