Ajattele kuolleen rakkaasi poislähdön hetkeä..

Millainen olisi sairaan ja kipuja kärsineen matka Taivaaseen.
Emme ole näkemässä, mitä näkymättömässä maailmassa tapahtuu tuona hetkenä, kun sielu irtautuu ruumiista.
Paras, mitä tuossa tilanteessa kuolleelle rakkaalle toivoo olisi, että tuossa hetkessä saisivat omaiset olla läsnä, kun rakkaan läheisen elämän ja kuoleman hetki koittaa.
Omaiset saisivat hyvästellä rakkaansa viimeiselle matkalle kaikessa rauhassa, ilman kiirettä.

Emme voi nähdä ja tietää mitä kuolleen rakkaamme sielu tuossa tilanteessa kokee, mutta kaunein lähdön hetki kuolleen ihmisen sielulle olisi, kuoleman hetkellä häntä saattamassa Taivaaseen olisivat enkelit ja kaikki hänelle rakkaat jo kuolleet läheiset, joiden puolesta hän on myös kokenut samanlaista surua, ikävää ja luopumisen tuskaa, kuin me nyt koemme, jotka vielä jäämme tänne elämään.
Nyt hän saisi nähdä heidät ja ei voi kuin aavistaa, kuinka suuri ilo sinä hetkenä koittaa.
Uskon, että kuolleen rakkaamme sielu hyvästelee myös meidät tänne jäävät, ennekuin rakkaamme sielu lähtee enkelten ja rakkaiden sielujen mukaan.
Emmehän me voi tietää mitä tuossa tilanteessa tapahtuu, koska kaikki tapahtuu silmillemme näkymättömässä maailamassa, joka on kuitenkin ympärillämme.
Tuollainen lähdön hetki olisi kaunis ja lohduttava, mutta jokainen voi sen nähdä, kun oma lähtöhetki koittaa...

Uskon, että kuoleman hetken lähestyessä kuoleva ihminen tietää lähtönsä koittavan.
Myös hänen omaisille kuoleman lähdön hetki tulee tietoiseksi aavistuksenomaisesti kuoleman lähestyessä.
Ainakin itse koin vahvasti oman isäni kuoleman hetken lähestymisen voimakkaan tunteen siitä, että isäni lähtöhetki on pian käsillä.
Tuli myös erittäin voimakas tunne siitä, että minun täytyy herättää veljeni ylös nukkumasta, ennekuin isäni nukkuu pois.
Olimme hereillä ja isämme vierellä, kun hän nukkui pois aamuyöllä...

Vieläkin vaan tulee itku, kun muistelen tuota hetkeä...