Missä olet T?

Siitä on jo yli vuosi aikaa kun katosit elämästäni sairauteesi vedoten, olen nähnyt sinut usein kaupungilla sen jälkeen, en ole kuin kerran uskaltautunut moikkaamaan ohimennen. Näen sinut usein joko tulevan tai menevän uuteen kotiisi joka on vain 10min päässä minun kotoani, sillä lenkkeilen päivittäin kotikatusi läpi rannalle. Muutaman kerran olen jopa pysähtynyt ja katsellut taloa miettien että mikä niistä kaikista valoista on sinun, kaipaan sinua erittäin paljon.

Tämä kaikki on alkanut ahdistamaan nyt myös minua, mikä on vähän hassua sillä eihän suhteemme koskaan miksikään kunnon suhteeksi ehtinyt edetä ahdistuksesi ja muiden kireittesi takia, mutta ne 8kk jotka olimme yhdessä jättivät kyllä minuun lähtemättömän vaikutuksen ja kaipauksen. En vain osaa päästää sinusta irti, varsinkaan nyt kun näen sinut muutaman kerran kuussa kadulla.

Mietin jopa että tulisin ovellesi kelloa soittamaan, mutta eihän minusta siihen ole kun en ole uskaltaunut sinulle edes soittamaan kuin vain kerran ja silloinkin sain sain tylyä kohtelua sinulta, en halua enää kokea sitä samaa sillä se satutti todella paljon. Yritit kyllä itsekin yhtenä iltana ottaa yhteyttä ja minä kadun edelleenkin sitä perjantaista iltaa kun olin muualla enkä kotona, mutta jotenkin se vain tuntuu niin väärältä ettet antanut minulle 5 kuukauden jälkeen kuin vain tuon yhden illan muutaman minuutin ajan tilaisuuden nähdä sinut, sen jälkeen en ole sinusta enää mitään kuullut. Etkö voisi vielä toisenkin tilaisuuden antaa ja edes jotain viestiä laittaa, en pyydä uutta suhdetta tai tilaisuutta vaan ehkä pientä selitystä ja ymmärrystä sillä ikinä ei ole kukaan kadonnut elämästäni kuten sinä teit, sairauteen vedoten ja minä hölmö sen vielä uskoinkin. Oliko siinä sittenkään siirä kysy?