Usko ilman synnintuntoa?

jokuuskon

Mitä on usko Jumalaan ilman synnintuntoa? Minulla oli joskus elämässäni sellainen vaihe, että noin pari kuukautta ajattelin, että Jumala on olemassa, Jeesus samoin. En kuitenkaan tuntenut mitään synnintuntoa ja muutenkin ihmettelin miksi Raamattu "syyllistää" ihmistä syntiseksi. Ajattelin myös rukoilun olevan turhaa, että elämä menee omalla painollaan eteenpäin eikä Jumala siihen puutu.

Miksikä tälläistä uskoa voisi luonnehtia? Ei varmaankaan pelastavaksi uskoksi?

26

146

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sellaista-se-on

      Onko siulla joskus todettu narsismi, niin monella ihmisellä sellaista on, mietin vaan kun sinulla ei ole synnintuntoa, sitä kutsutaan omaksitunnoksi.

      Teit virheen siinä että ajattelit että rukoileminen on turhaa, se on tärkein asia että saisit elävän uskon sydämmeesi ja varmuuden siitä että olet oikealla tiellä. Vain Jumala voi lahjoittaa uskon, aj sitä täytyy Häneltä pyytää rukouksessa.

      • ei-ole-synnitöntä

        Jumala on Pyhä, ja se on siellä viimeisellä tuomiolla syntisestä ihmisestä hyvin pelottavaa. Ei ole synnitöntä ihmistä, sen takia Jeesus maksoi hinnan ristillä joka kelpaa Jumalalle meidän edestämme kun me uskomme.


      • Bror-Erik
        ei-ole-synnitöntä kirjoitti:

        Jumala on Pyhä, ja se on siellä viimeisellä tuomiolla syntisestä ihmisestä hyvin pelottavaa. Ei ole synnitöntä ihmistä, sen takia Jeesus maksoi hinnan ristillä joka kelpaa Jumalalle meidän edestämme kun me uskomme.

        Mene sinä kiihkokristitty sinne jeesuksesi perseeseen lämmitämään mieltäsi!


      • tutustu-raamattuun

        Täysin ala-arvoista tekstiä ! Häpeä sinä typerä rienaaja! Ethän osaa ilmaista itseäsi asiallisesti etkä taida edes oikeinkirjoitusta. Kyllä sinunkin joskus vielä on kumarrettava Herraa, viimeistään Helvetin portilla.


    • ajattelinnä

      Tiedostin sen että ihmiset tekevät pahoja mutta osaavat myös tehdä hyvää. Mutta ihmettelin sitä että miksi Raamattu "syyllistää" ihmistä syntiseksi niinkuin ei hyviä puolia olisikaan. En siis ymmärtänyt syntiasioita, enkä kasteenkaan merkitystä. Ajattelin että ei kaste tee uskovaksi eikä hyväksi vaan se on muusta kiinni.

    • pilkkuviivaviiva

      Miksi pitäisi olla synnintunto? Ei uskon tule olla synnintunnossa olemista, vaan elämää mahdollisimman täydesti, rakastamista ylitsevuotavasti ja oman potentiaalinsa, talenttinsa, hyvää käyttämistä. Ei ihminen ole syntinen, ihminen on vajavainen, ja usko saa meidät pyrkimään kohti kasvua. Vanhan testamentin uoeat kertomukset patriarkkojen uskosta eivät oke kertomuksia synnintunnosta, vaan lujasta luottamuksesta ja uskalluksesta elää ja edetä kohti uutta ja tuntematonta.

    • pitkäänuskossa

      Usko ei ole kiinni tunteista: ei edes syntikokemuksenkaan perusteella. Raamattu antaa ymmärtää, että ilman Jeesuksen sovitusta ihmisellä ei ole pääsyä Jumalan luo, Joh. 14:6. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Kyllä sinä jo järjellä ja lukemalla Raamattua myönnät, että et ole 100-prosenttisesti virheetön. Olet ollut joskus kateellinen, ajatellut väärin, ...
      Kun tulin uskoon, en kokenut itseäni syntiseksi vaan eksyneeksi. Tarvitsemme Jeesusta.

    • George_L

      Ilman synnintuntoa ei tule tehtyä todellista parannusta Jumalan edessä (kun ei ymmärrä omaa syntisyyttään, niin ei tule ymmärtäneeksi miksi pitäisi tehdä elämänmuutos, ja jättää ne taakseen). Parannuksen teko on aivan ensimmäinen askel Jumalan kuningaskuntaan, ja se pitää tehdä aivan alussa. Ilman parannusta uskokin jää puolitiehen, usko ei ole vain sitä, että uskoo ja hyväksyy Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja Jumala, ja sovittaneen maailman synnit ristin kuolemallaan, ja haudasta nousemiseen ja taivaaseen astumisellaan jne, siihen kuuluu myös uskollisuus Hänelle ja Jumalan tahdolle ja uskon varassa eläminen, kyllä riivaajatkin uskovat Jeesuksen olemassaoloon, ei niistä silti uskollisia Jeesukseen luottavia seuraajia tule. Jeesuksen seuraajia kutsutaan voittamaan maailman kiusaukset niin kuin Hän itse. Uuteen maailmaan ei tule pääsemään mitään saastaista, pahaa eikä epäpyhää, iankaikkisen elämän perivät vain ne jotka pesevät vaatteensa. Niitä jotka haluavat elää omien tai uskonnollisten sääntöjen mukaan, saavat elää siten iankaikkisuutensa kaatopaikalla kokonaan ilman hyvää Jumalaa.

    • Hei jokuuskon


      Itse näen, että tunteet (emootiot) ovat erillinen asia uskosta. Eihän lähimmäisenrakkauskaan tarkoita, että rakkautta pitää tuntemalla tuntea joka ikistä ihmistä kohtaan, vaan lähimmäisenrakkaus on asenne, jolla puolustetaan oikeudenmukaista ja reilua kohtelua. Synnintuntokaan ei käsitteenä ole aktiivista syyllisuuden tuntemista, vaan sen myöntämistä, että aikeet on paljon paremmat kuin teot ja että ihminen on kovin itsekäs, omaa etuaan vaaliva ja tuhoava sen sijaan, että olisi avulias, omista eduistaan tinkivä ja rakentava. Tämän näemme joka päivä uutisotsikoissa: sodat, ihmisten ja luonnon huono kohtelu yms eivät ole suinkaan maailmasta loppuneet.
      Synti ei ole kuitenkaan keskeistä kristinuskossa, vaan toivo. Uutisotsikoista huolimatta voimme jatkuvasti myös muuttaa suuntaamme, aloittaa parempi elo, viljellä epäitsekkyyttä ja toisten auttamista, uskoa hyvän tekemiseen. Tämä on tärkeämpää, kristinuskosssa uskotaan, että hyvä kannattaa, pahalla ei ole viimeistä sanaa, rakkaus voittaa. Tuntuipa miltä tahansa

      pohdiskelee diakoni Merja

    • syntipohdituttaa

      Mitä jos ihminen tulee uskoon jotenkin, mutta ei ymmärrä syntiasioita vaan ihmettelee miten ihminen muka on syntinen. Mitä tällainen usko on? Onko ihminen silloin pelastavassa uskossa jos vain on sitä mieltä, että Jumala on siellä taivaassa mutta ihminen ei kuitenkaan ymmärrä syntiä ja syntisyyttä ollenkaan?

      • Syntisyys

        Kun Jumala ihmisen herättää, niin silloin käy aivan varmasti näin, kun tuhlaajapojankin kohdalla.
        "Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.
        14. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.
        15. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.
        16. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
        17. Niin hän meni itseensä ja sanoi: `Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
        18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
        19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi."

        Tämä herätys ei ole sama kuin pelastus, Jumalan yhteyteen pääsy. Herätys on
        alku taivastielle pääsemiseksi. Ei ole yhdentekevää mitä ihminen Jumalan herätyksen kohdatessaan tekee.


      • srgn

        No jos ei ole koskaan muka tehnyt mitään pahaa, tuntenut syyllisyyttä jostain tai katunut mitään tekosiansa niin kysymys on vakavasta persoonallisuushäiriöstä.


      • srgn kirjoitti:

        No jos ei ole koskaan muka tehnyt mitään pahaa, tuntenut syyllisyyttä jostain tai katunut mitään tekosiansa niin kysymys on vakavasta persoonallisuushäiriöstä.

        Olisiko mahdollista ajatella että tällaista ihmistä ei ole opetettu syyllisyyteen.
        Tietenkään kukaan ei pysty opettamaan muuta kuin omia tuntojaan (syylisyyttään) joten on selvää ettei tällaista opetusta ole mahdollista kokea.
        Olen kuitenkin ajatuksen tasolla valmis hyväksymään että syyllisyys on opetettua ja opittua. Seurauksena on että hädissään =syylisyydessään yksilö on pakotettu elämänsä aikana rakentamaan itselleen suojakuoren omaa syyllisyyttään vastaan, joka parhaiten ilmene ajatuksessa; minä tiedän kaiken oikein.
        Synti vaatii rangaistusta
        Virhe voidaan korjata
        Kokeko eläin syyllisyyttä
        Eläin kuitenkin oppii erilaisia asioita virheistään? Onko ne silloin virheitä, eikö se ole vain opetusta, onnenpotkuja.
        Vain ajatteleva ihminen sekoaa synnintuntoon


    • Jos ei tunne itseään syntiseksi, sitten ei tunne itseään syntiseksi. Eihän sille mitään voi. Mutta silti voi miettiä, mitä synti on. Jos käsitys synnistä jää ohueksi, myös käsitys Kristuksen rististä saattaa jäädä ohueksi, ja pahimmassa tapauksessa uskova alkaa kuvitella olevansa pyhempi ja kelvollisempi kuin onkaan.

      Minun mielestäni syntiä on esimerkiksi jo se, että päästää kasvoilleen hymyn tällaisessa maailmassa, jossa on miljoonia orjia. Nauramisessa on kyse jo lähes kuolemansynnistä, ainakin jos ääneensä nauraa. Tuleekin mieleen Dimitri Rostovilaisen erinomainen kirja "Hengellisen elämän aakkoset", jossa hän kehottaa meitä olemaan nauramatta, sillä tässä maailmassa meillä ei ole mitään nauramisen aihetta. Hän kiinnittää huomiota siihen, että Herramme kerrotaan kyllä itkeneen (Joh. 11: 35), mutta kertaakaan ei kerrota hänen nauraneen. Kirjan luettuani ihmettelin, miksi luterilaisuutta pidetään synkkänä ja ortodoksisuutta iloisena.

      • nää_on_näitä

        > Kirjan luettuani ihmettelin, miksi luterilaisuutta pidetään synkkänä ja ortodoksisuutta iloisena. <

        minulle on tuossa risti jutussa ainoa ilosanoma että pieksen sinua näin kamalasti koska rakastan sinua niin hirvittävästi
        Ja tämä on sitten ilosanoma?
        Revi siitä ja hakkaa kaikkea rakastamaasi jotta olisit riittävän hyvä synnintunnossasi. Pahimmillaan kyseisestä ajatuksesta kilpaillaan

        Siksikin olen rusinapullauskovainen. Väkivalta on väkivaltaa ei se mihinkään häviä rakkautta hokemalla. Älä horju uskossasi, tämä on vain minun ja Jumalani välistä rupattelua.


      • nää_on_näitä
        nää_on_näitä kirjoitti:

        > Kirjan luettuani ihmettelin, miksi luterilaisuutta pidetään synkkänä ja ortodoksisuutta iloisena. <

        minulle on tuossa risti jutussa ainoa ilosanoma että pieksen sinua näin kamalasti koska rakastan sinua niin hirvittävästi
        Ja tämä on sitten ilosanoma?
        Revi siitä ja hakkaa kaikkea rakastamaasi jotta olisit riittävän hyvä synnintunnossasi. Pahimmillaan kyseisestä ajatuksesta kilpaillaan

        Siksikin olen rusinapullauskovainen. Väkivalta on väkivaltaa ei se mihinkään häviä rakkautta hokemalla. Älä horju uskossasi, tämä on vain minun ja Jumalani välistä rupattelua.

        Yllä oleva on siis minun rakkaudenosoitukseni sinulle ja kaikille lukijoille. Menen kaikkineen Tuhlaajapoikana Isäni pitoihin ja olen iloinen nähdessäni myös sinut pöydässä kunniapaikalla.
        Viimeinen tuomio on tuomio Rakkauteen


      • nää_on_näitä kirjoitti:

        > Kirjan luettuani ihmettelin, miksi luterilaisuutta pidetään synkkänä ja ortodoksisuutta iloisena. <

        minulle on tuossa risti jutussa ainoa ilosanoma että pieksen sinua näin kamalasti koska rakastan sinua niin hirvittävästi
        Ja tämä on sitten ilosanoma?
        Revi siitä ja hakkaa kaikkea rakastamaasi jotta olisit riittävän hyvä synnintunnossasi. Pahimmillaan kyseisestä ajatuksesta kilpaillaan

        Siksikin olen rusinapullauskovainen. Väkivalta on väkivaltaa ei se mihinkään häviä rakkautta hokemalla. Älä horju uskossasi, tämä on vain minun ja Jumalani välistä rupattelua.

        Kyllä minäkin olen tarvittaessa rusinapullauskovainen, mutta tähän viestiisi liittyen minulla olisi silti kolme huomionarvoista pointtia:

        1) Nein, nein und noch einmal nein! Alles, was du gerade gesagt hast, ist eindeutig falsch.
        2) No, no et encore no! Tout ce que tu viens de dire est sans aucun doute faux.
        3) Nej, nej och en gång till nej! Allt som du just sa är helt enkelt fel.


      • nää_on_näitä
        herrens_tiggare kirjoitti:

        Kyllä minäkin olen tarvittaessa rusinapullauskovainen, mutta tähän viestiisi liittyen minulla olisi silti kolme huomionarvoista pointtia:

        1) Nein, nein und noch einmal nein! Alles, was du gerade gesagt hast, ist eindeutig falsch.
        2) No, no et encore no! Tout ce que tu viens de dire est sans aucun doute faux.
        3) Nej, nej och en gång till nej! Allt som du just sa är helt enkelt fel.

        Maailma on sitä varten että nämäkin asiat otetaan anteeksiannon piiriin. Mitä lienevätkään. Miten voisi olla "maailma" ellei olisi eriäviä mielipiteitä, eikö se olisi silloin paratiisi. Kiitos sinulle.


    • Näitäon

      Rusinapulla uskovia riittää. Rusinapullauskovat ovat näitä:"Sillä aika tulee( on ollut jo ja on ja pahemmaksi menee), jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin."

      • nää_on_näitä

        Sallitko ajatella että kuvailet omaa uskoasi... kuten jokainen. Oma uskosi on sinut pelastanut.


      • nää_on_näitä kirjoitti:

        Sallitko ajatella että kuvailet omaa uskoasi... kuten jokainen. Oma uskosi on sinut pelastanut.

        Taatusti hän kuvaili omaa rusinapullauskoaan. Jokainen uskova on rusinapullauskova jo pelkästään siksi, että itse kunkin henkinen apparaatti tai sielunlaatu määrää, millainen usko kyseiselle yksilölle on ylipäänsä mahdollinen. Joillekuille minkäänlainen usko ei ole mahdollinen: jotkut on tuomittu ateismiin. Emme myöskään ole tyhjiä astioita, jotka voidaan tarvittaessa tuosta vain tyhjentää ja sitten täyttää uusilla opeilla ja ideologioilla.

        Mutta usein rusinapullauskovaisuudella tarkoitetaan tietysti jotain muuta, nimittäin sitä, että poimii Raamatusta tietoisesti ja opportunistisesti ne jakeet, jotka kontekstista irrallaan voidaan valjastaa jonkin harhaopin tai väärän käytännön palvelukseen. Tällaiseen poimintaan kaikkia ei suinkaan ole tuomittu.


      • näinse

        Näin se menee, kun Jumalaa pidetään kuolleena ja omien ymmärrystensä varassa
        huserataan.


    • Kokemusta.on

      Usko ilman synnintuntoa on vain pään uskoa, ilman tervettä Jumalan pelkoa. Usko saattaa perustua kokemuksiin, puhtaaseen tietoon tai esim. toisten todistusten varaan.

      Jos ei ole sydämen uskoa ja lujaa luottamusta Jumalan työhön, niin pitää kauheasti nähdä itse vaivaa, että saisi vakuutettua toisetkin asiasta, aivan kuin jostakin myytävästä tuotteesta.

      Esimerkkinä puhuja, jolla on tällainen "pään usko": Kaikki puhetekniikan keinot osataan, huumoria viljellään sopivasti ja aina pieni kyynelkin pitää tehosteeksi tirauttaa, jotta olisi tarpeeksi vakuuttava todistus (joka kerta kylmät väreet ihan menevät, kun pian puhe jo jatkuu aivan samaan tahtiin). Mutta jos Pyhä Henki ei vaikuta, oli sitten kuinka voimallinen ja hieno puhe tahansa, se ei hengellisesti ole mitään. Se ei herätä kenessäkään synnintuntoa ja tarvetta tulla Jeesuksen, ainoan avun luo.

      Uskosta halutaan tehdä näkyvää ja evankeliumi halutaan kertoa eteenpäin "näyttävästi ja uskottavasti" koska eihän kukaan muuten voi uskoa, vaikkei sitä saa ääneen sanoa. Olen muutaman kerran kuullut tällaistakin, että eihän kukaan jaksa koko aikaa kuulla sellaista"itsestään selvää" evankeliumin julistusta, kun kaikkihan jo "tietävät perusasiat", miten pelastutaan. Nimenomaan -tietävät-.

      Ihminen siis -tietää- kuka on Jeesus, miksi hän eli ja miksi kuoli ja mistä Hän pelastaa, mutta taivas ja helvetti ovat kuitenkin vähän kuin sadusta ja Jumala joku kaukainen voima, joka aina auttaa (mutta ei oikein kuitenkaan uskota sitä tosi paikan tullen omalla kohdalle, kun ei niitä ihmeitä ole itselle sattunut).

      Julistetaan, että Jumala tuo aina avun, vaikka sen rahatupon juuri sillä hetkellä, kun sitä joku kovasti tarvitsee (varmasti Jumala näinkin toimii, en sitä kiellä) mutta jos usko perustuu tällaisiin näkyviin ihmeisiin, voi se olla todella koetuksella, jos omassa elämässä kylmät tuulet puhaltavat, eikä apua näytäkään tulevan mistään. Sairaus ei paranekaan tai ystävät hylkäävät. Jumala kuitenkin koettelee meidän uskoamme, kestääkö se koettelemuksissa ja niissä vaiheissa toiset uskovat saattavat olla yhtä avuliaita neuvonantajia, kuin Jobin kaverit.


      Tällainen henkilö on saattanut tehdä jopa "tietoisen uskonratkaisun", mutta ei koe tarvetta parannuksen tekoon, koska on jo automaattisesti saanut kaiken anteeksi..syyllisyys on hänen mielestään enemmänkin vihollisen keino lannistaa, joten siitä pitäisi päästä nopeasti irti. On olemassa tervettä synnintuntoa ja väärää syyllisyyttä. Terve synnintunto ajaa varmasti anteeksiannon lähteelle.

      "Pääuskovainen" näkee helposti puutteita toisissa ihmisissä. Lisäksi tällainen ihminen yleensä suuttuu valtavasti, jos hänen uskoaan kyseenalaistetaan.

    • snowcake

      Ihminen ei aina tunnista synnintuntoa, tässä tunteiden kieltämisen yhteiskunnassa. Kaikki on Jumalan lahjaa, katuminenkin.
      Tunteiden retostelu on sitä paitsi vaarallista.
      Kukaan ei hyödy tunteissa kieriskelystä.

      • Kokemusta.on

        Tuo oli hyvin sanottu: Kaikki on Jumalan lahjaa, katuminenkin. Juuri näin.


    • pitkäänuskossa

      Sanoisin aloittajalle, että mielestäni uskosi on juuri sitä Pyhän Hengen antamaa uskon rauhaa ja lepoa armossa. Kun Jeesus on tullut elämään ja olemme antaneet Hänelle itsemme, Hänen sovituksen veri pudistaa koko ajan ja Jumala näkee lapsensa Jeesuksen työn tähden puhtaana.
      Jos uskovainen lankeaa tietoiseen syntiin, siis on valinnut jotain vastoin Jumalan tahto, loukkaa lähimmäistään kohtaan, kapinoi Jumalaa vastaan, ym. niin omatunto ilmoittaa, että Pyhä Henki murehtii hengessä.
      Ei Isä tahdo että hänen lapsi elää koko ajan epävarmuudessa, orjuudessa, olenko Herran yhteydessä.
      Jos ihmisellä on sairas omatunto ja hänen on kasvatettu, ettei milloinkaan riitä työssä, ihmissuhteissa, niin sama täydellisyyden ja vaatimuksen orjuus on myös uskonelämässä.
      En koe monestikaan itseäni hirveän syntisenä ja en koe syyllisyyttä, mutta tiedän Jumalan sanan perusteella ja itsessäni, että olen vajavainen ja teen syntiä alitajuisesti ja välinpitämättömyyttänikin ja puhut tästä Jeesukselle ja Isälle päivittäin. Annan Jeesus anteeksi jälleen kaikki.
      Jos olet antanut elämäsi Jeesukselle, haluat pelastusta ja et ole tietoisesti jättänyt Jumalaan, niin uskossa olet.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      103
      1545
    2. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1174
    3. Mitä oikein

      Näet minussa? Kerro.
      Ikävä
      88
      1117
    4. Lopeta tuo mun kiusaaminen

      Ihan oikeasti. Lopeta tuo ja jätä mut rauhaan.
      Ikävä
      139
      1016
    5. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      580
      965
    6. Mika Muranen juttu tänään

      Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras
      Sananvapaus
      1
      927
    7. Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."

      Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih
      Tv-sarjat
      8
      882
    8. Kotipissa loppuu

      Onneksi loppuu kotipizza, kivempi sotkamossa käydä pitzalla
      Kuhmo
      19
      852
    9. Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."

      Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum
      Tv-sarjat
      9
      684
    10. Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa

      On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida
      Kokkola
      8
      650
    Aihe