Siitä puhe mistä puute

Helposti huomaa, että tällä palstalla on yksi ainoa kateellinen mökkivajaa häirikkö kerjäämässä huomiota ja purkamassa pahaa oloaan. Älkäämme välittäkö tuosta raukasta. Sääliähän toki voi. Tuo tyyppi tekisi varmaan itsarin, jos ei tätä purkautumisväylää olisi.
Mökkeily on mukavaa. Nautitaan siitä me kaikki, joilla on siihen mahdollisuus.

Eiköhän tuo häirikkö ole joku Helsingin kerrostalopoika joka syö kyseisen kaupungin kansallisruokaa eli halal-lihaa tai kebabbia.

Olen vuokrannut mökkejä monta monituista vuotta, joka on monelle mökin omistamista intoilevalle vaikeaa ymmärrettävää. Miksi? Asiaa ihmetellään ihan päin naamaani ja ahkerointiani vuokramökin kunnossa pitämiseksi kuin olisin hullu. Omistajat ovat aina tyytyväisiä ja mietinkin onko siinä minuun kohdennetussa arvostelussa takana kateutta mökin varsinaista omistajaa kohtaan? Että se onnistui saamaan ilmaista työvoimaa mökilleen ja työvoima viellä maksaakin siitä olemisestaan? Jos näin on, niin minäkin jaksaisin naapureiltani sietää typerimmätkin kommentit. Mutta harvaa naapuria kiinnostaa se, etten ole yhdessä paikassa viihtyvää sorttia ja haluan vaihtaa mökkiä noin viiden vuoden välein. Uusi kohde, uudet kujeet ja haasteet. Kun en tiedä yhtäkään mökkipaikkaa niin ihanaksi, että sinne kokisin tarvetta saada jäädä. Aina tulee jotakin: vaihtuu huutavat naapurit entisten hiljaisten tilalle, ikivanha ja hyvä sienimetsä kaadetaan maanomistajan sairaalaskuja kattamaan, idyllinen rantamaisema möyritään hiekkarannaksi jonkun isovanhemmuuden ylpeydestä paisuvan lastenlapsen leikkitarpeita tyydyttämään (jotka käyvät muutaman kerran kesässä mökillä), yksi kantelee rantakäärmeitä ämpärissä väittäen siten vähentävänsä kantaa, joku koputtelee ovelle saadakseen ladata kännynsä akkuja jnejne. En myöskään ymmärrä sitä karseaa 2000 m2 mökkitonttien täyttämistä pienillä pömpeleillä, joihin ei tarvitse rakennuslupaa. Kesäpäivien pitkästyttämät mökin omistajat paukuttelevat tyynessä illassa taas jotakin "kivaa" ja kun ne sitten halutaan esitellä naapureille miettii vain, että mistähän välistä tontilla kohta kävellään törmätessäni isännän ylpeyteen tai emännän haravoimaan, eroosion kiusaamaan "mökkipuutarhaan". Mielestäni mökit ovat usein se viimeinen linnake, jossa halutaan tehdä oman mielen mukaan miettimättäkään tulevia sukupolvia ja millaista vahinkoa hetken pikapäätöksillä saadaan aikaiseksi. Vuokratessa olen sen oppinut, että ihmiset ovat todella välinpitämättömiä luontoa kohtaan. Se, että joku väittää olevansa luonnossa, mökillä, on klisee, sillä eihän mökkitonteilla edes siedetä luontoa ja se hävitetään vauhdilla pois. Jo sekin, että kuulee arvosteltavan sellaisia mökkinaapureita siivottomiksi, jotka haluavat pitää tonttinsa luonnontilassa. Mökkiyhteisöissä on myös aina ne hidalgot ja kuninkaat, jotka uskovat olevansa vastuussa alueen protokollasta ja säännöistä. Niitä mielipiteen esittäjiä, joilta ei kukaan ole kysynyt mitään. Joten voisikohan sitä mökkeilyä ajatella laajemmallakin ajatuksella kuin omistamisen näkövinkkelistä? Onhan meitä vuokralaisiakin, jotka ovat tosi tyytyväisiä sen ajan kuin mökkiä vuokraavat. Minunlaisia kunnollisia taitaa tosin olla harvassa, mutta voisihan vuokraustoimintaakin kehittää ja miettiä toisiko sellainen piristystä samojen mökkinaapureiden keskelle. Se uteliaisuus, mitä minä aina herätän, kertoo, ettei mökkien omistaminen ihan kaikkea elämisen hupia tarjoa :D

Eipä se mökkeily siitä paljon muutu, onko se mökki oma. Minä olisin ihan mielelläni vuokrannut mökin pidempiaikaiseen käyttöön, vaan enpä sellaista parin vuoden etsinnästä huolimatta löytänyt.