Mitä kannattas tehä???

No, tuntuu nyt että sun pitäisi ensin alata pitämään itsestäsi ennen kuin odotat jonkun kaverin tulevan luoksesi.Itsevarmuus ja positiivisuus näkyy muillekin ja sitä myötä kavereitakin saa.Älä enää mollaa itseäsi olet hyvä noin, mutta ala pitämään itsestäsi ja korosta parhaita puoliasi.Voisit vaikka miettiä jotain harrastusta mikä kiinnostais ja keskityt siihen samoin opiskeluun.Tulet varmasti pärjäämään amiksessa kun luotat itseesi.

Lastensuojeluilmoitus ei tilanteessasi olisi välttämättä ollenkaan paha... ei millään pahalla sinua kohtaan mutta... kyllähän sinua pitäisi suojella. Kun on noin pahoja tuntemuksia. Et todellakaan ole mikään p*ska. Ihmisen todellinen kauneus mitataan sisäisellä, ei ulkoisella olemuksella. Sinä olet todellisuudessa kauniimpi kuin kiusaajasi, koska tuskin itse ketään kiusaat. Just sieltä seurakunnasta voisit hyvinkin saada kilttejä kavereita. Ja ovatko vanhempasi auttaneet sinua tässä kiusaamisasiassa? se on heidän tehtävänsä. Tiedän aiheesta jotain, koska omaa lastani on myöskin kiusattu koulussa ja tosiaankin sillä on merkitystä, missä määrin vanhemmat puuttuvat asiaan. Toki jos vanhempasi eivät ole ansainneet luottamustasi, niin että voisit heille puhua tilanteestasi, niin sitten sekään ei tunnu kivalta... silloin ehkä lastensuojelu voisi hyvinkin tehdä jotain. He ovat sinun puolellasi aivan varmasti, joten heidän mukaantuloaan ei kannata pelätä.

Oppivelvollisuuden suorittaminen ei vaadi koulussa olemista, minusta voisit ottaa oikeuden omiin käsiisi ja vaan sanoa että luet kotona kokeisiin ja opiskelet kotoa käsin. Ei sinua siitä kukaan vankilaan vie. Ja jos vanhemmat painostavat noin pahassa tilanteessa, niin sitten vasta lastensuojelun paikka onkin! Toivon että vanhempasi ovat sinun puolellasi.

Anteeksi jos meni nyt vähän räyhäämiseksi minulta tämä. Ottaa vaan niin sieluun tämä ainainen kiusaajien hyysääminen ja palvominen! Siis se mitä aikuiset tekevät!

Kerää rohkeutesi ja ala jutella uusille ihmisille. Hyväksy kuitenkin ensin itsesi.

Hei! Itse olen myös yhdeksäsluokkalainen tyttö ja koulukiusattu koko ikäni. Kun olin kymmenen, minut lähetettiin psykiatrille. Kävin noin 1,5 vuotta, siihen asti kun sanottiin että olen kunnossa. No enpä ollut, mutta kuka 11-vuotias tyttö muka sanoo ettei se auttanu paskan vertaa? Mutta niin... kärsin sitte siitä seuraavat vuodet. Ajoittain oli tosi pahoja kausia, jolloin halusin oikeesti kuolla pois. No... tän ysin aikana se meni aina vaan pahemmaks ja lopulta pahemmaks ku koskaan ennen. Ja kaikki tää kiusaamisen takia. Mutta sanoimpa siitä sitte terveydenhoitajalle. Tosin valehtelin ja kerroin ainoastaan univaikeuksista. No terkkari sitte alko kyseleen kaikkee ja lopulta sai kaiken musta pihalle. Laitto mulle lähetteen koululääkärille arvioon ja samalla katottiin et pitäiskö mun käsiä tikata. No ne nyt oli siihen mennes sen verran parantunu, ettei tikkaaminen olisi auttanu enää mitään. Mutta tää lääkäri kirjotti mulle kiireellisen lähetteen nuorisopsykiatriselle ja menin sitte sinne. Sitte tehtiin kartotusta ja tässä sitä ollaan. Kirjotan tätä tekstiä sen nuorisopsykiatrisen aulassa.
Pointtina se että kaikesta tästä ramppaamisesta ja vaivasta huolimatta täälä on ihmisiä, jotka ymmärtää ja kuuntelee, eikä syytä kaikesta mua. Nää ymmärtää mun ongelmat ja täältä sain apua jo ennen ku tiedettiin et mulla on mitään sairautta. Nuorisopsykiatria osaa auttaa kaikissa traumaongelmissa (joka kiusaaminen on) sun muissa. Aina vaan oletetaan et pitää olla joku masennus yms. et käy nupolla, mutta käy siä muitaki ihan vaan terapiassa. Psykoterapiat on sitte erikseen :)
Pyydä vaikka terveydenhoitajalta tai koululääkäriltä lähetettä. Sun ei oo pakko kertoo syytä. Sanot vaan et susta tuntuu siltä, et sun pitäs päästä käymään tällasella. Nuorisopsykiatrinen osaa kartottaa onko sulla sitä mainitsemaas masennusta vai onko se sitä traumaperästä ongelmaa. Molempiin saa hyvää ja luotettavaa apua. Suosittelen!
Voimia sulle ja kyllä se siitä. Tarviit vaan luotettavan ihmisen joka osaa auttaa eikä vaan suolla sitä "ei se kauaa kestä, se menee ohi" paskaa, jonka tiedän olevan turhaa... <3

Voi hyvänen aika. Ei ole rikos olla ylipaunoinen eikä se kenellekään toiselle mitään kärsimystä aiheuta, saati oikeuta kiusaamista. Siis tietääkö luokkasi opettajat(t) tästä kiusaamisesta? Ovatko itse nähneet/kuulleet sitä? Kannattaa varmasti kertoa aiheesta ihan rehellisesti! Musta tuo on vähän karhunpalvelus, että kiusatut niin usein salailevat kiusaajiensa pahoja tekojaEi kiusaajia pidä eikä saa suojella, he ansaitsevat todellakin kuulla kunniansa! Jos yksi heidän uhrinsa kertoo heidän tekosistaan, niin siitä on hyötyä myös muille uhreille! Oon varma, että avoin kertominen mitään salaamatta on puhdistava kokemus, eikä sellainen että sen jälkeen vaan saisi hävetä. Eihän noin yleensäkään ajatella. Jos joku naapuri vaikkapa aiheuttaa jatkuvaa häiriötä, niin ei hänen uhrinsa ajattele, että tämä on minun vikani ja alkaa hävetä itseään eikä kerro mitään. Ei, vaan kyllä aikuiset ottavat yhteyttä heti viranomaisiin jos joku tekee jatkuvasti ilkivaltaa. Kiusattujen tilanne on just sama. Se jonka sietää hävetä on todellakin kiusaaja, eikä kiusattu! Ja kyllä hän sitä aikuisena tuleekin häpeämään! Siinä määrin, ettei kehtaa kertoa kenellekään, ainakaan ilman että sanoo että oli tosi tyhmää. Kiusattujen ei koskaan tarvi sanoa, että olinpa tyhmä, kun mua kiusattiin! Kertokaa, kertokaa, kertokaa, ja vaatikaa opeja lopettamaan kiusaaminen! Jos opet on idiootteja, niin menee hkä hetki löytää jostain joku järkevä aikuinen, mutta kyllä semmoinen pitäisi aika helposti löytyä, kyllä yleinen mielipide on kumminkin että kiusaaminen on paha/pahin ongelma koululaitoksessamme!

SallaKo puhut kyl asiaa. Olen sanonut opettajalleni et en ole väleis terveydenhoitajan kanssa. (vaihtu uus nyt ysin puoles välis ehk...) Mut nii... Olen yrittänyt sanoo (ehkä liian heiverösti...) opettajille muttei mikään ole muuttunut. Osa kiusaajista on tukioppilastoiminnassa mukana ja opettajien suosittuja. Puhutaan vaan mulle paskaa ettei ne (just ne kiusaajat/tukioppilaat) tekisi niin... Muttei uskota et he ovat kiusaajia. Uskon ja toivon, että kiusaajat tajuavat tekonsa jossai vaihees vaik en toivo kellekkään pahaa.

Ihan kauhee tilanne. :( Jos haluat, voit pistää mulle tietoja koulustasi, opestasi, reksistäsi ja tukioppilaista ja vähän kertoa, mitä on tapahtunut. Voin ottaa yhteyttä puolestasi ja kysyä, kuinka siellä voidaan sallia tällainen. s-postiosoitteeni on [email protected] . Ja todellakin sulla ON OIKEUS KERTOA NIMELLÄ JA VAIKKA KUVILLA HEISTÄ KAIKISTA ja siitä mitä he ovat sinulle tehneet ja sanoneet.

Oon miettinyt, et ehkä sana "häirintä" olis parempi ku "kiusaaminen". Koska tohon sanaan "kiusaaminen" kuuluu semmonen "tunneloukku" tai joku, et on kauheeta ajatella et mää oon kiusattu, se on niin vaikea olla ottamatta henkilökohtaisesti. Sana häirintä on vielä parempi, koska todellakin koulu on olemassa opiskelua varten eikä vaan jotain kavereitten kanssa hengailua varten. Sun opiskelurauhaasi häiritään ihan oikeasti ja se on törkeää! Sää oot tullu kouluun oppimaan etkä häirittäväksi tai keräämään pisteitä kaveripiirissä. Inhottavaa että KOULU on nykyään joku jengien oleskelumesta, jossa toteutetaan omaa jengiminää. Ihan hukassa on koko meininki! Ehdottomasti tärkein asia,mikä ihmisten pitää koulussa tai missä tahansa oppia, on oikeudenmukainen, reilu käytös toisia ihmisiä kohtaan!