Vihdoinkin kahden!

Josko sulle pitäisi olla oma pökäleruno-osionsa? Voisit päästä modeksi. Tai miten olisi blogin pitäminen? Siinä voisi ehkä paremmin pitää silmällä kommentoijain yhteystietoja?

En silti halua sanoa, että tämä runosi olisi ihan turhanpäiväinen vaikka se kenties juuri turhanpäiväisyyden ikävyydestä lienee versonutkin. Sinulla on sanallista kyvykkyyttä ja varastosta löytynee vielä lisääkin sanoja ja ajatuksia, joita hauskasti kiepsautella.

Tavoitteeni on kuvata modernia yhteiskuntaa kirjoittamalla pökälerunoja, jotka ovat tylsiä, kömpelösti sommiteltuja ja ikään kuin dementikon kirjoittamia, mitä ne varmaan pian ovatkin. Näissä tekeleissä heijastuu ohikiitävän elämän mielettömyys ja maailman tarkoituksettomuus ja tylsyys ja se tosiseikka, että ihminen on pakotettu saastuttamaan luontoa ja että korkeatasoisten runojen tekeminen on kaikilta nykyään kielletty.

Ei tämäkään käsillä oleva runo suinkaan vaikuta tylsältä, kömpelöltä saati dementikon kirjoittamalta. Tai sitten en tajua runoista mitään, mikä on kieltämättä varteenotettava vaihtoehto. Kyseisessä runossa elämän mielettömyyden ja maailman tarkoituksettomuuden ja tylsyyden lisäksi nousee esiin etten sanoisi kosminen yksinäisyys. Luullakseni se on yllättävän tuttu ilmiö muurahaiskeoissa ja mehiläiskennoissa. Kaikki se raataminen ja minkä vuoksi? Kehenkään ei oikeesti tutustu, keko ei valmistu ja ihmiset käyvät ryöväämässä hunajat purnukkaan.

Korkeatasoisten runojen tekeminen ei liene suoranaisesti kiellettyä, mutta koska niitä on aika työlästä sepittää, on keksitty kaikenlaisia selityksiä sille miksei niitä enää kannata kirjoittaa: kakki riimiparit on käytetty loppuun, runomitat toistavat itseään, sanomisen tapa määrittää liiaksi sanottavaa.

Mozart runoili pökäleistä. Valitettavasti et ole Mozart.