Jos puolisoiden tuloerot ovat suuret voi siitä seurata kaikenlaisia ongelmia. Toinen tuntee että joutuu toista elättämään, toinen pitää itseään vapaamatkustajana.
http://www.hs.fi/raha/a1428634673910?jako=25480749b75b609a3f5aef6b63ed810b&ref=tf_iHSisboksi-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage
Kuka teillä maksaa laskut?
38
179
Vastaukset
Tuo oli tosi kiinnostava juttu, kiitos kun linkitit tännekin.
Itse koen, että silloin jos ei ole yhteisiä lapsia, niin kulut pannaan puoleksi maksukyvystä riippumatta. Jos toinen on yhteisestä sopimuksesta lasten kanssa kotona ja siksi normaalia pienemmillä tuloilla, niin on reilua että toinen osallistuu yhteiseen talouteen isommalla rahallisella panoksella.
Jos ollaan avo- tai avioliitossa ja yhteiseen elämään todella sitouduttu, niin myös muussa tilapäisessä tai joskus elämässä ehkä pysyvässäkin "poikkeustilanteessa" voi mielestäni myös odottaa toiselta enemmän kuin toiselta. Esimerkiksi työttömäksi tai pitkälle sairauslomalle jäädessä.
Lähtökohta kuitenkin omassa elämässäni on aina ollut, että omillaan on selvittävä, ja samaa odotan kumppanilta. Minulla ei ole varaa luksushotelleihin (vrt. artikkeli), joten iso varallisuusero ja kumppani, joka haluaisi sellaisia matkoja, ei voisi toimia.
Toistaiseksi en ole edes ajattelemassa yhteen muuttamista miesystäväni kanssa, en ehkä haluaa missään vaiheessa saman katon alle enkä tiedä onko hänkään sellaista suunnitellut. On siis selvää, että molemmat vastaavat omista laskuistaan yhtä lailla kuin kotitöistään ym. Jos yhteen muutettaisiin niin sitten tili, jolle molemmat tallettavat yhtä paljon ja jolta maksetaan asumiseen liittyvät kustannukset.- elämäkallista
En minä ole euroja laskenut. Tienaan enemmän selvästi, maksan meidan suurimmat menot. Jos haluaa seurustella niin ei rahan pidä olla esteenä eikä siitä pidä antaa toisen tuntea pahaa oloa jos se ei tienaa yhtä paljon. Sitä rahaa menee sen verran kun menee ja olen aina sanonut että minä maksan vaikka ulkomaanreissun tai kotimaan loman. Muija maksaa ruuat ja sähkön, Ei maksa mulle esim vuokraa. Enemmän tienaavan pitää minusta maksaa enemman kuluja, ei meillä ole riitaa ollut mistään rahasta koskaan.
- 7167
Kaluttu luu! Käytännön asioiden hoito tilanteiden mukaan.
Vaimoni ollessa vuosikaudet kotona 0-tuloilla hän hoiti kaiken maksuliíkenteen.
Sama jatkui myös hänen mentyään marketin kassalle osa-aikaiseksi.
Jäätyämme molemmat kotiin ja netin tultua käyttöön, olen minä kilkutellut laskut koneelle.
Vaimo tarkistaa pankkien tiliotteet ja luottokortin yhteenvedon.
Liikkuessamme ulkona ja esimerkiksi parin viikon kuluttua 5:n viikon ajan vaimo maksaa kaikki kahvila- ja ravintolalaskut käteisellä.
Käydessämme yhdessä marketeissa vaimo kuittaa laskut luottokortin maksuaikaominaisuudella.
Huolimatta tulojemme erittäin suuresta epäbalanssista ja nykyisten eäkkeidemme eri tasosta, rahan käyttö ei ole koskaan ollut edes keskustelun aihe edes niinä vuosina kun sitä oli hyvin niukasti. Niukkuus puhutti. Ei sen käytön jakautuminen. - Stellaria
Minä maksan laskut, yhteisistä tuloista. Meillä on yhteenmuutosta asti ollut yhteiset tulot ja yhteiset menot. Opiskelijoina jaoimme niukkuutta ja päätimme, että raha on liian vähäpätöinen juttu riidan aiheeksi.
Välillä on toinen ollut töissä, toinen opiskelemassa tai kotona lapsia hoitamassa. Kaikki on silti aina ollut yhteistä, kun kerran elämme perheenä. Nykyään tulomme ovat suunnilleen samaa luokkaa. Varallisuus on koottu yhdessä, eikä isoja perintöjä ole tiedossa. Kumpikaan ei ole taipuvainen tuhlaamiseen, ja kulutustottumuksemme ovat aika samankaltaisia, johtuen luultavasti siitä, että olemme eläneet yhdessä jo nuoresta pitäen. - elämäkivaa
Mitäs laskuja minulla on, vuokra, sähkö ja netti. Siinähän ne olikin. Tienistit minulla 2400, laskuihin menee 550 euroa. Ruokaa en paljon osta, 200 riittää siihen.
- Kämppisvaiparisuhde
Kannattaa elää yksin jos raha tuottaa ongelmia parisuhteessa.
50/50 kulut tarkkaan jakavat ovat kämppiksiä ja ihan naurettavaa touhua paitsi suhteen alkuvaiheissa kun vielä ollaan epävarmoja kestäkö se suhde vai loppuuko alta aikayksikön. - pouhoihi
Olemme avoliitossa. Mies tienaa noin kaksi kertaa sen minkä minä.
Meillä yhteiset menot jaetaan puoliksi. Eli molemmat laittaa saman summan yhteiselle tilille, josta maksetaan asuntolaina, ruuat, sähköt, kodin hankinnat, yhdessä ravintolassakäynnit yms. Minulle summa on aika suuri, miehelle sopiva.
Meille on tulossa eteen pakollinen n. 20 tuhannen euron hankinta, johon miehellä on rahaa, mutta minulla ei. Mies siis maksaa sen, näin on sovittu, mutta paperille on kirjattu, että jos ero tulee, niin siltä osin minulla ei ole siihen oikeuksia. Ymmärrän sen. Ja mies on sanonut, että toivoo minun voivan lunastaa tuosta puolet mahdollisimman pian, että olemme jälleen 50/50 tilanteessa. Tämä on vaikeampi pala... Eli että tuo tasaantuminen tapahtuisi lähivuosina, eikä vasta vaikka 20 vuoden päästä, kun saan luultavasti perintöä vanhemmiltani.
Minä mietin hiljaa mielessäni, että miten hemmetissä muka sitä tasaan... Meillä molemmilla on lapsia, ja molemmat maksaa lastensa kulut itse. (Eli mies maksaa elareita ja minä maksan lasteni elämisen, hankinnat yms.) Se tarkoittaa sitä, että minun lasteni tarhamaksu on aivan pilvissä avomieheni tulojen takia, mutta hän ei osallistu niiden maksuun millään tavalla. Minun omien tulojeni mukaan tarhamaksut olisivat 0e /kk, mutta puolison tulojen mukaan laskettuna ne ovat yhteensä n. 500e/kk. Se on minulle aivan valtava summa... Selviän kuukausista todella niukasti, mutta koska olen taloudellinen ihminen, pärjään kyllä. Mutta en esimerkiksi pysty säästämään, enkä pysty lyhentämään opintolainaani.
Lisäksi on joitakin asioita, joita mies haluaisi tehdä. Esim painottaa laatua yhteisissä hankinnoissa ja maksaa siis enemmän, tai lähteä kanssani yhteiselle lomamatkalle. Minulle tällaiset asiat tuntuvat tällä hetkellä lähes mahdottomilta. En halua elää yli varojeni. Mies ei kuitenkaan luonnostaan vaikkapa ehdota, että maksaisi minun matkani, tai jostain hankinnasta enemmän. Kyllä hän aika lailla ainakin 30 euron tarkkuudella katsoo, että mitä kumpikin maksaa.
Mies odottaa että alkaisin tienaamaan enemmän. Koen että tämä luo minulle paineita. Olen jopa alkanut näkemään painajaisia. Ilman tätä painetta voisi olla paljon onnellisempi elämääni juuri näin. Kenties joskus tienaankin enemmän. Mutta silti minun sydämeen sattuu, että perheemme elää tällaisella mallilla. Yksin asuen pärjäisin taloudellisesti paremmin.
Muuten mies on todella huomaavainen, ystävällinen yms. Meillä menee hyvin, ja olemme sitoutuneita toisiimme. Raha-asioissa vaan vaikuttaa siltä, että emme vielä ole päässeet sellaiseen perhehenkeen. Toisaalta emme ehkä vielä luota tarpeeksi. Tai minä jo luotan, mutta miehelle itsenäisyys on kaikissa asioissa korostuneemmassa roolissa. Veikkaan että emme pääsekään pois "minun ja sinun" -mallista ennen kuin minulla on isot tulot tai perin vanhempani. Se tuntuu kylmältä ajatukselta. Yhdessä olemme eläneet reilun vuoden.
Minä olen tottunut aiemmin siihen, että parisuhteessa rahat jaetaan. Mies sen sijaan ei ole aiemmin ollut vastaavalla tavalla parisuhteessa. Tämäkin osaltaan varmasti vaikuttaa. Aika näyttää, miten tilanne kehittyy. Minä en uskalla tästä aiheesta puhua, koska en halua vaikuttaa siltä, että haluaisin miehen rahoja, olisin ahne tms. Kyllä minä pidän itsestäänselvänä, että kun minulla joskus on rahaa, niin jakaisin ne rakkaani kanssa. Se vain on minun tapani.Ihan mielenkiinnosta: jos yksin asuen pärjäisit taloudellisesti paremmin eikä teillä ole yhteisiä lapsia, niin miksi muutitte yhteen? Yhdessä olette eläneet reilun vuoden, mutta kauanko sitä ennen seurustelitte?
- nojoooo
Saat kuitenkin elatusmaksut ja mies maksaa puolet huushollin kaikista kuluista. Samoin ei kai hän yksin tarvitsisi nykyisen kokoista asuntoa, josta kuitenkin maksaa puolet. Hyödyt tuosta tilanteesta, vaikka päivähoitomaksut ovatkin korkeammat.
- pouhoihi
nojoooo kirjoitti:
Saat kuitenkin elatusmaksut ja mies maksaa puolet huushollin kaikista kuluista. Samoin ei kai hän yksin tarvitsisi nykyisen kokoista asuntoa, josta kuitenkin maksaa puolet. Hyödyt tuosta tilanteesta, vaikka päivähoitomaksut ovatkin korkeammat.
Saan elatusmaksut, pienet sellaiset, mutta saisin samat elarit myös yksin asuessa.Lisäksi saisin isommat lapsilisät.
Mies maksaa puolet talon kuluista, mutta hän itse halusi omakotitaloon omien harrastustensa takia. Olisi siis ostanut sellaisen ilman minuakin. Eli hän joutuisi maksamaan enemmän, jos asuisi yksin. Minun olemassaolo laskee hänen asumismenoja. Toki voisi asua vähän pienemmässä talossa, mutta ei juurikaan eroa. Minulle nykyiset asumismenot omalta osaltani ovat hieman suuremmat kuin mitä maksoin asumisesta ennen avoliittoa, mutta asumisen mukavuus on kasvanut, joten siitä en kyllä valita. Olisin yksinkin lasten kanssa voinut muuttaa vaikka hieman isompaan asuntoon. Tarhamaksut vain nyppii.
En siis hyödy mitenkään taloudellisesti tästä tilanteesta. Päinvastoin. - pouhoihi
helka kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta: jos yksin asuen pärjäisit taloudellisesti paremmin eikä teillä ole yhteisiä lapsia, niin miksi muutitte yhteen? Yhdessä olette eläneet reilun vuoden, mutta kauanko sitä ennen seurustelitte?
No olemme tunteneet yhteensä vajaa 4 vuotta. En osaa sanoa, koska virallisesti aloimme seurustella, arvioisin että 3 vuotta sitten. Etenimme rauhassa.
Muutimme yhteen siksi, miksi nyt yleensäkin pariskunta muuttaa yhteen. Me raskastamme toisiamme, haluamme elää arkea yhdessä, yhteinen koti ja elämä tuntuu luontevalta ja tasapainoiselta... Lisäksi mies on aivan uskomattoman hyvä isäpuoli lapsilleni, ja miehen lapsi on valtavan tärkeä minulle. Lapset keskenään ovat erittäin hyviä ystäviä, eli heidänkin näkökulmastaan yhteenmuutto oli luonteva ratkaisu. (Miehen lapsi on meillä vähemmän puolipitkän välimatkan takia.) Haluamme paitsi tarjota toisillemme elämänkumppanuuden, niin myös lapsille mallin aikuisten parisuhteesta, perheestä. Niiltä osin asiat ovat sujuneet ilman ongelmia. Painotin näiden positiivisten asioiden merkitystä taloudellista tilannetta enemmän.
Ja kyllähän minä hengissä selviän tällä tulo/meno -tasolla. Mutta joka euro pitää miettiä todella tarkkaan. (Nettopalkkani on n. 1500e/kk, ja siitä kun vähentää 600e tarhamaksuja, asumiskulut yms, niin itse kukin ymmärtää, ettei ainakaan rikastumaan pääse.) - pouhoihi
pouhoihi kirjoitti:
No olemme tunteneet yhteensä vajaa 4 vuotta. En osaa sanoa, koska virallisesti aloimme seurustella, arvioisin että 3 vuotta sitten. Etenimme rauhassa.
Muutimme yhteen siksi, miksi nyt yleensäkin pariskunta muuttaa yhteen. Me raskastamme toisiamme, haluamme elää arkea yhdessä, yhteinen koti ja elämä tuntuu luontevalta ja tasapainoiselta... Lisäksi mies on aivan uskomattoman hyvä isäpuoli lapsilleni, ja miehen lapsi on valtavan tärkeä minulle. Lapset keskenään ovat erittäin hyviä ystäviä, eli heidänkin näkökulmastaan yhteenmuutto oli luonteva ratkaisu. (Miehen lapsi on meillä vähemmän puolipitkän välimatkan takia.) Haluamme paitsi tarjota toisillemme elämänkumppanuuden, niin myös lapsille mallin aikuisten parisuhteesta, perheestä. Niiltä osin asiat ovat sujuneet ilman ongelmia. Painotin näiden positiivisten asioiden merkitystä taloudellista tilannetta enemmän.
Ja kyllähän minä hengissä selviän tällä tulo/meno -tasolla. Mutta joka euro pitää miettiä todella tarkkaan. (Nettopalkkani on n. 1500e/kk, ja siitä kun vähentää 600e tarhamaksuja, asumiskulut yms, niin itse kukin ymmärtää, ettei ainakaan rikastumaan pääse.)Korjaan n. 500e tarhamaksuja, ei 600e.
- mekkk
Teillä pitaisi menot tasata tulojen mukaan eikä tasan laittaa mitään. Itsekkin miehenä tienaan 15 tonnia vuodessa enemmän kuin avokkini niin maksoin meidän etelän matkan mikä oli maaliskuussa ihna itse eikä tehnyt tiukkaakaa koska oli varaa. Oltiin molemmat halunneet sinne etelään ja nyt painetaa ylitöitä kun on mahdollista ja syksyllä uudetaan etelään rentoutumaan.
- mekkk
pouhoihi kirjoitti:
No olemme tunteneet yhteensä vajaa 4 vuotta. En osaa sanoa, koska virallisesti aloimme seurustella, arvioisin että 3 vuotta sitten. Etenimme rauhassa.
Muutimme yhteen siksi, miksi nyt yleensäkin pariskunta muuttaa yhteen. Me raskastamme toisiamme, haluamme elää arkea yhdessä, yhteinen koti ja elämä tuntuu luontevalta ja tasapainoiselta... Lisäksi mies on aivan uskomattoman hyvä isäpuoli lapsilleni, ja miehen lapsi on valtavan tärkeä minulle. Lapset keskenään ovat erittäin hyviä ystäviä, eli heidänkin näkökulmastaan yhteenmuutto oli luonteva ratkaisu. (Miehen lapsi on meillä vähemmän puolipitkän välimatkan takia.) Haluamme paitsi tarjota toisillemme elämänkumppanuuden, niin myös lapsille mallin aikuisten parisuhteesta, perheestä. Niiltä osin asiat ovat sujuneet ilman ongelmia. Painotin näiden positiivisten asioiden merkitystä taloudellista tilannetta enemmän.
Ja kyllähän minä hengissä selviän tällä tulo/meno -tasolla. Mutta joka euro pitää miettiä todella tarkkaan. (Nettopalkkani on n. 1500e/kk, ja siitä kun vähentää 600e tarhamaksuja, asumiskulut yms, niin itse kukin ymmärtää, ettei ainakaan rikastumaan pääse.)Jos sinun tarhamaksut nousevat avokin tulojen takia niin hän on myös maskttava niiden noususta.
- Eiolekoskaantullutriitaa
Meillä tuollainen kulujen puolitus systeemi tarkoittaisi että minä joutuisin köyhyysloukkuun ja mies vain keräilisi omaisuutta, ollessani vain hänen kämppiksensä jotta hänelle tulisi halvemmaksi elämien. Vaikka mieheni maksaa 80% niin siltikin hänelle jää enemmän. Ahneen ihmisen kanssa en olisi suhteeseen alun perinkään alkanut. Itselläni on tienestit vaihdellut ja mies on halunnut että minulle jää aina harrasterahaa sillä ei hän voi katsella sellaista että itsellä on yllin kyllin ja yliäyräiden ja toinen elää köyhyysloukussa, aivan järjetöntä. Asumismuotokin meillä on kalliimpaa mihinkä minulla omilla varoillani ei olisi edes varaa ja jo siitäkin syystä hän maksaa enemmän. Ero jos tulisi niin ei menisi ihan puoliksi mutta olen ollut tyytyväinen meidän systeemiin ja pääasia että me kummatkin olemme.
- pouhoihi
mekkk kirjoitti:
Jos sinun tarhamaksut nousevat avokin tulojen takia niin hän on myös maskttava niiden noususta.
Ei mikään laki velvoita avomiestäni maksamaan senttiäkään minun lasteni tarhamaksusta. Tein asiasta vetoomuksen kaupungillekin, että miksi tarhamaksuihin vaikuttaa avopuolison tulot, vaikka avopuolisolla ei ole mitään elatusvelvollisuutta minun lapsiini. Sanoin että huolehdin maksuista tasan yksin, mutta ei kaupunkia tietenkään kiinnosta.
Mies on tarkka myös siitä, ettei hän käytä minun rahojani. Eli hän kokee että molemmat hoitavat omat menonsa ja velvollisuutensa, niin sitten on ok. Hän ei pyydä minulta rahaa omiin juttuisinsa, ja olettaa että minä en vaadi häneltä mitään. Mies tietää esimerkiksi tarhamaksujen tilanteen, ja tietää että se johtuu vain hänen tuloistaan. Mutta kun ei ole hänen menonsa, niin toivottaa vaan tsemppiä mulle maksujen hoitamiseen, ja vinkkaa että kannattais yrittää tienata enemmän... Minulla ei ole suurta hinkua vaihtaa mukavaa työpaikkaa, ja eihän niitä isomman palkan työpaikkoja puissa edes kasva. Ainakaan täällä. Lisäksi vielä lasten ollessa pieniä en haluaisi tehdä normaalia pidempää päivää, reissutöitä tms, joten vaihtoehtoni ovat rajalliset.
Mies ei halua muutenkaan jakaa menoja tulojen suhteessa. Hänen mielestään se ei ole tasa-arvoista. Hänellä on hänen tulot, eikä koe olevansa velvoitettu niistä jakamaan. Eikä toki olekaan. Ilman noita hemmetin tarhamaksuja ei ongelmaa olisi, vaikka tienaankin vähemmän.
Olemme toki sopineet, että jos joskus lyhytaikaisesti jommalla kummalla tulee tiukka paikka, vaikka sairastumisen tms takia, niin toinen voi tovin auttaa. Mutta sitten tasataan se joskus myöhemmin. Tämä on miehen ajatus. Minä kyllä maksaisin tuloistani kaiken koko perheen hyväksi, enkä mitään tasausta odottaisi. Mutta eipä minulle nyt mitään jää, tällä hetkellä. Väkisinkin tulee sellainen fiilis, että sitten kun joskus minulla rahaa on, niin onko enää motivaatiota jakaa sitä miehen kanssa... Aika näyttää. Just nyt tuntuu siltä, että jos Ässäarvalla voitan 30 tonnia, niin en laittaisi sitä siihen meidän yhteiseen pakolliseen hankintaan, vaan pitäisin salaa jemmassa, ja makselisin sieltä sitten elämistäni hiljalleen. Olen kyllä miehelle esittänyt toiveen, että ajan kanssa edes "omien rahojen" rajat hellittäisivät. Kun mielestäni tällainen ei ole perheen tapa hoitaa raha-asioita. Miehellekin sopii, että ajan kanssa on enemmän "yhteistä", mutta veikkaan sen johtuvan siitä, että joskus tulevaisuudessa minulla tuleekin olemaan enemmän rahaa. Eipä silloin miehen tarttis enää joustaa, vaan ennemminkin hyötyisi. (Minun vanhemmiltani tulee jäämään jonkin verran perintöä minulle.)
Minä kestän sen, että mulla on nyt tosi tiukkaa. Mutta se aiheuttaa mulle unettomia öitä, stressiä ja painetta, että mies olettaa mun pystyvän "tasaamaan tilannetta" ison hankintamme suhteen lähitulevaisuudessa. Haluaisin ensin maksaa edes opintolainani, joskus... Tai ostaa vaikka toimivan parin tonnin auton. Tai jotain, välttämätöntä. Ja kun kiltti olen, niin en kehtaa sanoa, miten paljon tuo hänen näkemys aiheuttaa stressiä minulle. Hän kyllä tietää että nukun välillä huonosti, mutta ei hän tiedä siihen yhtä suurimmista syistä.
Sen ymmärtäisin hyvin, että jos eron tullessa molemmille jäisi vain oma omaisuutensa. - Kamalaitsekäsäijä
Kamala mies sinulla. Kuinka hän pystyy katselemaan vierestä centtien kanssa stressaavaa puolisoo keräten omaisuutta plakkariinsa sen sijaan että vähän helpottaisi ja jakaisi onnea. Veivaa tuommoinen saita sika helkuttiin jonka kanssa tarvitsee halkoa nuppineulanpäitä loppuun asti. Paremman elintason saat ilman sitä äijää. Teet sen saidan äijän omaisuuden keruun vain helpommaksi ja äijä häipyy jossain vaiheessa kun on tarpeeksi hyötynyt. Ne ottavat mielellään kämppiksen yksinhuoltajasta ja naureskelevat kuinka säästävät.
pouhoihi kirjoitti:
No olemme tunteneet yhteensä vajaa 4 vuotta. En osaa sanoa, koska virallisesti aloimme seurustella, arvioisin että 3 vuotta sitten. Etenimme rauhassa.
Muutimme yhteen siksi, miksi nyt yleensäkin pariskunta muuttaa yhteen. Me raskastamme toisiamme, haluamme elää arkea yhdessä, yhteinen koti ja elämä tuntuu luontevalta ja tasapainoiselta... Lisäksi mies on aivan uskomattoman hyvä isäpuoli lapsilleni, ja miehen lapsi on valtavan tärkeä minulle. Lapset keskenään ovat erittäin hyviä ystäviä, eli heidänkin näkökulmastaan yhteenmuutto oli luonteva ratkaisu. (Miehen lapsi on meillä vähemmän puolipitkän välimatkan takia.) Haluamme paitsi tarjota toisillemme elämänkumppanuuden, niin myös lapsille mallin aikuisten parisuhteesta, perheestä. Niiltä osin asiat ovat sujuneet ilman ongelmia. Painotin näiden positiivisten asioiden merkitystä taloudellista tilannetta enemmän.
Ja kyllähän minä hengissä selviän tällä tulo/meno -tasolla. Mutta joka euro pitää miettiä todella tarkkaan. (Nettopalkkani on n. 1500e/kk, ja siitä kun vähentää 600e tarhamaksuja, asumiskulut yms, niin itse kukin ymmärtää, ettei ainakaan rikastumaan pääse.)Tilannehan helpottaa siis viimeistään parin vuoden kuluttua, joten ehkä sillä on turha kuormittaa itseään liikaa. Jos olette seurustelleet kolme vuotta, niin nuorinkin lapsistasi lienee _ainakin_ kolmevuotias, luultavasti vanhempikin.
Laskelmassasi (nettotulot, tarhamaksu, asumiskulut) et myöskään laskenut mukaan elatusapua ja lapsilisää, vaikka kahdesta lapsesta (puhut lapsista monikossa joten niitä lienee ainakin kaksi) lapsilisää kertyy noin 200 e ja elatustuesta 300 e. Jos saat lasten isältä elatusapua niin se on luultavasti enemmän kuin elatustuki. Todellisuudessa nuo siis kattavat tarhamaksun.
- 0507
Kyllä Suomen kansa rakastaa rahaa ja omaisuutta enemmän kuin puolisoa. Järkyttäviä tarinoita.
Meillä kaikki raha on yhteistä. Kellään ei ole "omaa rahaa", vaan isot hankinnat tehdään yhteisymmärryksessä tai ei ollenkaan.- moneyfyffek
Raha on vain paperia, jolla on arvoa juuri niin paljon kun sille annamme, tai uskomme että sillä on suurikin arvo.
Nykypäivänä ihmiset on niin minäminä-mentaliteetilla liikkeellä että vieressä saa se rakkain ihminen nähdä nälkää, kunhan vain menot on pistetty just 50/50. Jos haluaa että menot jaetaan noin, niin sitten täytyy elää sen köyhemmän ehdoilla, eli asuminen on oltava halvinta, ruoka on oltava halvinta.
Luulisi että parisuhteessa molempien hyvinvointi olisi tärkeintä, ei se että omaan lompakkoon jää enemmän fyffee. Tuota hiton rahaa kun ei mukaansa saa - 7167
Luottamus on yhteisymmärrystä. Mittavimmat omin nokin tehdyt hankintapäätökset ovat kohdistuneet vapaa-ajan asuntoon ja autoon.
Kaikki hankinnat on aina rahoitettu yhdelta, yhteiseltä tililtämme.
Olimme katsoneet esitteistä valmiiksi meille sopivan asunnon erään espanjalaisen kaupungin ulkopuolen reservatiosta. Menin yksin paikalle tekemään kauppaa mutta peruin sen. Ilmoitin vaimolleni Suomeen.
Tämän viimeisen automme osto oli minun yksipuolinen päätökseni joka tapahtui täyden luottamuksen vallassa.
Olin viikot töissä pk-seudulla ja edellinen menopeli oli loppu. Möin sen pilkkahinnalla työkaverilleni ja tarvitsin uuden. Vaimo tiesi tarpeen. Kävin Koivuhaassa koeajamassa yhden ja ostin vastaavan uuden. Kaikki oli muuten hyvin mutta väri ei alkuun miellyttänyt vaimoani. Nähdessään ensimmäisen kerran ko. värkin kotipihassa oli reaktio suunnilleen "voi herranen aika! Pittääks sen olla tuon värine"? Puhe väristä ei jatkunut. - Meilläeipuolitussysteem
Samaa ihmettelen. Kyllä isompi tuloisen täytyy pitää huolta että pienempituloiselle jää harrasterahaa. Sairaan saita ei välitä onko puoliso onnellinen vai ei kunhan saa omat tarpeensa tyydytettyä ja säästettyä jonkun köyhän kustannuksella mahdollisimman paljon.
50/50 jako on tasapuolinen vain samantuloisilla pareilla.
Minulla ei edes tarvitsisi töissä käydä, mieheni ei ole ikinä vaatinut asumiskuluja eikä ruokakuluja mutta on sanonut että sellaisen hömpän siis ihan turhikkeet saat kyllä itse kustantaa :D Iän myötä olen luopunut jo monista turhikkeista kuten mm. meikkejä tai muotilumppuja en enää tarvitse. Mutta kyllä naisen pitää saada joskus shoppailla niin ettei joka centtiä tarvitse laskea kunhan ei mene älyttömyyksiin ja mieheni luottaa minuun ettei mene. Iän myötä on oppinut shoppailemaan viisaammin. Omat tienestini olenkin saanut käyttää oman harkintakykyni mukaan. Hommaan hyödykkeitä joista hyötyvät kummatkin enkä vain minä itse. Me elämme täällä toisiamme varten ja toisiamme tarviten eikä itseämme varten.
Miksi ihminen tarvitsee parisuhteen jos puuttuu kokonaan empatia kumppaniaan kohtaan. Jos olisi osat toistepäin en voisi katsella rahakasanpäällä istuskelemalla kun toinen on onneton ja joutuu kituuttamaan. Mitä järkeä on kerätä enemmän mitä itse tarvitsee kun hautaansa ei saa mitään mukaansa.
- ViisasMies
Tienasin ja yhä tienaan kaksi kertaa enemmän kun exäni. Se osteli kaikkea netistä ja oletti että minä maksan kaiken. Otin äkkiä eron kun sille tuli himo kuluttaa rahojani. Parempi olla ja elää yksin niin voi pitää tienaamansa rahat. Mitä rahalla oikeesti tekee muuta kun ostaa ruokaa, ei raha tee minua onnelliseksi
- TosiViisas
Et tarvitse rahaa muttet soisi puolisonkaan saavan siitä iloa. Arvot kohdallaan.
TosiViisas kirjoitti:
Et tarvitse rahaa muttet soisi puolisonkaan saavan siitä iloa. Arvot kohdallaan.
Tuo on tuttu palstavakkari, joka ei ole eläessään nähnyt sen paremmin naista kuin rahaa ;)
- Ristiriitaista
Asumme omistamassani kodissa ja maksan kaikki asumiseen ja kodin hankintoihin liittyvät menot. Yhteiselle tilille laitamme saman verran ja sieltä maksamme ruuan ja pesuaineet.. Yhteisiä lapsia meillä ei ole.
Tilanne on toiminut näin toistakymmentä vuotta. Mutta... Parisuhteessamme on tyytymättömyyttä seksin osalta ja huomaan tahattomasti nostavani keskusteluun raha-asiat tilanteissa, joissa kipeimmin kärsin vähäisestä seksistä. Jälkeenpäin minua nolottaa ja häpeän sitä, että toivoisin miehen osallistuvan kodin menoihin enemmän. Tosin olen myös miettinyt, että asuminen "minun" kodissani voi osaltaan vaikuttaa kielteisesti miehen halukkuuteen. Tosin mies ei myöskään halua ostaa tästä osaa eikä muuttaa muualle uuteen yhteiseen kotiin. Joskus kiukuspäissäni ajattelen, että mikäs ,miehen on tässä siivellä ilmaiseksi asustella.... - sohvapottu40
Laskut maksaa se joka tienaa eli akka. Minä olen työtön. Eikä tarvii jatkossakaan töihin mennä koska tässä paskassa maassa ei töitä ole saatavilla.
- Tosi.on
Naiset ovat huoria, aina miehen rahojen kimpussa. Hävetkää perkeleet!
- Saituusonsairautta
Ei tarvitse hävetä. Olisin pärjännyt yksinkin mutta kun varakas mies halusi ja piiritti monta vuotta ennen kuin aloin hänen taloudenhoitajaksi. Seitsemän vuotta elettiin eri talouksissa niin että olenkohan rahan perässä??? Halusin tuntea ihmisen läpikotoisin ja hyvin ennen yhteen muuttamista. Ja katsoa loppuuko suhde alkuhuuman jälkeen. Vaikeuksiakin, särmien hiomista on ollut mutta niistä on selvitty.
On niitä rahan perässä juoksijoitakin mutta ne pitää erottaa sieltä kuten jyvät akanoista. Mieheni halusi etten kävisi töissä ollenkaan kun pärjätään hänen tuloillakin mutta en halua jäädä tai olla kokonaan kotirouvana. Teen pienipalkkaista osa- aika työtä mielummin kun olisin kotona kokonaan.
Yksi hyvä neuvo on ettei koskaan lyö suhteen alkuhuumassa hynttyitä yhteen kenenkään kanssa sillä se kiire kostautuu ja miehelle nainen jos on helppo nakki niin sitä se on loppuun asti.
Älkää suostuko yhteen muuttoon heti eikä varsinkaan HETI. Ihminen pitää tuntea enemmän kun se alkuhuuma. Ennemmin elää yksin kuin alkaa katkerana katselemaan toisen omaisuutensa kerryttämistä ja sama köyhyysloukku jatku jos ei vielä pahempanakin entiseen verrattuna.
Saituus on sairautta ja siitä sairaudesta en ole kenenkään nähnyt parantuvan. Sairas saita jättää valtiolle tai lähiomaisilleen ennemmin jättiomaisuuden kuin kuluttaisi siitä centtiäkään elämänsä aikana puolisonsa hyväksi. Rahat vaikka käärinliinan taskussakin on parempi kuin tuottaisi sillä onnea kenellekkään. - 7167
Saituusonsairautta kirjoitti:
Ei tarvitse hävetä. Olisin pärjännyt yksinkin mutta kun varakas mies halusi ja piiritti monta vuotta ennen kuin aloin hänen taloudenhoitajaksi. Seitsemän vuotta elettiin eri talouksissa niin että olenkohan rahan perässä??? Halusin tuntea ihmisen läpikotoisin ja hyvin ennen yhteen muuttamista. Ja katsoa loppuuko suhde alkuhuuman jälkeen. Vaikeuksiakin, särmien hiomista on ollut mutta niistä on selvitty.
On niitä rahan perässä juoksijoitakin mutta ne pitää erottaa sieltä kuten jyvät akanoista. Mieheni halusi etten kävisi töissä ollenkaan kun pärjätään hänen tuloillakin mutta en halua jäädä tai olla kokonaan kotirouvana. Teen pienipalkkaista osa- aika työtä mielummin kun olisin kotona kokonaan.
Yksi hyvä neuvo on ettei koskaan lyö suhteen alkuhuumassa hynttyitä yhteen kenenkään kanssa sillä se kiire kostautuu ja miehelle nainen jos on helppo nakki niin sitä se on loppuun asti.
Älkää suostuko yhteen muuttoon heti eikä varsinkaan HETI. Ihminen pitää tuntea enemmän kun se alkuhuuma. Ennemmin elää yksin kuin alkaa katkerana katselemaan toisen omaisuutensa kerryttämistä ja sama köyhyysloukku jatku jos ei vielä pahempanakin entiseen verrattuna.
Saituus on sairautta ja siitä sairaudesta en ole kenenkään nähnyt parantuvan. Sairas saita jättää valtiolle tai lähiomaisilleen ennemmin jättiomaisuuden kuin kuluttaisi siitä centtiäkään elämänsä aikana puolisonsa hyväksi. Rahat vaikka käärinliinan taskussakin on parempi kuin tuottaisi sillä onnea kenellekkään.Valinnan vapaus oman harkinnan mukaan. Kotona vai työssä? Vaimoni toimi samalla tavalla. Kotona lasten kanssa vietettyjen vuosien jälkeen hän meni osa-aikaiseen työhön juuri ulkopuolisten virikkeiden vuoksi. Tapasi ihmisiä ja oli työkavereita.
Minulle hän ilmoitti päätöksestään kyseisen viikon torstaina kun meni perjantaina perehtymään työhönsä.
Kyse oli iltatyöstä klo 17 > 20 joten emme tarvinneet lapsille hoitopaikkaa. Minä olin se iltahoito. - Stellaria
Etenkin silloin, kun perheessä on yhteisellä päätöksellä hankittuja lapsia, joita toinen vanhemmista hoitaa kotona, kulujen tasajako on mielestäni epäreilu. Kotona olevan vanhemmat tulot ovat usein pienemmät kuin työssäkäyvän, joten eikö työssäkäyvän pitäisi pikemminkin maksaa kotona lapsia hoitavalle korvausta ansionmenetyksestä? Tästä ketjusta huomaan, kuinka hyvässä asemassa olen, kun on miehen kanssa samanlainen, perhelähtöinen ajattelutapa. Ollaan aika tarkkoja talouden suunnittelussa ja myös siinä, että molemmille jää käyttöönsä ns. omaa rahaa, jonka käytöstä toisella ei ole mitään aihetta valittaa.
Nainen voi muuten tienata paremmin kuin mies, ja mieskin voi hoitaa lapsia kotona. Ei hävetä sitten yhtään. Seksiä on miehen kanssa ihan omasta ilosta ja halusta, ilman maksua. - Kämppisvaiparisuhde
"Ollaan aika tarkkoja talouden suunnittelussa ja myös siinä, että molemmille jää käyttöönsä ns. omaa rahaa, jonka käytöstä toisella ei ole mitään aihetta valittaa."
Juuri sanoit sen ihan oikein millä tullaan toimeen keskenään niin ettei mitään 50/50 systeemejä tarvita. Oli yhteisiä lapsia tai ei kulujen tasajako on epäreilu. Meillä ei olla haluttu kakaroita ja mies haluaa siltikin minun olevan kotona ettei tarvitse tyhjään kotiin tulla. On se kumma mies kun ei kyni minua vaan vaatii minun olla kotona :D Mieheni ei tykkää ollenkaan jos käyn töissä ja taitaa olla harvinaislaatuinen mies tässä suomenmaassa. Hän on saanut kotoa perhemallin että mies tienaa ja nainen on kotirouvana. Mieheni on kiukkuinen jos hankin töitä itselleni ja olen tällä hetkellä hankkinutkin.
Mistä te löydätte sellaisia kumppaneita joillekka parisuhde merkkaa vain 50/50 systeemiä toimiakseen? Nehän hakee vain kämppiksiä jotta saa säästettyä enemmän. - Aiheuttikosemuka
7167 kirjoitti:
Valinnan vapaus oman harkinnan mukaan. Kotona vai työssä? Vaimoni toimi samalla tavalla. Kotona lasten kanssa vietettyjen vuosien jälkeen hän meni osa-aikaiseen työhön juuri ulkopuolisten virikkeiden vuoksi. Tapasi ihmisiä ja oli työkavereita.
Minulle hän ilmoitti päätöksestään kyseisen viikon torstaina kun meni perjantaina perehtymään työhönsä.
Kyse oli iltatyöstä klo 17 > 20 joten emme tarvinneet lapsille hoitopaikkaa. Minä olin se iltahoito.Tuo oli harvinaisen hyvä ja pääasia että lapsilla oli hyvä olla
- ikisinkkumies
Tuskin naiset olisivat tyytyväisiä vaikka mies maksaa laskut. Aina niillä on jotain valittamisen aihetta.
- 7167
Omituinen otus? Vaimoniko poikkeuksellinen nainen? Hän on vuosikaudet purnaamatta maksanut kaikki yhteiset laskumme marketeissa, baareissa ja ravintoloissa.
Ja tietenkin myös yksin aiheuttamansa, ml. matkat oheiskustannuksineen.
Tämä siitä huolimatta, että hänen tulonsa ovat olleet ja ovat enimmilläänkin vain 1/3 minun vastaavasta.
- kiikkerä
Kiintoisa ketju. Ns. meillä(seurusteleva pari, keski-ikää) on kuluja jaettu sen mukaan, että kumpikin maksaa oman asumisensa, muut omat laskunsa. Matkakuluja toisen luo tasataan tarvittaessa.
Laitan itse kunnon kotiruokaa. Mies taas tuo luokseni valmista ruokaakin, leipää, kahvileipää. Kahvit kukin piffaa luonaan toiselle. Retkeily-, ym. kuluja jaetaan.
Pyykinpesu on minun vastuullani lähinnä- eli pyykki kulkee luokseni. Itse siivoan välillä kamun kotia, välillä (ammatin vuoksi) en jaksa, kuin omani töiden lisäksi.
Minä asun pikku asunnossa, mikä on tuonut ongelmaakin. kahteen eri kotiin kun pitäisi mahtua miehen tavaraa... Omiani en miehen kotiin jätä/kerää. Kopistelin hiljattain viemään rojunsa pois: ylläri, sitä löytyikin kotoani ihan runsaasti, ei ihme että oli jo ahdasta. Vain tämä asia on tehnyt ryppyä suhteeseen, muuten homma toimii.
Yhteisiä en tuloistamme tahdo. Ehkä jokin yhteinen tili jota voisi yhdessä käyttää, jos isompia suunnittelemme- mutta, haluan turvata omat tulot, ja laskujeni maksamisen- emme asu yhdessä, emme ole yksi yksikkö. - nuorikaunisvaimo
Mies tietenkin. Olipa tyhmä kysymys. Varmaan kysymyksen esittäjä työtön ja rahaton retku joka elää naisensa tuloilla.
Hyi stana. - Totuuus.on.armoton
Kyllä se vaan on niin että naiset suurimmaksi osaksi elää miehen siivellä. Hävetkää perkeleet!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Elämä valuu ohi ilman merkitystä
Olen 5-kymppinen korkeasti koulutettu hyvässä ja vaativassa työssä oleva mies. Erosin pitkästä parisuhteesta pari vuotta3235900Martina julkaisi romanttisia kuvia kihlajaisista
Ihana pari. Paljon onnea ja rakkautta heille 💞2761633Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin661516eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1371493Gekkosessa hyvä juttu Sofian Dubai "töistä"
"Vielä tammikuussa Belórf lupaili aloittavansa jälleen verkkovalmennukset, mutta tämä projekti näyttää kuihtuneen kaikes1101416- 941345
En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1311242Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä611184- 381009
- 172948