Mikä kuuluu avioliittoon ja mikä ei?

Hei Vilppu H,

Kiitos vastauksestasi. Lyhyesti kuvioistamme. Mieheni vuositulot ovat kaikkine lisineen 77 000 euroa, minun ansiot töistä riippuen 33 000 - 45 000 euroa. Muutimme yhteen kolme vuotta sitten. Ostimme erillistalon, josta minä omistan 30% ja mieheni 70%. Viime vuoden loppuun asti maksoin kaikista asumiskuluista 30%. Henkilökohtaisia asuntolainoja emme tietenkään jaa. Mieheni lähti jo viime syksynä puhumaan asumiskuluihin liittyen suhteen 40/60 puolesta. Kuukausi sitten hän oli sitä mieltä, että kaikki kulut jaetaan 50/50. Suurin osa käyttötavaroista - astiat, sänky, ruohonleikkuri ym. on ostettu alusta alkaen 50/50. Miehelläni on edellisestä liitosta kaksi lasta, joille hän maksaa elatusmaksua. Siihen ja kuukausittaisiin auton osamaksuihin vedoten hän ilmoitti, että hänelle jää yhteisiin menoihin vain 250 e/kk. Maaliskuussa perustimme taloustilin, johon hän on kuukausittani laittanut mainitsemani 250 euroa, joka on mieheni mielestä 10% hänen nettotuloistaan. Minulla ei ole huollettavia lapsia eikä autokuluja, jotka voisin vähentää käteen jäävästä netosta mieheni mallin mukaan, joten minun osuudeksi jää 200-230 euroa/kk. Minusta tämä ei kuulosta kovin reilulta. 500 euroa kuussa ei riitä erillistalon pyörittämiseen. Joskus alkuaikoina erehdyin syömään pikkupurkillisen lakkahilloa, jonka hän oli ostanut. Sain nuhteita; käski ostamaan uuden purkin tilalle. Nyt jokaisella on omat ruoat.

Miehelläni on tällä hetkellä riitaa exänsä kanssa lasten elatusmaksun suuruuteen liittyen. Mieheni pyynnöstä korotin asuntolainan lyhennystä reippaasti - ennen 385 e/kk, toukokuusta alkaen 1200 e/kk. Sitä siksi, että lastenvalvojalla lasketaan avioparin lainat yhteen ja jaetaan puoliksi. Siten mieheni osuus asumismenoista kasvaa (hänen lyhennyksensä on 1000 euroa/kk) 1100 e/kk. Lainjärjestelyistä jouduin maksamaan 120 e. Kerroin miehelleni, että maksan kulut, koska hänellä on muita kuluja esim. Hesarin tilaus hänen omaksi hyväksi jne. Mieheni lupasi siitä hyvästä ostaa minulle ikioman tennismailan, vaikka en pyytänyt häneltä mitään. Ostiko? Kyllä osti, mutta ei minulle. Ilmoitti, että maila tulee kaikkien käyttöön, koska se on todella hyvä ja että hän haluaa itse sillä pelata ja kukaan ei saa sitä omia ja minun pitää olla tyytyväinen kun pääsen käyttämään huippumailaa hintaan 0 euroa. Joudun kärsimään lainajärjestelyistä koituneen 120 euron tappion. Taas pikkujuttu, samanlainen kuin tapaus Helsingin Sanomat - mutta niin ruma ja jotenkin kuvottava.
Minä en hänen lehteä lue. En koske myöskään hänen mailaan.

Ei ole järkeä lähteä ruotimaan kaikkia suuret mittasuhteet saaneita pikkujuttuja. Mitään ei ole mennyt peruuttamattomasti rikki (vai onko sittenkin?), mutta jotakin täytyy ratkaisevasti korjata. En jaksa enää olla antajana ilman vilpitöntä vastakaikua. Eron mahdollisuus hiipii väistämättä mieleeni.
Tällä hetkellä mieheni katsoo poikiensa kanssa jääkiekko-ottelua. Laittoivat tauolla kolme lautasta pöydälle ja söivät grilliherkkuja. Minulle, neljännelle, lautasta ei katettu.

Terveisin
Katareetta

Tuo ei tosiaan kuulosta sinua kohtaan reilulta. Ennen kaikkea kiinnitin huomion siihen, että kuvauksesi perusteella teiltä puuttuu jakaminen. Tai siis, kustannuksia kyllä jaetaan, mutta niitä ei varsinaisesti kanneta yhdessä. Sama koskee tietenkin myös elämän jakamista. Ymmärrän että olet loukkaantunut jos sinulle ei katettu lautasta.

Mietin, oletteko puhuneet yhdessä siitä, mitä kumpikin haluaa? Haluaako miehesi elää yhdessä ja ymmärtääkö hän sen, että sinusta tuntuu että tulet kohdelluksi epäreilusti.

Ajattelen, että paljon parisuhteessa, ihan yleisesti ottaen, tuntuu tiivistyvän jakamiseen. Jakamista on se, miten sovitaan ja jaetaan käytännön elämän järjestelyt ja kulut. Se on tärkeää sen takia, että se luo reiluutta parisuhteeseen. Mutta tämän lisäksi tarvitaan myös valmiutta jakaa siinä merkityksessä, että kumpikin luopuu omastaan toisen hyväksi. Että jos toisella ei ole niin toinen antaa. Tietenkin tuon pitää toimia molemminpuolisesti. Suhde ei toimi jos toinen koko ajan antaa, vaikka kuinka pyyteettömästi, mutta ei koskaan saa itse.

Toivottavasti tilanteeseen löytyy reilu ratkaisu.

Vilppu H.
pappi

Hei Vilppu,

Kiitos.

Viime marraskuussa mieheni vei minulta salaa erohakemuksen - pimitti muutaman päivän postin ilmoitusta ennen kuin sai sen annettua. Eron syy: en suostunut maksamaan hänen osuuttaan oikeudenkäyntikuluista. Vuoden loppupuolella hän vietti viikkoja isänsä, joka asuu ulkomailla, asunnossa ja kävi eronneen ystävänsä kanssa baareissa. Kertoi, kuinka naiset ihailevat häntä ja että kuinka hänen ulkoinen habituksensa vetää naisia puoleensa magneetin lailla. Vuoden alkupuolella hän totesi, että pian saattaa tulla muutoksia hänen elämäänsä ja että ne muutokset tulevat paljon nopeammin mitä hän ajatteli. Silloin hänellä oli sivusuhde, koska muiden merkkien lisäksi löytyi mm. kondomeja ja hän jopa kertoi käyttäneensä niitä. Hän ilmoitti myös, että on tekemisissä naisen kanssa, jolla on aikuiset lapset. Mieheni oli muuttamassa omilleen ja olimme sopineet ajankohdankin. Kävi kuitenkin niin, että hiljattain yt-neuvottelujen päätteeksi hän joutuu 1.6. alkaen työttömäksi. Putosi korkealta, mutta tukipaketin turvin tulee voimaan hyvin. Muuttohalut vähenivät, sivusuhde katosi (toistaiseksi?) ja erohakemus peruttiin yhdessä. Kuten tässä keskusteluketjussa joku aivan oikein totesi, olen väline, jonka avulla hän saa jatkaa edelleen asumista talossamme, kunnes löytää työpaikan ja pääsee taas jaloilleen. On hyväksikäytetty ja jotenkin raiskattu olo. Tällä hetkellä odotan pääsyä leikkaukseen eikä ole voimia lähteä eroa järjestelemään/asuntoa etsimään. Keskusteluyhteys ei toimi. Huutoa, kiroilua ja haukkumista tulee pienimmästäkin asiasta. Päivä kerrallaan....

terv. Katareetta

Katareetta kirjoitti:

Hei Vilppu,

Kiitos.

Viime marraskuussa mieheni vei minulta salaa erohakemuksen - pimitti muutaman päivän postin ilmoitusta ennen kuin sai sen annettua. Eron syy: en suostunut maksamaan hänen osuuttaan oikeudenkäyntikuluista. Vuoden loppupuolella hän vietti viikkoja isänsä, joka asuu ulkomailla, asunnossa ja kävi eronneen ystävänsä kanssa baareissa. Kertoi, kuinka naiset ihailevat häntä ja että kuinka hänen ulkoinen habituksensa vetää naisia puoleensa magneetin lailla. Vuoden alkupuolella hän totesi, että pian saattaa tulla muutoksia hänen elämäänsä ja että ne muutokset tulevat paljon nopeammin mitä hän ajatteli. Silloin hänellä oli sivusuhde, koska muiden merkkien lisäksi löytyi mm. kondomeja ja hän jopa kertoi käyttäneensä niitä. Hän ilmoitti myös, että on tekemisissä naisen kanssa, jolla on aikuiset lapset. Mieheni oli muuttamassa omilleen ja olimme sopineet ajankohdankin. Kävi kuitenkin niin, että hiljattain yt-neuvottelujen päätteeksi hän joutuu 1.6. alkaen työttömäksi. Putosi korkealta, mutta tukipaketin turvin tulee voimaan hyvin. Muuttohalut vähenivät, sivusuhde katosi (toistaiseksi?) ja erohakemus peruttiin yhdessä. Kuten tässä keskusteluketjussa joku aivan oikein totesi, olen väline, jonka avulla hän saa jatkaa edelleen asumista talossamme, kunnes löytää työpaikan ja pääsee taas jaloilleen. On hyväksikäytetty ja jotenkin raiskattu olo. Tällä hetkellä odotan pääsyä leikkaukseen eikä ole voimia lähteä eroa järjestelemään/asuntoa etsimään. Keskusteluyhteys ei toimi. Huutoa, kiroilua ja haukkumista tulee pienimmästäkin asiasta. Päivä kerrallaan....

terv. Katareetta

Lue lisää

Laita nyt asiasi kuntoon ja hae eroa. Samalla ositus vireille lakimiehen avustuksella, niin saat talon myyntiin tai ainakin omasi pois. Ei se elämäsi leikkauksen jälkeen helpompaa ole kun toipuakin pitäisi. Eikö sinulla ole yhtään ystävää, joka olisi tukenasi?

Katareetta,
Sinulla on todellakin raskas tilanne päällä, jos odotat vielä kaiken lisäksi leikkausta. En yhtään ihmettele jos olet väsynyt sekä sen että parisuhteen takia.

Kertomasi perusteella mietin, että oleellinen kysymys taitaa olla se, mitä sinä haluat? Miehesi kohtelee sinua epäreilusti enkä yhtään ihmettele että sinulla on hyväksikäytetty olo. Silti, eropäätöksen voit tehdä vain sinä itse. Kertomasi perusteella ero on täysin perusteltu ratkaisu, mutta silti se on aina raskas prosessi.

Miehesi toiminta ja puheet kuulostavat siltä, että hän pyrkii eri tavoin hallitsemaan sinua. Se on myös hyvä tiedostaa.

Mietin, onko sinulla ystäviä joita voisit pyytää auttamaan? Kuulostaa, että yksi tärkeä asia olisi se, että saisit hetken levätä ja selvittää ajatuksia. Jos päätät erota, voisiko joku ystävistä auttaa asunnon etsimisessä? Tai voisitko muuttaa jonkun ystävän luo siksi aikaa, että löydät uuden asunnon?

Vilppu H.
pappi

Hei Vilppu,

Ulkomailla asuvan siskoni lisäksi minulla on täällä hyvä ystävä, joka auttaisi, jos vain antaisin auttaa. Viimeksi eilen kerroin hänelle kuvioistani. En kuitenkaan edes tässä vaiheessa tiedä, minkälaista apua tarvitsisin. Alkoholistiperheen kasvattina olen tottunut pärjäämään yksin. Äidin lähdettyä jouduin pari vuotta nuoremmalle pikkuveljelleni varaäidiksi. Olin silloin 4-vuotias. Perheeseemme kuuluivat isä ja pappa. Isosisko asui mummon luona toisella paikkakunnalla. Olimme pikkuveljen kanssa ns. viikkotarhassa eli ma-aamuna pappa vei meidät tarhaan ja pe-iltana haki jos muisti. Muutaman kerran olimme viikonlopun yli tarhatädin kotona kun pappaa ei kuulunut eikä kukaan ollut kotitalomme ovea avaamassa....No, se siitä. Ongelmana on, että olen liian pienenä saanut liian paljon vastuuta. Ongelmana on myös, että lapsuudenkotini aikuisten miesten laiminlyönnit (ei syliä, ei ruokaa, ei puhtaita vaatteita jne.) olivat minulle normaalia elämää. Pitkien ryyppyputkien jälkeen tuntui turvalliselta hakeutua hetkeksi papan tai isän viereen. Syliin eivät koskaan ottaneet, mutta olivatpa sentään olemassa.
Lapsuuden tapahtumat heijastuvat nykyiseen parisuhteeseen. Olen ollut liian kärsivällinen, liian hyväntahtoinen, liian luottavainen, liian ymmärtäväinen. Tälläkin hetkellä tuntuu, että vaimona minun kuuluisi ymmärtää potkut saaneen mieheni arvaamattomia tunnepuuskia.
Kaiken aaltoilun keskellä en ole kuitenkaan lannistunut. Kun olen tarpeeksi levännyt ja selvitellyt ajatuksiani, pääsen taas eteenpäin. Eropäätös vaatii kypsyttelyä.
Maailma näyttää kaikesta huolimatta ihanalta paikalta.

Kiitos kaikille keskustelijoille!

terv. Katareetta

Kypsyttele rauhassa päätöstäsi. Kuten sanottua, vain sinä voit tehdä päätöksen. Silti on hyvä kuulla, että sinulla on lähellä ihminen kenen kanssa voit puhua. Sekin on iso apu.

Kuulostat tarmokkaalta kaikkien ongelmien keskellä ja se on hienoa. Kun sisua riittää, niin asiat aina jossain vaiheessa menevät järjestykseen. Uskon, että niin käy myös sinun kohdallasi.

Voi hyvin.
Vilppu H.
pappi

Katareetta kirjoitti:

Hei Vilppu H,

Kiitos vastauksestasi. Lyhyesti kuvioistamme. Mieheni vuositulot ovat kaikkine lisineen 77 000 euroa, minun ansiot töistä riippuen 33 000 - 45 000 euroa. Muutimme yhteen kolme vuotta sitten. Ostimme erillistalon, josta minä omistan 30% ja mieheni 70%. Viime vuoden loppuun asti maksoin kaikista asumiskuluista 30%. Henkilökohtaisia asuntolainoja emme tietenkään jaa. Mieheni lähti jo viime syksynä puhumaan asumiskuluihin liittyen suhteen 40/60 puolesta. Kuukausi sitten hän oli sitä mieltä, että kaikki kulut jaetaan 50/50. Suurin osa käyttötavaroista - astiat, sänky, ruohonleikkuri ym. on ostettu alusta alkaen 50/50. Miehelläni on edellisestä liitosta kaksi lasta, joille hän maksaa elatusmaksua. Siihen ja kuukausittaisiin auton osamaksuihin vedoten hän ilmoitti, että hänelle jää yhteisiin menoihin vain 250 e/kk. Maaliskuussa perustimme taloustilin, johon hän on kuukausittani laittanut mainitsemani 250 euroa, joka on mieheni mielestä 10% hänen nettotuloistaan. Minulla ei ole huollettavia lapsia eikä autokuluja, jotka voisin vähentää käteen jäävästä netosta mieheni mallin mukaan, joten minun osuudeksi jää 200-230 euroa/kk. Minusta tämä ei kuulosta kovin reilulta. 500 euroa kuussa ei riitä erillistalon pyörittämiseen. Joskus alkuaikoina erehdyin syömään pikkupurkillisen lakkahilloa, jonka hän oli ostanut. Sain nuhteita; käski ostamaan uuden purkin tilalle. Nyt jokaisella on omat ruoat.

Miehelläni on tällä hetkellä riitaa exänsä kanssa lasten elatusmaksun suuruuteen liittyen. Mieheni pyynnöstä korotin asuntolainan lyhennystä reippaasti - ennen 385 e/kk, toukokuusta alkaen 1200 e/kk. Sitä siksi, että lastenvalvojalla lasketaan avioparin lainat yhteen ja jaetaan puoliksi. Siten mieheni osuus asumismenoista kasvaa (hänen lyhennyksensä on 1000 euroa/kk) 1100 e/kk. Lainjärjestelyistä jouduin maksamaan 120 e. Kerroin miehelleni, että maksan kulut, koska hänellä on muita kuluja esim. Hesarin tilaus hänen omaksi hyväksi jne. Mieheni lupasi siitä hyvästä ostaa minulle ikioman tennismailan, vaikka en pyytänyt häneltä mitään. Ostiko? Kyllä osti, mutta ei minulle. Ilmoitti, että maila tulee kaikkien käyttöön, koska se on todella hyvä ja että hän haluaa itse sillä pelata ja kukaan ei saa sitä omia ja minun pitää olla tyytyväinen kun pääsen käyttämään huippumailaa hintaan 0 euroa. Joudun kärsimään lainajärjestelyistä koituneen 120 euron tappion. Taas pikkujuttu, samanlainen kuin tapaus Helsingin Sanomat - mutta niin ruma ja jotenkin kuvottava.
Minä en hänen lehteä lue. En koske myöskään hänen mailaan.

Ei ole järkeä lähteä ruotimaan kaikkia suuret mittasuhteet saaneita pikkujuttuja. Mitään ei ole mennyt peruuttamattomasti rikki (vai onko sittenkin?), mutta jotakin täytyy ratkaisevasti korjata. En jaksa enää olla antajana ilman vilpitöntä vastakaikua. Eron mahdollisuus hiipii väistämättä mieleeni.
Tällä hetkellä mieheni katsoo poikiensa kanssa jääkiekko-ottelua. Laittoivat tauolla kolme lautasta pöydälle ja söivät grilliherkkuja. Minulle, neljännelle, lautasta ei katettu.

Terveisin
Katareetta

Lue lisää

Kiitos ,että jaksoit kirjoittaa hieman pahaa oloasi.
Ei kai kannata väkisin roikkua kenenkään kanssa,jos et ole onnellinen.Parempi yksin kuin henkisesti kiusattuna.

Jos niin olette sopineet ja molemmat tienaa omat rahansa, niin mikäs siinä. Tietty yhteisistä menoista on myös sovittava menettelytavat mieluummin kirjallisena jos yhdessä asutte ja elätte saman katon alla. Kaikista muistakin töistä varmaan kannattaa sopia erikseen, ettei tule riitoja turhasta.

Hei Målander,

Mieheni sairaalloisen pihi luonne kävi ilmi vasta siinä vaiheessa kun talo oli ostettu ja menty naimisiin. Ensimmäisessä avioliitossani vastaavaa ongelmaa ei ollut. Silloin kaikki rahat olivat yhteisiä ja hyvin toimi.

Tällä hetkellä joudun todellakin miettimään, onko yhteiseloa mahdollista jatkaa. Järjettömältä näyttää.

Terveisin
Katareetta

En Katareetta tarkoittanut sinua, vaan ihmisiä - miehiä ja naisia - jotka ovat lähteneet parisuhteeseen tuolta pohjalta.
Itsekkyys ei kuulu parisuhteeseen. Jaksamisia sinulle, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin elämässäsi, yksin tai yhdessä jatkaen.

Katareetta kirjoitti:

Hei Målander,

Mieheni sairaalloisen pihi luonne kävi ilmi vasta siinä vaiheessa kun talo oli ostettu ja menty naimisiin. Ensimmäisessä avioliitossani vastaavaa ongelmaa ei ollut. Silloin kaikki rahat olivat yhteisiä ja hyvin toimi.

Tällä hetkellä joudun todellakin miettimään, onko yhteiseloa mahdollista jatkaa. Järjettömältä näyttää.

Terveisin
Katareetta

Lue lisää

No siis, miehesi käytös on harvinaisen kusipäistä. Käyttäytyykä hän aina sinua kohtaan noin huonosti?

Sinulla taas on kertomasi mukaan aika rankka tausta. Nykyinen avioliittosi on toinen avioliittosi. Päättyikö ensimmäinen avioliittosi eroon?

Hei Kommentoija 69,

Kysymyksesi sai minut havahtumaan. Kyllä, kyllä ja vielä kerran kyllä - mieheni käyttäytyminen on melkein aina ollut ala-arvoista. Olin muutama vuosi sitten auto-onnettomuuden jäljiltä 9 kk sairauslomalla (nyt jo erinomaisesti toipunut). Riidan päätteeksi - aiheena taas, mikä on sinun ja mikä minun - mieheni vei ostamansa stereolaitteet pois kotoa. Siksi, että minulla olisi kurjempi olo ilman musiikkia. 3 kuukautta olin täysin tuloton, koska ansiomenetyksen laskeminen vakuutusyhtiössä kesti kesälomista johtuen turhankin pitkään. Auttoiko hän minua taloudellisesti? Ei tietenkään. Käytin säästöjäni, ostin ruoat ja maksoin laskut. Kerran jouduin vanhan pankkikortin sulkemaan. En ollut vielä uutta saanut enkä voinut pe-iltana mistään nostaa rahaa. Pyysin häneltä viikonlopuksi satasta lainaksi. Hän vastasi, että myy osakkeita. Sain akuuttiin rahantarpeeseen ystävältä viikonloppurahat ja myöhemmin myin tappiolla osakkeita.
Olen maksanut melkein kaikki meidän lukuisat matkat eli olen antanut miehelleni useita satasia, jopa tuhansia euroja vaikkapa talon remonttia varten lainaksi. Tosin hän on sitten ajan kanssa maksellut velat ja puolet matkoistamme. Luulin, että siinä valossa olisin ollut edes yhden satasen arvoinen.
Viime viikolla hankin itselleni pianon. Ilmoitin siitä miehelleni viikkoa etukäteen, jotta hän voisi raivata tilaa olohuoneeseemme. Vappuaattona kun piano tuli, hän suuttui kun en ollut häneltä tiedustellut hänelle sopivaa ajankohtaa enkä ollut ilmoittanut etukäteen asiasta! Sanoi, että häneltä ei kannata apua odottaa. Otti auton ja ajoi läheiseen puistoon odottamaan pianomiesten lähtöä. Pianossa oli kuitenkin kuljetusvaurio, joten soitin lähti kauppaan takaisin.... Palattuaan puistosta, mies ryhtyi haukkumaan ja nimittelemään. Moraalista suuttumusta ymmärrän, mutta sellaista kohtausta, jonka tarkoituksena on toisen satuttaminen, alistaminen tai mitätöiminen, en ymmärrä. Sellainen ei kuulu lähisuhteeseen eikä minun tarvitse sellaista enää sietää.

Kyllä, ensimmäinen avioliittoni päättyi eroon, koska tein syrjähypyn ja kerroin siitä rehellisesti. Minulla oli erittäin hyvä mies, jonka kanssa olemme aikuisen poikamme vuoksi edelleen tekemisissä. Vaihdamme joulu- ja syntymäpäivätervehdykset sekä kerromme silloin tällöin kuulumisia. Minulla ei ole ensimmäisestä miehestäni yhtään pahaa sanaa sanottavana.

Puhuin tänään nykyisen mieheni kanssa erosta. Sovimme, että erohakemus viedään yhdessä sen jälkeen kun mies on saanut exänsä kanssa elatuskiistan sovittua.

terv. Katareetta

Katareetta kirjoitti:

Hei Kommentoija 69,

Kysymyksesi sai minut havahtumaan. Kyllä, kyllä ja vielä kerran kyllä - mieheni käyttäytyminen on melkein aina ollut ala-arvoista. Olin muutama vuosi sitten auto-onnettomuuden jäljiltä 9 kk sairauslomalla (nyt jo erinomaisesti toipunut). Riidan päätteeksi - aiheena taas, mikä on sinun ja mikä minun - mieheni vei ostamansa stereolaitteet pois kotoa. Siksi, että minulla olisi kurjempi olo ilman musiikkia. 3 kuukautta olin täysin tuloton, koska ansiomenetyksen laskeminen vakuutusyhtiössä kesti kesälomista johtuen turhankin pitkään. Auttoiko hän minua taloudellisesti? Ei tietenkään. Käytin säästöjäni, ostin ruoat ja maksoin laskut. Kerran jouduin vanhan pankkikortin sulkemaan. En ollut vielä uutta saanut enkä voinut pe-iltana mistään nostaa rahaa. Pyysin häneltä viikonlopuksi satasta lainaksi. Hän vastasi, että myy osakkeita. Sain akuuttiin rahantarpeeseen ystävältä viikonloppurahat ja myöhemmin myin tappiolla osakkeita.
Olen maksanut melkein kaikki meidän lukuisat matkat eli olen antanut miehelleni useita satasia, jopa tuhansia euroja vaikkapa talon remonttia varten lainaksi. Tosin hän on sitten ajan kanssa maksellut velat ja puolet matkoistamme. Luulin, että siinä valossa olisin ollut edes yhden satasen arvoinen.
Viime viikolla hankin itselleni pianon. Ilmoitin siitä miehelleni viikkoa etukäteen, jotta hän voisi raivata tilaa olohuoneeseemme. Vappuaattona kun piano tuli, hän suuttui kun en ollut häneltä tiedustellut hänelle sopivaa ajankohtaa enkä ollut ilmoittanut etukäteen asiasta! Sanoi, että häneltä ei kannata apua odottaa. Otti auton ja ajoi läheiseen puistoon odottamaan pianomiesten lähtöä. Pianossa oli kuitenkin kuljetusvaurio, joten soitin lähti kauppaan takaisin.... Palattuaan puistosta, mies ryhtyi haukkumaan ja nimittelemään. Moraalista suuttumusta ymmärrän, mutta sellaista kohtausta, jonka tarkoituksena on toisen satuttaminen, alistaminen tai mitätöiminen, en ymmärrä. Sellainen ei kuulu lähisuhteeseen eikä minun tarvitse sellaista enää sietää.

Kyllä, ensimmäinen avioliittoni päättyi eroon, koska tein syrjähypyn ja kerroin siitä rehellisesti. Minulla oli erittäin hyvä mies, jonka kanssa olemme aikuisen poikamme vuoksi edelleen tekemisissä. Vaihdamme joulu- ja syntymäpäivätervehdykset sekä kerromme silloin tällöin kuulumisia. Minulla ei ole ensimmäisestä miehestäni yhtään pahaa sanaa sanottavana.

Puhuin tänään nykyisen mieheni kanssa erosta. Sovimme, että erohakemus viedään yhdessä sen jälkeen kun mies on saanut exänsä kanssa elatuskiistan sovittua.

terv. Katareetta

Lue lisää

Voi sinulle! Älä nyt kuitenkaan jää odottelemaan tuota sopimusta, vaan toimi heti.

Kirjoitin, että mieheni joutui yt-neuvottelujen päätteeksi työttömäksi. Ansiosidonnaisella ei makseta enää sellaisia elatusmaksuja, joita mieheni on aikaisemmin maksanut ja jotka menivät huomattavasti yli lasten elatustarpeen. Yli siksi, että käräjäoikeudessa leivottiin vilpillisesti elatustarpeeseen kilpatason harrastukset, jotka loppuivat heti oikeudenkäynnin jälkeen kuin seinään. Vaikka harrastuksia ei enää ole, oikeudessa määrätyt maksut pitää maksaa täysimääräisinä. Tässä tilanteessa on oikein hakea maksurasituksen pienentämistä.

terv. Katareetta

Niin ja keplotella ne huijaamalla vieläkin pienemmiksi? Jos tuommoisen hyväksyt, niin olet kyllä ihan yhtä sairas kuin miehesi. Taidattekin sopia toisillenne oikein hyvin.

EROA!!

Minusta vaikuttaa, että pelkkä raha-asioista sopiminen kolmannessa avioliitossa ei oikein olisi riittävä ratkaisu. Olettaen, että ensimmäinenkin avioliitto on päättynyt eroon, nimimerkki Katareetalla on aika paljon pohdittavaa ja käsiteltävää ennenkuin mitään uusia avioliittoja kannattaa edes harkita. Kuten hän itse kirjoitti, hänellä on lapsuudenkodistaan erittäin vahva malli kelvottomasti käyttäytyvistä miehistä (isä ja isoisä). Neuvo uuden miehen ottamisesta, pureutumatta mahdollisesti toistuvien ongelmien juuriin, on todella huono.

Hei nimimerkki Komppaan,

Kirjoitin aikeisemmassa viestissäni mieheni saamasta tukipaketista. Se tarkoittaa, että hän sai "läksiäislahjaksi" 10 kuukauden palkan. Tiedän, että hänen koulutuksellaan ja kokemuksellaan uusi - jopa entistä vaativampi - työpaikka varmistuu pian. Lasketaanpa vuosiansioihin 10 kuukauden ylimääräinen palkka edellisestä työsuhteesta ja joko kesä- tai heinäkuusta alkaen 6-7 kk palkka uudesta tehtävästä. Taitavat vuosiansiot nousta reilusti yli 100 000 euron..... Siitä huolimatta olin itkemättä reilu - tai tyhmä - kun hiljattain suostuin lunastamaan mieheltäni autonpuolikkaan. Onhan se kuitenkin iso apu, jos nyt vaikka uusi työpaikka syystä tai toisesta jääkin saamatta.
Kuten nimimerkki Mietivähän kirjoitti, kysymys ei olekaan tuloista, vaan toimintatavoista. Kun perheeseen tilataan lehti, riippumatta maksumiehestä kaikilla on oikeus ilman eri keskustelua tai sopimusta lukea sitä. Minun tilaamani ja maksamani lehti sekä satunnaiset irtonumerot ovat kaikkien käytettävissä. Erityisesti anoppi tykkää ratkaista ristisanatehtäviä ja hyvä niin.
Maksan omat elämänmenoni - harrastukset, botoxit, matkat, korut, ruoat, avoimen yliopiston kalliit kurssit, vaatteet jne. Olen ostanut myös miehelleni laatuvaatteita ihan noin vaan, ilahduttaakseni häntä. Viime aikoina olen tosin vähentänyt, koska itse en ole saanut yhtään mitään - siis ei yhtään mitään. Se siitä reiluudesta. (Autan myös aikuista poikaani, joka on tällä hetkellä armeijassa: maksan hänen autopaikan, saunamaksut, puhelin- ja internetkulut sekä ruoat kun poika tulee viikonloppulomille. Hänen asuntolainansa on tällä hetkellä lyhennysvapaa ja korot, vastikkeet sekä sähköt maksaa Kela.)

Maailmassa sattuu ja tapahtuu. Muutama päivä sitten mieheni tuli kotiin ja ehdotti sovintokahveja. Oli leivonnaisia jne. Sanoi myös, että "totta kai saat lukea lehteä". Sovimme, että otamme aikalisää ja katsomme, mitä voisimme tilanteen hyväksi tehdä. Monipuolinen kesäloma on tarpeen. Minulla ja hänellä on siihen hyvät mahdollisuudet - joko yksin tai yhdessä.

"Komppaavaa" pappia ei tarvitse mollata. Hänen inhimillinen ja asiallinen lähestymistapansa on auttanut minua. Olen siitä hyvin kiitollinen.

terv. Katareetta

Eli miehelläsi menee taloudellisesti erittäin hyvin. Silti yritätte yhteistuumin keplotella miehen omista lapsistaan maksamia elareita pienemmiksi. Halveksittavaa touhua mielestäni. Teistä molemmista näkee, että hyvätuloiset ne vasta itaria ovatkin.

Ei ole. Omaisuus jaetaan vasta osituksessa. Avioliiton aikana kummallakin on vielä oma omaisuus. Elatusvelvollisuus tulee vasta sitten, jos toisella ei enää ole varaa mihinkään. Itsehän jokainen sen avioliittonsa valitsee.

Hei sinkkumies 39,

Hyvä kysymys. Mieheni on hyvin koulutettu, erinomainen keskustelija, rento matkakaveri. Me pyöräilemme, pelaamme tennistä ja sulkapallo, meillä on samanlainen vaativa musiikkimaku - käydään konserteissa jne. Meillä on myös samanlainen vuorokausirytmi eli nukahdamme yhdeksän maissa ja heräämme viiden jälkeen. Kaikesta hyvästä huolimatta kaikki menee koko ajan huonompaan suuntaan. Kuvailen muutamalla sanalla tänään tapahtunutta. Tänään oli poikkeuksellinen päivä, sillä minun oli tarkoitus laittaa ruokaa miehen ostamasta kananpojan jauhelihasta, mutta niitä näitä höpisten avasin vahingossa saman näköisen ja -kokoisen fileerasian. Pahoittelin asiaa, mutta käytin luonnollisesti avatun paketin koko sisällön enkä ajatellut asiaa enää sen kummemmin. Yllättäen sohvalla makaava mies alkoi nimitellä minua valehtelijaksi. Pyysin tarkentamaan. Miehen mielestä kukaan ei voi avata vahingossa väärää pakettia ja kyllä jokaisen pitäisi huomata, mitä on tekemässä ja tarkoitus oli laittaa ruokaan kananpojan jauhelihaa eikä fileetä jne. Hän jatkoi ja jatkoi. Riitahan siitä tietenkin syntyi. En kuitenkaan ymmärtänyt, mitä tein väärin tai mihin kamaluuteen syyllistyin. Minulta meni ruokahalut. Mies söi ostamansa ja laittamani ruoan yksin. Minä en enää siihen koskenut. Minulla on edelleen omat ruoat ja sillä selvä.

On tässä välissä muutakin tapahtunut. Viikko sitten jouduin miehen raivokohtauksen vuoksi kutsumaan poliisit paikalle. Mies lähti heittämään tavaroitani (töissä tarvittavia oppikirjoja, yliopiston papereita, kakkostietokoneen jne.) ulos kaapista, joka sijaitsee huoneessa, jossa hänen vanhempi poikansa yöpyy meillä ollessaan. Mies oli yllättäen sitä mieltä, että poika, joka on meillä kuukaudessa yhteensä 6 yötä, tarvitsee kolme tyhjää hyllyä kun kaksi (joista toinen on jo vuoden ollut täysin tyhjä!) ei riitäkään enää. No minä tietenkin laitoin tavarani takaisin. Mies heitti pois, minä asetin takaisin, mies heitti pois, minä laitoin takaisin jne. Sitten hän kantoikin olohuoneestamme omat cd-levyt kaappiin ja sanoi, että hän tarvitsee hyllyn cd-levyille. Otin levyt pois ja laitoin tavarani takaisin. Hän heitti kirjani eteisen lattialle. Minä sen jälkeen heitin hänen levyt lattialle. Riita mikä riita. Huutoa en kuitenkaan kestänyt. En myöskään kestänyt kaapin oven väkisin avaamista ja käteni vääntämistä. Soitin poliisipartion paikalle tilannetta rauhoittamaan.

Lopputulos on aivan selvä. Mieheni kaltaisen ihmisen kanssa ei voi elää. Haluan oman kodin, omat kaapit ja oman rauhan. Avioero olisi pitänyt hoitaa jo ajat sitten.

Terveisin
Katareetta

Voimaa ja vahvuutta sinulle, toivottavasti saat inhimillisen elämän takaisin.

Kiitos! Takuulla nousen.

Terveisin
Katareetta

Katareetta kirjoitti:

Hei sinkkumies 39,

Hyvä kysymys. Mieheni on hyvin koulutettu, erinomainen keskustelija, rento matkakaveri. Me pyöräilemme, pelaamme tennistä ja sulkapallo, meillä on samanlainen vaativa musiikkimaku - käydään konserteissa jne. Meillä on myös samanlainen vuorokausirytmi eli nukahdamme yhdeksän maissa ja heräämme viiden jälkeen. Kaikesta hyvästä huolimatta kaikki menee koko ajan huonompaan suuntaan. Kuvailen muutamalla sanalla tänään tapahtunutta. Tänään oli poikkeuksellinen päivä, sillä minun oli tarkoitus laittaa ruokaa miehen ostamasta kananpojan jauhelihasta, mutta niitä näitä höpisten avasin vahingossa saman näköisen ja -kokoisen fileerasian. Pahoittelin asiaa, mutta käytin luonnollisesti avatun paketin koko sisällön enkä ajatellut asiaa enää sen kummemmin. Yllättäen sohvalla makaava mies alkoi nimitellä minua valehtelijaksi. Pyysin tarkentamaan. Miehen mielestä kukaan ei voi avata vahingossa väärää pakettia ja kyllä jokaisen pitäisi huomata, mitä on tekemässä ja tarkoitus oli laittaa ruokaan kananpojan jauhelihaa eikä fileetä jne. Hän jatkoi ja jatkoi. Riitahan siitä tietenkin syntyi. En kuitenkaan ymmärtänyt, mitä tein väärin tai mihin kamaluuteen syyllistyin. Minulta meni ruokahalut. Mies söi ostamansa ja laittamani ruoan yksin. Minä en enää siihen koskenut. Minulla on edelleen omat ruoat ja sillä selvä.

On tässä välissä muutakin tapahtunut. Viikko sitten jouduin miehen raivokohtauksen vuoksi kutsumaan poliisit paikalle. Mies lähti heittämään tavaroitani (töissä tarvittavia oppikirjoja, yliopiston papereita, kakkostietokoneen jne.) ulos kaapista, joka sijaitsee huoneessa, jossa hänen vanhempi poikansa yöpyy meillä ollessaan. Mies oli yllättäen sitä mieltä, että poika, joka on meillä kuukaudessa yhteensä 6 yötä, tarvitsee kolme tyhjää hyllyä kun kaksi (joista toinen on jo vuoden ollut täysin tyhjä!) ei riitäkään enää. No minä tietenkin laitoin tavarani takaisin. Mies heitti pois, minä asetin takaisin, mies heitti pois, minä laitoin takaisin jne. Sitten hän kantoikin olohuoneestamme omat cd-levyt kaappiin ja sanoi, että hän tarvitsee hyllyn cd-levyille. Otin levyt pois ja laitoin tavarani takaisin. Hän heitti kirjani eteisen lattialle. Minä sen jälkeen heitin hänen levyt lattialle. Riita mikä riita. Huutoa en kuitenkaan kestänyt. En myöskään kestänyt kaapin oven väkisin avaamista ja käteni vääntämistä. Soitin poliisipartion paikalle tilannetta rauhoittamaan.

Lopputulos on aivan selvä. Mieheni kaltaisen ihmisen kanssa ei voi elää. Haluan oman kodin, omat kaapit ja oman rauhan. Avioero olisi pitänyt hoitaa jo ajat sitten.

Terveisin
Katareetta

Lue lisää

Tehän olette kuin kaksi teini-ikäistä ihmistä. Toinen tyhjentää kaapin hyllyt, laittaa sinne tavaroitaan ja kun toinen ei ratkaisua hyväksy, tyhjentää hyllyt... Voi jestas. Ei uskoisi, että teitä on kaksi aikuista ihmistä tuossa liitossa.

Miehesi tekee asioita, joista sä ärsyynnyt ja kostat tekemällä jotain älytöntä itsekin. Olisko aika pistää lakanat jakoon? Mä kun luin sun kirjoituksia, niin teidän ongelma ei ole pelkästään miehesi itsekkyys. Sussakin on vikaa. Sä teet itsestäsi marttyyrin. Kerjäät sääliä. Mitähän jos avaisit suusi ja puhuisit miehelle?

Aloittaja tekee itsestään tosiaan marttyyrin ja kerjää sympatiaa täällä eri ketjuissa. Selkeästi myös näkee, että kadehtii miehensä lapsia miehen huomiosta. Ja samalla pyrkii kääntämään miehensä huomion pois lapsista ja on kovin katkera elareista joita mies pojistaan maksaa. Säälittävää. Oikeasti toivon, että saisi apua selvään mielenterveydelliseen ongelmaansa.

Meillä on omat rahat. Jokaisen pitäisi ymmärtää, että mieheni maksamat elatusmaksut eivät ole minulta pois. Melko varmaksi luultu uusi työpaikka jäi mieheltäni saamatta ja hän on todellakin kesäkuun alusta alkaen työtön, mutta ei köyhä eikä kipeä. Elatusmaksuihin liittyvät ratkaisut hän tekee täysin itsenäisesti.

Ydinkysymys liittyi lehtitilaukseen ja koski lehdenlukuoikeutta, johon en ole aikaisemmin törmännyt missään yhteydessä. Keskustelun vaiheissa on käynyt ilmi, että muutkaan eivät ole olleet vastaavasta kuulleet. Asiaa on pidetty hyvin omituisena ja sitähän se loppukädessä onkin. Keskustelu on kuitenkin jostain syystä lähtenyt sivuraiteille. Sekin on täysin luonnollista, koska joskus ihmiset kuvittelevat olemattomia ja etsivät piilomerkityksiä, joiden pohjalla on usein omia kivuliaita käsittelemättömiä kokemuksia.

Mieheni lapset ovat mainioita tyyppejä ja heistä on paljon iloa. Varsinkin nuorimmaisen kanssa tulen hienosti juttuun - olemme yhdessä käyneet teatterissa, elokuvissa, rumputunneilla, pelaamassa tennistä jne. Kuulustelen läksyt ja hoidan iltarapsutukset. Poika on verbaalisesti lahjakas, juttelee, ajattelee, pohtii, ottaa kantaa, kertoo koulupäivistään, kavereistaan jne. Meillä on luottamukselliset välit. Myös matkustelu koko porukan voimin on kuulunut elämäämme. Poikien poissa ollessa jopa kaipaan elämän ääniä ja vilskettä. Mieheni on ollut pojilleen erinomainen isä eron jälkeenkin. Miksi olisin kateellinen hyvästä, jossa olen saanut olla mukana ja josta olen nauttinut?

terv. Katareetta

Katareetta kirjoitti:

Hei sinkkumies 39,

Hyvä kysymys. Mieheni on hyvin koulutettu, erinomainen keskustelija, rento matkakaveri. Me pyöräilemme, pelaamme tennistä ja sulkapallo, meillä on samanlainen vaativa musiikkimaku - käydään konserteissa jne. Meillä on myös samanlainen vuorokausirytmi eli nukahdamme yhdeksän maissa ja heräämme viiden jälkeen. Kaikesta hyvästä huolimatta kaikki menee koko ajan huonompaan suuntaan. Kuvailen muutamalla sanalla tänään tapahtunutta. Tänään oli poikkeuksellinen päivä, sillä minun oli tarkoitus laittaa ruokaa miehen ostamasta kananpojan jauhelihasta, mutta niitä näitä höpisten avasin vahingossa saman näköisen ja -kokoisen fileerasian. Pahoittelin asiaa, mutta käytin luonnollisesti avatun paketin koko sisällön enkä ajatellut asiaa enää sen kummemmin. Yllättäen sohvalla makaava mies alkoi nimitellä minua valehtelijaksi. Pyysin tarkentamaan. Miehen mielestä kukaan ei voi avata vahingossa väärää pakettia ja kyllä jokaisen pitäisi huomata, mitä on tekemässä ja tarkoitus oli laittaa ruokaan kananpojan jauhelihaa eikä fileetä jne. Hän jatkoi ja jatkoi. Riitahan siitä tietenkin syntyi. En kuitenkaan ymmärtänyt, mitä tein väärin tai mihin kamaluuteen syyllistyin. Minulta meni ruokahalut. Mies söi ostamansa ja laittamani ruoan yksin. Minä en enää siihen koskenut. Minulla on edelleen omat ruoat ja sillä selvä.

On tässä välissä muutakin tapahtunut. Viikko sitten jouduin miehen raivokohtauksen vuoksi kutsumaan poliisit paikalle. Mies lähti heittämään tavaroitani (töissä tarvittavia oppikirjoja, yliopiston papereita, kakkostietokoneen jne.) ulos kaapista, joka sijaitsee huoneessa, jossa hänen vanhempi poikansa yöpyy meillä ollessaan. Mies oli yllättäen sitä mieltä, että poika, joka on meillä kuukaudessa yhteensä 6 yötä, tarvitsee kolme tyhjää hyllyä kun kaksi (joista toinen on jo vuoden ollut täysin tyhjä!) ei riitäkään enää. No minä tietenkin laitoin tavarani takaisin. Mies heitti pois, minä asetin takaisin, mies heitti pois, minä laitoin takaisin jne. Sitten hän kantoikin olohuoneestamme omat cd-levyt kaappiin ja sanoi, että hän tarvitsee hyllyn cd-levyille. Otin levyt pois ja laitoin tavarani takaisin. Hän heitti kirjani eteisen lattialle. Minä sen jälkeen heitin hänen levyt lattialle. Riita mikä riita. Huutoa en kuitenkaan kestänyt. En myöskään kestänyt kaapin oven väkisin avaamista ja käteni vääntämistä. Soitin poliisipartion paikalle tilannetta rauhoittamaan.

Lopputulos on aivan selvä. Mieheni kaltaisen ihmisen kanssa ei voi elää. Haluan oman kodin, omat kaapit ja oman rauhan. Avioero olisi pitänyt hoitaa jo ajat sitten.

Terveisin
Katareetta

Lue lisää

Ja miehesi on hyvin koulutettu ja ilmeisen älykäskin, kun kerran ollut hyvissä hommissa?
Kummasti ihminen voi olla taas jossain suhteessa idiootti!

Ehkä ei, jos on saanut noin yksinkertaiset elämän eväät.

Onko teilläpäin miten yleistä että v...u lukee lehteä?

entäs typeryys. onko suvussa enempikin lajivoittoisuutta!

Kiitos viestistäsi.
Ohessa linkki aikaisempaan aloittamaani keskusteluun:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/12081930/mieheniko-huijari

Avioerohakemus on jätetty kesäkuun lopussa. Kakkosvaihe hoidetaan tammikuussa.

Terveisin
Katareetta