Keskustelun taso

Fundamentalistit on järkevien argumenttien ulottumattomissa. Heihin ei kannata tuhlata ruutia.
Sen sijaan laaja-alaisemmin uskovat kykenevät järkeväänkin ajatteluun. Ainakin toisinaan.

Se riippuu varmaankin uskovaisesta, jos ihminen on ollut kauemmin uskossa ei hän kirjoittele mitään aggressiivista, vaan ne kirjoittelevat jotka ovat uskossa alkutaipaleella.
Kysyä saa ja pitääkin, ettei eksyisi tieltä...!

Kaikki elämänkatsomukset ovat uskomuksia. Hyökkäys toisen katsomuksen kimppuun on tietenkin pelko oman käsityksen puolesta.

Kysyä sopii tarviiko Totuus puolustamista, ei varmasti, pelko sen sijaan vaatii sitä.
Perimmältään tässä on vaikuttimena ihmisen ikävä toisen luo. Nykyisin täällä uskotaan että mahdollisimman räyhäkkä kommentti varmistaa huomioiduksi tulemisen. Kun tulen huomatuksi voin uskoa päässeeni lähemmäs.
Epäilys että olen erossa luojastani vaatii vastausta, parinmuodostusvietti näyttä ensin korvaavan tuon puutteen Palstoilta etsitään samoin ajattelevia, lopulta huomataan ettei ole kyse henkilön löytämisestä vaan ajatuksen - idean - Lähteen löytyminen on ainut vastaus

Kyllä ateistit vetävät pitemmän korren aggressiivisuudessa. Meitä uskovia haistatellaan, nimitetään vajakeiksi, ja toivotellaan jos jonnekin hemmetin kuuseen.
No vähän minä siitä välitän, sillä jo Jeesuksen aikaan uskovaisia vainottiin, surmattiin, ja kaikin tavoin häväistiin. Maailma vihaa meitä.

Tänään on vietetty maailmansodan päättymisen 70-vuotisjuhlaa. Viha tukahdutettiin ja kanavoitiin jälleenrakennukseen, viha on voimakas tunne. Vapautuu paljon energiaa muihin asioihin, kun lopetetaan vihanpito.
Se kuitenkin on ihmisluonnon yksi peruspilareita, eikä ihan siltä tunnu, että vihasta olisi päästy. Uskovaisillekaan se ei ole helppoa, vaikka tukena on taivaalliset voimat.
Oudolta tuntuu, että uskovaiset ja ei-uskovaiset käyttävät voimavarojaan toistensa vihaamiseen. Se on kyllä islamistisissa maissa nyt voimakasta. Uskonto sielläkin on tekosyynä.
On aika itserakasta huudahtaa, että vähät siitä, vihatkoot vaan. Ylimielistä!

Jokaisen ihmisen on hyvä tuntea Jeesuksen opetukset ja evankeliumin ajat ja tarkoitus ihan omakohtaisesti, eikä vain ikäänkuin toisten ihmisten antamana "totuutena". Omakohtainen Jeesukseen uudestisyntyminen annetaan jokaiselle sitä anovalle ihmiselle Jeesuksen nimessä ja Hengessä, ja tässä on ihmisinä toivomme, kun totuutta eli Jeesusta rakastamme ja hyvää hedelmää myös näin kannamme. Jeesus on hyvä paimen, eikä hylkää eikä jätä ketään.

Paljon vääriä johtopäätöksiä ja ihmisviisautta voivat esittää epäuskoiset ja ne, jotka omakohtaisesti eivät ole uudestisyntyneet vaikka voivat olla hyvinkin uskonnollisia ihmisiä, kuten myös fariseukset olivat ja ylipapit myös Jeesuksen toimia arvostellessaan ja tietämättömyyttään tekivät sitä mistä voimme Raamatusta lukea, näin myös tänään on asiat.

Tuohon on varmaan monta syytä... Perussyy on luonnollista psykologiaa, ja pätee ihmiseen vakaumuksesta/uskomuksesta riippumatta, eli kun joku on eri mieltä kuin itse on, niin se koetaan jotenkin hyökkäyksenä itseä kohtaan, oman näkemyksen mitätöimisenä, uhkana. Luonnollinen reaktio on ärsyyntyminen ja puolustuskanta, joskus aggressiivinenkin vastahyökkäys... Pahinta siinä on, jos uskova luulee suuttuneensa pilkkaajien hyökkäyksestä totuutta vastaan, eikä huomaa että tosiallinen syy suuttumukseen (silloinkin kun oikeasti on kyseessä pilkkaajien hyökkäys, parjaus jne.) on se, että joku on toista mieltä kuin itse on.

Sosiaalisen median luonne myös vaikuttaa kantojen kärjistymiseen. Kun ei näe toista, kuule hänen ääntä, äänenpainoja - hämärtyy käsitys siitä, että on tekemisissä toisen elävän persoonan kanssa, joka on ainutlaatuinen ja jota tulee rakastaa. Dialogi vääristyy. Se mikä normaalielämässä voisi olla hedelmällistäkin vuorovaikutusta kärjistyy vänkäämiseksi. Asioita tulee ehkä sanottua kärkevämmin kuin muuten sanoisi.

Keskustelupalstat ei anna oikeaa kuvaa uskovista ja seurakunnista siitäkään syystä, että osa keskustelijoista on seurakunnissaankin ääritapauksia, joilla on kohtuuttoman voimakkaita ja kärkeviä mielipiteitä, ja koska eivät yhteisöissään pääse (ymmärrettävistä syistä) saarnaamaan, niin saarnaavat sitten täällä missä rajoituksia ei ole.

Jokainen myös on yksilö ja eri vaiheessa kasvussaan Jeesuksen tuntemisessa. Edellä mainitut karikot voi voittaa ja päästä voitolle lihallisesta kiivailustaan, kun haluaa todella keskittyä Jeesukseen, niin että Hän on lähtökohta kaikessa vaelluksessa.

Hyvä testi on pohtia miten aloittaa päivänsä. Onko ajatukset ensimmäisenä siinä, että mitä tänään sanon ja kuinka, vai alkaako päivä itsetutkistelulla Herran yhteydessä, etsien Hänen läheisyyttä, armon todellisuuden kokemista? Hälytyskellot pitäisi soida jos huomaa ettei pysty keskittymään edes Herran läheisyyteen, kun rukoukset muodostuu "anna viisautta nujertaa vastaväitteet, paukauttaa totuudet maailmalle niin että tuntuu!" -tyylisiksi. Silloin on jotain vinksahtanut vikaraiteille.

Että uskova sortuu noihin karikoihin ja sokeutuu omalle käytökselle, ei tietenkään tarkoita ettei hän olisi uskova ollenkaan. Mutta Jeesuksen tahto tuollainen lihallinen kiivailu ei varmastikaan ole. Olemme vain ihmisiä ja sellaisina vajavaisia, mutta kristityn on hyvä muistaa, ettei hän koskaan ole "vain ihminen" samalla tavalla kuin ei-uskova on vain ihminen. Jos nimittäin olemme uskoon tulleet ja luotamme siihen mitä Raamattu sanoo. Olkoonkin että olemme vajavaisia ja voimme erehtyä, syyllistyä ylilyönteihin ja virheisiin, niin kuitenkin "Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta". Siksi uskovalla jos kenellä on mahdollisuus toimia niin ettei näe toista uhkana eikä joudu inhimillisen puolustuskannan valtaan.

Uskovalla tarkoitan tässä Jeesukseen uskovaa, omakohtaisesti uskoontullutta henkilöä, jolla syntien anteeksiantamuksen kautta on yhteys Jumalaan.

Kaiken lisäksi pitää vielä huomioida sekin asia, että moni on melkoisen taitava manipuloimaan ja ärsyttämään uskovia, saadakseen heidät laukomaan kärjistettyjä mielipiteitä.! Maltillisetkin mielipiteet voivat ei-uskovan mielestä edustaa aggressiivisuutta ja niin edelleen jos hän itse on vahvasti ennakkoasenteen ja tietyn tunnetilan vallassa viestejä lukiessaan. Silloin voi käydä niinkin, että on sokea omalle kiihkomentaliteetilleen ja pilkalliselle asenteelleen, ja näkee mörköjä vain noissa "kauheissa fundiksissa".

>Onko ulkopuolisten koulutustaso ja ajattelun vapaus liian korkea ankarien sääntöjen puristamille uskonyhteisöille?<

Korkeaa koulutustasoa on myös uskonyhteisöjen edustajissa. Koulutustaso ei sinällään ole tae mistään. Ainakaan hengellisten kysymysten ymmärtämisessä.