Kunhan ovat suloiset

hiipuva uhma, en enää tuhma
myönnän: sun yösi, löysäät sun vyösi
ja syliisi tyynnyn, vuoksesi käännyn
kovaakin kärsin, tyynyä järsin
-
huudat sen koko kansalle, kun kyyristyt ansalle
polvet koukussa, eläin on loukussa
juhlasi suksissa, kahvia kuksissa
pidot ja luisto, hieno metsästysmuisto
-
illalla majalla, lihakset hajalla
riittää kun pehmeät, jäsenet jähmeät
polvellas hierot, toiveet vaik kierot
polvellas toteutat
-
sulle nyt paljastan, mistä mä ammennan
kuun kamaran kummut, muhkeat bassorummut
kuuhun kun vertaat, biittiä kertaat,
niin silmissä kiiltää, vaikka pintaa vain viiltää
nuo vertaukset
-
nyt riimutkin osuu, meidän turha on hosuu
ei vielä oo loppu, ei siis mikään hoppu
nauti tai katso,
ei mikään katastro-tro-trofee
astronautit ei, katsos,
kiirehdi minnekään
-
kuuko sun mielessä, vai mikä on pielessä,
pieni astronauttini?
nimeät omaksi, kehutkin somaksi
mutta jotain jää uupumaan, uhmaani hiipumaan
-
kunhan ovat suloiset
niin saat tehdä työsi, löysää sun vyösi
ja vaikka on rakkaat, niin verille hakkaat
komeat muodot, arvet kuin ruodot
tai hiljaisuuden meren luodot
silti jotain jää uupumaan