Vanhoillislestadiolaisuus ja pikkuesikoisuus Poh-

janmaalla. Siinä oivallinen pari aivopestyä uskontoa. En näe noissa mitään väärää, tai pahaa kun ihminen on onnellinen. Vaikuttaa olevan pääasiassa, jos on hiljaa ja vaan uskoo. Se on pohjimmiltaan hyvä asia jos ihminen on levollinen. Itseasiassa se on tärkeintä, ei mikään muu.

Siten ovat nämä muutama - ehkä sata tai pari, jotka eivät oikein enää usko ihan samalla tavalla. Heidän ongelma on se, että jäivät vaiheeseen. Haluavat aivopestyyn satuun pieniä muutoksia, toki saman satukirjan sitaateilla.
Olen tän psykopalstan kautta perehtynyt tuohon - käytökseen vaikuttavaan - ilmapiiriin ja tullut siihen tulokseen, että nämä vaiheeseen jääneet ovat vakavasti sairastuneita ja itseasiassa äärimmilleen aivopestyjä idiootteja, jotka yrittävät korjata aivonsa samoilla lääkkeillä, kuin ovat itsekin tulleet aivopestyiksi. Ts. yrittävät aivopestä ihmiset uudestaan, mutta vivahteen verran erilaisella opilla ja tässä tapauksessa psykopaattisella fundamentalismilla. Aseena ovat huvittavat fraasit, -kristuskeskeisyys- yms. ns. hihhulin hermokeskukseen syvästi iskostuneet sadut. Ilmiö ei ole lestadiolaisuudessa uusi. Tuota on käsittääkseni tapahtunut kokoajan historiaan saatossa. Ero on ehkä siinä, että enää ei synny ns. eriseuroja, vaan nämä vaiheeseen jääneet aivopestyt tollukat peukuttavat toisiaan sosiaalisessa mediassa.

Tuo pöpilauma ei ole iso mutta äärimmäisen äänekäs, huolimatta siitä että on ehkä vahvasti lääkitty.

Valtaosa vl-liikkeen jättäneistä elävät kuitenkin terveesti ja muistavat aivopestyn menneisyytensä lähinnä huvittuneena, mutta samalla myös kunnioittaen. Eihän tässä maailmassa mikään ole varmaa ja aivopesty menneisyys antoi kuitenkin rauhan sille hetkelle elämässä.

.