tärkeää tietoa koulukiusatuille !

Nyt sä puhut kyllä paskaa, mitä psykologiaa oikein oot lukenut? Tietyissä olosuhteissa kuka vaan voi olla kiusaaja, enkä ymmärrä, miten liität narsismin vaikeaan elämään, päinvastoin: narsisti tulee kultaisista kotisuhteista, jossa lelliminen hämärtää yksilön ajatusmaailmaa. Narsisti ei itsekeskeisenä edes koe tarvetta kiusaamiseen. Jos taas puhut manipuloinnista, sekoitat asian psyko-/sosiopatiaan. Pyydän, että tutkit lähteesi läpi ja käyt psykologian kurssisi uudelleen.

Minusta tritotuustulen kirjoitus oli mielenkiintoinen ja hyvä! Linkkikin vaikuttaa kiintoisalta, yritän saada luettua! Kiitos :)

Kyllähän se Tritotuustuli totta puhuu, mutta kyllä kiusaajissa noista empatiakyvyttömiä muitakin persoonallisuushäiriöisiä on, eikä aina edes niin kovin häiriintyneitä. Kiusaaminen on nimittäin myös ryhmäilmiö. Tarkoittaa sitä, että ilman kiusaajan saamaa yleisöä ja ihailu- ja kannustusjoukkoa ei kukaan kiusaisi. Jos ulkopuoliset uskaltaisi/osaisi/kykenisi asiaan puuttumaan ei kiusaaminen olisi mahdollista, silloinhan kiusaaja olisi nolo tai jäisi yksin. Kiusaamisen ollessa ryhmäilmiö aletaan helpommin miettimään, mikä vika siinä uhrissa on kun kaikki ovat ympärillä samaa mieltä. Kun tällaisesta ryhmästä poistaa uhrin on usein riski että ryhmä etsii uuden uhrin ja tarvitsee sitä ryhmän dynamiikkaan. Usein ryhmän jäsenet tunnistavat ilmiön eivätkä siksi sano ääneen, vaikka kärsisivät näkemästään kiusaamisesta, he pelkäävät itse uhriutuvansa. Ryhmä ilmiöt on se joka tekee opettajien, viranomaisten työn puuttua vaikeaksi, jopa mahdottomaksi: - eli jos 10 sanoo ettei täällä kiusata niin kuka uskoo uhria? En aina tiedä onko kiusaaja yhtään sen syyllisempi kuin tilanteen hyväksyvät adjutantit? Hehän sen mahdollistavat.Mielenkiintoista ja nuoria auttavaa olisi, jos joku oieesti keksisi, mitä tälle ilmiölle voisi tehdä?? Itse ajattelen että hyvät käytöstavat voisi olla keino ehkäistä. Kun joku kiusaa pidettäisi sitä oikeasti asiattomana ja tavoiteltaisiin niitä hyviä käytöstapoja.
Eräässä aika tyypillisessä tarinassa nuori jätettiin systemaattisesti ryhmän ulkopuolelle, lisäksi hänestä juoruttiin. Hän yritti etsiä itselleen muuta, juorut seuras ja jopa tuhos hänen orastavia kaverisuhteita, tilanne jatkui vuosia. Muutama porukasta yritti kaveerata hänen kanssa, heidät aina kutsuttiin tapahtumiin ja nämä potentiaaliset kaverit vielä sanoivat ääneen ettei tälle nuorelle saa kertoa tapahtumista ettei tämä vain tiedä ja ilmeisesti ettei aikuiset tiedä. Nämä potentiaaliset kaverit kyllä tulivat omat surunsa purkamaan tälle nuorelle, mutta eivät koskaan näyttäytyneet hänen kanssa tai myöntäneet näille muille nuorille pitävänsä yhteyttä, mitä pitäisi ko nuoren tehdä?? Katkasita suhde näihin orastaviin kaverisuhteisiin? olls sitkesäti yhteydessä, vetäytyä yksinäisyyteen? Ei häntä tieto pelkistään auta kuten tuskin muitakaan kiustattuja, miten näitä nuoria voisi auttaa?

Niin tekee eli kerää juuri noita hyväuskoisia kavereita, yksinkertaisia tai niitä kilttejä, jotka eivät kykene tai uskalla olla eri mieltä, pelätessään joutuvansa itse ulkopuolisiksi tai todellakin ovat vain keinottomia. Lisäilmiönä vielä noihin tarinoihin on se että usein kiusaajan ja yleisön vanhemmat antavat tapahtumalle hiljaisen siunauksen juuri ryhmäilmiöihin. Eli esim vain yksi jätetään kutsumatta synttäreille tms

Se on kyllä totta, että kiusaaminen (yleensä) ei ala ryhmäilmiönä, vaan se on yhden ihmisen aikaan saannos ja olen vakuuttunut aloittajan tekstistä, että kiusaaja on useimmiten narsisti. Kiusaajat voivat olla, jopa niin sairaita, että uhkaavat tappaa, jos ei kiusattu "tanssi" hänen pillin mukaan. Suomessa onkin erittäin syvälle juurtunut ongelma: esim. lapsia ei oteta tarpeeksi vakavasti, vaikka he kertoisivat kiusatuksi joutumisesta ja kiusaajaa ei moitita (yleensä) tarpeeksi teoistaan.
Olen myös vakuuttunut aloittajan tekstissä siitä, että normaali ihminen ei kiusaa. Kiitos asiallisesta tekstistä!