Suruaika-gallup

Oikeastaan aloitin kuukauden päästä kun kamat oli eri osoitteessa. Ja reilu 10 vuotta oltiin naimisissa. Eka suhde ei ollut laastarisuhde, mutta varmasti sitä oli muuten kärkkäänä omiin tärkeisiin asioihin, että saattoi kaatua siihenkin. Uusi oli ainakin henkisesti ihan erilainen kuin exä. Ja oikeastaan fyysisestikin, mutta se ei ollut tarkoitus. Olisi voinutkin tulla mahtava suhde, mutta eriarvoisuuden tunteet kuitenkin kaasivat paatin... ja toinen suhde alussa jo.. :o)

Ja mikähän neuvo? Tutustukaa itseenne ensin...ette ole sama kuin liittoa ennen ja ette sama mikä oli liitossa. Mitkä asiat on tärkeitä sinulle ja oletko katkera ja/tai puhtaalta pöydältä liikenteessä. En usko mihinkään aikarajaan...se on niin kiinni siitä miten pääsee elämässä eteenpäin. Jääkö roikkumaan vanhaan vai haluaako jotain muutosta elämään...oli sit itse eronnut tai erotettu...ihan sama.

Sanoisin noita heti tulevia suhteita järjen pikahypyiksi. Montakohan kertaa takana onkaan vain, että joku olisi siellä kotona, yksinolo pelottaa ja toinen on suuri seksi, jota luullaan "parisuhteeksi", kyllä on silloin elämä löyhällä pohjalla. Voihan sitä maata kaiket päivät lakanoissa toisen kanssa, mutta eiköhän ennen pitkää ala kyllästyttää ja tavallinen ja normaali kansalainen kyllä käy työssä ja hoitaa asioitaan muutenkin ja sitten ne entisen liiton lapset, noita aikuisten peuhuu leikkejäkö he kaiken aikaa joutuvat katselemaaan.

Tällä asialla ssekis näyttää oleva liian suuri rooli elämässä, eräs uusioäijä maksasi aamuisin olohuoneen sohvalla, ilman rihmankiertämää, lapset pelkäsivät häntä ja mielestäni ei edes suotta, halusiko jopa lapsille esitellä "sukukalleuksiaan" vai mitä tämä tällainen on.
Toisessa paikassa kuljetaan pihamaalla koko päivä kesäisin pyyhkeeseen kiedottuna ja kylmemmällä säällä kylpytakissa, tämäkin kaikki näkyy yleiselle kulkuväylälle kulkeville ilman mitään tirkistelyä.
Eräs uusionainen kaipasi kahdenkeskistä vapaata, melkein räjähdin kuulleessasi yli 40- kymppisen naisen suusta tuollaista.

ei siinä mitää "suruaikaa" ole, ne on leskillä sellaiset. Yks elämä jokaisella..kannattaa päästellä täysillä, ettei tartte kiikkustoolis katua vanhana! Kolmas liitto menossa, ja kaikki OK.

Jos seuraavaan suhteeseen haluaa panostaa omana itseenään niin kannattaa olla itsekseen vähän aikaa. Tutustua itseensä ja yksin olemiseen. Kaikki eivät tähän vain pysty. Väistämättä laastarisuhde on kyseessä jos vanhoja suruja ei ole haudattu. Kyllä se ottaa oman aikansa, varmaan neljästä kuukaudesta eteenpäin. Tietty jos ei ole rakastanut niin eihän silloin ole mitään suruaikaa. Uutta suhdetta heti aloittavat ovat yleensä olleet jo monessa suhteessa aiemmin.

Mitään suruaikaa ei todellakaan ollut. Ero oli ilo, huojennus ja vapaus. Liittoa kesti 25 vuotta.

Liiton aikana jo aloitin. Olikohan se sitten ns. laastarisuhde näin jälkikäteen miettiessä? Sama se. Kesti puoli vuotta eron jälkeen, kunnes tajusin, että miehellä on liikaa eksän huonoja ominaisuuksia. Sitten olin itsekseni puoli vuotta ja mietiskelin millainen mies sopisi parhaiten. Ihme, sellainen löytyi käytännössä heti.

Neuvona jokaiselle "tartu hetkeen". Elämä on aina tässä ja nyt, eikä sitku.

21v6kk20pv yhdessä oloa jonka jälkeen kuin salama kirkkaaltataivaalta ilmoitus ex-vaimolta että oon löytänyt uuden jonka kanssa haluaa olla.Olin jo aavistellut usean kuukauden ettei asiat ole enää kohillaan.Silti suhde oli minulle kaikki kaikessa ja luopumisen tuska valtava 3-lasta jäi minulle ja talovelka kokonaisuudessaan minun hoidettavaksi.Puolivuotta virallisen eron myötä uusi parisuhde.Nyt olen toisen kerran naimisissa ja meille on pikkutyttö syntynyt.Uuden parisuhteen alkaminen on yksilöllistä,sitä ei voi sanoa milloin on sopiva-aika seurustelun alkamiselle.Nyt olen onnellinen taas.Ja kyllä näin voi sanoa kyllä vaihtamalla paranee.Eron katkeroimisella ja syyttelyllä itseään ja sitä toista osapuolta saa vahinkoa sielulleen.Garpe diem!