väsynyt elämään

Sano hänelle, että jos ei asiat muutu, olet väsynyt tähän ja otat eron.
Ja jos ei tee mitään keskustellakseen asiasta kanssasi, laita eropaperit sisään ja ala hoitamaan asioita siihen suuntaan. Jos ei mies tästä vielä herää, eihän enää liitostanne välitä.
Ja jos et halua erota olosuhteista huolimatta, sopeudu ja tyydy osaasi ja huomaat sitten kymmenen vuoden päästä katkeroituneesi. Tai sitten ei.
Kukaan muu ei tiedä kuin sinä itse. Päätä, mitä haluat ja toimi sen mukaan.

Ehkä miehelläsi on mielenterveyden kanssa ongelmia.

Kun tilanne on jatkunut jo kolme vuotta, sen täytyy olla aika lukkiutunut. Uskon, että olet siihen väsynyt.

Mietin, että tilanteen pitkittyneisyyden takia voisi olla hyvä mennä esimerkiksi perheneuvontaan tai jonkun muun ulkopuolisen kanssa käydä lävitse parisuhdettanne. Hän voisi antaa kummallekin uusia näkökulmia ja se voisi myös auttaa tilanteen lukkiutumisen kanssa. Sekä kunnat että seurakunnat järjestävät perheneuvontaa.

Toivottavasti saatte tilanteen aukeamaan. Ja toivottavasti jaksat.

Vilppu H.
pappi

Minun teorian mukaan iso osa näistä myöhemmin ilmenneistä mustasukkaisuuksistan on niitä miehiä, jotka väittävät, että naisen historialla ei ole väliä. Kuitenkin ne naisen historian lukuisat "juoksut" ovat kalvaneet mieltä rotan lailla ja tulevat sopivassa tilanteessa esille esim juuri näin.

Koska mies on "sairas", ehkä todellakin on jonkinlaisen persoonallisuusdenhäiriön vallassa, niin älä syytä itseäsi. Mielestänikin on mahdollinen hyvä veto lähettää eron hakemus ja kertoa tästä miehelle. Ala katsella uutta kivaa asuntoa, ja osituksen voi alkaa piankin. Ota yhteys lakinaiseen.
Osoittaa jonkinlaista masokistista itsehalveksuntaa jäädä noin häpäistäväksi.
Ja pyydä jotakuta, vaikkapa juuri sitä siskoa miehineen, avuksi pihatalkoisiin, viette pari lastia kaatopaikalle. Jätelavan voi myös tilata kotiin parinsadan euron korvausta vastaan. Jos mies äityy väkivaltaiseksi, ehkä hyvä että näet miten vakavasta asiasta on kyse, todistajien läsnäollessa.

Minäkään en jaksa miestäni. Porsas ei ikinä muutu. Omat mokansa vihastuttaa niin paljon että huutaa kuin palosireeni ja syyttää syytöntä.

Oottekos muijat edes harsonohuesti kokeilleet ajatella jos sitä vikaa voisi löytyä omassa käytöksessänne? Tiedän kokemuksesta että hankalaa se on mutta kokeilkaa, ei se satu. Olisiko kenties niinkin, että äijänne on aivan yhtä lopen kyllästyneitä teihin? Kysykääpä itseltänne, menikö hommat ihan nappiin? Saattaa olla voimauttava kokemus käydä oman itsensä sisällä tutkimusmatkalla. Minä kyllästyin eukkooni vuosia sitten, aikani yritin kaikkeni kunnes tulin johtopäätökseen että pitäköön tunkkinsa.
Jos mikään ei kelpaa vitunko teet, kamat putkikassiin ja menoks. Voin kertoa ettei kaduta pätkääkään, elämä jatkuu aivan samanlaisena kuin ennenkin yhdellä erotuksella. Ei tarvitse kuluttaa energiaansa joutavanpäiväiseen jargoniin vätyksen kanssa jota ei mikään kiinnosta.
Itse olen toiminnan miehiä, onhan noita kaikenlaisia diipadaapaterapeutteja joiden luona voi käydä massinsa tuhlaamassa, mulle se oli nono. Kamat kasaan, nimi paperiin ja menoksi, niin ne hommat hoituu. Älkääkä nyt vaimoset pillastuko, elämää tää vaan on ja tekin olette vain muurahaisia muiden joukossa.