Minäkin erosin

eronnutnainen

Näinhän siinä kävi, että ero tuli. Asiasta oli puhuttu jo aiemmin ja eron mahdollisuus oli ollut ilmassa jo joitain kuukausia. Kuitenkin kun se ero oikeasti tuli, niin tuntui, että maailma kaatuu. Välillä yritän jotenkin kieltää asian. Toisaalta pakko kun pitää töissäkin käydä eikä siellä voi itkeä kuten kotona.

Olo tuntuu yksinäiseltä ja kummalliselta. Oma mies oli se kenen kanssa vietin eniten aikaa. Lomat ja vapaat vietettiin yhdessä. Omalle miehelle kerroin heti ensimmäisenä tärkeät kuulumiset. Mies oli paras ystävä, tärkein tuki ja rakastaja.

Eronneille sanotaan, että menkää kaikkiin rientoihin ja osallistukaa kaikkeen mihin teitä pyydetään. Olisihan se helppoa, jos edes pyydettäisiin jonnekin. Itselleni on ollut todella vaikeaa löytää uusia ystäviä aikuisena. Jo seurustellessa yritin etsiä uusia ystäviä, mutta en siinä onnistunut. Nyt kun erosin, on olo todella yksinäinen.

Poikaystävän kautta tietysti tapasin uusia tuttavia ja kävimme kaveripariskuntien kanssa ulkona syömässä. Seurustellessa olikin paljon suunnitelmia viikonlopuille.

Nyt menen päivän kerrallaan. Pyrin järjestämään tapaamisia niiden kavereiden ja tuttavien kanssa, joita minulla on. Toisaalta en jaksaisi olla se aktiivinen osapuoli, joka ottaa yhteyttä muihin.

Kesälomakin on tulossa enkä oikein osaa odottaa sitä. Toisaalta on ainakin aikaa liikkua ja hoidella asioita sekä käsitellä omia tunteita.

Tuntuu, että elämä on tyhjää. Töissä toimin kuin robotti.

19

214

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • MiesTäällä

      Joo ihan sama täällä. Menee elämä uusiksi kun koko elämänrutiini katoaa kerralla. Ei jää kuin sinä.

      Mulla lähti vielä exä parhaan kaverin matkaan ja lapsista saan vaan rippeitä. Jäätävät elarit tuli tietty niskaan kiitokseksi eikä oikein tahdo rahat niihin suositeltuihin rientoihin riittää. Eikä enää kiinnostakaan, aikansa niitä jaksaa. 3v menny ja aika ulalla vieläkin miten tätä elämää pitäis elää, niin että olis tyytyväinen.

      Hassuu täs on et oon hirveen pidetty, viisas, hyväsydäminen ja kaiken lisäksi hyvännäkönenkin. Noita ottajia olisi jonoksi asti, mutta ei kukaan oikein sytytä. Ympäriinsä paneskelu ei vaan kiinnosta (enää). Haluis oikeesti rakastua.

      Että jos yhtään lohduttaa, niin paskemminkin voi käydä :D En mä osaa oikein muuta neuvoa kuin se, että tyhjästä saat aloittaa. Ei oo helppoa, mutta mahdollista. Tutustu rohkeesti muihin ihmisiin jne. Todellakin ottaa aikansa, mutta älä luovu toivosta. Tsemppiä :)

      • alkuperäinen

        Kylläpäs exäsi teki katalan tempun sulle. Voimia sinnekin ja kiitos tsemppauksesta.


      • hmphhhk

        Hei miestäällä, miksi sanot et saat lapsista vaan rippeitä? Eikö ne lapset kumminkin ole tärkeämpiä kuin exäs? Minusta loppupeleissä vain sillä lapsella on merkitystä. Että on niiden elämässä mukana ja hyvä vanhempi niille. Ja itse ainakin haluan tarjota lapselle kaikkee hyvää mitä tuloillani voin , tosin en tietenkään niin että hän oppii että saa aina kaiken minkä haluaa. Yritän valmentaa kovaa maailmaa varten. =)


    • Kokemuksiatäältäkin

      Mä luulen että se pettymyksen tunne on se pahin, ainakin itselläni oli. Kun suhteesta ei tullutkaan sitä mitä oli ajatellut ja toivonut. Se on aivan sama onko ns. jätetty vai jättäjä. Meillä suhde päättyi toki yhteisymmärryksessä, vaikka mies olisikin myöhemmin vielä halunnut yrittää.
      Jos on tullut jätetyksi, niin sitä on vain pakko ajatella että ketään ei voi väkisin pitää joka sinun kanssa ei halua olla. Sä löydät aivan varmasti sen, joka on sulle tarkoitettu. Miten kauan aikaa siihen menee, sitä on mahdotonta sanoa. Joillakin menee kuukausia, joillakin vuosia.
      Luulen että monilla on sama tilanne, että kaverit jää vähemmälle kun ollaan suhteessa. Sun pitää vaan lähteä ulos ja harrastuksiin ja tavata uusia, voihan niihin tutustua vaikka täällä netissä :-)
      Usein sitä myöhemmin huomaa, että ei se suhde niin hyvä lopulta ollutkaan ja itsekään ei ollut onnellinen, mutta siihen kanssa vaaditaan sitä aikaa. Varmasti tuntuu että ei pysty lakkaamaan rakastamasta, mutta päivä kerrallaan. Ajatuksia pitäisi koittaa saada muualle.
      Pikkuhiljaa alat rakentelemaan niitä uusia rutiineja elämään.
      Tsemppiä! :-)

      • alkuperäinen

        Tuohon haluan uskoa, että löydän sen, joka on mulle tarkoitettu. Meilläkin ero tuli yhteisymmärryksessä.

        Olen kyllä yrittänyt olla reipas ja tehnyt kaikenlaista vapaa-ajalla. Välillä kyllä tulee sellaisia hetkiä, että ei jaksa mitään. Kiitos tsemppauksesta.


    • ThelmawithoutLouise

      Minä erosin puoli vuotta sitten. Olen pärjännyt mielestäni kohtuu hyvin ja yrittänyt olla aktiivinen menojen suhteen. Mutta välillä tulee todella yksinäinen olo, esimerkiksi tänään, kun piti olla kaksi kaveria Euroviisukisastudiossa mukana ja molemmat peruuttivat. Nyt vietän illan yksin :( Lisää kavereita olisi kiva saada. Minkä ikäinen ole ap ja mistä päin? Minä olen kolmekymppinen pk-seudulta.

      • alkuperäinen

        Olen kolmekymppinen. En asu pk-seudulla..


    • Eroamasssaehkä

      Minä petin vaimoani ja rakastuin petikumppaniini...joka ei kuitenkaan halua minua. Vaimo haluaa jatkaa,minä en tiedä? Todella ristiriitaisia tunnelmia. Ei meinaa jaksaa...enää.

      • Sekava

        Sama tilanne mutta olen nainen, paska homma...


    • Täällä kanssa yksi joka alkaa opetella elämää uusiksi. Olen ihan ulalla vaikka lasten kautta onkin pakko pitää elänänrytmi suht samana, niin ei se tähän henkiseen tuskaan auta. Se on läsnä koko ajan. Asiaa ei helpota se, että ero oli väkivaltainen.Mut on hyvä tiedostaa että se toipuminen kestää oikeesti kauan. Minäkään en ole enää nuori ja mun tunne -elämä oli latistunut vaikeassa suhteessa, niin että mietin voinko edes tuntea enää mitään koskaan,ketään kohtaan.Pettymys on järkyttävä, itsesyytökset julmettuja, koska tottakai persoonalleni tyypillisesti käännyn itseeni sisään ja mietin miten mä olisin voinut estää tän, mitä oisin voinut tehdä toisin jne.
      Mikä suo!!!!
      Jos joskus vielä, niin olen ihmeissäni.

    • surullinen12

      Voin samaistus tähän kirjoitukseen täysin. Erosta on ollut aiemminkin puhetta ja aina on päätetty yhdessä kuitenkin jatkaa, koska on ollut paljon hyvää minkä vuoksi olla yhdessä, mutta nyt lopullinen päätös tuli ettei halua enää jatkaa, ei näe yhteistä tulevaisuutta ja vaikka ollaankin yritetty ei asiat ole muuttuneet tarpeeksi. suhde on antanut paljon,mutta myös henkisesti ottanut mieheltä paljon. Itse olen ollut koko ajan 110 % mukana ja vieläkin on olo että haluaisin jatkaa, näen hyviä asioita meissä ja hänessä joka päivä, rakastan ja arvostan ja tajuan nyt liian myöhään, että käytökseni olisi pitänyt muuttua aikaisemmin, jotta hänellä olisi ollut parempi olla. Itse olen ollut onnellinen ja luulin että juttumme kestäisi. Toista ei voi tietenkään pakottaa, mutta tuskalliselta tuntuu kuulla niitä asioita mitä ei tavallaan osannut odottaa.

      Olo on sekava ja yksinäinen. Mieleen tulee jatkuvasti yhteiset muistot ja asiat joita ei tule enää koskaan kokemaan, mikä vaan lisää tuskaa. Täytyy taas opetella elämään yksin ja kaikki muukin opetella uudestaan. Olen niin väsynyt miettimään tätä ja tuntuu ettei pää kestä käsitellä eroa, taas. Haluaisin olla onnellinen mutta tuntuu että siihen on niin pitkä matka, kuitenkin uskoin loppuun asti että olen itselleni löytänyt sen oikean, minä en vaan ollut sitä hänelle.

      Asun pk-seudulla, ja minulla ei ole täällä kovin paljon ystäviä, olisi kiva saada vertaistukea muilta jotka kamppailevat eron ja yksinäisyyden kanssa, koska tuntuu että ystäväni eivät minua ymmärrä, he eivät ole seurustelleet itse vakavasti ja heillä on onnellinen parisuhde. Jos täällä on ihmisiä samassa tilanteessa, jotka myös kaipaisivat juttukaveria tai vaikka lenkkiseuraa niin kirjoittakaa ihmeessä.

      • Kylläsesiitä

        Moi,

        Olen itse ollut aiemmin samassa tilanteessa. Aivan kuin kaksi ensimmäistä kappaletta olisi ollut omaa tekstiä, piti oikein miettiä olenko tuon itse kirjoittanut.

        Aika parantaa, eikä muistoja tarvitse unohtaa. Kipeää se tekee, mutta pitää vain koittaa pitää kiinni niistä hyvistä asioista joita on oppinut ja mennä päivä kerrallaan eteenpäin kohti uusia tuulia.

        Vaikket varmasti nyt usko, niin jokin kaunis päivä kyllä huomaat, että asiat ovat jo paremmin :)


      • alkuperäinen

        "Mieleen tulee jatkuvasti yhteiset muistot ja asiat joita ei tule enää koskaan kokemaan, mikä vaan lisää tuskaa." Samaa olen pohtinut. On todella outoa ajatella tulevaisuutta eteenpäin ilman miestä. En koskaan enää näe esimerkiksi miehen vanhempia tai muita sukulaisia tai vietä aikaa miehen kaveriporukassa. Emme koskaan matkusta yhdessä ja suunnittele lomia. Nyt on vain vietettävä aikaa yksin ja niiden kavereiden kanssa, joita on.

        Itse en mieti eroa koko aikaa. Välillä tavallaan jopa unohdan koko homman vähäksi aikaa, esim. töissä. Tämä on vapauttavaa. Välillä sitten mietin eroa ahkerammin. Tämä ei ole pahin ero, joka minulla on ollut. Tiedän, että ajan kanssa pääsee yli.


      • hkihki12

        Varmasti nämä ovat tuttuja ajatuksia kaikille meille jotka käyvät eroa läpi. Pahinta varmastikin on juurikin se totuttautuminen yksinoloon ja se luopuminen kaikista niistä yhteisistä unelmista mitä oli rakentanut toisen kanssa ja tulevaisuudesta jota oli jo kuvitellut mielessänsä. Sitä yrittää tottakai olla miettimättä asioita, mutta väkisnkin ne tulevat mieleen. Tämä on ainakin itselleni ehdottomasti vaikein asia, kun tuntuu että menettää niin paljon ja tulevaisuus tuntuu tyhjältä. Varmasti aika auttaa tähänkin, mutten kyllä haluaisi taas tottua siihen yksinkään olemiseen.
        Tämä ei ole pahin ero minulle monessa mielessä, mutta varmastikin vaikein, sillä uskoin todella tähän suhteeseen loppuun asti.


      • Gfbhtjytunjyn

        Elämä osaa olla julma. Ainakin omalla kohdalla ikävät asiat tulevat ryppäinä. Itselläni menossa elämäni hankalimmat ajat juuri nyt. Joku vuosi sitten tuli ero, sen jälkeen lähti työpaikka, ostin sitten uuden asunnon joka osottautui hometaloksi, remppasin ja myin pois, omaisuus piti hävittää kokonaan altistuksen vuoksi, ostin uuden asunnon ja sitten löytyi aivokasvain. Nyt vaan odotellaan mitä seuraavaksi... Erosta kuitenkin selviää ajan kanssa.


      • kuulostaa ihan minun elämältä.Saa kirjoittaa!


      • särkyrikkihajalla
        Gfbhtjytunjyn kirjoitti:

        Elämä osaa olla julma. Ainakin omalla kohdalla ikävät asiat tulevat ryppäinä. Itselläni menossa elämäni hankalimmat ajat juuri nyt. Joku vuosi sitten tuli ero, sen jälkeen lähti työpaikka, ostin sitten uuden asunnon joka osottautui hometaloksi, remppasin ja myin pois, omaisuus piti hävittää kokonaan altistuksen vuoksi, ostin uuden asunnon ja sitten löytyi aivokasvain. Nyt vaan odotellaan mitä seuraavaksi... Erosta kuitenkin selviää ajan kanssa.

        Olipa rankka tarina, varsinkin kun oken käynyt läpi samanlaisia vaiheita. Jouduin työttömäksi, puoliso lähti työkaverin matkaan, jouduin muuttamaan kodistani, sairastuin syöpään, menetin työpaikkani, jouduin muuttamaan jälleen. Sitten alkoi ympäriltä sairastella ja kuolla sekä läheisiä, ja muuten tuttuja. Minusta tuntui, etten enää jaksa, mutta kun sille ei voinut mitään.


    • Kosketuspuuttuu

      Toivotaan parasta. Nuorena näitä eroja oli vaikea ymmärtää, että miksi piti käydä niin. Nyt ymmärtää vielä huonommin, että miksi piti käydä niin. Toisen ihmisen ajatuksia ei voi lukea, saatikka ymmärtää erotilanteessa. Eroavalta ihmiseltä on turha kysyä syytä. Hän ei tiedä syytä itsekään. Vastauksia on turha odottaa.

    • mukavaakin

      Eron jälkeen oli sama tunne. Perheellisten kavereiden kanssa ajan viettäminen ei sytyttänyt - olisin kaivannut menoseuraa! Olin yksinäinen.

      Seurustelin sitten hetken Suuren Ihastukseni kanssa, joka suhde kaatui sitten rakenteellisiin mahdottomuuksiin. Ja mitä ihmettä - sillä välin moni muukin oli eronnut, ja yhtäkkiä meitä on taas koossa menoporukka, kuin joskus 20vuotta takaperin:D

      Riittää, kun löytää yhden kaverin, jolla on samanlainen elämäntilanne ja samanlaisia tarpeita ja muutenkin sujuu ok. Siitä se porukka alkaa pikkuhiljaa taas kasaantumaan:). Mutta se on totta, että aina ei löydy. Voi ikävä kyllä mennä vuosiakin ilman:(

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      192
      3291
    2. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      24
      2151
    3. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      24
      2061
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      90
      1925
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      70
      1598
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      24
      1351
    7. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      8
      1251
    8. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      36
      1247
    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      35
      1207
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1198
    Aihe