Exä ja henkinen kiusaaminen eron jälkeen

Hei. Haluaisin kuulla vinkkejä ja ohjeita miten toimisin tässä tilanteessani:

Olemme eronneet vuosi sitten entisen puolisoni kanssa, meillä on yksi alle kouluikäinen lapsi. Aloitimme lapsen hoidon jakamisen niin että minä olin viikonloppu isä ja viikot oli äidillään. Nyt alkuvuodesta siirryimme vuoroviikko-järjestelmään joka mielestämme on toiminut hyvin.

Kuitenkin riitaa on paljon meillä sitten kaikesta muusta. Omaisuudesta riitelimme paljon, mutta nyt ositus on tehty ja se on selvä. Kuitenkin koen joutuneeni hyvin paljon kiusatuksi tämän vuoden aikana. Minusta on tehty 3 lastensuojeluilmoitusta ja 4 rikosilmoitusta exäni puolesta. Kaikki ilmoitukset todettu aiheettomiksi ja rikosilmoituksista kaksi on jo rauennut kun tutkinta lopetettu. mm. kunnianloukkausta ja sellaista ollut.

Exäni on myös levittänyt minusta väitteitä että olisin masentunut ja mm. ilmoittanut päivähoitoon ettei lasta saisi minulle luovuttaa koska olen vaaraksi hänelle ja itselleni. Tästä on lastensuojelun kanssa selvitetty ja päivähoitoon sieltä tehty selväksi ettei äiti näin voi toimia jatkossa. Kyllä minulla eron jälkeen vaikeita hetkiä on ollut, ero tuli yllätyksenä ja vaimoni petti minua joten kyllä siinä sulattelua on ollut. Olen joutunut hyödyntämään työpsykologia muutaman kerran vuoden aikana, lisäksi lastensuojelu vinkkasi minua psykoterapiaan ja lähdin sinnekin mukaan. Koin sen hyväksi kun pääsin keskustelemaan asioista.

Saan jatkuvasti kuulla olevani rikollinen, rikoksiin taipuvainen, masentunut ja huono isä. Mikään näistä ei pidä paikkaansa. Ja kun korotan puolustan itseäni tai huomautan jostakin niin heti uhkaillaan ilmoituksen tekemisellä. Tämä on aika väsyttävää ja kommunikointimme on nykyään lähinnä huutamista ja riitelyä.

Tänään olemme jälleen menossa lastensuojelun palaveriin koska exäni teki ilmoituksen minusta n. viikko sitten. Olin oksennustaudissa ja pyysin häntä hoitamaan lastamme koska olin niin huonossa kunnossa etten päässyt sängystä ylös. Kynsin ja hampain hän taisteli vastaan, mutta lopulta haki lapsen. Ja teki ilmoituksen että "isä kykenemätön hoitamaan lasta eikä aio lasta luovuttaa äidille".

Lisäksi exäni ei enää suostu luovuttamaan poikamme tietoja minulle. Mielestäni yhteishuoltajuuden edellytyksenä olisi että lapsen asioista jutellaan avoimesti ja rakentavasti. Olen itsekin ollut perheneuvolaan ja perhetyöntekijöihin aktiivisesti ja oma-aloitteisesti yhteydessä ja kysynyt neuvoa mitä tehdä. Mutta mitään konkreettista apua ei tule, exäni edelleen luulee voivansa määrätä lapsen asioista yksin ja olettaa edelleen että saa esimerkiksi päiväkotiin ilmoittaa ettei isä saa lasta hakea vaikka olisi minun vuoroni hakea sopimuksenkin mukaisesti. Lastensuojelu kielsi minua sanomasta tästä äidille, en tiedä miksi. Suojelevatko vai mikä on...

En tiedä mitä tänäänkin pitäisi siellä sanoa että tämä loppuu. Haluan vain että tulemme toimeen siinä määrin että lapsi voi hyvin, en jaksaisi riidellä. Myönnän että itsessänikin on paljon parannettavaa ja niitä tänäänkin jatketaan. Tuntuu vain että aina kun sossun kanssa asioi niin aihe on että "mitä isä voisi tehdä toisin" tai "mitä isä tekee nyt väärin."...

Olen herkkä ihminen ja siksi nämä vaivaavat. Jotkut ehkä osaisivat päästää toisesta korvasta ulos, mutta minä en. En pidä siitä että minua vähätellään isänä ja vanhempana ja uhkaillaan lapsen pois viennillä kun aihetta siihen ei ole.

Tulipas pitkä teksti.