Eutanasia oikein vai väärin

Jos nauttii ravintonsa vielä suun kautta, niin ei muuta kuin vetäisee kunnon annoksen henkitorveen. Niin on joillekin vahingosa käynyt itsekin syödessä tai syötettessä.

Ei ole olemassa oikeaa ja väärää. Lopettakaa tämmöisten pissiskäsitteiden käyttö.

Kannatan ehdottomasti. Miksi kenelläkään muulla olisi oikeutta päättää sinun kivun sietorajasta saati itsetunnostasi, kun muiden hoivattavana olo painaa.

Itsemurhassa avustaminen on täysin laillista. Murhaaminen laitonta. Eli myrkkymaljan saa tarjota, mutta ihmisen itse on se vapaasta omasta halustaan nautittava. Asia on sitten hoidettava sillä tavoin, että itsemurhassa avustava pystyy todistamaan, että kyseessä on itsemurha eikä murha. Et kai vankilaan halua?

Terveydenhuolto ei eutanasiaa vielä tarjoa. Uskon että näkemys muuttuu piankin, taloudellisen hoitotaakankin vuoksi.

Ei ole potilaan omaisillekaan mitenkään mukavaa nähdä oman rakkaansa kivuissa ja tuskissa, jos ei sairautta voida edes parantaa.
Kipulääkitystä jatketaan, kunnes rakas ihminen lopulta kuolee vakavaan sairauteen.
Isäni 78v sairastui syöpään ja syövän diagnosoinnin jälkeen isäni eli puoli vuotta, joista viimeinen vajaa viikko oli todella raskasta ja vaikeaa aikaa isälleni, kun hänellä se syöpä.
Isäni voinnin teki vielä huonomaksi se, että syöpä oli varmana tukkinut jotakin suolessa, kun isälleni tuli pahoinvointia, jota ei saatu poistettua millään pahoinvointilääkkeillä ja suoleen tarkoitettu erite tuli oksennuksena.
Ainoa keino oli nenämahaletku, eikä sekään mikään mukava ollut pitää.

Lääkäri oli tehnyt päätöksen, että isääni ei elvytetä silloin, kun hengitys ja sydän pysähtyy.
Elvytys vain lisäisi isäni tuskaa ja vain pitkittäisi isäni kipuja ja tuskia, kun syöpää ei enää pystytty parantamaan.
Onneksi isäni ei tarvinut kovin kauaa kärsiä kipuja ja tuskia, kun sai nukkua pois aamuyöllä ja sain olla hänen vierellään koko ajan lähdön hetkeen saakka ja sen jälkeenkin.
Isän hengitys alkoi vaan hidastumaan ja lopulta isäni lakkasi hengittämästä.

Isääni kohtaan oli sairauden aikana tosi surun ja säälin sekaisia tunteita, että miksi isä joutuu noin paljon kärsimään elämänsä loppupuolella, että elämä on julmaa isääni kohtaan.