Mitä mieltä tekstistäni?

Pidin. Mutta rytmittäisin tekstin toisin ja miettisin välimerkit.

Mitä tarkoittaa "vuolata"?

Ehkä hieman kliseinen suureellisuudessaan. Ei kuitenkaan huono pätkä – osoittaa kirjoittajan kehityskelpoisuutta.

Minäkin jäin heti alussa pohtimaan "vuolata"-verbiä, jopa niin paljon, että oli vaikea päästä eteenpäin. Pääsin kuitenkin. Osaat selvästi eläytyä hetkeen, mikä on tekstissä hienoa. Minun oli kuitenkin vaikea saada siitä kiinni, koska maalailu oli niin pompöösiä, vaikka kuitenkin kyseessä oli aika herkkä ja koskettava hetki. Saisitko sen hetken kuvattua hieman pienemmin? Mitä todella tuntuu ja tapahtuu mikrotasolla ilman suuria värejä ja kaaria?

Jos ihan rehellisen mielipiteen haluat, niin teksti herätti myötähäpeää. Se oli jotenkin naiivi, ja siinä oli jotakin, ehkä vähän kaikkea, liikaa. Kuin pitsein koristeltu multaporkkana, sanoisin.

Tämä on aika taivaita maalaileva runokuva. Siinä on toki kauneutta, mutta kuva jää valjuksi, sillä se on liian yleinen. Yritä pukea tämä henkilökohtaisemmaksi (enemmän yksityiskohtia, jotka koskettavat sinua henkilökohtaisesti) ja etsiä hieman tuoreempia kuvia ajatuksesi tueksi. Tämäntyyppisessä tunnelmakuvarunossa on mielestäni luontevampi käyttää preesensiä, se tuo lukijan lähemmäs runokuvan hetkeä.

"Taivas oli kuin pronssista vuolattu." (poistaisin sanan kuin, se kalskahtaa korvaan, vuolattu tuntuu myös väärältä sanavalinnalta, ehkä valettu olisi parempi?)

ja vesi liikehti niin äänettömästi,
että olisi melkein voinut kuulla toivon kasvavan sydämmessäni.
(tämä on aika monimutkainen lause, yksinkertaisempi soljuisi paremmin. "olisi melkein voinut kuulla" laimentaa tunnelmaa, se on liian pohdiskeleva ja kaukainen, kuka tässä kuuntelee? tuo runon puhuja voimakkaammin runoon.)

Tämä hetki voisi olla rajaton, (miksei se vain ole rajaton?)

tämä äkillinen tyyneys tuntuu siltä
kuin päässäni ei voisi olla yhtäkään huonoa valinnan mahdollisuutta.
(tässäkin pudottaisin reilusti heikkoja sanoja pois, esim. "tyyneys kuin / ei olisi yhtään huonoa valinnan mahdollisuutta")

Kuin koko maailmankaikkeus olisi pysähtynyt,ja odottanut (konditionaali tuntuu aika vieraalta tässä runossa. paljon voimakkaampi runokuva: "maailmankaikkeus on pysähtynyt kuuntelemaan")

mitä minulla olisi sanottavaa,
mitä tekisin seuraavaksi? (jälleen -isi pois ja preesens tilalle: "mitä sanon, mitä teen seuraavaksi)

Kannattaa lukea paljon runoutta ja kirjoittaa paljon. Tyyli hioutuu luonnostaan. Äläkä lannistu vaikka huomautin monesta asiasta. Tämäkin on toki vain mielipide, en ole runoauktoriteetti, vain innokas lukija. Onnea jatkoon!

Voiko teidän mielestänne sanoa, että "Taivas oli pronssista valettu"?

Vai tarvitseeko siihen välttämättä kuin-sanan, jotta ei päädyttäisi absurditeettiin (eihän taivas voi olla pronssista valettu)?

Kyllä tuo vahvasti menee väkitaiteelliselle osastolle,mutta ei haittaa,halu tuottaa tekstiä ilmeisesti sinulla on,kirjoita väsymättä niin löydät kyllä oman kirjallisen äänesi.