Mikä koirarotu minulle??

Kiitos vastauksesta ja vinkeistä :) käyn katsomassa tuota linkkiä :)

Osaisitko kertoa, että mikä näistä soveltuisi ensimmäiseksi koiraksi? Ja kiinnostuneisuus on myös alkanut herätä myös belgianpaimenkoirissa ja saksanpaimenkoirissa sekä japaninpystäreissä ja volpino italianoissa. Osaisitko kertoa niistäkin jotain? Ja vielä että: kumpi on ekaksi koiraksi parempi ja yleensäkin: uros vai narttu? Olen kuullut että urokset voivat olla reviiritietoisempia kuin nartut ja että urokset eivät siedä toisia koiria yhtä paljon kuin nartut. Mutta nartut juoksujen aikaan voivat olla kuulema ärhäköitä?

Belgianpaimenista sanoisin, että groenendael ja varauksella tervueren voisi sopia, mutta ne ovat kuitenkin hieman terävämpiä ja aktiivisempia kuin auspait ja bordercolliet. Saksanpaimenissa ei nykyään tahdo tervehermoista koiraa löytyä, paitsi käyttöpuolella, mutta nekin vaativat sitten jo todellista harrastamista. Japaninpystykorvasta ja volpinosta ei itselläni ole lainkaan kokemusta, mutta en näe syytä miksi ne eivät sinulle sopisi.

Ensimmäiseksi koiraksi sopii yleensä ottaen rotu kuin rotu, riippuen siitä mitä koiralta odottaa ja mitä koiralta haluaa. Kun tiedät mitä saat ja haluat sen, perehdyt rotuun, olet yhteistyökykyinen ja otat apua ja neuvoja tarvittaessa vastaan, kasvattajallakaan ei yleensä ole syytä kieltäytyä.
Mutta noista mainituista roduista australianpaimen sanoisin tähän hätään olevan parempi ensikoiraksi ihan sillä, että ne ovat hieman rauhallisempia kuin bordercolliet.

Uroksilla on yleensä narttuja hankalampi murrosikä, jolloin voi tuntua, ettei koiran kanssa tule mitään. Koira ei kuuntele, kontaktin otto ei suju, hormoonit vie eikä muu kiinnosta. Vapaanapito on riskiä silloin. Urokset saattavat alkaa kukkoilla toisille, mutta bordercolliet ja auspait eivät yleensä ole aggressiivisia muita kohtaan. Urokset voivat myös testata omistajaansa narttuja enemmän, milloin on tärkeää säilyttää oma tyyneys eikä joutua koiran pompoteltavaksi. Tällä siis tarkoitetaan, että koira koettelee rajojaan. Mikä tahansa koiran mielen mukaan tehty juttu kohottaa sen egoa ja tämän jatkuessa tulee vaan ongelmia, pelleilevälle koiralle ei siis anneta periksi.
Leikkauttaminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto nuorelle urokselle, uros tarvitsee hormoneja tasapainoiseen kasvuun, testosteronia sekä luustolle että lihaksille. (vrt. ihmisillä miehen kasvu). Uroksen pitää antaa kasvaa urokseksi. Liian nuorena ennen/kesken kasvuvaiheen leikattu uros ei kasva sukupuoltaan, ja voi aiheuttaa arkuutta ja pelokkuutta, mikä ilmenee myös (pelko)aggressiivisuutena. Kun henkinen ja fyysinen kasvu on ohi, voi leikauttaa jos niikseen katsoo.

Nartut yleensä ottaen ovat tasaisempia, eivät stressaa yhtä paljon asioita, mutta nartutkaan eivät aina sulata vieraita narttuja. Ja juuri etenkin juoksujen aikana muista nartuista ei juuri tykätä, vaikka miten olisi ollut kaveria ennen.

rajalassie kirjoitti:

Belgianpaimenista sanoisin, että groenendael ja varauksella tervueren voisi sopia, mutta ne ovat kuitenkin hieman terävämpiä ja aktiivisempia kuin auspait ja bordercolliet. Saksanpaimenissa ei nykyään tahdo tervehermoista koiraa löytyä, paitsi käyttöpuolella, mutta nekin vaativat sitten jo todellista harrastamista. Japaninpystykorvasta ja volpinosta ei itselläni ole lainkaan kokemusta, mutta en näe syytä miksi ne eivät sinulle sopisi.

Ensimmäiseksi koiraksi sopii yleensä ottaen rotu kuin rotu, riippuen siitä mitä koiralta odottaa ja mitä koiralta haluaa. Kun tiedät mitä saat ja haluat sen, perehdyt rotuun, olet yhteistyökykyinen ja otat apua ja neuvoja tarvittaessa vastaan, kasvattajallakaan ei yleensä ole syytä kieltäytyä.
Mutta noista mainituista roduista australianpaimen sanoisin tähän hätään olevan parempi ensikoiraksi ihan sillä, että ne ovat hieman rauhallisempia kuin bordercolliet.

Uroksilla on yleensä narttuja hankalampi murrosikä, jolloin voi tuntua, ettei koiran kanssa tule mitään. Koira ei kuuntele, kontaktin otto ei suju, hormoonit vie eikä muu kiinnosta. Vapaanapito on riskiä silloin. Urokset saattavat alkaa kukkoilla toisille, mutta bordercolliet ja auspait eivät yleensä ole aggressiivisia muita kohtaan. Urokset voivat myös testata omistajaansa narttuja enemmän, milloin on tärkeää säilyttää oma tyyneys eikä joutua koiran pompoteltavaksi. Tällä siis tarkoitetaan, että koira koettelee rajojaan. Mikä tahansa koiran mielen mukaan tehty juttu kohottaa sen egoa ja tämän jatkuessa tulee vaan ongelmia, pelleilevälle koiralle ei siis anneta periksi.
Leikkauttaminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto nuorelle urokselle, uros tarvitsee hormoneja tasapainoiseen kasvuun, testosteronia sekä luustolle että lihaksille. (vrt. ihmisillä miehen kasvu). Uroksen pitää antaa kasvaa urokseksi. Liian nuorena ennen/kesken kasvuvaiheen leikattu uros ei kasva sukupuoltaan, ja voi aiheuttaa arkuutta ja pelokkuutta, mikä ilmenee myös (pelko)aggressiivisuutena. Kun henkinen ja fyysinen kasvu on ohi, voi leikauttaa jos niikseen katsoo.

Nartut yleensä ottaen ovat tasaisempia, eivät stressaa yhtä paljon asioita, mutta nartutkaan eivät aina sulata vieraita narttuja. Ja juuri etenkin juoksujen aikana muista nartuista ei juuri tykätä, vaikka miten olisi ollut kaveria ennen.

Lue lisää

Kiitos jälleen :) Narttu koiraan varmaan sitten päädyn ja leikkauttaisin sen sitten myöhemmällä iällä kun on kunnolla siihen valmis ja kehittynyt :) nytte olisi 2 rotua jotka miellyttää: Belgianpaimenkoira groeneldael ja australianpaimenkoira :) niistä alan sitten lukemaan lisää. Muittenkin mielipiteitä yhä tarvitaan!

Kovasti ihmiset aina tuntuvat varoittelevan belgeistä, tenttaavan että pääseehän se nyt aktiiviseen ja liikunalliseen kotiin. Kuitenkin, yleensä aina pentueista löytyy enemmän ja vähemmän potentiaalisia harrastuskoiria ja kotikoiria. Suunnittelemasi harrastukset riittävät vaihtoehdoillesi hyvin.

Nartun leikkauttamisesta nuorena en oikeastaan osaa sanoa vaikuttaako se niin radikaalisti kehitykseen kuin uroksilla. Mutta tietenkin jos ei pentuja aio, niin ei se narttu kohdullakaan mitään tee, on vain riesaksi ja vanhemmiten terveysriski.

Kannattaa käydä Petsie-sivuston keskustelufoorumeilla lueskelemassa, siellä on paljon kyseisten rotujen harrastajia! :)

No johan rajalassieta vedätettiin kuin pässiä narussa hahaa haaa

Moniko tosa, boerboel, keskari tai espanjanmastiffi on aiheuttanut ongelmia Suomessa? Ei yksikään. Miksi ei kielletä pikkukoiria, eritoten terrierejä? Ne ovat paljon väkivaltaisempia.

haloooo kirjoitti:

Moniko tosa, boerboel, keskari tai espanjanmastiffi on aiheuttanut ongelmia Suomessa? Ei yksikään. Miksi ei kielletä pikkukoiria, eritoten terrierejä? Ne ovat paljon väkivaltaisempia.

Lue lisää

Kaikki koirat ovat ongelma, mutta isot koirat hulluina aiheuttavat aina pahempaa vahinkoa. Kun pieni koira tulee järsimään jalkaa, voi sen lapsikin helposti potkaista metsään, mutta yritäppä vastaavaa koiralla jonka leuat käytännössä lukkiutuvat ja massaa on kymmenen kertaa enemmän. Ei ole helppo tehtävä, nimimerkillä kokemusta on.

Päläpälä, sinä olet ongelma. Koirat eivät.

sut.pitäs.nylkeä kirjoitti:

Päläpälä, sinä olet ongelma. Koirat eivät.

Äläs nyt. Tässähän on yksi niistä harvoista kerroista kun koiranvihaaja puhui ihan asiaa ilman turhaa mussutusta.

Kiitos tästäkin tiedosta! Noutajaa olenkin alunperin miettinyt :)

Noutajissa on myös usein tämä toivomasi ominaisuus, että ne pysyttelevät lähellä omistajaa ja ovat muutenkin yhteistyönhaluisia. Johtuu siitä että on jalostettu metsästämään yhteistyössä ihmisen kanssa. Ihminen ampuu linnun, koira katsoo vieressä, ja kun metsästäjä antaa luvan, koira noutaa linnun. Eli esim. ajokoirat ovat itsenäisempiä kuin noutajat.

Juuri näin. Ja Belgeissä (tuntemissani) on - sanoisinko kauniisti - häilyvää hermorakennetta valitettavan paljon..