yksin purjehtiminen

Purjepinnan jakaminen pienemmiksi on oiken. Sluuppi on huonoin. Yli 45ft veneen genoan tai ison kantaminen purjemaakarille on nykykielellä "haasteellista". Tuskin onnistuu yksin. Vaikeinta on satamamanööverit, ellei keli ole keveä. Ulkomailla voi radiolla pyytää marinasta apumiehiä kannelle. Kylkikiinnitykseen isompaan veneeseen, missä pelokas omistajaperhe avustaa, onnistuu myös. Ankkurointi toimivilla laitteilla onnistuu. Jos sähkövinssisi ei toimi niin yksin olet aikalailla "nesteessä". Kaikki purjeet rullalla toimvina helpottaa. Sitten kun on liikkeellä erosa rannasta niin 45-50 ft tuskin on sen kummempi yksin purjehtia kuin 30 ft. Ihmettelen vain, mihin yksinpurjehtija tarvitsee noin isoa venettä. Usein 40ft mainitaan ylärajaksi.

seppomartti kirjoitti:

Purjepinnan jakaminen pienemmiksi on oiken. Sluuppi on huonoin. Yli 45ft veneen genoan tai ison kantaminen purjemaakarille on nykykielellä "haasteellista". Tuskin onnistuu yksin. Vaikeinta on satamamanööverit, ellei keli ole keveä. Ulkomailla voi radiolla pyytää marinasta apumiehiä kannelle. Kylkikiinnitykseen isompaan veneeseen, missä pelokas omistajaperhe avustaa, onnistuu myös. Ankkurointi toimivilla laitteilla onnistuu. Jos sähkövinssisi ei toimi niin yksin olet aikalailla "nesteessä". Kaikki purjeet rullalla toimvina helpottaa. Sitten kun on liikkeellä erosa rannasta niin 45-50 ft tuskin on sen kummempi yksin purjehtia kuin 30 ft. Ihmettelen vain, mihin yksinpurjehtija tarvitsee noin isoa venettä. Usein 40ft mainitaan ylärajaksi.

Lue lisää

Itselläni on yksinpurjehduskokemusta erikokoisista veneistä. Yli 40ft veneen käytännön ongelmat ovat hyvin arkisia kuten seppomartti totesi purjeiden kantamisesta ja satamamanöövereistä. Kaikki kustannuksetkin lisääntyvät progressiivisesti koon kasvaessa. Pienempi on käytännöllisempi ja halvempi.
Sen sijaan en tuomitsisi sluuppirikiä - kunhan se on varustettu irroitettavalla välistaagilla, "kutteristaagilla". Näkökohtani on se, että isojen merien ylityksessä (jossa vendoja on harvoin, mutta pienen keulapurjeen tarve todennäköinen) välistaagi on paikallaan käyttövalmiiksi kiristettynä ja siinä kryssi- tai myrskyfokka nostovalmiina. Pitkillä myötäisllä olen pitänyt sekä genuaa että fokkaa puomeilla spiirattuina. Toisaalta, jos tiedossa on saaristopurjehdusta halsinvaihtoineen, "kutteristaagi" on siirretty mastolle eikä hankaloita genuan käyttämistä.
Irroitettavan välistaagin käyttöä helpottaa, jos sen kireys ei ole riippuvainen barduunoista (välistaagin mastokiinnitys lähellä etustaagin mastohelaa, ja toppiriki).

En tosiaan ole eri mieltä irroitettavan kutteristaagin hyödyllisyydestä. Kahdessa viimeisessä veneessäni sellainen on ollut ja seuraavaan on myös tulossa.Pidän sen aina pitkällä legillä kiinni, oli miehistöä tai ei. 2013 keulastaagin pettäessä pelasti ilmeisesti koko takilan. Kutterifokan olen pitänyt hänkseillä enkä foilissa ja säilönyt pitkään pussiin kannelle valmiiksi nostettavaksi. Reivaussysteemini on ollut: Ison 1.> genoa pari kierrosta pussin pienentämiseksi> genoa kokonaan pois ja kutterifokka esiin. Iso auki tai ei> iso2.> iso 3.> kutterifokan slab reef tai iso pois> myrskyfokka kutteristaagiin. Avotuulessa hiukan toisin. Koko ohjelmaa ei ole vielä tarvittu mutta ison poistoon asti kylläkin.
Asiasta kolmanteen. Vuosikustannukset ylläpidossa maailmalla kasvavat varsin voimakkaasti veneen koon mukaan. Halvalla voi löytää esim. Karibilta isoja ja suht tuoreita veneitä mutta hankintahintaan tuijottaminen johtaa harhaan.

Todellisuudessa "elektroninen tähystys" on luotettavampi. Vaikka teekkarit ovat mitanneet, että silmällä näkee parhaiten, niin valtameren mainingissa normaalisti näköhavainnot tehdään myöhään.
Minkä vakuutusyhtiön vakuutus ei ole voimassa, jos purjehtii yksin?. Ja koskeeko korvaamattomuus kaikkia vakuutustapahtumia?.

seppomartti kirjoitti:

Todellisuudessa "elektroninen tähystys" on luotettavampi. Vaikka teekkarit ovat mitanneet, että silmällä näkee parhaiten, niin valtameren mainingissa normaalisti näköhavainnot tehdään myöhään.
Minkä vakuutusyhtiön vakuutus ei ole voimassa, jos purjehtii yksin?. Ja koskeeko korvaamattomuus kaikkia vakuutustapahtumia?.

Lue lisää

Yksinpurjehduksessa ainakin Admiralin vakuutuksella näyttää olevan kysymys vakuutusmaksusta. Meillä on Välimerellä ja Atlantilla olevassa 46 ft veneessä rajoituksena yksinpurjehduksessa 100 nm/vrk ja yön yli yksinpurjehdus kielletty. Näin vakuutusmaksuksi (Atlantti, Välimeri) tuli vain noin 0,7 % veneen arvosta, muuten vakuutus vaikuttaa kattavalta. Lisäksi kyllä tarvittiin rikitarkastus ja venettä kipparoivien pätevyystodistus.

Max 100nm ja yöpurjehduksen kielto tarkoittaa, että yksin on purjehdittava rannikon läheisyydessä, missä laivatiheys on suurin. ja rantauduttava päivittäin. Valtamerellä näköhorisontissa on 1 alus / viikko eikä laisinkaan rantautumisia. On paremmassa turvassa vakuutustapahtumislta kuin rannikolla.. Eräs tuttu palatessaan Etelä- Amerikasta Eurooppaan. Puki yöpuvun päälle ja meni nukkumaan illan pimetessä. Ja heräsi aamulla. Näin meni 2 kk putkeen onnellisesti.
Itse olen torkahdellut kannella ja jos on miehistöä niin yksi tähystää

seppomartti kirjoitti:

Max 100nm ja yöpurjehduksen kielto tarkoittaa, että yksin on purjehdittava rannikon läheisyydessä, missä laivatiheys on suurin. ja rantauduttava päivittäin. Valtamerellä näköhorisontissa on 1 alus / viikko eikä laisinkaan rantautumisia. On paremmassa turvassa vakuutustapahtumislta kuin rannikolla.. Eräs tuttu palatessaan Etelä- Amerikasta Eurooppaan. Puki yöpuvun päälle ja meni nukkumaan illan pimetessä. Ja heräsi aamulla. Näin meni 2 kk putkeen onnellisesti.
Itse olen torkahdellut kannella ja jos on miehistöä niin yksi tähystää

Lue lisää

Tuo 100 nm rajoitus sopii meille hyvin, pitkille matkoille kun meillä on aina ollut miehistöä hyvin tarjolla . Rajoitus ei mitenkään haittaa ja sen palkkioksi vakuutusmaksu on edullinen. Eikä se nyt niin mukavaa ole purjehtia yksin Karibialle.
Ei tuollainen vakuutus tietysti kaikille sovi, mutta tyhjästä on turha maksaa.

seppomartti kirjoitti:

Todellisuudessa "elektroninen tähystys" on luotettavampi. Vaikka teekkarit ovat mitanneet, että silmällä näkee parhaiten, niin valtameren mainingissa normaalisti näköhavainnot tehdään myöhään.
Minkä vakuutusyhtiön vakuutus ei ole voimassa, jos purjehtii yksin?. Ja koskeeko korvaamattomuus kaikkia vakuutustapahtumia?.

Lue lisää

Alandia kieltää laskennallisesti kestoltaan yli 10 tunnin yksinpurjehdukset. Silti niilläkin säännöillä purjehtii yksin ihan hyvin koko Euroopan rannikon, Biskajaa ja Portugalin lounaiskolkkaa myöten. Ainakaan nyt en muista että missään olisi ollut pakko vetää yli 10 tunnin pätkää.

Yksinpurjehdus on erinomainen, pelkästään sääriippuvainen tapa tehdä reissua. Lentokoneiden aikatauluista ei tarvitse välittää, eikä mistään miehistöoikuista. Porukka alkaa helposti käymään hermoon, koska satamissakin miehistö on kasassa ja kipparin vanavedessä. Toki on eri asia viedä vene jonnekin kuin matkailla veneellä. Matkailussa nähtävyydet ovat iso asia ja ne ovat maissa, eivät juuri merellä. Vuorokausirytmiä ei kannata turhaan sotkea, vaan päivällä ajetaan ja yöllä nukutaan laiturissa tai ankkurissa. Pyydysten keskellä yöllä ei ole mitenkään lystikästä tahi tarpeellista liikkua. Mieluummin ajan kanssa kuin kiireellä liikkuen. Aikarajoja ei saa olla. Jos on, on parasta olla lähtemättä matkaan ollenkaan. Hermoheikkoja hosujia liikkuu yllättävän paljon.

Laiturisählingit vähenevät yksinajossa. Yksin luottaa vain itseensä, valmistelee kaiken kunnolla, käyttää 30 sekuntia laiturin lähitarkkailuun ja sitten ajaa veneen siihen kiinni, kiinnittää köydet ja virittelee paremmin myöhemmin. Laiturilla odottavasta apumiehestä on usein apua, usein taas haittaa. Harva tajuaa yksinpurjehtijan itselleen hollille asettamia köysiä, vaan homma sohlataan. Keskiknaapin 1,5 -metrinen silmukallinen ensin kiinni veneestä poistumatta ja loppukiinnitykset tilanteen mukaan, yleensä aina eri järjestyksessä kuin viimeksi. Tätä olosuhdesidonnaisuutta moni miehistössä ei ymmärrä.

Pilotti ajaa 99% matkasta ja 95% ajasta tjsp. ja sen on syytä olla hyvä. Ison jalus vaikka spinnuvinssille, ruorin lähelle jos levanki on katolla. Sähkövinssitarve ei riipu miehistön olemassaolosta. Sen joko tarvitsee tai ei. Itselläni on ihan rajoilla, mutta ison nosto onnistuu vielä käsin, ollen raskain yksittäinen työvaihe purjehduksessa. Lasku on syytä olla tehtävissä istumalaatikosta ja siksi nostokin on sieltä ja tulee ylimääräisiä plokeja ja vastusta nostossa. On satamia, joissa aallonmurtajan takana ei ole tilaa ja siten aikaa mennä laskemaan isoa mastolta, vaan äkkinäinen ison pakkolasku tehdään istumalaatikosta.
Kannattaa visiteerata jonkun yksinpurjehtijan veneessä ja katsastaa systeemejä ja soveltaa niitä omaan veneeseen.
Itse luovuin täksi kaudeksi purjehtimisesta yksin inhimillisten syiden vuoksi, mutta operoin silti edelleen venettä yksin. Se on ehkä kaikkein optimaalisin vaihtoehto.

Ariel37 kirjoitti:

Alandia kieltää laskennallisesti kestoltaan yli 10 tunnin yksinpurjehdukset. Silti niilläkin säännöillä purjehtii yksin ihan hyvin koko Euroopan rannikon, Biskajaa ja Portugalin lounaiskolkkaa myöten. Ainakaan nyt en muista että missään olisi ollut pakko vetää yli 10 tunnin pätkää.

Yksinpurjehdus on erinomainen, pelkästään sääriippuvainen tapa tehdä reissua. Lentokoneiden aikatauluista ei tarvitse välittää, eikä mistään miehistöoikuista. Porukka alkaa helposti käymään hermoon, koska satamissakin miehistö on kasassa ja kipparin vanavedessä. Toki on eri asia viedä vene jonnekin kuin matkailla veneellä. Matkailussa nähtävyydet ovat iso asia ja ne ovat maissa, eivät juuri merellä. Vuorokausirytmiä ei kannata turhaan sotkea, vaan päivällä ajetaan ja yöllä nukutaan laiturissa tai ankkurissa. Pyydysten keskellä yöllä ei ole mitenkään lystikästä tahi tarpeellista liikkua. Mieluummin ajan kanssa kuin kiireellä liikkuen. Aikarajoja ei saa olla. Jos on, on parasta olla lähtemättä matkaan ollenkaan. Hermoheikkoja hosujia liikkuu yllättävän paljon.

Laiturisählingit vähenevät yksinajossa. Yksin luottaa vain itseensä, valmistelee kaiken kunnolla, käyttää 30 sekuntia laiturin lähitarkkailuun ja sitten ajaa veneen siihen kiinni, kiinnittää köydet ja virittelee paremmin myöhemmin. Laiturilla odottavasta apumiehestä on usein apua, usein taas haittaa. Harva tajuaa yksinpurjehtijan itselleen hollille asettamia köysiä, vaan homma sohlataan. Keskiknaapin 1,5 -metrinen silmukallinen ensin kiinni veneestä poistumatta ja loppukiinnitykset tilanteen mukaan, yleensä aina eri järjestyksessä kuin viimeksi. Tätä olosuhdesidonnaisuutta moni miehistössä ei ymmärrä.

Pilotti ajaa 99% matkasta ja 95% ajasta tjsp. ja sen on syytä olla hyvä. Ison jalus vaikka spinnuvinssille, ruorin lähelle jos levanki on katolla. Sähkövinssitarve ei riipu miehistön olemassaolosta. Sen joko tarvitsee tai ei. Itselläni on ihan rajoilla, mutta ison nosto onnistuu vielä käsin, ollen raskain yksittäinen työvaihe purjehduksessa. Lasku on syytä olla tehtävissä istumalaatikosta ja siksi nostokin on sieltä ja tulee ylimääräisiä plokeja ja vastusta nostossa. On satamia, joissa aallonmurtajan takana ei ole tilaa ja siten aikaa mennä laskemaan isoa mastolta, vaan äkkinäinen ison pakkolasku tehdään istumalaatikosta.
Kannattaa visiteerata jonkun yksinpurjehtijan veneessä ja katsastaa systeemejä ja soveltaa niitä omaan veneeseen.
Itse luovuin täksi kaudeksi purjehtimisesta yksin inhimillisten syiden vuoksi, mutta operoin silti edelleen venettä yksin. Se on ehkä kaikkein optimaalisin vaihtoehto.

Lue lisää

Ei Alandia sentään kiellä yksinpurjehduksia! Melkein jokaisen kesän ensimmäinen avomerilegi on ollut Hanko-Kalmar, joskus Hanko-Sandhamn tai Utö-Kalmar, mutta se ei hitaalla veneelläni mene 10 tunnissa!
Eroja taitaa olla muussakin. Veneeni kaikki fallit ovat mastolla (vähemmän kitkaa). Oma autopilotin käyttöni on vähäistä verrattuna tuuliperäsimeen. Jopa nukkumisissakin näyttää olevan eroja siten, että pitemmillä legeillä koetan ottaa lyhyitä nokosia päivällä jaksaakseni olla yöllä skarppina jne. Ihmisissäkin on eroja. Unentarve ja laatu voi olla erilaista.Toisille onnistuu lyhyet unipätkät eikä usean vrk:n avomerilegi aiheuta ongelmia.
Hyvin harvoin on myöskään ollut tarvetta purjeen äkkilaskuun: isoissa satamissa on yleensä tilaa kierrellä aallonmurtajan suojassa. Ahtaita satamia vältän navakassa tuulessa tai otan ison alas jo ennen aallonmurtajan suuaukkoa. Käytän suojasatamina yleensä niitä, jotka ovat ennestään tuttuja tai ovat suojaisia tilavia. Kun purjeet on alhaalla, teen toisinaan satamassa ensin katselukierroksen kiinnittymispaikan valitsemiseksi (samalla voin ilmoittaa aikomukseni muille purjehtijoille). Vasta sitten laitan fendarit köydet paikkaan sopiviksi ja teen landauksen. Keulafendarista on suuri apu, jos on pilttuu- tai poiju/tolppapaikka eikä ole avustajia: ajan keulan kiinni ponttooniin/laituriin ja jätän vedon päälle siksi aikaa, että saan köydet kiinni. Ankkurointi on hyvä mahdollisuus jopa useissa marinoissa. Esim. Falmouthissa kaikki fasiliteetit olivat käytössä eikä satamakapteeni siltikään halunnut satamamaksua.
En tällä kritisoi sinun enkä kenenkään muunkaan hyväksi kokemia ratkaisuja. Jokaiselle yksinpurjehtijalle muodostuu omien kokemuksiensa kautta omia rutiinejaan ja myöskin näkemyksiä siitä mikä veneissä ja varusteissa ym on oleellista - ja mistä itse tykkää ja pitää turvallisena.
Harkinnassani on venevakuutuksen muuttaminen pelkäksi vastuuvakuutukseksi.

omiavalintoja kirjoitti:

Ei Alandia sentään kiellä yksinpurjehduksia! Melkein jokaisen kesän ensimmäinen avomerilegi on ollut Hanko-Kalmar, joskus Hanko-Sandhamn tai Utö-Kalmar, mutta se ei hitaalla veneelläni mene 10 tunnissa!
Eroja taitaa olla muussakin. Veneeni kaikki fallit ovat mastolla (vähemmän kitkaa). Oma autopilotin käyttöni on vähäistä verrattuna tuuliperäsimeen. Jopa nukkumisissakin näyttää olevan eroja siten, että pitemmillä legeillä koetan ottaa lyhyitä nokosia päivällä jaksaakseni olla yöllä skarppina jne. Ihmisissäkin on eroja. Unentarve ja laatu voi olla erilaista.Toisille onnistuu lyhyet unipätkät eikä usean vrk:n avomerilegi aiheuta ongelmia.
Hyvin harvoin on myöskään ollut tarvetta purjeen äkkilaskuun: isoissa satamissa on yleensä tilaa kierrellä aallonmurtajan suojassa. Ahtaita satamia vältän navakassa tuulessa tai otan ison alas jo ennen aallonmurtajan suuaukkoa. Käytän suojasatamina yleensä niitä, jotka ovat ennestään tuttuja tai ovat suojaisia tilavia. Kun purjeet on alhaalla, teen toisinaan satamassa ensin katselukierroksen kiinnittymispaikan valitsemiseksi (samalla voin ilmoittaa aikomukseni muille purjehtijoille). Vasta sitten laitan fendarit köydet paikkaan sopiviksi ja teen landauksen. Keulafendarista on suuri apu, jos on pilttuu- tai poiju/tolppapaikka eikä ole avustajia: ajan keulan kiinni ponttooniin/laituriin ja jätän vedon päälle siksi aikaa, että saan köydet kiinni. Ankkurointi on hyvä mahdollisuus jopa useissa marinoissa. Esim. Falmouthissa kaikki fasiliteetit olivat käytössä eikä satamakapteeni siltikään halunnut satamamaksua.
En tällä kritisoi sinun enkä kenenkään muunkaan hyväksi kokemia ratkaisuja. Jokaiselle yksinpurjehtijalle muodostuu omien kokemuksiensa kautta omia rutiinejaan ja myöskin näkemyksiä siitä mikä veneissä ja varusteissa ym on oleellista - ja mistä itse tykkää ja pitää turvallisena.
Harkinnassani on venevakuutuksen muuttaminen pelkäksi vastuuvakuutukseksi.

Lue lisää

Vuosi sitten ainakin Alandialla oli ilmoitus ehdoissa ettei vakuutus ole voimassa laskennallisesti yli 10 tuntia pitkillä yksinpurjehduksilla. Tuo ehto saattaa olla vain ns. Välimeri -vakuutuksessa, mutta ei pelkän Itämeren kattavassa. Jos vastuuvakuutuksen voimassaololle on samat ehdot, on tilanne kahta vakavampi.

Ison lasku on helppoa hiitaa niin että ruori jalus on käsillä. Keulan ei tarvitse olla suoraan vastatuuleen silloin ja laskuun menee pari sekuntia. Isopurjeen venettä aallokossa tukevasta ominaisuudesta on paljon hyötyä juuri rantavesissä, joissa aallokko jyrkkenee. Siksi sen nostot ja laskut teen aallonmurtajan sisäpuolella. Mutta tosiaan ne kaksi lisäplokia tekevät nostosta raskasta.

Paras rantautumisapu on toinen yksinpurjehtija. Signaalilippu "1" on avuksi asian tiedottamisessa. Monella yksinkulkijalla tuon näkee.

Ariel37 kirjoitti:

Vuosi sitten ainakin Alandialla oli ilmoitus ehdoissa ettei vakuutus ole voimassa laskennallisesti yli 10 tuntia pitkillä yksinpurjehduksilla. Tuo ehto saattaa olla vain ns. Välimeri -vakuutuksessa, mutta ei pelkän Itämeren kattavassa. Jos vastuuvakuutuksen voimassaololle on samat ehdot, on tilanne kahta vakavampi.

Ison lasku on helppoa hiitaa niin että ruori jalus on käsillä. Keulan ei tarvitse olla suoraan vastatuuleen silloin ja laskuun menee pari sekuntia. Isopurjeen venettä aallokossa tukevasta ominaisuudesta on paljon hyötyä juuri rantavesissä, joissa aallokko jyrkkenee. Siksi sen nostot ja laskut teen aallonmurtajan sisäpuolella. Mutta tosiaan ne kaksi lisäplokia tekevät nostosta raskasta.

Paras rantautumisapu on toinen yksinpurjehtija. Signaalilippu "1" on avuksi asian tiedottamisessa. Monella yksinkulkijalla tuon näkee.

Lue lisää

Alandian normaali venevakuutus on voimassa paitsi "Itämerellä ja sen lahdissa" myös "Ruotsin ja Tanskan vesistöissä ja aluevesillä sekä Norjan vesistöissä ja aluevesillä napapiirille saakka".."Touko-syyskuussa vakuutus on voimassa linjalle Lindesnes-Helgoland-Cuxhaven-Kielin kanavaan saakka". (Miten muuten Norjan rannikolla voisi purjehtia napapiirille asti, jos vakuutus onkin voimassa vain Lindesnesiin asti. Vai tarkoitetaanko ehdoilla, että ainoastaan syyskuun jälkeen tai ennen toukokuun alkua Lindesnesin kierto kuuluu vakuutuksen piiriin ? ). Kun v. 2005 kotivesille palatessani vaihdoin vakuutukseni Alandiaan, ainakaan silloin vakuutusehdoissa ei mainittu yksinpurjehduksesta mitään. Kulkualueen laajentamisesta on ollut lisämaksu ja kulkualueen muutoksen on voinut ilmoittaa reissun aikana.
Ei muidenkaan kotimaisten yhtiöiden kulkualuerajat tunnu kovin loogisilta. Aikanaan IF kertoi vakuutukseni toimivan kaikkialla Euroopan vesillä. Kun tarkistin voimassaolon Azoreilta (EU) kotiin, yhtiöstä ilmoitettiin vakuutukseni olevan voimassa "korkeintaan 150 mpk päässä rannikoista". Kumma juttu, koska mielestäni riskit ovat suurimmat rannikoiden läheisyydessä!

Viestilippu "1":llä tiedottamista en ole koskaan huomannut enkä kuullut, vaikka olen seilannut eri puolella maailmaa ja tunnen useita yksinpurjehtijoita. Yleisimmin käytetty viestilippu matkapurjehduksessa on havaintoni mukaan "Q". Limfjordenin siltojen avaus ilmoitetaan viestilipulla "N". Eiköhän ulkomaiseen satamaan tulosta tavallisimmin ilmoiteta VHF:llä "Port Controlliin" ja kysytä "permission to enter". Monilla purjehtijoilla on VHF kuuntelulla, joten samalla tieto saapuvasta veneestä kulkee heillekin. Tietysti assisteeraustakin voi pyytää VHF:llä (joka toimii pimeässäkin - toisin kuin viestiliput).

Ariel37 kirjoitti:

Vuosi sitten ainakin Alandialla oli ilmoitus ehdoissa ettei vakuutus ole voimassa laskennallisesti yli 10 tuntia pitkillä yksinpurjehduksilla. Tuo ehto saattaa olla vain ns. Välimeri -vakuutuksessa, mutta ei pelkän Itämeren kattavassa. Jos vastuuvakuutuksen voimassaololle on samat ehdot, on tilanne kahta vakavampi.

Ison lasku on helppoa hiitaa niin että ruori jalus on käsillä. Keulan ei tarvitse olla suoraan vastatuuleen silloin ja laskuun menee pari sekuntia. Isopurjeen venettä aallokossa tukevasta ominaisuudesta on paljon hyötyä juuri rantavesissä, joissa aallokko jyrkkenee. Siksi sen nostot ja laskut teen aallonmurtajan sisäpuolella. Mutta tosiaan ne kaksi lisäplokia tekevät nostosta raskasta.

Paras rantautumisapu on toinen yksinpurjehtija. Signaalilippu "1" on avuksi asian tiedottamisessa. Monella yksinkulkijalla tuon näkee.

Lue lisää

Kerroin edellä, etten ole koskaan nähnyt auttamispyyntöä viestilipulla "1". Keksitkö lippuviestin omasta päästäsi vai muistatko väärin? Varmistin Reedsistä, ettei "1" tarkoita mitään. Olisikohan niin, että viestilippusi on ollut turhan panttina ja olet saanut landausapua viestilipustasi huolimatta?
Viestilippu "V" (Victor) kyllä tarkoittaa: "I require assistance (not distress)".
Jos muut kuin minä tai sinä emme osaa kaikkia lippuviestejä ulkoa, onko lippuviesti fiksu tapa tiedottamiseen. Kaikilla ei ehkä ole Reedsin almanakkaa edes mukana, jotta voisivat tsekata harvinaisia lippuviestejä. Q-lipun tuntevat kaikki, koska se on maahantulobyrokratioissa pakollinen.

Ariel37 kirjoitti:

Alandia kieltää laskennallisesti kestoltaan yli 10 tunnin yksinpurjehdukset. Silti niilläkin säännöillä purjehtii yksin ihan hyvin koko Euroopan rannikon, Biskajaa ja Portugalin lounaiskolkkaa myöten. Ainakaan nyt en muista että missään olisi ollut pakko vetää yli 10 tunnin pätkää.

Yksinpurjehdus on erinomainen, pelkästään sääriippuvainen tapa tehdä reissua. Lentokoneiden aikatauluista ei tarvitse välittää, eikä mistään miehistöoikuista. Porukka alkaa helposti käymään hermoon, koska satamissakin miehistö on kasassa ja kipparin vanavedessä. Toki on eri asia viedä vene jonnekin kuin matkailla veneellä. Matkailussa nähtävyydet ovat iso asia ja ne ovat maissa, eivät juuri merellä. Vuorokausirytmiä ei kannata turhaan sotkea, vaan päivällä ajetaan ja yöllä nukutaan laiturissa tai ankkurissa. Pyydysten keskellä yöllä ei ole mitenkään lystikästä tahi tarpeellista liikkua. Mieluummin ajan kanssa kuin kiireellä liikkuen. Aikarajoja ei saa olla. Jos on, on parasta olla lähtemättä matkaan ollenkaan. Hermoheikkoja hosujia liikkuu yllättävän paljon.

Laiturisählingit vähenevät yksinajossa. Yksin luottaa vain itseensä, valmistelee kaiken kunnolla, käyttää 30 sekuntia laiturin lähitarkkailuun ja sitten ajaa veneen siihen kiinni, kiinnittää köydet ja virittelee paremmin myöhemmin. Laiturilla odottavasta apumiehestä on usein apua, usein taas haittaa. Harva tajuaa yksinpurjehtijan itselleen hollille asettamia köysiä, vaan homma sohlataan. Keskiknaapin 1,5 -metrinen silmukallinen ensin kiinni veneestä poistumatta ja loppukiinnitykset tilanteen mukaan, yleensä aina eri järjestyksessä kuin viimeksi. Tätä olosuhdesidonnaisuutta moni miehistössä ei ymmärrä.

Pilotti ajaa 99% matkasta ja 95% ajasta tjsp. ja sen on syytä olla hyvä. Ison jalus vaikka spinnuvinssille, ruorin lähelle jos levanki on katolla. Sähkövinssitarve ei riipu miehistön olemassaolosta. Sen joko tarvitsee tai ei. Itselläni on ihan rajoilla, mutta ison nosto onnistuu vielä käsin, ollen raskain yksittäinen työvaihe purjehduksessa. Lasku on syytä olla tehtävissä istumalaatikosta ja siksi nostokin on sieltä ja tulee ylimääräisiä plokeja ja vastusta nostossa. On satamia, joissa aallonmurtajan takana ei ole tilaa ja siten aikaa mennä laskemaan isoa mastolta, vaan äkkinäinen ison pakkolasku tehdään istumalaatikosta.
Kannattaa visiteerata jonkun yksinpurjehtijan veneessä ja katsastaa systeemejä ja soveltaa niitä omaan veneeseen.
Itse luovuin täksi kaudeksi purjehtimisesta yksin inhimillisten syiden vuoksi, mutta operoin silti edelleen venettä yksin. Se on ehkä kaikkein optimaalisin vaihtoehto.

Lue lisää

>>Itselläni on ihan rajoilla, mutta ison nosto onnistuu vielä käsin, ollen raskain yksittäinen työvaihe purjehduksessa.

Montako neliötä on isopurjeessasi?

Olen samaa mieltä Bossun kanssa siitä, että purjeiden nosto ja lasku helpottuu, kun masto on lyhyempi ja purjeala pienempi. Siksi alle 40-jalkainen vene on yksinpurjehtijalle mukavampi kuin isommat veneet ja isommat purjealat.
Keulapurjeiden kohdalla nosto ja lasku koskee yleensä vain spinnua, koska lähes jokaisessa matkaveneessä keulapurjeessa on rullalaite. Edellisen veneeni spinnu oli 150m2 ja siksi yksinpurjehduksessa sen käyttöön liittyi aina jännitysmomentteja. Nyt kun paatti on pienempi, spinnukin on pieni (80m2) ja tulee käytettyä useammin.

Isopurjeen käsittely helpottuu oleellisesti, jos mastouran muovisten ratsastajien tilalla on kisko laakeroidut vaunut. Reivaus ja purjeenlasku onnistuu ilman tarvetta kääntää keulaa vastatuuleen ja -aallokkoon. Rullamastoon tai -puomiin en tunne omistushalua.

Itselläni on jo kolmessa sluupissa ollut irrotettava kutteristaagi. Pitkillä lensseillä (varsinkin valtamerien ylityksillä, mutta myös Itämerellä) olen ajanut kahdella keulapurjeella kumpikin puomilla spiirattuna tai tietenkin perinteistä "virsaria". Tuuliperäsin on ohjannut kummallakin purjevirityksellä ongelmitta enkä ymmärrä, miten ketsi olisi siinä jollain tavalla parempi tai helpompi. Ketsiä en ole koskaan omistanut, joten en voi kyllä vertaillakaan.

Varmastikin ketsissä on hyvät puolensa ja etenkin nostalgiset perinteensä. Pääasia mielestäni on, että jokainen tuntee oman veneensä ominaisuudet perinpohjaisesti ja osaa hyödyntää hyviä ominaisuuksia. Jokaisessa veneessä on huonotkin puolensa. Joskus niiden huomaamiseen voi kulua useita vuosia (esim. ensimmäiseen todelliseen myrskypurjehdukseen).