sade ja jotainmuutakin

Sataa taas kuten niin usein Tanskassa,Kävelet Kööpenhaminan srögetillä ja mieleen nousee yllättäen kuva sateisesta kadusta Pietarsaaressa niin kauan sitten.
Olit syksyisenä ja myrksyisenä iltana kävelemässä pitkin Isoakatua; raju tuuli repi uutta lakkanailon takkia,josta olit hyvin ylpeä,mutta sisälläsi myrskysi vielä pahemmin.
Edellisenä päivänä olit saanut Karhusaaren mustalaispojalta turpiin ,ei pahasti mutta kuitenkin sen verran että huuli oli turvoksissa ja toinen silmä mustana,

Pahinta oli että Hän oli nähyt tappelun ja tuon häpeällisen häviön, tuo unelmien tyttö. Se koski pahemmin kuin pojan kieltämättä terävät lyönnit,
Tytön katse oli ollut niin halvekisva ja ,jäinen ,,


-Pelkuri,saatanan pelkuri ,miksi annoit sen lyöda sillä lailla,ilman että edes yritit lyödä takaisin,,senkin idiotti- kirosit itseäsi ja kävelit uhmaten rankkasateessa luvaten mielessäsi seuraavalla kertaa hakata tuon pojan pahanpäiväisesti., ja ainakin heti kun täytän 15 vuotta viimeistään--

Selkääsi törmää joku kiireinen tanskalainen ja heräät muistoistasi i Kööpenhaminan rautatieaseman edessä,
Sataa edelleen ja jatkat matkaasi päättäen unohtaa koko jutun, mutta muisto tuosta halveksivasta katseesta ja sen aiheuttamasta häpeästä vihloo vielä hiukan jossain hyvin syvällä...