"Kissa vieköön, kyllä sul on silmät...."

Hyviin käytöstapoihin kuuluu katsoa puhekumppaniaan silmiin, se kertoo luottamuksesta ja avoimuudesta, hyväntahtoisuudesta. Lyhyissäkin arkisissa kohtaamisissa, kuten kaupan kassalla, hymy ja silmiin katsominen kertoo arvostuksesta. Tervehtiminen ilman silmiin katsomista on kylmä ja luonnoton. Rakastavaiset uppoavat toistensa silmiin, niissä on koko maailma, silmistä haetaan vastauksia tunteisiin. Valtavasti tästä on runoiltu ja laulettu . Vastasyntyneeseen haetaan heti katsekontaktia, ja mikä riemu, kun lapsi oppii kohdistamaan katseensa niin, että siitä voi lukea hänen tunnistavan vanhempansa. Silmät ovat paitsi sielun peili, kanava sielujen välillä. Kun kysytään, mihin ensimmäisenä vieraassa kiinnittää huomiota, vastaus on yleensä : silmiin.

Tarve tulla nähdyksi, erottua yksilönä muista , on ihmisen perustarpeita. Tarve tulla nähdyksi ja hyväksytyksi juuri omana itsenään on se, mitä toistemme katseista haemme. Susmorsian sanoo kauniisti : silmiin katsomalla nnäkee myös sen, miksi ihminen voi tulla. Henkisen väkivallan muoto on katseella mitätöinti, aivan kuin toista ei olisikaan. Miten paljon lapsenmieliä on nujerrettu välinpitämättömyydellä. Lapsethan melkein hokevat : kato nyt äiti mitä piirsin , kato isi kun hyppään. Lasten silmät ovat eri tasolla, he jo luonnostaan katsovat aikuisia ylöspäin. Aikuisten pitäisikin kumartua lasten silmien tasolle, kun on jotain tärkeää sanottavaa. Itselleni jäi mieleen , miten anteeksi pyytäessä opetettiin katsomaan silmiin, vaikka nolotti, samoin kun haluttiin rehellinen vastaus vaikkapa sattuneeseen . kolttoseen. Suun sanat ja hymykin voi teeskennellä ja valehdella, silmät eivät.

Kiinnostava ja laaja aloitus, mieleen tulvii monenlaista aiheesta, esimerkiksi se, miltä asioilta suljemme silmämme tarkoituksella säästääksemme itseämme. Mutta tämä näin aamutuimaan.

Mielestäni on hyvän tavan mukaista katsoa silmiin tuntematontakin jos jäädään keskustelemaan katse on kaunis tapa huomioida ihminen.
Monesti tulee lämmin tunne vaikka tapaaminen kadulla on hetkellistä, lyhyessä ajassa saatu katsekontakti aivan tuntemattomaan voi monesti pelastaa päivän varsinkin jos omat ajatukset on jossain kimurantissa kiinni, voi helpolla ratkaista oman ajatussolmun tapaamisen ansiosta.
Monesti päivän parhaita hetkiä ovat tutut kasvot ja katsekontakti kadulla kiireisessä ihmisvilinässä, hymy ja käden heilautus siitä hetkestä saa päivän mittaan muistikuvia.

Löytyy paljonkin sellaisia 'tyhjiä' katseita vaikka he katsovat ovat kuitenkin poissaolevia, sitä on vaikea selittää niin vain on.
Ihmiset joihin ei saa katsekontaktia ja silmät pälyilee kaikkialle muualle saa epäselvän kuvan ovatko sairaita, liian herkkiä, pelkäävätkö jotain tavallaan liukuvat kuin hihnalla ohi niitäkin elämän polulla tullut vastaan.

Mikään ei ole niin kaunista kuin lasten katse, kirkkaat avoimet silmät näkevät kuin ihmeen joka kerta herätessään.

On ne MA Nummisenkin mukaan mainiot
https://www.youtube.com/watch?v=Hw0Gc8DL2v4

Kaiken väriset silmät...

https://www.youtube.com/watch?v=RviCvXMJw70

Tästä aloituksesta juolahti: vieras mies Lapin iltamenopaikassa; "tunnetko sinä täällä kaikki kun ne moikkaavat sulle?". En tuntenut ketään. Mutta kun hymyilin, niin vastaan tuli aina hymy. Iloinen ilme synnyttää lisää iloisia ilmeitä, hyvää tuulta, mielihyvää, vastakaikua ... Hymyillä voi myös silmillään.