Vanhoillislestadiolaiset "pelastuvat" varmasti.

Heillä on terve ja johdonmukainen elämänasenne. Ihminen on terve kun mieli on terve, toisin kun helluntailaisella palstanarsistilla, tai vaiheeseen jääneellä ex-vl pöpillä. Vanhoillislestadiolaiseen logiikkaan mahtuu ajatus, että jos uskoo väärin tai turhaan, niin siinäkin tapauksessa "pelastuu". Se on varmuuden (onnellisen elämän, tämän elämän) maksimointia. Vastaavaan loogiseen ajatteluun ei kykene esim. palstahellariräyhääjä, eikä vl-liikkeestä poispotkittu teologi. Tuo puute aivoissa aiheuttaa häiriköintiä palstalla ja sosiaalisessa mediassa.

Sairas palstahellariräyhääjä pitää itsestäänselvänä, että tietty a) rituaali kannon-nokassa, b) upotuskustannus ja c) mulkoilu pilveen vaaditaan ja näin d) Jeesus on sydämessä.
On siis sitä mieltä, ettei ilman Jeesusta voi pelastua, kuten ei esim. a) ateistinen ja kommunistinen pensasneuvostoliittolainen tai b) homoseksuaalinen piispa. Tuo aivottomuus on kuitenkin helluntaisairaankin osalla vain pelkkää psykologiaa, mutta kiivastelu ja häiriköinti muilla tavalla uskovia kohtaan on seurauksellisesti sairasta narsismia. Tässä tapauksessa narsismi on sairautta, yleensä se ei sitä ole, vaan tietty narsismin taso on terveen mielen edellytys.

Niin ja psykologisesti helluntaisairaan kanssa lähes identtisesti toimii ex-vl-vaiheeseen jäänyt teologipöpi. Sillä erotuksella, että tämä kirkon elätti laajentaisi pelastuksen koskemaan laajemman joukon, kuten homopiispan ja rikollisjärjestö kirkon opit sisäistävät muutenkin. Tämä pöpi siis uskoo 2-5 pelastusmahdollisuuteen, mutta käytännön ero hellarinarsistiin on lähinnä kosmeettinen. Naurettaavaa kirjanoppineisuutta.

Palaan alkuun. Vanhoillislestadiolaiset "pelastuvat" varmasti. Heillä on seuraava logiikka: 1. "Usko ja jätä muut uskonnolliset murheet Herran haltuun. Elä johdonmukaisesti, pidä linjasi ja hävitä seasta saasta (jonka itse määrittelet ja omistajan oikeudella), kuten nämä polvirukoiljapellet, jotka yrittävät viedä lapsenuskosi."
Terve vanhoillislestadiolainen uskovainen ihminen uskoo sokeasti olevansa ainoassa oikeassa uskossa Onnellisuuteen ei tarvita muuta kuin lapsen uskoa. (joka tietenkin on psykologiaa sekin).
2. Vanhoillislestadiolainen ihminen ajattelee (sen ainoan kerran), että jos hänen usko on turha, niin silti pelastuu. Se toinen mahdollinen "pelastus" skenaario tai vaihtoehto tiedostetaan ajattelulla, ettei uskoa tarvita ylipäänsäkään. Se on paitsi varmuuden, mutta myös toivon ja sitä kautta onnellisuuden maksimointia.

Kun mieli on terve niin koko ihminen on terve. Terveys yhteiskunnassa poikii aina hyvinvoipaa ja onnellista ilmapiiriä ja lestadiolaisten osalta se näkyy mm. siinä, että satatuhatta ihmistä kykenee suviseuroilla leiriytymään ilman sanottavia järjestyshäiriöitä. Se on kestävää ja se kantaa. Tokihan oopiumi tai alkoholi veressä (nousuhumala) aiheuttaa tai aikaansaa myös onnellista ilmapiiriä, mutta se ei kanna kuin muutaman tunnin. Terve uskonto on oopiumia joka kantaa - ellei sairastu narsismiin.
Keskimääräisesti tai ehkä valtaosiltaan vanhoillislestadiolaisten mieli pysyy terveenä, kun uskovat sokeasti ja tekee parhaansa (sivussa myös lapsia), kävi kuin kävi ja AINA voin hyvin ja usein myös hymyillen.

Seuraus lestadiolaisesta elämäntyylistä on siis menestys ja onnistuminen, kun mittarina käytetään yhteiskunnassa esiintyviä lieveilmiöitä. Toisin kuin esim helluntainarsistilla ja hänen ex-vl sielunkumppaneilla täällä palstalla, jotka purkavat narsisminsa lestadiolaisiin. Siis toisella tavalla uskoviin ihmisiin, vaikka usko on "muka" heidänkin mielestä aina henkilökohtainen.
Iso osa ihmiskunnassa tulee toimeen ja onnelliseksi ilman "pakkoa uskoa", mutta se ei ole keneltäkään pois, jos on uskonlahko joka maksimoi varmuuden uskomalla "ainoalla oikealla tavalla". Se taas on monelta pois kun helluntailainen häirikkö sairastui narsismiin.

Aamen