Jos parisuhteen alusta alkaen kumppaneiden välillä on luottamus ja avoimet välit, niin uskottomuutta ei tapahdu, korkeintaan yhdessä sovittua vuoroin vieraissa käymistä, jos edes sitäkään. Ei hyvään suhteeseen vaan sovi ketään ulkopuolista, ei kumpikaan halua ketään toista, jos omassa suhteessa on hyvä olla. Ihastuahan voi ja ihastella toisiakin ihmisiä, muttei rakastunut onnellisessa parisuhteessa elävä ihminen halua pettää kumppaniaan. Tai ei ainakaan halua toteuttaa ihastustaan fyysisesti ilman rakkaan kumppaninsa lupaa. Hyvässä ja onnellisessa, rakkauden täyteisessä parisuhteessa kun tästäkin asiasta voidaan keskustella avoimesti.
Käsi sydämelle: Oletteko oikeasti avoimesti keskustelleet aivan kaikista asioista kumppanisi kanssa? Narraatko kumppanillesi vaikka käsilaukun tai elektroniikkatuotteen hinnan alaspäin? Selitätkö valkoisen valheen, miksi myöhästyit tai montako olutta oikeasti baarissa meni? Keksitkö tekosyyn, ettet joudu menemään johonkin mihin kumppanisi pyytää? Piilotatko käsilaukkuun suklaapatukan kumppaniltasi? Jätätkö kertomatta jotain kumppanillisi, ettei hän loukkautuisi? jne....
Nuo tuntuvat pikkujuilta, mutta ei niitä tarvitse tehdä hyvässä parisuhteessa. Jos välttelee totuutta tai suorastaan valehtelee pikku jutuissa, niin siitä on kovin pieni askel isompiin juttuihin. Hyvässä parisuhteessa rakastaa kumppaniaan hänen kaikkine vikoine ja heikkouksineen, ei me kukaan olla täydellisiä. Ei onnellisessa parisuhteessa tarvitse valehdella ja salailla asioita kumppaniltaan. Kaikesta voidaan keskustella ja sopia, aivan kaikesta.
Se on teistä kahdesta kiinni, miten olette suhteeseenne alkaneet, millaiset parisuhteen säännöt teille kahdelle hyväksyneet. Sitä viljaa maamies pui, mitä kylvää...
Kaikki alkaa alusta ja ihan pikku jutuista
35
<50
Vastaukset
- iohöhioö
Kirjoituksesi sai ajattelemaan, että taidan olla perin takaperoinen ihminen, jos tuo tekstisi kuvastaa valtavirran ajatuksia.
Muutama vastakysymys: "Tai ei ainakaan halua toteuttaa ihastustaan fyysisesti ilman rakkaan kumppaninsa lupaa." - no entäpä, jossei saa lupaa ja haluaa silti toteuttaa "ihastustaan fyysisesti"? Pitääkö mielestäsi sen, jolta lupaa kysytään antaa se lupa, koska toinen osapuoli on niin "huomaavainen", että sitä kysyy? Ja toisinpäin: voiko toinen kieltää luvan saamisen - eikö se ole epäkohteliasta ja tylyä toista kohtaan, kun tämä kerran on niin huomaavainen, että kysyy lupaa eikä vain lähde heiluttamaan peittoa kolmannen osapuolen kanssa?
"Hyvässä ja onnellisessa, rakkauden täyteisessä parisuhteessa kun tästäkin asiasta voidaan keskustella avoimesti." Niin, keskustella varmaankin voidaan, mutta kun alkuasetelma on ollut se, että molemmille on sopinut järjestely, ettei parisuhteeseen mahdu muita kuin "me kaksi", niin onhan tuo jo törkeää yhteisen sopimuksen rikkomista lähteä kysymään, että "no voi sorry, mä oon nyt ihastunut toiseen ja haluaisin fyysisestikin toteuttaa sitä, kai se on sulle ookoo?"
Sitten nuo "käsi sydämelle"- kyssärit... Miksi pitäisi valehdella jonkun releen hinta? Maksoi, mitä maksoi - ja meillä ainakin on kanta se, että ostetaan, mihin on varaa eikä asioiden perään kysellä. Myöhässä oloa pyydetään anteeksi eikä aleta runoilla jotain shittiä vain omaa oloa helpottaakseen. Jos toinen on vetänyt päänsä täyteen, niin kyllä sen erottaa parin oluen ottamisesta, mitäpä sitäkään selittelemään. Kun toisen tuntee, ei edes ehdota "yhteiseksi tekemiseksi" sellaista, mistä toinen ei innostu. Ei joka paikassa tarvitse olla kuin paita ja per'se ja sen voi sanoa suoraan. Suklaapatukka käsilaukussa.... Voi hitto, siis missä maailmassa sinä elät?! Mitä "piilottamista"? Kai nyt aikuinen ihminen saa ostaa suklaapatukan ilman, että se pitää kumppanilta salata?
Pitääkö tässä nyt huolestua? Käsilaukussani on Kismet eikä mieheni tiedä siitä! Olen sen siis häneltä salannut, iik apua! No mutta kun olin eilen kaupassa YKSIN ja laitoin suklaapatukan yhdessä lompakkoni kanssa käsilaukkuun. Pitänee mennä nyt ja heti tunnustamaan tämä asia... Ja samalla kysyä, että ei kai vain hänen takkinsa taskussa ole Tupla-patukkaa... - ehdotonko
Hyvään suhteeseen ei voi kukaan kiilata väliin, mutta hyvissäkin suhteissa voi olla huonoja kausia. Silloin sitoumukset punnitaan: valitsenko suhdetta repivän vai korjaavan toiminnan.
En todellakaan piilottele suklaita tai valehtele ostoksistani. Mutta onnellisessakin parisuhteessa on oikeus yksityisyyteen ja erillisyyteen. Kaikesta voidaan sopia? Sopimus voi olla myös hyväksyä, että ollaan eri mieltä. En kerro puolisolleni kaikkea elämästäni, jos asiat eivät vaikuta suhteeseemme. Mutta en myöskään salaile enkä valehtele. En tee sellaista, mitä en voisi mieheni tieten tai läsnäollessa tehdä. Yksi poikkeus tulee mieleen: olen käynyt entisen poikaystäväni haudalla. En halunnut kertoa tästä miehelleni, koska kyse oli ihmisestä, jota mieheni ei edes tuntenut ja halusin asiat omassa päässäni järjestykseen. Pistää niin sanotusti pisteen.- simpukantytär
Niinpä. Vaikeina aikoina hyvässä suhteessa asioista voidaan puhua ja selvittää tie ulos ahdingosta, ei siinä tarvitse salaa kummankaan vieraisiin mennä.
- patukkakäsilaukussa
Niin alkaa ja myös sellaisesta rehellisyydestä toista kohtaan, että jos hän luottamuksellisesti avautuu sinulle, niin et heti kirjoittele kaikkea nettiin. Nämä ihanat lavertelijat kuvittelevat tietävänsä toisten asioista kaiken, vaikka tietävät vain hiekanmurusen verran. Ajattelitkos koskaan, että kertoessaan voi värittää tarinoita ja tapahtumia itselle suotuisaksi.
- ainaJokuEksyyTänne
No nyt päästiin asiaan! Kyllä pitäisi kunnioittaa entistäkin parisuhdetta edes hitusen sen verran että ei kirjoita tänne asioita jotka kokenut etisen kanssa, intiimejä esim.
Eikö tuokin tule jo äidinmaidossa? Mutta moukka on moukka ei voi mitään jos sivistyssuodatin ei toimi.
- simpukantytär
No, ensinnäkin, jos itse haluaisi ns avoimen suhteen (jossa siis käydään luvan kanssa "vieraissa") ja toinen ei, niin haloo, olenko minä oikeassa suhteessa, jos sellaista haluaisin ja kumppanini ei sitä hyväksyisi tai päin vastoin, jos kumppanini sitä haluaisi, enkä itse hyväksyisi. Olisinko minä kummassakaan tapauksessa onnellisessa parisuhteessa, olisiko tuo ihminen minulle oikea? Vai onko hän vain sellainen jonka olen päättänyt haluta sellasena kuin itse oman kumppanin haluan ja vaadin häntä muuttumaan sellaiseksi kuin minä olen?
No totta ihmeessä aikuinen saa ostaa suklapatukan tai olla ostamatta. Eikä siihen tosiaan tarvitse minun mielestäni lupaakaan kysyä, eikä olla tilivelvollinenkaan....tai että hintoja vääristellään yms...olen vaan tähän ikään jo niin monta kertaa törmännyt ihmisiin, jotka elävät niinkin. Jos tyyppi tuntee tarvetta väritellä tarinoita kumppanilleen, niin että ne ovat suotuisia itselleen, niin onko se enää rehellisyyttä ja uskollisuutta? Miksi ei voi kertoa asioista niin kuin ne ovat. Kyllä minäkin teen kaikkea rakkaani "selän takana", sen enempi tilittämättä tai lupaa kysymättä, mutta en sillä tarkoituksella, että piilotan tai salaan, etten muka-uskalla kertoa tai mun tarviis värittää asia näyttämääni itselleni paremmaksi. Onko se kumppani oikea sulle, jos et oikeasti uskalla kertoa ihan pikkujuttujakaan ilman siveltimen sipaisua? Jos värität totuutta, koska pelkäät, että saat taas kuulla, miten suklaa lihottaa sua tai taas törsäsit niin paljon johonkin. Jos parisuhde on jo niin perusasioissa pielessä, niin ei tarvii ihmetellä, jos joku päivä toinen huomaa olevansa pettäjä ja toinen petetty...- sdrt6yuihjåå
Kautta maailman on naisia, jotka ovat valmiiita "rakkautensa" nimissä tekemään arkipäivän helvettin toisille naisille heidän loppuelämäkseen. Lapsinaisia, joita ei sido mitkään säännöt. Se ei koske, että hirviö hirtää hiljaa vaimoaan. Sallitua ja suotavaa monin perusteluin.
http://www.dailymail.co.uk/femail/article-3054723/BEL-MOONEY-t-bear-pain-cruel-husband-s-double-life.html
- äääääöööööö
Jos tyyppi tuntee tarvetta väritellä tarinoita kumppanilleen, niin että ne ovat suotuisia itselleen, niin onko se enää rehellisyyttä ja uskollisuutta?
Oman kokemuksesiko peilaat, kun noin sanot?
Rehellinen ja luotettavako noin kirjoittaa?- simpukantytär
Niinpä, onko se muka jotain rehellisyyttä ja uskollisuutta, jos tarvitsee värittää tarinoita kumppanilleen? Mielestäni rehellinen, luotettava, uskollinen, rakastunut, onnellinen ihminen ei todellakaan joudu värittämään yhtään mitään vaan kertoo kumppanilleen asiat sellaisinaan kuin ne ovat. Tietenkään ei kaikkea tarvitse tilittää, kuten suklaapatukanostoa...mutta uskaltaa kyllä kertoakin.
- eiuskoisielleilukisi
Saattaa olla, että kun on itse puolisolleen toiminut aivan vastaavasti, niin se tuntuu muka väritetyltä, vaikka kertoo ihan tosiasioita. En ymmärrä avautumistasi täällä lainkaan toisten parisuhteiden asioista, ellet ole se suloinen neuvojatar ja suhteiden sotkiatar.
- simpukantytär
eiuskoisielleilukisi kirjoitti:
Saattaa olla, että kun on itse puolisolleen toiminut aivan vastaavasti, niin se tuntuu muka väritetyltä, vaikka kertoo ihan tosiasioita. En ymmärrä avautumistasi täällä lainkaan toisten parisuhteiden asioista, ellet ole se suloinen neuvojatar ja suhteiden sotkiatar.
No, ihan rautalangasta väännettynä: minusta uskottomuus lähtee ihan kahden ihmisen välisen parisuhteen huonosta perustasta, katsoopa tapahtunutta sitten pettäjä, petetyn tai kolmannen osapuolen suunnasta. Ainoat ihmiset, jotka uskottomuuden voi estää tai saada aikaan ovat ne kaksi ihmistä, jotka parisuhteeseen alkavat...sieltä se lähtee parisuhteen alkutaipleilta ja täysin yhteisvastuullisesti molemmat parisuhteen ihmiset ovat aivan samalla tavalla tulevista tapahtumista vastuussa, olipa se sitten uskottomuutta tai jotain paljon ihanampaa.
- ehdotonko
simpukantytär kirjoitti:
No, ihan rautalangasta väännettynä: minusta uskottomuus lähtee ihan kahden ihmisen välisen parisuhteen huonosta perustasta, katsoopa tapahtunutta sitten pettäjä, petetyn tai kolmannen osapuolen suunnasta. Ainoat ihmiset, jotka uskottomuuden voi estää tai saada aikaan ovat ne kaksi ihmistä, jotka parisuhteeseen alkavat...sieltä se lähtee parisuhteen alkutaipleilta ja täysin yhteisvastuullisesti molemmat parisuhteen ihmiset ovat aivan samalla tavalla tulevista tapahtumista vastuussa, olipa se sitten uskottomuutta tai jotain paljon ihanampaa.
"...täysin yhteisvastuullisesti molemmat parisuhteen ihmiset ovat aivan samalla tavalla tulevista tapahtumista vastuussa, olipa se sitten uskottomuutta tai jotain paljon ihanampaa."
Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta pettäminen on vain pettäjän vastuulla. Loppuun asti voidaan väitellä siitä, että pettämistä ei olisi tapahtunut, jos suhde olisi ollut onnellinen ja jos puoliso olisi tehnyt jotain tai jättänyt tekemättä jotain, mutta se ei vastuuta pettäjältä poista. Voit rakastaa ja olla rehellinen ja kaikkea muuta ihanaa, mutta sillä et voi toista muuttaa etkä estää. Toinenkin on tietysti voinut tehdä omat virheensä, joista on vuorostaan vastuussa.
Olisi hyvä kuulla mielipiteesi yksityisyyteen. Onko puolisoilla siihen oikeus? Missä määrin? Jos uskaltaisi kyllä kertoa, mutta ei syystä tai toisesta halua tai koe siihen tarvetta? - nokidding
simpukantytär kirjoitti:
No, ihan rautalangasta väännettynä: minusta uskottomuus lähtee ihan kahden ihmisen välisen parisuhteen huonosta perustasta, katsoopa tapahtunutta sitten pettäjä, petetyn tai kolmannen osapuolen suunnasta. Ainoat ihmiset, jotka uskottomuuden voi estää tai saada aikaan ovat ne kaksi ihmistä, jotka parisuhteeseen alkavat...sieltä se lähtee parisuhteen alkutaipleilta ja täysin yhteisvastuullisesti molemmat parisuhteen ihmiset ovat aivan samalla tavalla tulevista tapahtumista vastuussa, olipa se sitten uskottomuutta tai jotain paljon ihanampaa.
Hmm... Eli jos pimitän Kismetin käsilaukkuuni piiloon kumppaniltani, parisuhteen perusta on auttamatta huono..?
- hallaveijasiemenperunat
"Se on teistä kahdesta kiinni, miten olette suhteeseenne alkaneet, millaiset parisuhteen säännöt teille kahdelle hyväksyneet. Sitä viljaa maamies pui, mitä kylvää..."
Hieno loppukiteytys kertoo, että haluat päsmäröidä jonkun toisten suhteessa. Arvasinko oikein?- simpukantytär
Ohi meni. Olen itse hyvin rakastuntu omaan mieheeni ja äärimmäisen onnellinen ja niin tuo on itsekin kertonut tuntevan samoin minun kanssani. Joten tiedän, ettei vieraat kelpaa/kiinnosta, vaikka lupa olisi, jos parisuhde on kunnossa. Eihän minunkaan elämä ole aina näin avuoista ollut kuin viimeiset vuodet. Omista elämänkokemuksista olen asioista omia "viisauksia" pohdiskellut. Olisinpa ollut alle parikymppisenä yhtä viisas, kun kuvittelemaani elämäni nuoreen mieheen tutustuin tai edes kaksikymmentä vuotta myöhemmin avioeron jälkeen, kun yritin etsiä uutta onnea. Kai sitä pitää aikansa kompuroida, että ymmärtää elämää ja onnellisen elämän perusrakenteita.
- luojankiitos
Luojan kiitos, että edes itse olet onnellinen ja auvoisassa suhteessa. Toivotaan, että vihdoin vanhana taitaa parisuhteen salat, kun on monen kanssa harjoitellut, että viimein onni osuu oikeaan ja kestää loppuun asti. Kiikkustuolissa kiikutellen onnen auvolassa tasajalkaa vanheten ja toinen toistaan tukien.
- simpukantytär
Olisin kyllä iloinen, jos vaikka sinä tai joku toinen olisi jo viisaampi nuorempana kuin minä olin. Jos joku oivaltaisi jonkun oikeasti viisaamman terapeutin tms tai vain näin elämää eläneen koemuksista ottaa opikseen ja onnistuisi jo paljon aikaisemmin rakentamaan oikeasti onnellisen parisuhteen.
- vapaus_vastuu
simpukantytär kirjoitti:
Olisin kyllä iloinen, jos vaikka sinä tai joku toinen olisi jo viisaampi nuorempana kuin minä olin. Jos joku oivaltaisi jonkun oikeasti viisaamman terapeutin tms tai vain näin elämää eläneen koemuksista ottaa opikseen ja onnistuisi jo paljon aikaisemmin rakentamaan oikeasti onnellisen parisuhteen.
Eihän tuo nyt noin mene ollenkaan. Vain omasta elämästään voi kerätä kokemusta, omista virheistä oppia. Ei muiden.
Parisuhde on myös aina kahden kauppa. Sitä ei voi rakentaa yksin, eikä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja vie mennessään. Jotenkin kirjoituksestasi uhkuu halusi elää "varman päälle", muttei sellainen onnistu keneltäkään. Eikä pitäisi onnistuakaan. Mitä elämää se olisi, jos kaikki aina menisi presiis oman mielen (ja vielä kumppaninkin!) mukaan? - simpukantytär
No ei se nyt ihan noinkaan mustavalkoista ole, että vain omasta elämästä voi kerätä kokemuksia ja oppia vain omista virheistään. Ei muiden.
Mieti vähän, pitäisiköhän minun nyt kokeilla, jos jää kuitenkin kestäisi minun painon, vaikka noin mustaa onkin...tai entäs jos kuitenkin minä onnistuisin käymään juoksulounaalla, enkä jäisi kiinni, kun olen niin kova juoksemaan jne.
Miksi muuten olisi parisuhdeterapeutteja ja oppaita? Mitä niistä olisi hyötyä kuitenkaan koska niiden neuvot perustuu toisten kokemuksiin, eikä minun omiin.
Siinä olen samaa mieltä kanssasi, että parisuhde on aina kahden kauppa. Joillekin ihmisille sopii joku asia toisille joku toinen jo pelkästään etnisten taustojenkin vuoksi. Silti, väitän, ettei rehellisyys ja avoimmuus pahenna mitään parisuhdetta. Se voi aiheuttaa sen, että parisuhde kairutuu, jos vaikka toinen tosiaan haluaa sitä avointa parisuhdetta ja toinen ei ja asiasta keskustellaan avoimesti, mutta eikö se ole loppujen lopuksi molempien onni. Miksi tuhlata elämäänsä parisuhteeseen, jossa ei voi olla onnellinen, jossa kumppani haluaa jotain aivan muuta kuin minä itse? Onko parisuhde muka onnellinen, jos "väksiin" haluan olla jonkun kanssa, joka ei kuitenkaan jaa kanssani tärkeissä asioissa samanlaisia arvoja ja mielipiteitä? - ohhooooo
simpukantytär kirjoitti:
Olisin kyllä iloinen, jos vaikka sinä tai joku toinen olisi jo viisaampi nuorempana kuin minä olin. Jos joku oivaltaisi jonkun oikeasti viisaamman terapeutin tms tai vain näin elämää eläneen koemuksista ottaa opikseen ja onnistuisi jo paljon aikaisemmin rakentamaan oikeasti onnellisen parisuhteen.
Mun terapeutin numerossa on nelosia kuusi. Ei kai sulla vaan ole sama terapeutti?
- vapaus_vastuu
Tuo on ehkä joidenkin ihmisten ihanne parisuhteesta, josta kerroit. Käytäntö puolestaan on taas useinkin jotain muuta kuin ihannetta. Hyvässäkin suhteessa on huonot aikansa. Aikaa myöten suhteesta voi tulla huono; ei todellakaan riitä, että alusta asti suhde toimii. Silloinhan suhde juuri toimii, mutta matkan varrella tulee vaikeuksia ja ongelmia.
Ihmiset ovat erilaisia, joten he myös haluavat ja tarvitsevat suhteeltaan erilaisia asioita. Joskus täysin päinvastaisiakin. Itse en neuvottelisi vieraissa käymisestä kumppanini kanssa. Jos kumppanini haluaisi vieraisiin, ja kysyisi asiaa minulta, se olisi mielestäni kiusallisempaa pettämistä kuin salaa vieraissa käyminen. Harkitsisin vakavasti eroa heti paikalla, jos kumppani alkaisi ehdotella "kimppakivaa". Koska inhoan kaikenlaisia sääntöjä muutenkin, en niitä rupea parisuhteessakaan viljelemään. Kierrän kaukaa miehet, jotka esittäisivät minulle "sopimusehdotuksia", jos ne vähänkään eivät olisi minulle mieleen. Kyllä kahden aikuisen ihmisen olisi osattava yhteiselo ilman sen kummempia sääntöjä. Pitkälle pääsee maalaisjärkeä käyttämällä. Ettei tee toiselle sitä mitä ei haluaisi toisenkaan tekevän itselle. Parisuhteessa on säilyttävä molempien yksityisyys. En tee tiliä puolisolle rahankäytöstäni, etenkään suklaapatukan/vaatteen tasolla. Vain suuret ostokset sovitaan yhdessä.
Se mitä suuresti arvostan puolisossa, on ongelmien ratkaisutaito. Kaikilla pienillä ongelmilla ei kannata puolisoa vaivata, mutta isommista ongelmista on osattava keskustella asiana ja keksiä ratkaisu. - summeroflove.m
AMEN Sister! <3 <3
- summeroflove.m
Tämä siis aloittajan, simpukantyttären viestiin!
- naivismia
Arvaan, että ap lienee nuori ihminen, joka ei vielä ole elänyt pitkässä avioliitossa.
"Jos parisuhteen alusta alkaen ..on luottamus ja avoimet välit"
Jokaisen parisuhteen alussa ollaan varmoja että kumppani on avoin, rehellinen ja luotettava. Jokainen uskoo monivuotisessa avioliitossaan, että kumppani on avoin, rehellinen ja luotettava.
"Oletteko oikeasti avoimesti keskustelleet aivan kaikista asioista"
Jokainen keskustelee asiat. Kukaan ei vuosikausia keskustelu päivittäin tai kuukausittain pelkästä uskollisuudesta! Kun puoliso on sitä luvannut, oletetaan että luvattu pitää - on muutakin keskusteltavaa.
Kun käry käy, vasta silloin parisuhteen luottamus, joka perustuu siihen, että kaikesta on puhuttu, rikkoutuu.- simpukantytär
Olen 52 v, takana 8 v kestänyt kihlaus ja 21 v kestänyt avioliitto, jossa 4 lasta....ihan nuori vielä ja eihän tuo pitkä liitto ole, jos vertaa koko ikänsä yhdessä eläneisiin ja tämä viimeisin oikeasti onnellinen parisuhde on vasta kolmisen vuotta kestänyt.
- woman_child_mother
simpukantytär kirjoitti:
Olen 52 v, takana 8 v kestänyt kihlaus ja 21 v kestänyt avioliitto, jossa 4 lasta....ihan nuori vielä ja eihän tuo pitkä liitto ole, jos vertaa koko ikänsä yhdessä eläneisiin ja tämä viimeisin oikeasti onnellinen parisuhde on vasta kolmisen vuotta kestänyt.
Hyvin usein se on niin, että ensin on "perheenperustamisparisuhde", sen jälkeen parisuhde ihan pelkästään omiin tarpeisiin.
- jkhgkhg
simpukantytär kirjoitti:
Olen 52 v, takana 8 v kestänyt kihlaus ja 21 v kestänyt avioliitto, jossa 4 lasta....ihan nuori vielä ja eihän tuo pitkä liitto ole, jos vertaa koko ikänsä yhdessä eläneisiin ja tämä viimeisin oikeasti onnellinen parisuhde on vasta kolmisen vuotta kestänyt.
Liiton kestolla ja onnellisuudella ei välttämättä ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
- media_alma
Vähän turhan yksinkertaistettu tuo juttusi. Kaikkihan on alussa hyvin, tai ainakin niin luullaan. Usein myös ajattelee monen vuoden liiton jälkeen kaiken olevan hyvin, vaikka ei olisikaan. Matkan varrella ollaan kyllä puhuttu ehkä useaankin otteeseen mikä on pielessä. Mutta kumppani torjuu, ohittaa, mitätöi. Hyvin usein myös niin taitavasti, ettei sitä huomaa.
On selvää, että vähintään luottamus kumppaniin säilyy, jos molemmat olevat suunnilleen samalla taajuudella, samalla voimakkuudella, ja parin intressit ovat samoja. Mutta tällaisia samankaltaisia pareja on vähemmän. Enemmistö suhteista koostuu hyvinkin erilaisia ihmisistä. Ja siitä ne ongelmat alkavat. Erilaisuudesta, ei ymmärretä toisia, riidellään väärin, molemmat haluavat olla aina oikeassa, syytellään toista. Lisäksi ihmisillä on koko joukko ns. henkilökohtaisia ongelmia; sairauksia, mielenterveys prakaa, persoonallisuushäiriöitä, kovuutta, liiallista kiltteyttä jne. jotka antavat lisäväriä riitelyyn ja kommunikointiin.
En todellakaan pidä edes ongelmana mitään suklaapatukan piilottamista, tai oikeastaan mitään noista luettelemistasi asioista. Jokainen aikuinen ihminen voi päättää ihan itse milloin syö suklaapatukan, ja minkä hintaisen puseron ostaa. Ei siitä puolisolle tiliä tarvitse tehdä. Tietysti helpompaa on, jos puolisoiden rahankäyttö on suurin piirtein samanlaista. En mä ainakaan kerro mun kumppanille sitä, kuinka paljon mä olen maksanut jostain käsilaukusta. Mä ostan sen omalla rahallani, joten ei mun mieheni tarvitse sen hintaakaan tietää. Enkä mä ala piilottaa jotain suklaapatukkaa käsilaukkuun tms., sillä jos mä ostan sen, mä yleensä syön sen heti. Ei mun tarvitse sitä kotiin kantaa ja syödä sitä vasta siellä. Muutenkin me maksetaan kodin perusmenot puoliksi, joten se toimii meillä näin ihan hyvin. Eikä se, että mieheni ansaitsee minua enemmän, tarkoita sitä, että hänen pitäsi maksaa enemmän, jotta saataisiin tuloeroa kavennettua. Kyllä jokaisessa parisuhteessa olevalla pitää olla myös omaa aikaa ja toisella pitää olla sen verran luottamusta toiseen, että ei tarvitse kaikkia tekemisiään toiselle tilittää. Jos näissä pikkuasioissa ei luota toisen tekemiin päätöksiin, niin miten toinen kykenee luottamaan toiseen myös isommissa asioissa?
- loitonna
"mä yleensä syön sen heti. Ei mun tarvitse sitä kotiin kantaa ja syödä sitä vasta siellä"
Juuri näin. Ja parempi, että kumppanikin tekee niin. Suklaapatukoita, ei suklaata, eikä muitakaan herkkuja ylipäänsä tuoda kotiin. Houkutukset pidetään loitolla.
- loitonna
Voin kyllä keskustella avoimesti niin kumppanini kanssa, kuin myös ystävieni. Mietityttää vain nuo asiat, joista kirjoitit. Yhdelläkään ei ole minulle merkitystä.
- laajakulma
Tuo nyt ei aina pidä paikkaansa. Uskottomuutta vastaan ei voi mitenkään "suojautua", koska se ei ole ihmisestä itsestään kiinni.
Lisäksi suhtaudun tuohon "vuoroin vieraissa" paljon ikävämmin kuin uskottomuuteen. Siinä vedetään kumppani mukaan toimintaan, johon hän ei ehkä haluaisi, ilman kumppaninsa houkuttelua/maanittelua/suostuttelua. Tiedän hyvin ikäviä tapauksia.- naispuoliso
Laajakulma: uskottomuusko sattuman kauppaa? En usko. Joskus voi ehkä olla kyse vahingosta (jos sen voi siksi laskea) tai tyhmyydestä, mutta kyllä itse ajattelen että suurimmassa osassa tapauksista uskottomuus aiheutuu moraalittomuudesta eli tahallaan haluaa ratkaista asiat väärin.
Minäkin toisaalta suhtaudun sovittuihin vieraissa käynteihin pehmeämmin kuin pettämiseen, vaikka kyllä sitä kieltämättä vähän epäilee että voiko sellainen vierailu kuulua kunnioittavaan parisuhteeseen, ja voiko siinä olla pelaamatta toisen tunteilla. Ei kyllä ole kokemusta, ja toivottavasti ei myöskään tule... - naispuoliso
Kommentoin omaan viestiini: ehkä ymmärsinkin väärin mitä tarkoitit - jos tarkoitit että petetty ei voi suojautua. (Minä käsitin että pettäjä.)
- järkijatunne
naispuoliso kirjoitti:
Laajakulma: uskottomuusko sattuman kauppaa? En usko. Joskus voi ehkä olla kyse vahingosta (jos sen voi siksi laskea) tai tyhmyydestä, mutta kyllä itse ajattelen että suurimmassa osassa tapauksista uskottomuus aiheutuu moraalittomuudesta eli tahallaan haluaa ratkaista asiat väärin.
Minäkin toisaalta suhtaudun sovittuihin vieraissa käynteihin pehmeämmin kuin pettämiseen, vaikka kyllä sitä kieltämättä vähän epäilee että voiko sellainen vierailu kuulua kunnioittavaan parisuhteeseen, ja voiko siinä olla pelaamatta toisen tunteilla. Ei kyllä ole kokemusta, ja toivottavasti ei myöskään tule..."uskottomuus aiheutuu moraalittomuudesta eli tahallaan haluaa ratkaista asiat väärin."
Kaikenlaisia kummallisia negatiivisia käsityksiä. Uskottomuus ei johdu moraalittomuudesta, vaan ihmisen tarpeista. Eikä uskottomuudella juuri siinä tilanteessa mitään haluta ratkaista. Puhumattakaan, että joku haluaisi ratkaista asiat väärin. En ole hullumpaa kuullut.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1412072- 271928
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231878Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851680Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?621478Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201276Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381170- 111168
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371163Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101147