Miete tyhjyyteen..

Hiljaisuus on vaikenemisen merkki ja mielipide myös.Mitäpä sitä kirjoitta jos ei ole sanomista.Onko jo kaikki sanottu?Aiheet kuluu puhki..

Hiljaisuus on myöntymisen merkki, sanotaan meillä päin.

Niin, ja itsemurhasta.. tosi vaikeita asioita. Varmasti ihan helvettiä kun osuu kohdalle, kummallekin osapuolelle. Liekö sekin osittain ainakin kemiaa, se cocktail mikä on päässä, siihen voi ainakin osittain itse vaikuttaa. Mutta ennen kuin sen taidon hallitsee... oisko niin että nuorella ei vaan ole vielä sitä kokemusta eikä tietoa.

Ei itsemurhasta ainakaan onnistuneesta voi kokemuksia jakaakaan.

Taitaa aika loppua kesken jos odottaa painekyllästyneen seipään lahoamista..Varsinkin jos kyseessä on ns.Entivanhainen lahosuoja myrkky.Rintsikat väärinpäin sattuu taatusti mikäli koko on vähänkään reilumpi:)Ja voi näyttää siltä että ryhti on huono,tai kyttyrä efekti saa alaa sivusta katsojan mielestä..

Kokemuksesta kirjoitti:

Ei itsemurhasta ainakaan onnistuneesta voi kokemuksia jakaakaan.

Niin, sitä mää nyt tässä mietin, että onko tänään itsestäänselvyyksienlaukomis- vai tahallaanväärinymmärrystenpäivä ;)) vai tarttisko mun tarkistaa pukeutumiseni..

mitäkä.mies kirjoitti:

Taitaa aika loppua kesken jos odottaa painekyllästyneen seipään lahoamista..Varsinkin jos kyseessä on ns.Entivanhainen lahosuoja myrkky.Rintsikat väärinpäin sattuu taatusti mikäli koko on vähänkään reilumpi:)Ja voi näyttää siltä että ryhti on huono,tai kyttyrä efekti saa alaa sivusta katsojan mielestä..

Lue lisää

No himskatti, se tarkoittaa että en voi vaan perseelläni odottaa että työt häviää itsekseen.
Tuosta tulikin mieleeni tyttären viisaus lauantaina. Ajettiin Kehä I:stä, ja näin että takanani vilkkui valoja - ylileveä kuljetus. Typykkä laukoi heti että "niinpä, täältähän tulee sun pyllysi"
Isäänsä tullut, hmpfff..
Hernesoppaa lautasella, oisko kellään pannaria tähän hätään?

Ha,haa..hyvin oivallettu typyltä..Olisko kuitenkin ollut jokin suurempi rakenne tiellä..Vaikka silta tms.Vielä yhdet naurut oivallukselle:)

hmp.f kirjoitti:

Niin, ja itsemurhasta.. tosi vaikeita asioita. Varmasti ihan helvettiä kun osuu kohdalle, kummallekin osapuolelle. Liekö sekin osittain ainakin kemiaa, se cocktail mikä on päässä, siihen voi ainakin osittain itse vaikuttaa. Mutta ennen kuin sen taidon hallitsee... oisko niin että nuorella ei vaan ole vielä sitä kokemusta eikä tietoa.

Lue lisää

Kerää ne painekyllästetyt lautasi ja vie jäteasemalle.
On ollut vähän kiireitä, että en oikein ehtinyt noihin naapuripalstan ketjuihin kommentoimaan.
Mutta vähän lueskelin sitä itsemurhajuttua.
Sinun yhden kommenttisi pistin merkille, taisit olla ainoa, joka tajusi sen hetken mielenmaisemaa, kun siihen pisteeseen joutuu.

eppu2 kirjoitti:

Kerää ne painekyllästetyt lautasi ja vie jäteasemalle.
On ollut vähän kiireitä, että en oikein ehtinyt noihin naapuripalstan ketjuihin kommentoimaan.
Mutta vähän lueskelin sitä itsemurhajuttua.
Sinun yhden kommenttisi pistin merkille, taisit olla ainoa, joka tajusi sen hetken mielenmaisemaa, kun siihen pisteeseen joutuu.

Lue lisää

Moi eppu2 :) Tuo on varteenotettava vaihtoehto! Aidanseipäänvarteenotettava :)
Mä joskus kävelin sillä polulla joka vie tuohon kaivoon. Vaikka moni siellä on käynyt, niin luulen että ihmiset ei halua muistaa miltä tuntui olla siellä. Ihmisen muisti on armelias, pyyhkii yli ja kirjoittaa uutta päälle. Sä oot vissiin sitten kans... Ruttaus.

hmp.f kirjoitti:

Moi eppu2 :) Tuo on varteenotettava vaihtoehto! Aidanseipäänvarteenotettava :)
Mä joskus kävelin sillä polulla joka vie tuohon kaivoon. Vaikka moni siellä on käynyt, niin luulen että ihmiset ei halua muistaa miltä tuntui olla siellä. Ihmisen muisti on armelias, pyyhkii yli ja kirjoittaa uutta päälle. Sä oot vissiin sitten kans... Ruttaus.

Lue lisää

En ole henkilökohtaisesti, eikä ole ihan lähelläkään, mutta työni puolesta olen kaikenlaista kohdannut ja pitänyt myös opiskella.
Teksteistäsi kyllä huokuu, että olet pitkää tietä kulkenut ja tullut sinuksi elämän kanssa.

eppu2 kirjoitti:

En ole henkilökohtaisesti, eikä ole ihan lähelläkään, mutta työni puolesta olen kaikenlaista kohdannut ja pitänyt myös opiskella.
Teksteistäsi kyllä huokuu, että olet pitkää tietä kulkenut ja tullut sinuksi elämän kanssa.

Lue lisää

Saat silti pitää ruttauksen, aika rankka ammatti olla katselemassa kaikkea..
On tullut eteen vaikka mitä, josta nyt voi olla jopa kiitollinenkin. Hetken kauneus piilee siinäkin, että mikään ei kestä kuin sen hetkensä. Jotain tyhmää kuormaakin saattaa jäädä, mutta kukapa olisi täydellinen :) Kuormana sekin voi olla jos elämä on kohdellut liian hellästi.

Aika tekee työtään kyllä.Käsittely vie vuosikymmenen.Kaikille ei varmaan tule sisäistä rauhaa koskaan,ei ainakaan lapsensa menettäneelle.Vakavia,käsittämöttömiä asioita..Tilasto on karua luettavaa.Tilastoon on uskominen kun lähes jokaisella on tuttava jonka on käytävä läpi näitä asioita..

Osuit oikean kun toivoisin kesän kestävän enemmän kuin pari viikkoa ja mielellään voisi ajoittua kesäloman aikoihin,tai edes osan lomaa kun koko kuukausi on liikaa vaadittu ja silloihan toiveeni voisi toteutuakkin.
En tiedä onko se harhaa vai totta että naiset näyttävät paremmilta kesällä..Hmmmm..Valitakko toppahousut ja paksu kaulahuivi,kuusi kertaa kaulan ympäri ja pipo syvällä päässä,niin että vain silmät näkyy.No sekin jos on kauniit silmät ja vähän kuuraa ripsissä ni näyttää hyvälle.Toinen vaihtoehto kuitenkin kiehtoo väjän enemmän jos sortseissa ja paita tai toppikoseon nätisti ja sopivasti peittäen,paljastamatta kaikkea ensi silmäyksellä,nam..Ei,en tahdo että rintakarvat näkyvät topin kauluksesta,ei niin vähäksi saa riisua yleisellä paikalla :) Viimein työrupeama tehty ja joutaa muutaman päivän ottamaan rennosti.Veltosti suorastaan ja akku täyteen kun aurinko paistaa..

Lörpötyttää, ja henkiset jutut on mun lempparia, (siitäpuhemistäpuutekjäh) joten en voi olla kommentoimatta.
Tuo on loistava oivallus kyläilytapahtumasta! Ihan sikahyvä. Ja jotenkin pääpaino onkin mennyt tuohon että kestittäminen on se tärkein, vaikka asia onkin toisinpäin. Ihmisiähän mennään tapaamaan, murkina on lähinnä sivubisnes.
Tuosta että hengen hedelmiä pitää etsiä ja hakea, siitä olen vähäsen eri mieltä. Niitä on ihan joka hetkessä, jos vain tajuaa avata mielensä. Mutta kun ihminen on parempi huomaamaan kaikki mitä puuttuu, kuin näkemään kaikki mitä hänellä on. Hän pyrkii täydellisyyteen, ja mikään muu ei riitä. Esim kun kävelee talvihangessa, hän näkee koiranpaskaa ja paheksuu, täyttää mielensä perkeleillä. Sen sijaan että näkisi että siinä on lannoitetta, jonkun perheen rakkaan kukankasvatusainesta, ja täyttäisi mielensä hallelujalla.

On poikkeuksia,eikå kaikki työ välttämättä vie voimia mut ainakin minulla on henkisesti ja ruumiillisesti raskas työ.Vastuu tekemisistään.Ja siinä on vasta päivätyö..Mutta Monella alalla tahti on kiristynyt ja työtä tehdään vähemmällä väellä.Tulosta pitää tulla tai saa kenkää..Ei pidä vähätellä muiden työtaakkaa jos itsellä on sopivasti työtä.Miten meidän ikäinen pysähtyy miettimään elämän arvoja tai yrittää hankkia helpomman työn jos koulutus on jo kohdallaan.Ei ole kovin suosittu viiskymmppinen työnhakija vaikka olisi ammatti ihminen.Mun mielestä mitkään kylän kissan risriäiset ei auta yhtään jos on uupunut työstä.Toisaalta myös tämä suunpieksu on yksi keino jaksaa,jos ei halua joukkohengenravintoa.

Niin, ihmetellä toki sopii, mutta kun kaikki ihmiset ovat erilaisia erilaisine elämäntilanteineen. Jollakin menee hyvin ja sitä henkeä riittää joka lähtöön. Jollain toisella voi asiat olla toisella mallilla, eikä puhti tahdo riittää edes normaalista arjesta kunnialla selviämiseen, saati niiden "hengen hedelmien" etsimiseen.
Itsellä kyllä puhtia vielä riittää mutta riittää myös ymmärrystä siitä, että kaikilla ei riitä, elämäntavoista ja sisällöstä riippumatta.

hmp.f kirjoitti:

Lörpötyttää, ja henkiset jutut on mun lempparia, (siitäpuhemistäpuutekjäh) joten en voi olla kommentoimatta.
Tuo on loistava oivallus kyläilytapahtumasta! Ihan sikahyvä. Ja jotenkin pääpaino onkin mennyt tuohon että kestittäminen on se tärkein, vaikka asia onkin toisinpäin. Ihmisiähän mennään tapaamaan, murkina on lähinnä sivubisnes.
Tuosta että hengen hedelmiä pitää etsiä ja hakea, siitä olen vähäsen eri mieltä. Niitä on ihan joka hetkessä, jos vain tajuaa avata mielensä. Mutta kun ihminen on parempi huomaamaan kaikki mitä puuttuu, kuin näkemään kaikki mitä hänellä on. Hän pyrkii täydellisyyteen, ja mikään muu ei riitä. Esim kun kävelee talvihangessa, hän näkee koiranpaskaa ja paheksuu, täyttää mielensä perkeleillä. Sen sijaan että näkisi että siinä on lannoitetta, jonkun perheen rakkaan kukankasvatusainesta, ja täyttäisi mielensä hallelujalla.

Lue lisää

Ha,ha..Mistä arvasitkin että kun talvella kävelen ketaista ränniä pitkin ja yritän tentoutua niin perkeleet kirpoaa väkisin mieleen,vasinkin jos astun jätökseen kun sehän tarkoittaa sitä että pitänee kävellä vielä jokunen kilsa ennen kuin kengän pohja on puhdas..

Vertauskuvana tuo koiranpaska oli mitä parhain ja jos siitä selviää ilman että on pahoittanut mielensä ja kironnut kaikki ääliömäiset koiran omistajat,ei tuon kaiken jälkeen mikään tule horjuttamaan.Pitänee tutustua vain ennakkoluulottomasti koiran paskaan ja yrittää jaksaa kyläillä ja ennenkaikkea mennä ilmoittamatta kylään..Ei sentään ilmoittamatta kun se aiheuttaa huhun että yksi on seonnut..Tuli vaan tuohon ja höpötti ihanista jätöksistä :)

Nii-in "hmp.f", sitä just tarkoitinkin, etsiminen ja hakeminen tarkoittaa juurikin mielen aukaisemista huomaamaan isompien lisäksi pienetkin arjen jutut, jotka oikein katsottuna voivat olla jotain muutakin kuin miksi on luullut ja kuvitellut.

Koirankakka on hyvä esimerkki silläkin lailla, että kun mieltää sen oikein, niin sen voi väistää eikä astua sen päälle. Vai silmät kiinnikö tuo yksi kommentoija tapaa liikkua?

Lisäksi kertoisin, että työ jota teen, ei todellakaan ole sieltä kevyimmästä päästä edes siitä huolimatta, että olen keksinyt tavan työskennellä vähän kevyemmin perustein kuin jotkut muut. Se ei tarkoita että lorvisin tai jättäisin osani hoitamatta.

"Koirankakka on hyvä esimerkki silläkin lailla, että kun mieltää sen oikein, niin sen voi väistää eikä astua sen päälle. Vai silmät kiinnikö tuo yksi kommentoija tapaa liikkua? "Se olin minä..En voi kulkea silmät kiinni.
Vaikka tuo kakkakeskusteluksi vierähtikin,en saa mitään positiivista tunnetta millään jätöksistä,vaan ensimmäisenä tulee mieleen että miksi?? Miksi ei voi olla sotkematta paskalla tietä.Onko se laiskuutta ,piittaamattomuutta vai tyhmyyttä..Vai onko kyseessä tottumus kun omalla pihallakin on kokkareita siellä täällä.
Siltikkin tuo vertaus on mainio ja laittaa ajattelemaan..

Se kuulunee siihen samaan sarjaan ihmisten 'fiksuutta' kuin esim. jätteiden lajittelemattomuus. Samaan säkkiin vain kaikki alusta loppuun roskista ruokaan ja lasista metalliin. Myös turhanaikainen energiantuhlaus kertoo tuhlaajan pään sisällöstä enemmän kuin moni arvaakaan.

Olen 63, työelämässä edelleen, liikunnan saan työstä, en kuntoile pätkääkään, tupakoin ja juon kahvia. Ei väsytä hitustakaan tämä elämä. Fysiikka kunnossa. Myös henkinen puoli. Erektio-ongelmiakaan ei ole.
Unirytmini on 4 - 6 tuntia per yö koska virkistyn aina ennen puolta yötä. Hetki sitten join kahvia mukillisen, että alkaisi nukuttamaan. Minulle kahvista ei ole haittaa. Olen synnynnäinen yökukkuja muuten vaan. Viikonloppuisin saatan nukkua 7 tuntia.
On liukuvat työajat, saan valita ne. Huomenna menen ehkä 10 aikaan?

Kaikki kunnossa.Käyn tietysti kerran vuodessa työterveyshuollossa ja mitään fyysistä vikaa ei ole olemassa.Työ on vain henkisesti raskasta eikä tahdo jäädä edes vapaalla pois ajatuksista.
Ei siitä itse voi päättää vaan että empäs ajattele seuraavaa päivää,viikkoa tai kuukautta.Ehkä huolettomaksi heittäytyminen auttaa mutta kun yritän hoitaa homman huolella ja tuottavasti.Mun unet on yleensä noin 5 tuntia ja herään kyllä levänneenä mutta pitkän päivän jälkeen ei jaksa omia hommia paljon tehdä.
Mitä sitä suotta kiertämään ettei olekkaan enää kuin kakskymppinen ja silloin ei mikään saanut uupumaan.
Mun työaika ei todellakaan ole liukuva kuin iltaan päin.Aina olen klo 05,00 työmatkalla tai jo työssä.Liikuntaa en paljon työstä saa ja käyn lenkilla kolme kertaa viikossa ja uimassa kerran viikossa jos ehdin..
Pitäisi varmaan lisätä kahvin juontia niin olisi virtaa enemmän illalla,tai pyytää läkkäriltä piristeitä kun ei ole mitään muuta lääkityksen tarvetta.
Viimeksi mitattiin stestosteroni arvot ja kaikki,eikä missään vikaa.haukotus/:

mitäkä.mies kirjoitti:

Kaikki kunnossa.Käyn tietysti kerran vuodessa työterveyshuollossa ja mitään fyysistä vikaa ei ole olemassa.Työ on vain henkisesti raskasta eikä tahdo jäädä edes vapaalla pois ajatuksista.
Ei siitä itse voi päättää vaan että empäs ajattele seuraavaa päivää,viikkoa tai kuukautta.Ehkä huolettomaksi heittäytyminen auttaa mutta kun yritän hoitaa homman huolella ja tuottavasti.Mun unet on yleensä noin 5 tuntia ja herään kyllä levänneenä mutta pitkän päivän jälkeen ei jaksa omia hommia paljon tehdä.
Mitä sitä suotta kiertämään ettei olekkaan enää kuin kakskymppinen ja silloin ei mikään saanut uupumaan.
Mun työaika ei todellakaan ole liukuva kuin iltaan päin.Aina olen klo 05,00 työmatkalla tai jo työssä.Liikuntaa en paljon työstä saa ja käyn lenkilla kolme kertaa viikossa ja uimassa kerran viikossa jos ehdin..
Pitäisi varmaan lisätä kahvin juontia niin olisi virtaa enemmän illalla,tai pyytää läkkäriltä piristeitä kun ei ole mitään muuta lääkityksen tarvetta.
Viimeksi mitattiin stestosteroni arvot ja kaikki,eikä missään vikaa.haukotus/:

Lue lisää

Minusta elämänasenteella voi vaikuttaa jaksamiseensa. Minullakin on sekä fyysisesti että henkisesti raskas työ. Vielä pari vuotta sitten tein suunnilleen kuolemaa, kun muutaman kerran vuodessa joudun tekemään pari viikkoa putkeen ilman vapaapäiviä. Niin raskaalta tuntui ajatus siitä, kuinka kaukana seuraava vapaapäivä oli. Samoin jos vapaat kuluivat johonkin velvoitteiseen, vaikkapa sukulaisvierailuun vähän pitemmällä.

Nyt sen saman raskaan työn lisäksi olen ryhtynyt opiskelemaan uutta alaa ja vielä sen lisäksi teen säännöllistä vapaaehtoistyötä 10-20 tuntia viikossa, eikä väsytä yhtään. Omalla kohdallani uskon sen johtuvan kevyestä elämänasenteesta, siitä, että nautin jokaisesta päivästäni, valitsen kiinnittää huomioini siihen, mikä elämässäni on hyvää, ymmärrän, että vaikka tekemistä olisi kuinka paljon, se riittää, että teen oman parhaani. Olen myös oppinut itsestä huolehtimisen tärkeyden: ravinto, lepo ja ulkoilu. Ja joskus täytyy saada vain olla, silloinkin, kun kaikki ne miljoona asiaa odottavat tekemistään, voin ottaa hetken itselleni ja mennä vaikka kävelemään, tai sitten olla menemättä ja vain hetken olla ja hengähtää. Nautin kaikesta, mitä teen, enkä ota stressiä siitä, mikä ajan puutteen takia jää tekemättä.

Hyvähän se on, että edes työterveyshuolto tsekkaa vuosittain kunnon yms. Mutta kun se ei ole kaikki, se ei riitä. Oletko kertonut väsymyksestäsi siellä? Kuinka monta kertaa se on noteerattu? Varsinkaan jos labratulokset ovat edes suunnilleen siedettäviä.

Ei työterveyslekuri eikä mikään muukaan länsimaisen lääketieteen lääkäri tee hivenainekartoituksia eikä mittaa vitamiinitasoja eikä muuta sellaista, jota pidetään vähän niin kuin huuhaahan verrattavana juttuna. Kun ne ovat kuitenkin se tärkein juttu jos on terveydestä ja jaksamisesta kyse. Eivätkä ne näy suoraan verikokeesta.

Kannattaisiko kokeilla välillä vaihtoehtoa; kysäise hyvältä homeopaatilta, mitä hän olisi asiasta mieltä ja mitä tekisi väsymyksen väistämiseksi.

Ja se on totta, asenteella on suuri merkitys - kaikkeen.

massapostaus taas tuossa alempana, ilmiannoin sen.

hgfd kirjoitti:

Minusta elämänasenteella voi vaikuttaa jaksamiseensa. Minullakin on sekä fyysisesti että henkisesti raskas työ. Vielä pari vuotta sitten tein suunnilleen kuolemaa, kun muutaman kerran vuodessa joudun tekemään pari viikkoa putkeen ilman vapaapäiviä. Niin raskaalta tuntui ajatus siitä, kuinka kaukana seuraava vapaapäivä oli. Samoin jos vapaat kuluivat johonkin velvoitteiseen, vaikkapa sukulaisvierailuun vähän pitemmällä.

Nyt sen saman raskaan työn lisäksi olen ryhtynyt opiskelemaan uutta alaa ja vielä sen lisäksi teen säännöllistä vapaaehtoistyötä 10-20 tuntia viikossa, eikä väsytä yhtään. Omalla kohdallani uskon sen johtuvan kevyestä elämänasenteesta, siitä, että nautin jokaisesta päivästäni, valitsen kiinnittää huomioini siihen, mikä elämässäni on hyvää, ymmärrän, että vaikka tekemistä olisi kuinka paljon, se riittää, että teen oman parhaani. Olen myös oppinut itsestä huolehtimisen tärkeyden: ravinto, lepo ja ulkoilu. Ja joskus täytyy saada vain olla, silloinkin, kun kaikki ne miljoona asiaa odottavat tekemistään, voin ottaa hetken itselleni ja mennä vaikka kävelemään, tai sitten olla menemättä ja vain hetken olla ja hengähtää. Nautin kaikesta, mitä teen, enkä ota stressiä siitä, mikä ajan puutteen takia jää tekemättä.

Lue lisää

Asenne..Miten ihminen voi muuttaa asennetta? Mun mielestä nykypäivän työkulttuuri vaatii enemmän kuin asenteen.Jaksamista,sinnikkyyttä,ripaus hulluutta.Tietysti muistutan itseäni joka päivä siitä mitä on eikä sitä mikä vielä puuttuu..Oikeastaan odotan sitä päivää kun saan heittää "hanskat naulaan"Työ on kuitenkin vain osanen elämää ja arki voi olla raskasta muutenkin ja on ymmärrettävää jos uupumus joskus painaa.Yöuniin ei voi välttämättä itse vaikuttaa.Lista siitä miksi voi olla väsynyt on loputon..Tämä kevät on siinä mielessä outo että en tunne samaa tunnetta kuin aiempina vuosina..Voisinko olla masentunut?No en..Jos olisin niin kai sen itse huomaisin.

Kaivelesyvemmältä kirjoitti:

Hyvähän se on, että edes työterveyshuolto tsekkaa vuosittain kunnon yms. Mutta kun se ei ole kaikki, se ei riitä. Oletko kertonut väsymyksestäsi siellä? Kuinka monta kertaa se on noteerattu? Varsinkaan jos labratulokset ovat edes suunnilleen siedettäviä.

Ei työterveyslekuri eikä mikään muukaan länsimaisen lääketieteen lääkäri tee hivenainekartoituksia eikä mittaa vitamiinitasoja eikä muuta sellaista, jota pidetään vähän niin kuin huuhaahan verrattavana juttuna. Kun ne ovat kuitenkin se tärkein juttu jos on terveydestä ja jaksamisesta kyse. Eivätkä ne näy suoraan verikokeesta.

Kannattaisiko kokeilla välillä vaihtoehtoa; kysäise hyvältä homeopaatilta, mitä hän olisi asiasta mieltä ja mitä tekisi väsymyksen väistämiseksi.

Ja se on totta, asenteella on suuri merkitys - kaikkeen.

Lue lisää

On ollut puhetta väsymyksestä th,ssa.Hyviä neuvoja on sadellut.Pidä lomaa.Olisi jopa kirjoittanut kuukauden loman,mutta en halua lopputiliä vielä..Tiedän liiankin hyvin sen että vain raha ja tulos ratkaisee.Lääkäri ymmärsi heti työn luonteen ja luokitteli stressin määrän liian suureksi,jopa vaaralliseksi luokitteli.Onneksi jaksan kuitenkin,vaikka en täällä aina ehdi tai jaksa kirjoittaakkaan..

Se tässä elämässä on ,et kaikki vaikutta yhteen,toiseen ja kolmanteen asiaan. Neuvojia ja arvosteijoita aina riittää .On helppo sanoa sivusta tee näin ja näin.Se vasta viisautta vaatiikin et osaa poimia näistä neuvoista ne joista todella on hyötyä! Toisen saappaisiin ei kukaan pysty astumaan ja tietämään kokonaisuutta missä mennään.
Asiat joihin et todellakaan pysty vaikuttamaan niitäkin on paljon....
Tsemppiä sulle joka tapauksessa . Neuvonantajana olen huono ainakin näillä palstoilla.

mitäkä.mies kirjoitti:

Asenne..Miten ihminen voi muuttaa asennetta? Mun mielestä nykypäivän työkulttuuri vaatii enemmän kuin asenteen.Jaksamista,sinnikkyyttä,ripaus hulluutta.Tietysti muistutan itseäni joka päivä siitä mitä on eikä sitä mikä vielä puuttuu..Oikeastaan odotan sitä päivää kun saan heittää "hanskat naulaan"Työ on kuitenkin vain osanen elämää ja arki voi olla raskasta muutenkin ja on ymmärrettävää jos uupumus joskus painaa.Yöuniin ei voi välttämättä itse vaikuttaa.Lista siitä miksi voi olla väsynyt on loputon..Tämä kevät on siinä mielessä outo että en tunne samaa tunnetta kuin aiempina vuosina..Voisinko olla masentunut?No en..Jos olisin niin kai sen itse huomaisin.

Lue lisää

Ei minustakaan neuvojaksi ole, omista kokemuksistani kerroin vain. Oma asennemuutos oli pitkä prosessi. Olin masentunutkin, enkä vuosiin ensin tunnistanut sitä. Sitten kävin itseni kanssa taistelua siitä, halusinko hoitoa. En halunnut. Käännekohta tapahtui siinä, kun tajusin kuinka koko elämäni olen ensinnäkin yrittänyt täyttää muiden odotuksia ja toiseksi aina ajatellut, etten kelpaa tai riitä. Pysähdyin sitten miettimään, kuka olen ja mitä minä itse haluan. Tuo pysähtyminen on sen jälkeenkin on ollut avainsana: kun stressaa, pysähdyn, hengitän syvään ja muistutan itseäni siitä, että en voi tehdä enempää kuin oman parhaani, se riittää ja siihen voin olla tyytyväinen. Tai kun vaikka joku ihminen ärsyttää, pysähdyn miettimään, että hän on ihminen niinkuin minäkin ja varmaan hänkin elelee elämäänsä ja tekee asioita oman parhaansa mukaan. Tai kun jotain menee oikeasti pieleen, hyväksyn sen että suututtaa ja harmittaa, mutta pysähtymällä pystyn analysoimaan, mitä voin tehdä ja ymmärrän, että harmitus kestää aikansa ja menee sitten ohi. Ja milloin vain ja missä vain voin pysähtyä ja valita, näenkö hyvät asiat vai huonot. Kumpiakin on runsaasti tarjolla joka hetki. Oli jotenkin hassuakin, että ulkoisesti elämässäni ei mikään muuttunut, mutta minusta koko elämä muuttui tervassa tarpomisesta kevyeksi hypähtelyksi. Vaikka työ oli edelleen raskasta ja työpäivät pitkiä, yhtäkkiä työpäivän jälkeen riitti virtaa muuhunkin.

Mutta kuten sanoin, ei minusta ole neuvojaksi enkä tarkoita tätä kenellekään neuvoksi. Ajattelen niin, että muutoksen pitää lähteä itsestä, ei neuvoista, ja se tapahtuu sitten, kun hän on siihen valmis. Itse kuitenkin sain toivoa muiden selviytymistarinoista ja siksi välillä kerron muille omastani.

Kuukauden lomallako ne hivenaine- ja vitamiiniasiat olisivat hoituneet? Eikä edes stressi! Ja sinulle on siis raha tärkeämpää kuin oma terveys ...

Kenensyykenensyy kirjoitti:

Kuukauden lomallako ne hivenaine- ja vitamiiniasiat olisivat hoituneet? Eikä edes stressi! Ja sinulle on siis raha tärkeämpää kuin oma terveys ...

Tuskipa siitä lomasta olisi pysyvää apua saanut.Pitää muistaa se toiasia että työpakastaan on pidettävä kiinni näillä kymmenillä ja totuus on että terveyden huoltoa saa vain rahalla.Käytän ison osan palkasta itseni kunnossapitoon ja hyvinvointiin,jopa niin paljon ettei olisi työttömänä varaa.Terveys on minullle tärkeä ja kun terveys viedään niin viedään kaikki..

Ja se on kyllä vissi vale, että "terveyden huoltoa saa vain rahalla". Lenkille meno ei maksa mitään, ehkä lenkkitossujen hankinnan verran. Hyvä ja ravitseva ruoka ei ole niin kallista kuin jotkut (tietämättömät) väittävät, mutta halvin ja paras tapa hoitaa omaa terveyttään oikeanlainen ravinto on. Maksatko sinä jotain yöunistakin?

Meilläpäin on sanonta: kun nuorena nukkuu, se on kuin pankkiin panisi. Alan tajuta sen merkityksen ja tarkoituksen näillä kymmenillä.

Hyvillä, oikeilla elämäntavoilla pötkäisee pitkälle elämässä ja terveysasioissa. Sääli, jos joidenkin täytyy tuhlata siihen(kin) iso osa liksasta, perusjutut eivät liene silloin ns. hanskassa.

Perusjuttuja kirjoitti:

Ja se on kyllä vissi vale, että "terveyden huoltoa saa vain rahalla". Lenkille meno ei maksa mitään, ehkä lenkkitossujen hankinnan verran. Hyvä ja ravitseva ruoka ei ole niin kallista kuin jotkut (tietämättömät) väittävät, mutta halvin ja paras tapa hoitaa omaa terveyttään oikeanlainen ravinto on. Maksatko sinä jotain yöunistakin?

Meilläpäin on sanonta: kun nuorena nukkuu, se on kuin pankkiin panisi. Alan tajuta sen merkityksen ja tarkoituksen näillä kymmenillä.

Hyvillä, oikeilla elämäntavoilla pötkäisee pitkälle elämässä ja terveysasioissa. Sääli, jos joidenkin täytyy tuhlata siihen(kin) iso osa liksasta, perusjutut eivät liene silloin ns. hanskassa.

Lue lisää

Se on tosi,eikä mikään vitsi tai vale.Ilmaista on lenkkeily ja kaikki muu maksaa.Lähes pakosta fysioterapia a 55-60e kerta.Työterveyslääkäri hoitaa perus jutut.Oikea lääkäri terveyttä ja se maksaa noin 100e käynti jos ei ole tarvetta kokeisiin.kuntosali ja tuikitärkeä uintijumppa maksaa.Ja nukkuminen,se vasta kallista on! Kun lähdin jo klo 4.30 liikkeelle..Ei vain..uni on ainoa mitä voin lisätä,tai olla vähemmän täällä kirjoittamassa,mistä oli vähän alussa puhetta..