Mikä minua vaivaa?

Nimenomaan! Jos se ei ole sinulle ongelma niin miksi tehdä siitä ongelmaa teille molemmille? Olisit onnellinen jos oma mies sytyttää.

Oletko aivan pelle?

"Fantasia on kreikan kielestä peräisin oleva sana, joka tarkoittaa yleisesti mielikuvitusta. Nykyään termillä tarkoitetaan laajalti kaikkea mielikuvituksen tuotetta; niin taiteen, erilaisten pelien kuin seksuaalisten fantasioidenkin kohdalla. Näitä kaikkia yhdistää se, etteivät niiden kuvitellut oliot ja tapahtumat ole todellisuuteen perustuvia. Henkilökohtaisella tasolla fantasialla voidaan näin tarkoittaa kokijan abstraktia mielikuvaa tietyistä olioista. Taiteessa kyse on kuitenkin paremminkin konkreettisista teoksista, jotka sisältävät abstrakteja henkilökohtaisia fantasioita."

Tai pikemminkin lottovoittaja fantasioi ja unelmoi yhä JO saamastaan, samasta lottovoitosta.

Hän joka fantasioi siitä mitä hänellä jo on, on uskoakseni onnellinen ja tyydytetty. Saavuttanut sen mitä haluaa elämältä.

oman-elämänsä-filosofi kirjoitti:

Hän joka fantasioi siitä mitä hänellä jo on, on uskoakseni onnellinen ja tyydytetty. Saavuttanut sen mitä haluaa elämältä.

Pöh. Itse ainakin fantasioin paljon sellaisista asioista, joita en koskaan halua saada. Esimerkiksi hyvään uneen minut usein vaivuttaa ajatus siitä, että Suomessa on vakava sotatila, ja minä hoidan yksikseni lapsikatrasta miehen ollessa sotarintamalla. Sähköt ei toimi, ruokaa on rajoitetusti jne... Todella mukava ja mielenkiintoinen selviytymisuni, joka tuo uskomatonta draivia ja itsetunnon kohotusta. Mutta haluaisinko että niin todella tapahtuisi? En todellakaan!!

Tai seksifantasioissa useimmiten haaveilen, että minua panee rajusti vasten tahtoani noin kymmenen tuntematonta miestä. He puhuvat rivosti ja tekevät mitä haluavat. Haluaisinko että näin oikeasti tapahtuu? En todellakaan!!!!! Yök.

Moni asia on todella upea ja ihana fantasiana, mutta ei niitä koskaan halua toteuttaa. Todellisuus on niin paljon parempaa kuitenkin kuin fantasiat.

Erimielinen kirjoitti:

Pöh. Itse ainakin fantasioin paljon sellaisista asioista, joita en koskaan halua saada. Esimerkiksi hyvään uneen minut usein vaivuttaa ajatus siitä, että Suomessa on vakava sotatila, ja minä hoidan yksikseni lapsikatrasta miehen ollessa sotarintamalla. Sähköt ei toimi, ruokaa on rajoitetusti jne... Todella mukava ja mielenkiintoinen selviytymisuni, joka tuo uskomatonta draivia ja itsetunnon kohotusta. Mutta haluaisinko että niin todella tapahtuisi? En todellakaan!!

Tai seksifantasioissa useimmiten haaveilen, että minua panee rajusti vasten tahtoani noin kymmenen tuntematonta miestä. He puhuvat rivosti ja tekevät mitä haluavat. Haluaisinko että näin oikeasti tapahtuu? En todellakaan!!!!! Yök.

Moni asia on todella upea ja ihana fantasiana, mutta ei niitä koskaan halua toteuttaa. Todellisuus on niin paljon parempaa kuitenkin kuin fantasiat.

Lue lisää

Olen ihan samaa mieltä. Elämäänsä voi olla tyytyväinen vaikka fantasioisikin muusta. Mielipiteeni kertoikin suhtautumiseni vain siihen, että todennäköisesti sellainen ihminen on onnellinen joka fantasioi siitä mitä hänellä jo on. Se ei sulje pois sitä, etteikö voisi olla tyytyväinen elämäänsä muusta fantasioidessaan.

Meitä on sen verran monta erilaista, että jotkut ihmiset jopa saavat onnellisuuden vain fantasioidessaan ja eläessään niissä.

Miten voi unelmoida sellaisesta, joka on siinä, verta ja lihaa? Mitä mielikuvitusta, fantasiaa tarvitaan, kun toinen on todellinen? Jotenkin kamalan ristiriitaista.

Minä fantasioin ainoastaan vieraista naisista.
Niin ja, toki käyn vieraissa silloin tällöin.
Voin toteuttaa fantasioitani käytännössä.
Mikä siinä on, että vieraat naiset suostuu vähän kaikenlaiseen kuin vaan perusnylkytykseen?
Se tuo uutta potkua arjen aherrukseen.
Ja saa vaimokin kokea kuin uuden Orin. Silloin harvakseltaan kun suostuu yhtymään.
Meillä on tasapainoinen parisuhde noin muuten.
Rakastan ja palvon vaimoani kuin keijua ja hän minua.

fjsfj kirjoitti:

Miten voi unelmoida sellaisesta, joka on siinä, verta ja lihaa? Mitä mielikuvitusta, fantasiaa tarvitaan, kun toinen on todellinen? Jotenkin kamalan ristiriitaista.

Ainakin itse fantasioin erilaisista asioista joita olemme joskus toteuttaneet, mahdollisesti tulemme toteuttamaan ja joista olemme puhuneet. Fantasioin tunnetiloistamme, kemiastamme, kontaktista, leikittelen tilanteilla ja mahdollisuuksilla mielessäni. Niin pitkään fantasia on fantasiaa kun se ei siinä itse hetkessä tapahdu todella. Myös silloin kun rakastelemme niin minulla on fantasioita.

No en kyllä valitettavasti ole trolli.
Olisi mielenkiintoista vain kuulla muidenkin kokemuksia asiasta.
Omasta mielestäni tämä on outoa, kun lukee tämän palstan muiden juttuja.

Et voi tietää millainen miehesi on mieleltään. Hän saattaa hyvinkin sanoa sinulle olevansa samanlainen ajatuksiltaan, koska olettaa että se on sinulle mukavampi vastaus... Itsekin sanoin 7 vuotta kestäneessä suhteessani aina puolisolle mm. että en koskaan fantasoi muista, vain hän kiihottaa minua, en voisi koskaan rakastaa ketään niin paljoa kuin häntä jne jne... Puoliso uskoi, ja meilkein uskoin välillä itsekin. No, eihän se niin kuitenkaan ollut. Oli aikoinaan ihan hyvä kumppani, mutta kyllä minä vahvasti fantasioin vaikka ja mistä... En ehkä kovin paljoa mistään kohtaamistani ihmisistä, mutta ajatuksen tasolla vaikka ja millaisista tilanteista, joissa puolisolla ei ollut osaa tai arpaa. Niin, ja nykyään rakastan kyllä puolisoni tuhannesti enemmän kuin mitä nuorempana rakastin exääni. Rakkaustaidot kypsyvät iän myötä. Nuorena sitä vain kuvitteli ne tunteet jotenkin ainutlaatuisiksi.

Hernes kirjoitti:

Et voi tietää millainen miehesi on mieleltään. Hän saattaa hyvinkin sanoa sinulle olevansa samanlainen ajatuksiltaan, koska olettaa että se on sinulle mukavampi vastaus... Itsekin sanoin 7 vuotta kestäneessä suhteessani aina puolisolle mm. että en koskaan fantasoi muista, vain hän kiihottaa minua, en voisi koskaan rakastaa ketään niin paljoa kuin häntä jne jne... Puoliso uskoi, ja meilkein uskoin välillä itsekin. No, eihän se niin kuitenkaan ollut. Oli aikoinaan ihan hyvä kumppani, mutta kyllä minä vahvasti fantasioin vaikka ja mistä... En ehkä kovin paljoa mistään kohtaamistani ihmisistä, mutta ajatuksen tasolla vaikka ja millaisista tilanteista, joissa puolisolla ei ollut osaa tai arpaa. Niin, ja nykyään rakastan kyllä puolisoni tuhannesti enemmän kuin mitä nuorempana rakastin exääni. Rakkaustaidot kypsyvät iän myötä. Nuorena sitä vain kuvitteli ne tunteet jotenkin ainutlaatuisiksi.

Lue lisää

Tiedän, en osaa lukea ajatuksia, siksi minulle jää vain luottamus ja kokemus. Luotan siihen mitä mieheni on minulle ihan oma-aloitteisesti kertonut. Lisäksi luottamustani lisää se, että hän etsi seurustelumme alussa minusta samoja piirteitä mitä minä hänestä. Ne piirteet eivät ole sitä mitä yleisesti elämänkumppanista etsitään, emme noudata normeja.

En ole vastaan kirjoittamaasi etteikö ikä ja kokemus auttaisi ihmisiä rakastamaan ja hyväksymään, ymmärtämään, antamaan anteeksi jne. Siitä sinulla on varmasti kokemusta. Kuitenkin jokaisen elämä ja kokemukset ovat erilaisia. Silläkin on väliä mitä ihminen haluaa oppia itsestään ja elämästä, mihin hän aikansa ja energiansa käyttää. Minä, en nuori enkä vanha, olen halunnut ja joutunut opettelemaan itseni läpikotaisin, se tekee minusta rakastajan jonka mieheni ansaitsee.

Vain itsestään voi varmaksi tietää. Voit omistautua muttet voi kuin luottaa omistavasi.

Olen kyllä kaikkea muuta kuin mielikuvitukseton. :D

outolintuko kirjoitti:

Olen kyllä kaikkea muuta kuin mielikuvitukseton. :D

Outolintu 18.5.2015 19:45
"Sen verran kyllä täytyy myöntää että joskus työpaikan inventaariossa ( tai siis joka kerta) olen ottanut yyökaverilta suukkeliin. Aaaahhh vieläkin kostun kun ajattelen..."
Mitä mielikuvitusta tässä on?