Japanintatar

Älä muuta viserrä Suleima, värikkäät lupiinimeret teiden penkereillä ovat maiseman kaunistus ja estävät pusikoitumista, kätkevät armeliaasti sinne heitetyt roskatkin. Kurtturuususta on tullut riesa uimarannoilla esimerkiksi Hangossa, enkä sitä pihaanikaan huolisi, kuten en muitakaan muilta kasveilta liikaa tilaa ryövääviä kasveja. Se onkin osittain makuasia, mikä kasvi saa ottaa tilaa, mikä ei, ja aiheuttaa naapuristossakin erimielisyyksiä. Entinen kotimme oli paritalo, jonka aidan toiselta puolelta puski jättitatar, kasvoi kolmemetriseksi silmissä. Ruohonleikkurilla se pysyi jotenkin poissa meidän puolelta, lopulta naapuri itsekin kyllästyi ja hävitti sinnikkäästi juurakoita repimällä sen. Mutta onhan se upea nopeakasvuinen kasvi sopivassa paikassa, kuin viherseinä. Röyhytatarta näkee varsinkin maatalojen pihalla, valtavia pensaita valkoisina harsopilvinä kukkimassa.

Jättipalsamin kitkemistalkoita on täällä järjestetty. Sehän ampuu siemenensä kauas pienestäkin kosketuksesta ja leviää kuin tauti. Ruttojuuri on yksi näitä ikäviä vieraslajeja, valtavat raparperin kokoiset lehdet usein etanoiden syöminä repaleisina eivät kosteikoissa silmää ilahduta. Voikukkapelto on voimaa ja iloa uhkuva näky ja asfaltin raosta tunkevana kuin energiapilleri, mutta enpä niitäkään omaan pihaani haluaisi, kuten en lupiineitakaan. Pohjois-Karjalassa ajaessa aistit hurmaa horsma- ja mesiangervopellot vaaramaisemassa, voiko kauniimpaa näkyä ollakaan !

Maantien varret pysyy suht puhtaana jos lähellä ei ole kioskia tai kauppaa. Jos lähellä on vielä koulu, kauppa tai kioski niin tien varrella kukkii karkkipaperit ja kukinta on yleensä runsas kaikkina vuoden aikoina. Satoa ei juuri korjata.

En hävittäisi minäkään jo perinteeksi muodostunutta muistoa. Varsinkaan kun se ei ole levittäytynyt pihappirissä.
Aikanaan sen on tuonut valikoimiinsa puutarhurit Hollanissa, ja on ilmeisesti ollut niin suosittu, että on laajalti levinnyt Euroopassa ja Suomessakin.

Haittapuoleksi katsotaan sen leviäminen kun tapahtuu juuren pätkästä, niin maansiirron yhteydessä sitä nousee siirtomullan mukana, eikä ympäristön muu kasvillisuus pääse kasvamaan.

Nauttikaa ihmeessä silti omasta auringonsuojastanne vapaasti, ihan elegantiltahan se kuvissa näyttää kukkiessaan.

Tästä voit aloittaa ja Google kertoo paljon lisääkin.

http://vieraslajit.fi/lajit/MX.38240/show

kuukelikertoo kirjoitti:

Tästä voit aloittaa ja Google kertoo paljon lisääkin.

http://vieraslajit.fi/lajit/MX.38240/show

Lue lisää

Ihminen se vieraslaji on kaiken osaa muuttaa mieleisekseen muilta kysymättä. Käyttäytyy omistajan lailla muokkaa ja tuhoaa.

Sillä taitaa olla siinä hyvä multa?
Tämä meidän tatar alkoi madaltua ja harveta n. 50 vuoden kasvamisen jälkeen. Heitin sille pari ämpärillistä kompostimultaa ja levitin varmaan 2 cm paksuun kerrokseen. Seuraavana kesänä jo kasvoi kuistin räystääseen asti. Ilmeisesti ei ravinteita paljon vaadi. Meidän tatar on istutettu suoraan vaan maahan kuistin viereen. Sillä ei ole mitään penkkiä eikä sitä ikinä möyhennetä millään tavalla. Varret viedään kompostiin syksyllä.
Pitäisiköhän Meriliin kuoria yksi kerros maata pois juurilta, vaikka nyt keväällä, kun se ei vielä ole alkanut kasvaa. Ja sitten ruohonleikkurilla yli heti kun taimet nousevat. Kyllä se varmaankin sitkeä kasvi on, en yhtään eppäile.

Eipä mulla mitään tarvetta ole sitä hävittää, olkoon siinä.
Sen leviämistä olemme aktiivisesti rajanneet, sellaista liuskekivipolkua
rajana pitäen, sillä siinä alkaa sitten suikeroalpi, pienin keltaisin kukin kukkiva
sitkeä maanpeitekasvi. Sen päälle se ei saa mennä.

Merilii_ kirjoitti:

Eipä mulla mitään tarvetta ole sitä hävittää, olkoon siinä.
Sen leviämistä olemme aktiivisesti rajanneet, sellaista liuskekivipolkua
rajana pitäen, sillä siinä alkaa sitten suikeroalpi, pienin keltaisin kukin kukkiva
sitkeä maanpeitekasvi. Sen päälle se ei saa mennä.

Lue lisää

Sehän on komea kasvi ja kukkii myöhään syksyllä, kun muut kukat jo ovat kuihtuneet pois.
En toki suosittele sen hävittämistä. Luulin vain, että se oli ongelmana.

Vuohenputki todella on se maanvaiva, josta ei pääse millään eroon. Toinen tosi ällötys on lehtokotilo, joka ainakin meidän kulmilla on alkanut levitä pihoihin. Koskaan ei saa siirtää omalle pihalle taimia, jotka ovat lehtokotiloiden valtaamilta alueilta.

Vuohenputki on syötävä kasvi, aikoinaan meidän kanit söi mielellään vuohenputken nuoria lehtiä.

Hehhee, eläkkeeni riittää vielä kiinankaaliin.

jakolasku kirjoitti:

Vuohenputki on syötävä kasvi, aikoinaan meidän kanit söi mielellään vuohenputken nuoria lehtiä.

On toki vuohenputken nuoria lehtiä salaattina käytetty siinä missä nokkoskeittoakin käytetään.. Jos joki tekisi maistaisin nokkoskeittoa.

Makriina kirjoitti:

Vuohenputki todella on se maanvaiva, josta ei pääse millään eroon. Toinen tosi ällötys on lehtokotilo, joka ainakin meidän kulmilla on alkanut levitä pihoihin. Koskaan ei saa siirtää omalle pihalle taimia, jotka ovat lehtokotiloiden valtaamilta alueilta.

Lue lisää

Jostain syystä meidän taajamaan paha häirikkölaji, siruetana ei ole vielä kotiutunut. Luulisi lintujen ja siilienkin syövän niitä halukkaasti.
Ei ole kait sitten se kulinaristien ruoanlaittoon soveltuva laji.

koivunmahlakilju kirjoitti:

On toki vuohenputken nuoria lehtiä salaattina käytetty siinä missä nokkoskeittoakin käytetään.. Jos joki tekisi maistaisin nokkoskeittoa.

Tee nokkoslettuja saat paljon rautaa, pinaatti ei pärjää alkuunkaan nokkoselle.

Minä opin kaatamaan koiranputket, jotka rehottivat piharakennusten takana valkoisenaan, kun eräänä syksynä totesin, että metsämyyrät olivat kuljettaneet kilokaupalla koiranputken siemeniä minun sänkyyni talvivarastoksi. Myyrät ovat maanvaiva, johon vain on pakko tottua. Niillä on monta kuukautta vuodessa aikaa järsiä itselleen kulkuteitä rakenteisiin. Ainoa tapa pitää ne poissa ruokatavaroista on säilyttää kaikki syötävä peltipurkeissa ja jääkaapissa. Keittiön kaappi on kiinnitetty kattoon, niin että myyrä ei siihen pääse. Siinä voi melko turvallisesti säilyttää näkkileipää ja muuta kuivamuonaa.

Meillä on myöskin mökillä rivi kannellisia peltipurkkeja kaikille kuivamuonille varmuuden vuoksi.

Polku, josta kerroin, menee puuvajaan, josta saunaan puut kannetaan, siksi se pidetään vapaana kävellä, ja muutenkin sen toisella puolella alkavan suikeroalpin takia, joka vuodesta toiseen siinä nurmikolla kukoistaa, matala maanpeitekasvi, nätti.

Japanintatar on kyllä todella komealehtinen kasvi, ja joka vuosi se uhkeana peittää järveltä katsoen sen seinän melkein kokonaan.
Ei kuitenkaan tule seinän päälle, joten ei aiheuta seinälle vahinkoa
joten kasvakoonpa siinä kaikessa rauhassa.

Jääkaappeihin ei voi pitempien poissaolojen ajaksi jättää mitään,
olen laittanut virran pois ja tyhjännyt sen, pyyhkinyt vielä ja jätettänyt raolleen.

Myyriä ei kyllä kesäisin näykään sisällä, mutta keväällä ensi kertaa mökille mennessämme olemme joskus jonkin jätöksen löytäneet.
Kellarista löysimme kerran keväällä söpön, pienen hiiren näköisen otuksen, jolla oli hassu pitkä suippo nenu, joka näytti liikkuvan sivuttain taipuisasti. Metsäpäästäistä en ollut ennen nähnyt.
Otin sen tyhjään laatikkoon, ja kannoin kauas pihan taakse,
metsän reunaan.

Merilii kirjoitti:

Jääkaappeihin ei voi pitempien poissaolojen ajaksi jättää mitään,
olen laittanut virran pois ja tyhjännyt sen, pyyhkinyt vielä ja jätettänyt raolleen.

Myyriä ei kyllä kesäisin näykään sisällä, mutta keväällä ensi kertaa mökille mennessämme olemme joskus jonkin jätöksen löytäneet.
Kellarista löysimme kerran keväällä söpön, pienen hiiren näköisen otuksen, jolla oli hassu pitkä suippo nenu, joka näytti liikkuvan sivuttain taipuisasti. Metsäpäästäistä en ollut ennen nähnyt.
Otin sen tyhjään laatikkoon, ja kannoin kauas pihan taakse,
metsän reunaan.

Lue lisää

Päästäinen on rauhoitettu eläin. Se on hyönteissyöjä, joten ressukka on hätää kärsimässä, jos joutuu mökin sisäpuolelle. Olen jostakin lukenut, että sen aineenvaihdunta on niin vilkas, että se menehtyy hyvin nopeasti ravinnon puutteeseen. Päästäisen elämäntehtävä on ravinnon hankinta.
Kiva kun huolehdit siitä ja pelastit sen. Meidän mökissä on joskus sellainen vilistänyt, mutta niin vikkelä se on, ettei sitä kiinni oteta noin vain. Voi vain toivoa, että se löysi takaisin ulos.

Niin täällä ne sinivuokot on parhaimmillaan mutta tuollainen kukka olis kiva nähdä luonnossa.

jakolasku kirjoitti:

Niin täällä ne sinivuokot on parhaimmillaan mutta tuollainen kukka olis kiva nähdä luonnossa.

Ehkä joskus vielä nähdäänkin jossakin valvotulla alueella tuo uusi kasvimuunnos.
Ihmiset varmasti ryöstäisivät sen valvomattomalta alueelta. Myös muitakin rauhoitettuja lajeja suorastaan ryöstetään omiin pihoihin.

Onkohan se meidän tatar joku muunnos, sillä se on pysynyt paikallaan vuosikymmenet. Keväällä sen poikasia nousee nurmikkoon, mutta kun ne ajetaan ruohonleikkurilla oitis matalaksi, niin pysyy kasvi siinä missä pitääkin. Nousevat taimet pitää ilmeisesti heti nitistää, niin kasvi ei leviä. Juuresta se nousee. Sen kukat ovat pienet kukkatertut lehtien hangassa ja se kukkii myöhään syksyllä.
Voihan myös olla, että meidän piha on sen verran pohjoisessa, että tatar ei ole ihan omalla kasvualueellaan.
Naapurin rouva kertoi yrittäneensä vuosien ajan siirtää tätä tatarta omalle pihalleen. Oli käynyt kaivamassa levinneitä taimia keväällä, mutta ei onnistunut. Nyt hänellä on sitä talon nurkalla, en muista siirsimmekö näitä meidän taimia vai ostiko peräti taimitarhasta.