"Lapset ovat tärkeintä minulle"

lapseton30v

Seurustelusuhteessa lapseton nainen ja lapsellinen mies. Lapseton nainen todella sinut tilanteen kanssa, ei kilpaile lasten kanssa huomiosta eikä koe toisen lapsia vastenmieliseksi.

Silti mies töksäyttää tällaisen lauseen ilmoille "Lapset ovat sitten tärkeintä minulle". Pakostakin tulee mieleen, että lapsetonta ihmistä pidetään automaattisesti tyhmänä ja asioista tietämättömänä. Tuo lause on minulle yhtä kuin turnoff. Asia selvä, mikset sitten seurustele vain lapsellisten naisten kanssa. Tai vielä parempi, mikset omista koko elämääsi lapsille jos tuntee tarvetta sanoa jotain tuollaista.

Miten selittää miehelle miksi tuo lause tuntuu niin turhalta ja typerältä? Olen omasta halustani lapseton. Mutta se ei mielestäni tarkoita etteikö minullakin olisi tärkeitä asioita ja menoja elämässäni, menoja joihin mies ei kuulu millään tavalla. Minun ei vaan tarvitse siitä erikseen ilmoittaa miehelle, koska en tosiaan tunne tarvetta sellaiselle.

99

<50

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • oona_t

      No, hmm. Varmaankaan tuo ei tarkoita yhtään mitään muuta kuin sen mitä sanottiin "Lapset ovat tärkeintä minulle". Yleensäkin miehet sanovat juuri sen mitä ajattelevat.

      Ja toisaalta, eihän tuossa ole mitään negatiivista. Ehkä hänen edellinen naisystävänsä oli päättänyt suhteen, koska mies asetti lapsensa edelleen: eli hänellä ei ollut naiselleen aina aikaa juuri silloin, kun nainen sitä olisi halunnut? Tämä nyt oli tietysti arvailua, mutta hyvin usein jotenkin näin asiat menee.

      "Miten selittää miehelle miksi tuo lause tuntuu niin turhalta ja typerältä? "

      Miksi selitellä? Olisit vain sanonut "totta kai, ymmärrän sen hyvin "

    • 1115

      Lasten etu ajaa tosiaankin maailmassa yli kaiken muun, jopa puolison, jos niikseen tulee.

      Itse asiassa miehen olisi parempi noudattaa periaatettaan ja olla sotkematta lastensa elämää uudella romanssilla.

    • Bööööööööööööö

      Minusta taas tuo on yksi parhaimmista lauseista, mitä mies voi sanoa. Hanki itsetunto, niin siedät "tuollaisiakin lausuntoja"

      • lapseton30v

        Ette näköjään ymmärrä mun pointtia. Jos mulla ei olisi itsetuntoa, niin olisin tosiaan se huomiosta kilpaileva ja kiukutteleva nainen.

        Itse en taas ymmärrä tuollaista lausetta/kommenttia/ tärkeysjärjestyksen ilmoittamista, kun sen sanomiseen ei ole ollut mitään aihetta. Asia olisi ihan eri, JOS minulla olisi aihetta ja syytä peiliin katsomiseen.

      • uusperheeeeeee

        Jep. Jos mies ei sano noin, hän ei ole kelvollinen mies. Näin uusperheessä toki niin, että käsitteellä lapset tarkoitaan niin biologisia lapsia kuin perheeseen suhteenkin kautta tulleita lapsia. Meillä on niitä molempia, ja kaikki lapset tulevat sijalla yksi, molemmille aikuisille.

      • minäminäminäm
        lapseton30v kirjoitti:

        Ette näköjään ymmärrä mun pointtia. Jos mulla ei olisi itsetuntoa, niin olisin tosiaan se huomiosta kilpaileva ja kiukutteleva nainen.

        Itse en taas ymmärrä tuollaista lausetta/kommenttia/ tärkeysjärjestyksen ilmoittamista, kun sen sanomiseen ei ole ollut mitään aihetta. Asia olisi ihan eri, JOS minulla olisi aihetta ja syytä peiliin katsomiseen.

        Ei jokaiseen kommenttiin tarvitse ole syvääluotua selitystä tai analysointia. Tärkeistä asioista saa mainita niin monta kertaa kuin sille on tarvetta. Sinulla on hyvinkin peilliin katsomisen paikka mutta kuten niin monet muutkin itseriittoiset (olevinaan) eivät sitä tunnista saatika tunnusta.

      • heeeeeeeiiiiiiii

        Komppaan aloittajaa. Eiköhän ole itsestään selvä että ihminen oletusarvoisesti huolehtii lapisistaan ja nämö ovat tärkeitä. Sen nostaminen erikseen esiin on kummallista, ihan kuin nainen haluaisi sen jotekin kyseenalaistaa. En laita itse koskaan näitä kahta asiaa rinnakkain. Lapset ovat lapsia, siis ihan eri kategoriassa kuin parisuhde. Parisuhde ei tule kaikkien muiden prioriteettien jälkeen, vaan on ainutkertaisena ihmissuhteena ihan yhtä lailla priorisoitava.

      • lapseton30v

        Jee sä ymmärrät mua.

        Tai sitten jotku ottaa vanhemman roolin turhan vakavasti. Esim koko mies sana vaihdetaan iskäksi.

      • heeeeeeeiiiiiiii

        Totta! Tuleekin heti mieleen muutama tapaus joista sanoisin että henkilö on ensisijaisesti isä ja sitten vasta mies.

      • ammuuaamuunasti
        lapseton30v kirjoitti:

        Jee sä ymmärrät mua.

        Tai sitten jotku ottaa vanhemman roolin turhan vakavasti. Esim koko mies sana vaihdetaan iskäksi.

        Tuli tästä kommentista mieleeni, että "vanhemmuus" ja "puolisous" eivät sulje toisiaan pois; kun on vanhempi, lapset ovat tietenkin tärkeimpiä (ja lapsille vanhempi tärkein), ja kun on puoliso, niin se toinen puoliso on luonnollisesti tärkein.

        Jos on SEKÄ vanhempi ETTÄ puoliso, miten edes voi verrata, kumpi rooli tai kohderyhmä nyt on tärkeämpi? Ei kai kukaan nyt muutenkaan vaadi tuollaista valintaa. Ymmärrän aloittajan pointin, koska miksi mies sanoo noin kun puoliso ei ole mitään poikkipuolista väittänyt.

      • lapseton30v

        Ehkä hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo alussa. Mehän siis tavattiin tämän miehen kanssa netissä, ja profiilissaan mies esitteli itsensä "Hei olen 34-vuotias iskä......................". En antanut silloin tämän yksittäisen asian häiritä liikaa, koska juttumme meni niin hyvin yhteen ja hän oli/on todella miellyttävän näköinen.

        Toisaalta tuollainen iskä-tittelin ottaminen on aika vastenmielistä. Tekeekö naiset tätä samaa, "Hei olen 34-vuotias äiskä......" Mihin katosi niinkin alkukantaiset sanat kuin MIES ja NAINEN.

        Naiset, kiihottaako mies joka esittelee itsensä iskänä?

      • 0916
        lapseton30v kirjoitti:

        Ehkä hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo alussa. Mehän siis tavattiin tämän miehen kanssa netissä, ja profiilissaan mies esitteli itsensä "Hei olen 34-vuotias iskä......................". En antanut silloin tämän yksittäisen asian häiritä liikaa, koska juttumme meni niin hyvin yhteen ja hän oli/on todella miellyttävän näköinen.

        Toisaalta tuollainen iskä-tittelin ottaminen on aika vastenmielistä. Tekeekö naiset tätä samaa, "Hei olen 34-vuotias äiskä......" Mihin katosi niinkin alkukantaiset sanat kuin MIES ja NAINEN.

        Naiset, kiihottaako mies joka esittelee itsensä iskänä?

        Vanhemmuus muuttaa elämänasenteen ja ihmisen täysin. Vanhemman henkilökohtaiset toiveet ja tavoitteet painuvat taka-alalle, ja elämä eletään lasten ehdoilla. Tämäkin "iskä" on varmaan jo alkanut vaistota, että heilastelu riskeeraa lasten onnen ja siksi haluaa panna sille rajat.

        Minusta olisi parempi olla heilastelematta kokonaan, kunnes lapset ovat aikuisia.

      • lapseton30v

        No enpä tiiä. Kyllä tälle(kin) iskälle seksi maistuu todella hyvin. Ja sitä ei todellakaan harrasteta lukittujen ovien takana, joten kiinnijäämisen riskit ovat aina olemassa.

        Iskällä on tarpeensa, vaikka kuinka yrittäisi olla omistautunut lapsilleen.

      • niinjoooos
        lapseton30v kirjoitti:

        Ehkä hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo alussa. Mehän siis tavattiin tämän miehen kanssa netissä, ja profiilissaan mies esitteli itsensä "Hei olen 34-vuotias iskä......................". En antanut silloin tämän yksittäisen asian häiritä liikaa, koska juttumme meni niin hyvin yhteen ja hän oli/on todella miellyttävän näköinen.

        Toisaalta tuollainen iskä-tittelin ottaminen on aika vastenmielistä. Tekeekö naiset tätä samaa, "Hei olen 34-vuotias äiskä......" Mihin katosi niinkin alkukantaiset sanat kuin MIES ja NAINEN.

        Naiset, kiihottaako mies joka esittelee itsensä iskänä?

        Sinä lapseton olet tyhmä ämmä ei ihme että tämä isä sanoi että lapset ovat tärkeintä hänelle, ne ovat hänen lihaa ja verta ja sinä et ikinä tule sen siteen väliin, just nää lapsettomat ämmät ei tajua mitä on arki lasten kanssa. Ja jos mies käyttää iskä titteliä hän on onnellinen ja ylpeä siitä että on isä, sitä sinun kaltaiset lapsettomat ämmät ei voi ymmärtää.

        Ja varmasti teki sinulle selväksi kuka o ykkönen koska lapsettomat saattaa olla mustiksii,kateellisii siitä huomiosta mitä lapset saa tai muuten vaan temppuilla kun eivät ymmärrä et ne lapset tulee siinä samalla ja arjessa, miehellä varmaan tämmöisiä huonoja kokemuksia niin sanoi sen takia että sinä tajuaisit etkä ruikuttais.

      • MeeLukeenIltalehdestä
        niinjoooos kirjoitti:

        Sinä lapseton olet tyhmä ämmä ei ihme että tämä isä sanoi että lapset ovat tärkeintä hänelle, ne ovat hänen lihaa ja verta ja sinä et ikinä tule sen siteen väliin, just nää lapsettomat ämmät ei tajua mitä on arki lasten kanssa. Ja jos mies käyttää iskä titteliä hän on onnellinen ja ylpeä siitä että on isä, sitä sinun kaltaiset lapsettomat ämmät ei voi ymmärtää.

        Ja varmasti teki sinulle selväksi kuka o ykkönen koska lapsettomat saattaa olla mustiksii,kateellisii siitä huomiosta mitä lapset saa tai muuten vaan temppuilla kun eivät ymmärrä et ne lapset tulee siinä samalla ja arjessa, miehellä varmaan tämmöisiä huonoja kokemuksia niin sanoi sen takia että sinä tajuaisit etkä ruikuttais.

        Mikäs supermamma/-isukki se siellä ränttää?

        Lapsettomat ihmiset eivät ole "tyhmiä ämmiä" tai "mustiksii". Tai, no, kyllä JOTKUT voivat olla, mutta niinhän ne voivat lapsellisetkin olla. On karua väittää jollekin satunnaiselle ihmiselle netissä, tuntematta tätä ihmistä lainkaan, että hän olisi "tyhmä ämmä" joka "ei voi koskaan ymmärtää mitään".

        Juuri tänään oli Iltalehdessä teksti, että parisuhde tulee asettaa perheenkin etusijalle, eikä ollut ensimmäinen kerta, kun luen tai kuulen vastaavaa. Linkki löytynee tästä keskustelusta alempaa, kun tämän läpi kahlasin.

        Se, miksi aloittajan mies on sanonut sanottavansa ja miksi aloittaja on siitä pahastunut, jää melko hämärän peittoon, sillä sanat ovat useimmiten tilannesidonnaisia asioita. Voi toki olla, että juuri tämä lapseton aloittaja on nyt sitten oikeastikin sellainen "tyhmä ämmä", mutta on vääryyttä väittää, että KAIKKI lapsettomat ihmiset olisivat mustasukkaisia, mitään ymmärtämättömiä tyhmiä ämmiä (tai äijiä). Lapsettomuudelle kun on lukemattomia syitä ja yhtä lukemattomia on persoonallisuuksia ihmisten joukossa.

        Kaikkein ilkeimpiä ja itsekkäimpiä tapaamiani ihmisiä ovat olleet juuri ne pienten/pienehköjen lasten omistajat. Aikuisten lasten vanhemmat ovat yleensä jo vähän rauhoittuneet.

      • niinjoos

        Korjaan, Joo ei kaikki lapsettomat ole mutta alottaja kyllä..luepa sen tekstejä, ei ihme että mies sanoi noin hänelle.

      • looooopd
        lapseton30v kirjoitti:

        Ehkä hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo alussa. Mehän siis tavattiin tämän miehen kanssa netissä, ja profiilissaan mies esitteli itsensä "Hei olen 34-vuotias iskä......................". En antanut silloin tämän yksittäisen asian häiritä liikaa, koska juttumme meni niin hyvin yhteen ja hän oli/on todella miellyttävän näköinen.

        Toisaalta tuollainen iskä-tittelin ottaminen on aika vastenmielistä. Tekeekö naiset tätä samaa, "Hei olen 34-vuotias äiskä......" Mihin katosi niinkin alkukantaiset sanat kuin MIES ja NAINEN.

        Naiset, kiihottaako mies joka esittelee itsensä iskänä?

        Ei tarkoitus varmaan ole kiihottaa, kun itsensä esittelee? Vai? En minä ainakaan halua heti kiihottaa tai kiihottua uuden ihmisen kohdatessani -on se sitten netissä tai reaalimaailmassa. Mutta kun aikoinaan netissä tutustuin miehiin, niin kyllä se tavallaan vaikutuksen teki, että esitteli itsensä iskänä. Mutta minäpä olenkin äiti.;) Kyllä minä olen myös nainen, ystävä, esimies, tytär, juoksija, autoharrastaja... Vaikka ja mitä. Mutta roolini äitinä on elämässäni tällä hetkellä kaikkein merkittävin, ja on tietysti luonnollista, että sen heti alussa voin tehdä myös selväksi. Jos se ei johonkin vaikutusta tehnyt, niin kyseinen tyyppi oli väärä minulle. (Niitä vähemmän kohtasin. Pääasiassa tutustuinkin "isä"-tyyppeihin, ja molemmat tiesivät mikä on elämässä tärkeintä ja ylitse muiden. Nykyisin elän parisuhteessa, avoliitossa, miehen kanssa jolla myös on lapsia. Hän on huikean upea isä ja isäpuoli. Kyllä se todella tekee vaikutukset.)

    • 090876

      Minä lähtisin pois suhteesta, jossa sanottaisiin noin.
      Syystä, että:

      1. on itsestäänselvää, että lapsiaan tulee pitää tärkeinä. Ei sitä tarvitse tökäyttää ilmoille noin.
      2. Elämänsä merkkihenkilöitä ei voi asettaa tärkeysjärjestykseen. Sama kuin kertoisi miehelleen "Äitini on sitten tärkein minulle, sitten vasta sinä."

      Jos on päättänyt, ettei lastensa rinnalle mahdu muita tärkeitä henkilöitä (koska minusta ei voi olla oikeaa parisuhdetta, ellei se suhteen toinen osapuoli ole "tärkeintä maailmassa", mutta samaan aikaan moni muukin juttu voi olla "tärkeintä", kerroksittainhan nämä menee), niin sitten ei parane seurustella ollenkaan.

      Aloittajalla fiksu asenne, ettei tarvitse kilpailla huomiosta lasten kanssa. Hän kuulostaa hyvin aikuismaiselta, sillä ei ryhdy huomiokilpasille.

      • lapseton30v

        Kiitos ja kumarrus asiallisesta vastauksesta, pääsit asian ytimeen :)

        Tästä on hyvä muotoilla vastaus miehelle ja kertoa miltä hänen kommenttinsa minusta tuntui.

      • Skeidaakokopaketti

        Kirjoitus on niin asenteellinen kuin vain voi. Uskomatonta että vielä löytyy "justiinoita", jotka puhuvat paskaa oikeista asioista. Kaikki mitä kirjoitit on täyttä puppua.

      • niinnojoohjuu
        Skeidaakokopaketti kirjoitti:

        Kirjoitus on niin asenteellinen kuin vain voi. Uskomatonta että vielä löytyy "justiinoita", jotka puhuvat paskaa oikeista asioista. Kaikki mitä kirjoitit on täyttä puppua.

        .... Tai vain jonkun mielipide? Meitä on täällä moneen junaan...

    • erverner

      Mietit että miten selittää miehelle, että lause on typerä... Mutta entäpä jos todellinen kysymys kuuluukin, että miten selittää sinulle, että tuo lause kuvastaa sitä, miten elämän pitääkin mennä?

      Sinä saat olla omasta halustasi lapseton, eikä se tee sinun elämästäsi vähemmän tärkeää. Mutta jos lapsia on, täytyy lasten olla sijalla numero yksi.

      Vuosia sitten minun lapseni isä alkoi uuteen suhteeseen. Hän oli suhteen alussa sanonut tuolle silloin omasta halustaan lapsettomalle naiselle juurikin noin. Hän oli sanonut, että lapsi tulee aina ensin, sitten vasta muut. Tuo nainen oli kokenut kommentin kuulema hyvin pahana, ja mies oli joutunut selittelemään asiaa myöhemmin lukuisia kertoja... Mutta perua mies ei ollut sitä halunnut, koska seisoo aina asian takana. Niin se menee, ja pitääkin mennä.

      Tuon naisen piti vain vuosien varrella niellä se tosiasia, ettei koskaan kukaan muu voi olla miehelle lasta tärkeämpi. Suhde jatkui, ja lopulta tuo aiemmin ehdottomasti "en halua lapsia" asenteella varustettu nainen kuitenkin teki päätöksen, että tekevät myös yhteisen lapsen. No, nyt heillä on siis yhteinenkin lapsi. Voisin kuvitella, että kenties nainen nyt viimein ymmärtää, miksi mies silloin niin sanoi, ja sanoo yhä niin lapsistaan. Ei lasten edelle yksikään aikuinen voi mennä.

      Minulla on perheessä lapsia kolme. Ja minulla on mies. Kyllä olen aina sanonut miehelle, että tärkeintä on lapset. Samaa sanoo nykyinenkin mieheni. Ei siitä kumpikaan loukkaannu, vaan teemme yhdessä töitä sen eteen, että lapsilla on hyvä olla jne. Tietysti mitä aikuisiin tulee, niin oma rakas on sijalla yksi.:)

      • ymmärsinkö_väärin

        Ei tää kai sitä koskenutkaan, haluaako aloittaja omia lapsia tekaista vai ei, eikä sitäkään, etteikö hän ymmärtäisi lasten olevan miehensä elämässä tärkeässä asemassa.

        Minusta tässä oli kyse siitä, että aloittajaa harmitti, kun miehen ylipäätään täytyi sanoa noin, aivan kuin aloittaja ei muka tietäisi/ymmärtäisi lasten olevan miehelle tärkeitä. Siis kun jos tämä aloittajan juttu pitää paikkansa sellaisenaan kuin hän sen on kirjoittanut tänne, hän ei ole antanut miehelle aihettakaan luulla, että yrittäisi päästä lasten "edelle" arvoasteikossa. Luultavasti jokainen lapsia omistavan kanssa yhteen menevä tietää kyllä jo lähtövaiheessa, että lapset tulevat pysymään vanhempansa elämässä ja olemaan hyvin todennäköisesti tärkeysjärjestyksen kärkipäässä.

        Sillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, haluaako aloittaja itse vääntää muksuja tuon miehen kanssa, omistaako hän niitä jo jonkun muun kanssa vai jääkö pysyvästi lapsettomaksi, omasta tahdostaan tai ilman.

      • wiwi75
        ymmärsinkö_väärin kirjoitti:

        Ei tää kai sitä koskenutkaan, haluaako aloittaja omia lapsia tekaista vai ei, eikä sitäkään, etteikö hän ymmärtäisi lasten olevan miehensä elämässä tärkeässä asemassa.

        Minusta tässä oli kyse siitä, että aloittajaa harmitti, kun miehen ylipäätään täytyi sanoa noin, aivan kuin aloittaja ei muka tietäisi/ymmärtäisi lasten olevan miehelle tärkeitä. Siis kun jos tämä aloittajan juttu pitää paikkansa sellaisenaan kuin hän sen on kirjoittanut tänne, hän ei ole antanut miehelle aihettakaan luulla, että yrittäisi päästä lasten "edelle" arvoasteikossa. Luultavasti jokainen lapsia omistavan kanssa yhteen menevä tietää kyllä jo lähtövaiheessa, että lapset tulevat pysymään vanhempansa elämässä ja olemaan hyvin todennäköisesti tärkeysjärjestyksen kärkipäässä.

        Sillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, haluaako aloittaja itse vääntää muksuja tuon miehen kanssa, omistaako hän niitä jo jonkun muun kanssa vai jääkö pysyvästi lapsettomaksi, omasta tahdostaan tai ilman.

        Vaikea on tajuta, että kukaan olisi niin herkkänahkainen, että loukkaantuisi tuollaisesta kommentista, jos ymmärtää että niin asian täytyykin olla. Herää vahvasti ajatus, että nainen haluaisi olla miehelle vähintäänkin yhtä tärkeä tai tärkeämpi kuin lapset. Se on varsin lapsellista, etovaakin jopa.

    • Toinen_vela

      En ihan hiffaa, mitä ajat takaa. Olen itsekin vela, mutta kyllä mulle olis paljon isompi turnoff, jos ne jo tehdyt lapset EI olisi tärkeintä miehen elämässä. Itse en kakaroita halua, mutta pidän itsestäänselvänä, että jos niitä tähän maailmaan menee tekemään niin niistä myös huolehditaan. Periaatteessa voisin kuvitella seurustelevani lapsia hankkineen miehen kanssa, mutta en sellaisen lurjuksen kanssa, joka ei niistä huolehdi.

    • kjklljtt

      Vähän riippuu missä yhteydessä tuo on sanottu. Pitäisihän asian olla tietysti itsestäänselvä aina, että omat lapset on ihmiselle tärkeimmät aina. Ja siksi kyllä minustakin tuntuisi tylyltä että sellainen asia töksäytettäisiin ihan tyhjästä minulle. Tuntuu että siinä on jotain takana, esim. lasten äiti on sanonut että tee sille uudelle naisellesi se selväksi ja mies on sen sitten kömpelösti ilmaissut. Itse ehkä kysyisin vielä että miksi sen sanoi, että asia jäi sinua vaivaamaan, kysyisin olenko antanut aihetta epäillä että haluaisin lapset loitommaksi miehestä tms. Siinähän se selviäisi. Joillakin ihmisillä on vain tapa varsinkin jos vähän jännittää vielä, töksäyttää asioita ja jättää kunnolla selittämättä mitä tarkoittaa ja miksi jotain sanoo. Minulla on (ollut ) tälllainen tapa ja siitä on vaikea päästä eroon kun muut puhuvat ja etenevät keskustelussa nopeammin, en ehdi ajatella kunnolla mitä sanon. Ja kun ajatus olisi valmis, tilanne on jo ohi.

      • autisticlove

        Minulla on autistina tuo "ajoittamisen" vaikeus. Sanon jotain omasta mielestäni tosi aiheeseen liittyvää, enkä ymmärrä, miten muut eivät "tajua" mikä pointti sen sanomisessa oli. Sitten hämmennyn, kun he vaativat selityksiä sanojeni tueksi tai vilkuilevat toisiaan jatkamatta aiheesta.

        Joillakin ihmisillä vain on vähän tällainen tapa ilmaista itseään, aloittajan mies ei varmaan käsitä itse heittäneensä tuota informaatiota vähän tönkösti ilmoille. Jos asia paljon vaivaa vielä useita päiviä (viikkoja) jälkeenkin, kannattanee vain ottaa se uudelleen puheeksi ja tiedustella, mistä moinen ilmoitusluontoinen asia nyt yhtäkkiä tuli. :)

    • loveyourlove

      Njaa-a. Minulle on tärkeää, että olen mieheni ykkösihminen tässä maailmankaikkeudessa, koska niin hänkin on minun. Hän ajaa ohitse jopa vanhemmistani, joten odotan samaa omalle kohdalleni. Jos hänellä olisi jo entuudestaan kakaroita (onneksi ei ole!!), niin aikuiset lapset menisi, pikkumuksut ei, koska en halua niitä asumaan kanssani. Jos vielä ilmoittaisi, että lapset ovat tärkeämpiä kuin minä, suuttuisin. Mutta jos taas sanoisi, että lapset ja minä olemme yhtä tärkeitä, asia olisi ok, koska niin oletankin sen uusioperheissä olevan. Ei puolisoa tai lapsiaan tai vanhempiaan voi pistää keskenään ranking-listalle, pohdiskella, kuka nyt voittaa kirkkaimman pokaalin. Kaikki ovat omalla tavallaan merkittäviä.

      Jos itselläni olisi muksu (jota ei myöskään luojan kiitos ole, hyi), en odottaisi mieheni pitävän lasta "tärkeimpänä" elämässään, sillä lapsihan ei mitenkään liittyisi häneen. Jos meillä olisi yhteinen, se sitten olisi taas sillä samalla viivalla minun kanssani, tietenkin. Omastaan on huolehdittava.

      Tosin koska AP selkeästi hyväksyy miehensä jo olevat mukulat eikä kisaile näiden kanssa vaan on samalla viivalla, kuten pitääkin, on melko laimeaa huomauttaa lasten olevan tärkeitä. Ihan kuin APn mies pitäisi APta täysidioottina, joka ei noin selvää asiaa muka ymmärtäisi...

      • pååy

        No sinun kirjoituksestasi kyllä paistoi hyvin läpi "kypsyysasteesi".;)

        Vanhemmat eivät ensinnäkään koskaan ole lapselle niin tärkeitä, kuin lapset ovat vanhemmalle. Toki oma puoliso voi olla tärkeämpi kuin omat vanhemmat, se on selvä. Ja on luontevaa, koska omista vanhemmista on pystyttävä jossain vaihessa aikuisuutta luopumaan, hautaan saattamaan.

        Mutta lapset ovat aina ennen muita. Koska et tätä ymmärrä, on oikein hyvä ettet ala suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on lapsia. Se että sinä et ymmärrä moraalisen asian tärkeysjärjestystä, ei oikeuta sinua suuttumaan ihmiselle, jolla asiat olisivat oikeassa järjestyksessä. Kasva aikuiseksi.

        Jos minun mieheni sanoisi, että minä olisin hänelle tärkeintä maailmassa, vaikka hänellä on lapsikin, niin pinkoisin pian karkuun. Onneksi tilanne on se, että olen hänelle tärkein aikuinen, ja lapsi menee kaiken muun edelle.

      • lapseton30v

        Juuri tätä. "Olen hänelle tärkein aikuinen, ja lapsi menee kaiken muun edelle".

        Lapsen ja aikuisen, sekä aikuisen ja aikuisen välistä suhdetta ei pysty vertaamaan keskenään, ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Siksi mielestäni mieheni laukoma kommentti lapsien tärkeydestä oli täysin turha ja tyhmä.

      • loveyourlove
        pååy kirjoitti:

        No sinun kirjoituksestasi kyllä paistoi hyvin läpi "kypsyysasteesi".;)

        Vanhemmat eivät ensinnäkään koskaan ole lapselle niin tärkeitä, kuin lapset ovat vanhemmalle. Toki oma puoliso voi olla tärkeämpi kuin omat vanhemmat, se on selvä. Ja on luontevaa, koska omista vanhemmista on pystyttävä jossain vaihessa aikuisuutta luopumaan, hautaan saattamaan.

        Mutta lapset ovat aina ennen muita. Koska et tätä ymmärrä, on oikein hyvä ettet ala suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on lapsia. Se että sinä et ymmärrä moraalisen asian tärkeysjärjestystä, ei oikeuta sinua suuttumaan ihmiselle, jolla asiat olisivat oikeassa järjestyksessä. Kasva aikuiseksi.

        Jos minun mieheni sanoisi, että minä olisin hänelle tärkeintä maailmassa, vaikka hänellä on lapsikin, niin pinkoisin pian karkuun. Onneksi tilanne on se, että olen hänelle tärkein aikuinen, ja lapsi menee kaiken muun edelle.

        Ja sinun viestistäsi paistoi hyvin läpi "kypsyysasteesi" ja "moraalisi". ;)

        Etkö siis osaa lukea? Herää epäilys, että et.

        Toistan:

        "Ei puolisoa tai lapsiaan tai vanhempiaan voi pistää keskenään ranking-listalle, pohdiskella, kuka nyt voittaa kirkkaimman pokaalin. Kaikki ovat omalla tavallaan merkittäviä."

        Ja mitä tulee siihen, että pitäisi "kasvaa aikuiseksi", niin ehei, pitää vain pysyä erossa miehistä, joilla on lapsia. Ihminen saa haluta elää itselleen ja puolisolleen. Kaikki eivät pidä lapsista. Minä en pidä lapsista. Siksi olen kyllin aikuinen etsimään itselleni miehen, joka ei pidä lapsista tai muutoin vain välitä itse niitä hankkia. Miksi pakottaa lapsia omistava tai haluava mies suhteeseen lapsia "inhoavan" kanssa? Miksi pakottaa liian erilaiset ihmiset yhteen ensinkään?

        Tosi "kypsää" ja "moraalisesti oikein", pååy, että tulet tänne haukkumaan jotakuta, jolla on vain erilainen mielipide kuin sinulla. Kukaan täällä ei sanonut, että "uusi nainen pitää sitten asettaa lapsien edelle!!!" vaan että tämä uusi nainen eli tässä ketjussa siis ap voi olla ja tuleekin olla miehelleen yhtä tärkeä kuin ne miehen lapset, ja koska hyvin luultavasti ap itse ei niitä lapsia mitenkään kyräile, niin mitä varten äijän piti hänelle noin tokaista. Tuskin hän olisi aiheesta keskustelua tehnyt jonnekin nettiin, jos se olisi ollut hänelle ihan ok, että tuolla tavoin pidetään tyhmänä.

      • vnnvvn

        Pååy kirjoitti juuri hyvin, niin kuin asiat ovat. Ehkei näitä oikein ymmärrä ja tule ajatelleeksi, jos ei ole omia lapsia. Yleensähän ei toki puolisoa tai lapsia tarvitse tärkeysjärjestykseen laittaa, mutta sen rankingin ymmärtää tästä seuraavasta esimerkistä: Jos olisi tilanne että lapsesi ja rakkain aikuinen ihminen sinulle (puoliso tai kuka muu hyvänsä) olisivat kuolemanvaarassa niin että pystyisit pelastamaan vain toisen, kumman pelastaisit? Vaikka se oma rakas mies/vaimo on kuinka ihana ja tärkeä, niin kyllä se oma lapsi menee aina edelle. Ihminen yleensä kuolee mieluummin kuin antaa lapsensa kuolla. Eli jokainen terve ihminen olisi vihainen puolisolleen, joka pelastaa sinut muttei yhteistä lastanne. Jälkeläisten suojelu on vaisto.

      • abcdefgh1234ppp
        lapseton30v kirjoitti:

        Juuri tätä. "Olen hänelle tärkein aikuinen, ja lapsi menee kaiken muun edelle".

        Lapsen ja aikuisen, sekä aikuisen ja aikuisen välistä suhdetta ei pysty vertaamaan keskenään, ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Siksi mielestäni mieheni laukoma kommentti lapsien tärkeydestä oli täysin turha ja tyhmä.

        Jos haluat että sinua kunnoitetaan ja olet se tärkein aikuinen, ala käyttäytymään aikuisen tavoin!

      • love_love_love
        loveyourlove kirjoitti:

        Ja sinun viestistäsi paistoi hyvin läpi "kypsyysasteesi" ja "moraalisi". ;)

        Etkö siis osaa lukea? Herää epäilys, että et.

        Toistan:

        "Ei puolisoa tai lapsiaan tai vanhempiaan voi pistää keskenään ranking-listalle, pohdiskella, kuka nyt voittaa kirkkaimman pokaalin. Kaikki ovat omalla tavallaan merkittäviä."

        Ja mitä tulee siihen, että pitäisi "kasvaa aikuiseksi", niin ehei, pitää vain pysyä erossa miehistä, joilla on lapsia. Ihminen saa haluta elää itselleen ja puolisolleen. Kaikki eivät pidä lapsista. Minä en pidä lapsista. Siksi olen kyllin aikuinen etsimään itselleni miehen, joka ei pidä lapsista tai muutoin vain välitä itse niitä hankkia. Miksi pakottaa lapsia omistava tai haluava mies suhteeseen lapsia "inhoavan" kanssa? Miksi pakottaa liian erilaiset ihmiset yhteen ensinkään?

        Tosi "kypsää" ja "moraalisesti oikein", pååy, että tulet tänne haukkumaan jotakuta, jolla on vain erilainen mielipide kuin sinulla. Kukaan täällä ei sanonut, että "uusi nainen pitää sitten asettaa lapsien edelle!!!" vaan että tämä uusi nainen eli tässä ketjussa siis ap voi olla ja tuleekin olla miehelleen yhtä tärkeä kuin ne miehen lapset, ja koska hyvin luultavasti ap itse ei niitä lapsia mitenkään kyräile, niin mitä varten äijän piti hänelle noin tokaista. Tuskin hän olisi aiheesta keskustelua tehnyt jonnekin nettiin, jos se olisi ollut hänelle ihan ok, että tuolla tavoin pidetään tyhmänä.

        Minusta on häiriintynyttä sanoa "minä en pidä lapsista". Sillä kielletään oma itsensä; jokainen on ollut lapsi. Lapsikin on ihminen! Aivan sama kuin sanoisi "minä en pidä ihmisistä", tai "minä en pidä koiranpennuista (koiria rakastan kyllä)".

        Jos ihminen tuntee, ettei häntä ole lapsena rakastettu, hän ei osaa rakastaa. Kun rakkaus on valikoivaa, se on ehdollista, ja viittaa narsistiseen luonnehäiriöön.

        Toki kaikki eivät halua lapsia. Mutta se on eri asia kuin sanoa "minä en pidä lapsista".

      • vihreäkinonväri
        love_love_love kirjoitti:

        Minusta on häiriintynyttä sanoa "minä en pidä lapsista". Sillä kielletään oma itsensä; jokainen on ollut lapsi. Lapsikin on ihminen! Aivan sama kuin sanoisi "minä en pidä ihmisistä", tai "minä en pidä koiranpennuista (koiria rakastan kyllä)".

        Jos ihminen tuntee, ettei häntä ole lapsena rakastettu, hän ei osaa rakastaa. Kun rakkaus on valikoivaa, se on ehdollista, ja viittaa narsistiseen luonnehäiriöön.

        Toki kaikki eivät halua lapsia. Mutta se on eri asia kuin sanoa "minä en pidä lapsista".

        Minen piä lapsista, enkä siitä, että olin itse sellainen. En juuri pidä ihmisistäkään. SIlti mitään narsismia tai muutakaan persoonallisuushäiriötä ei ole (tutkittu juttu, alkoi josku ahistaa se, kun "ihmiset ärsyttää nii paljo aarh" joten lääkäriin -> psykologille ja psykiatrille eli terapiaan -> ei mitään vikaa. Ahdistuneisuus vain. Tosin toivoin, ett ois löytyn jotai nii ois voinu saaha hoitoo tai lääkkeit siihe hmhph). Kumma juttu, ettei mielipiteitä saa olla ihmisillä.

        Sama jos sanois ettei piä vihriästä, ei sitte kai tykkää mistää muistakaa väreistä eiks jeah.

      • piajeprij
        loveyourlove kirjoitti:

        Ja sinun viestistäsi paistoi hyvin läpi "kypsyysasteesi" ja "moraalisi". ;)

        Etkö siis osaa lukea? Herää epäilys, että et.

        Toistan:

        "Ei puolisoa tai lapsiaan tai vanhempiaan voi pistää keskenään ranking-listalle, pohdiskella, kuka nyt voittaa kirkkaimman pokaalin. Kaikki ovat omalla tavallaan merkittäviä."

        Ja mitä tulee siihen, että pitäisi "kasvaa aikuiseksi", niin ehei, pitää vain pysyä erossa miehistä, joilla on lapsia. Ihminen saa haluta elää itselleen ja puolisolleen. Kaikki eivät pidä lapsista. Minä en pidä lapsista. Siksi olen kyllin aikuinen etsimään itselleni miehen, joka ei pidä lapsista tai muutoin vain välitä itse niitä hankkia. Miksi pakottaa lapsia omistava tai haluava mies suhteeseen lapsia "inhoavan" kanssa? Miksi pakottaa liian erilaiset ihmiset yhteen ensinkään?

        Tosi "kypsää" ja "moraalisesti oikein", pååy, että tulet tänne haukkumaan jotakuta, jolla on vain erilainen mielipide kuin sinulla. Kukaan täällä ei sanonut, että "uusi nainen pitää sitten asettaa lapsien edelle!!!" vaan että tämä uusi nainen eli tässä ketjussa siis ap voi olla ja tuleekin olla miehelleen yhtä tärkeä kuin ne miehen lapset, ja koska hyvin luultavasti ap itse ei niitä lapsia mitenkään kyräile, niin mitä varten äijän piti hänelle noin tokaista. Tuskin hän olisi aiheesta keskustelua tehnyt jonnekin nettiin, jos se olisi ollut hänelle ihan ok, että tuolla tavoin pidetään tyhmänä.

        Ei. Tuo nainen ei tule koskaan olemaan yhtä tärkeä kuin lapset. Eikä hänen pidäkään koskaan olla yhtä tärkeä. Yritä jo ymmärtää näin yksinkertainen asia.

        Puoliso on kuin vaatteet. Hyödylliset, mukavat, tärkeät jne... Lapset ovat kuin ruoka: ylitse kaiken.

      • Lapsellin39vmies
        lapseton30v kirjoitti:

        Juuri tätä. "Olen hänelle tärkein aikuinen, ja lapsi menee kaiken muun edelle".

        Lapsen ja aikuisen, sekä aikuisen ja aikuisen välistä suhdetta ei pysty vertaamaan keskenään, ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Siksi mielestäni mieheni laukoma kommentti lapsien tärkeydestä oli täysin turha ja tyhmä.

        Juuri näin.

        Toki - tietyissä käytännön asioissa ja tilanteissa lapset menee edelle ja joskus joutuu tekemään kompromissejä heidän edukseen. Tämän pitäisi jokaisen aikuisen ihmisen ymmärtää sanomattakin. Joskus myös lapset laitetaan toiselle sijalle. Kyllä mä voin sanoa lapsille, että iskä ei tule potkimaan palloa teidän kanssa vaan nyt aikuiset käy lenkillä. Tämä tietysti edellyttäen, että lapsen ikä tällaiset sallii.

        Tilanne muuttuu tunnetasolla. Nainen ja lapset eivät kilpaile samasta paikasta mun sydämessä. Rakkaus lapsiin ei ole naiselta pois, eikä toisinpäin. Sydän on yllättävän iso paikka, rakkaus ei lopu kesken. Se lisääntyy kun rakastettavaa tulee enemmän.

        En ikinä sanoisi, että "Lapset ovat tärkeämpiä kuin sinä". Kun rakastaa, omalla tavallaan korvaamattomia molemmat.

      • Lapsellin39vmies

        "Puoliso on kuin vaatteet. Hyödylliset, mukavat, tärkeät jne... Lapset ovat kuin ruoka: ylitse kaiken."

        What the Fook?! Kyllä minulle rakas puoliso ylitse kaiken siinä missä lapsetkin. Jos muija tippuu jokeen, niin aattelet, että menkööt, saahan noita uusia? Hyppäisin vaimokkeen perään siinä missä lapsenikin.

        Rakkaat ihmiset ole mitään hyödykkeitä. Ihmeen laskelmoivaa ja hyötynäkökulmasta rationalisoitua... köyhä tunneskaala.

      • edellinen
        Lapsellin39vmies kirjoitti:

        "Puoliso on kuin vaatteet. Hyödylliset, mukavat, tärkeät jne... Lapset ovat kuin ruoka: ylitse kaiken."

        What the Fook?! Kyllä minulle rakas puoliso ylitse kaiken siinä missä lapsetkin. Jos muija tippuu jokeen, niin aattelet, että menkööt, saahan noita uusia? Hyppäisin vaimokkeen perään siinä missä lapsenikin.

        Rakkaat ihmiset ole mitään hyödykkeitä. Ihmeen laskelmoivaa ja hyötynäkökulmasta rationalisoitua... köyhä tunneskaala.

        Vaate esimerkki oli vain vertaus siitä, että miten paljon merkittävämpiä lapset ovat kuin puoliso. Tietenkin puoliso merkitsee enemmän kuin ns. kertakäyttövaate tms, mutta ymmärrät varmasti, että esimerkin tavoin puoliso ei koskaan ole niin merkittävä kuin lapset.

        Minulla on rakas mies. Valtavan tärkeä. Hän on tukeni ja turvani, paras ystäväni. Yhdessä ollaan eletty jo vuosia, myötä ja vastamäessä. Jos hän vaikkapa haluaisi erota, se olisi minulle iso shokki. Olisin hyvin surullinen. MUTTA pääsisin siitä ajan kanssa yli. Saattaisin jonain päivänä vaikka löytää jonkun uuden miehen, josta tulisi minulle rakas. Maailmassa on monia miehiä, joiden kanssa naisen olisi hyvä elää. Jonain päivänä nykyinen mieheni voisi olla vain mukava muisto menneestä. Sama juttu jos hän kuolisi nyt. Olisin surun murtama. Mutta ajan kanssa elämä jatkuisi, pääsisin eteenpäin.

        MUTTA jos lapseni kuolisi tai ei koskaan enää haluaisi olla tekemisissä kanssani, en koskaan olisi enää ihan ehjä. En koskaan pääsisi siitä täysin yli, enkä koskaan voisi lastani ns. korvata elämässäni kenelläkään muulla.

        Se joka väittää naivisti että "Niin mutta ei MINUN kumppaniani kukaan korvaisi, koska MEIDÄN rakkaus on ikuista.." on todella pihalla elämän realiteeteista. Parisuhteesta täytyy pitää huolta. Sitä pitää vaalia, ja se tarvitsee molempien huolentpitoa. Se tarvitsee myös hitusen onnea. Mutta mikä tahansa parisuhde voi loppua, ja mistä tahansa parisuhteesta on mahdollista päästä yli. Ja aloittaa joskus uusi suhde.

        Nimimerkki, elin 9 vuotta nuoruuteni "suuressa raukkaudessa", joka oli niin meidän kuin kaikkien muidenkin mielestä elämää suurempi rakkaustarina. Niin vain se loppui. Ja yli pääsin. Nykyistä liittoani arvostan enemmän, koska en kuvittele tämän pysyvän pyhällä hengellä läjässä, vaan tiedostan että tämän voisi korvata. Mutta haluan sitoutua tähän, rakastaa tätä miestä. Siitä parisuhteessa on kyse.

        Lapsia ei voi ns. korvata.

      • edellinen
        Lapsellin39vmies kirjoitti:

        "Puoliso on kuin vaatteet. Hyödylliset, mukavat, tärkeät jne... Lapset ovat kuin ruoka: ylitse kaiken."

        What the Fook?! Kyllä minulle rakas puoliso ylitse kaiken siinä missä lapsetkin. Jos muija tippuu jokeen, niin aattelet, että menkööt, saahan noita uusia? Hyppäisin vaimokkeen perään siinä missä lapsenikin.

        Rakkaat ihmiset ole mitään hyödykkeitä. Ihmeen laskelmoivaa ja hyötynäkökulmasta rationalisoitua... köyhä tunneskaala.

        Niin ja kyllä minäkin hyppäisi puolisoni perään jokeen siinä missä lastenkin perään. Mutta jos en saisi kuitenkaan puolisoa pelastettua, aika korjaisi haavat hänen menetyksestään. Jos en pystyisi pelastamaan lastani, niin... En halua edes ajatella.:(

      • kuunteletomppaaaa
        edellinen kirjoitti:

        Niin ja kyllä minäkin hyppäisi puolisoni perään jokeen siinä missä lastenkin perään. Mutta jos en saisi kuitenkaan puolisoa pelastettua, aika korjaisi haavat hänen menetyksestään. Jos en pystyisi pelastamaan lastani, niin... En halua edes ajatella.:(

        Ja taas näitä, jotka luulee, että heidän ajatusmallinsa on se ainoa oikea......

        Jos Lapsellinen39vmies toimii toisin kuin sinä, edellinen, se on hänen tapansa. Ei ole sinulta pois.

      • Justmeeee
        love_love_love kirjoitti:

        Minusta on häiriintynyttä sanoa "minä en pidä lapsista". Sillä kielletään oma itsensä; jokainen on ollut lapsi. Lapsikin on ihminen! Aivan sama kuin sanoisi "minä en pidä ihmisistä", tai "minä en pidä koiranpennuista (koiria rakastan kyllä)".

        Jos ihminen tuntee, ettei häntä ole lapsena rakastettu, hän ei osaa rakastaa. Kun rakkaus on valikoivaa, se on ehdollista, ja viittaa narsistiseen luonnehäiriöön.

        Toki kaikki eivät halua lapsia. Mutta se on eri asia kuin sanoa "minä en pidä lapsista".

        http://keskustelu.suomi24.fi/t/13615598 << Olet mitä ilmeisimmin väärässä persoonallisuushäiriöväitteidesi kanssa.

    • NääOnJustNäitä

      Ap. on ilmeisesti käyttäytynyt liian hyvin miestä ja tämän lapsia kohtaan. Mies on varmaan jutellut kaikkitietävän lasten äidin kanssa, miten tämän lasten äidin mielestä lapsettomat eivät tajua mistään mitään, ja pyytänyt panemaan lapsettoman naisen ruotuun. Mustasukkaisuutta siis lasten äidin puolelta. Pönttöpää mies on sitten kiltisti totellut ja töksäyttänyt "Lapset ovat sitten tärkeintä minulle". Ihan niinkuin ne ei olisi ollut sitä ennen. Voit odottaa jatkossa lisää ongelmia sieltä suunnalta, vaikket ole itse tehnyt mitään väärää, niin syy tulee olemaan loppupeleissä vain sinussa, koska olet lapseton. Lasten taakse on hyvä kätkeytyä joka asiassa. Niitä voi käyttää aseena melkein tilanteessa kuin tilanteessa.

      • WonderEx

        Just näin. Miks aina luullaan, ettei lapsettomat ihmiset tajua mitään ja että ne ovat jotain kylmäkiskoisia sosiopaatteja, joilla on pakastimen tunnetaso?

        Lisäksi on aina ne hyvin käyttäytyvät "uudet puolisot", joista lapsetkin pitävät. Sitten mukulat hehkuttaa vanhempansa exälle, kuinka kiva se äiti-/isäpuoli on. Ex mustasukkaistuu ja yrittää manipuloida ongelmia suhteeseen, joko siksi, että "ärsyttää kun LAPSET tykkää uudesta" tai koska "ärsyttää kun EX-PUOLISO tykkää uudesta". Riippuu onko tunteita edelleen exää kohtaan vai haluaako vain taistella omien (!!!) lastensa suosiosta.

      • ttrtr
        WonderEx kirjoitti:

        Just näin. Miks aina luullaan, ettei lapsettomat ihmiset tajua mitään ja että ne ovat jotain kylmäkiskoisia sosiopaatteja, joilla on pakastimen tunnetaso?

        Lisäksi on aina ne hyvin käyttäytyvät "uudet puolisot", joista lapsetkin pitävät. Sitten mukulat hehkuttaa vanhempansa exälle, kuinka kiva se äiti-/isäpuoli on. Ex mustasukkaistuu ja yrittää manipuloida ongelmia suhteeseen, joko siksi, että "ärsyttää kun LAPSET tykkää uudesta" tai koska "ärsyttää kun EX-PUOLISO tykkää uudesta". Riippuu onko tunteita edelleen exää kohtaan vai haluaako vain taistella omien (!!!) lastensa suosiosta.

        Ööh... ai ettei lapsettomat tajua? Useinkaan uudet kumppanit/puolisot eivät ymmärrä tai sisäistä sitä, että toisella on ns. menneisyys lapset, jotka ovat suuri osa siitä/menneisyydestä siis, sekä nykyisyydestä että tulevaisuudesta.

        Kannattaisi tehdä ihan mielikuvaharjoituksia. Miettisi itseään eronneena, jolla on lapsia. Miltä tuntuisi antaa heidät täysin vieraan ihmisen hoitoon? Se ei varmaan useinkaan ärsytä, vaan ainoastaan pelottaa. Ollaan epävarmoja ja huolissaan lasten voinnista. Tämähän on täysin luonnollista. Hyvin usein etenkään isät eivät ole liiton aikana osallistuneet lapsen hoitoon. Erottuaan yrittävät tsempata itseään siinä. Varsin usein isät eivät itse tsemppaa, vaan luovuttavat vastuuta omista lapsistaan uudelle ystävättärelle. (ja myöhemmin taas uudelle). Toiset isät taas eivät tapaa naisystäväänsä ollenkaan ns. isäviikonloppuina lomien aikaan. Ap:n kannattaisi kysäistä mitä mies oikeasti tarkoitti tuolla "Lapset ovat tärkeintä minulle", koska mitä ilmeisemmin ei osaa tulkita miestä.

    • ggsdgsgfg

      Prinsessan ego sai kolauksen, eihän tuossa mistään muusta ole kyse. Fiksu ihminen olisi sanonut tuohon vain että: "Tottakai, niinhän sen pitääkin olla". Ei tuossa mitään ihmeellistä ole. Sinä et kilpaile lasten kanssa suoraan, mutta mies halusi kertoa miten päin hänen prioriteettinsa elämässä ovat. Se, että tuo ylipäänsä piti sanoa, johtuu siitä että valitettavasti tässäkin maassa on ihmisiä, joille ne tekemänsä lapset eivät ole tärkeintä, vaan uudet kumppanit tai muut asiat menevät edelle. Siitä tulee rumaa jälkeä.

      • lapseton30v

        Minä itse olen yksinhuoltajan kasvattama. Isämme otti ja lähti ollessamme alle kouluikäisiä, koska hänen pää ei kestänyt perhe-elämää.

        Eli en ole kuplassa kasvanut prinsessa. Olen nähnyt ja kokenut elämää. Siltikin olen yhä edelleen sitä mieltä että miehen kommentti oli todella asiaton.

        Jos joskus rupean lastentekoon, niin saa nähdä tuleeko minulle samanlaista tarvetta tuolle kommentille, jos sattuu ero ja uusia puolisoita tulemaan. En tosin usko että tulee tarvetta, koska luotan arviointikykyyni kumppanin valinnassa. Olisin toivonut että nykyisellä miehellänikin olisi ollut sama arvointikyky ja vahva tunne siitä, ettei minulle tarvitse erikseen mainita itsestäänselviä asioita.

      • PainupoisJane
        lapseton30v kirjoitti:

        Minä itse olen yksinhuoltajan kasvattama. Isämme otti ja lähti ollessamme alle kouluikäisiä, koska hänen pää ei kestänyt perhe-elämää.

        Eli en ole kuplassa kasvanut prinsessa. Olen nähnyt ja kokenut elämää. Siltikin olen yhä edelleen sitä mieltä että miehen kommentti oli todella asiaton.

        Jos joskus rupean lastentekoon, niin saa nähdä tuleeko minulle samanlaista tarvetta tuolle kommentille, jos sattuu ero ja uusia puolisoita tulemaan. En tosin usko että tulee tarvetta, koska luotan arviointikykyyni kumppanin valinnassa. Olisin toivonut että nykyisellä miehellänikin olisi ollut sama arvointikyky ja vahva tunne siitä, ettei minulle tarvitse erikseen mainita itsestäänselviä asioita.

        Eli syy onkin miehen huonossa arviointikyvyssä ja siinä, että on valinnut väärän kumppanin. Olet aivan oikeassa.

      • love_love_love
        lapseton30v kirjoitti:

        Minä itse olen yksinhuoltajan kasvattama. Isämme otti ja lähti ollessamme alle kouluikäisiä, koska hänen pää ei kestänyt perhe-elämää.

        Eli en ole kuplassa kasvanut prinsessa. Olen nähnyt ja kokenut elämää. Siltikin olen yhä edelleen sitä mieltä että miehen kommentti oli todella asiaton.

        Jos joskus rupean lastentekoon, niin saa nähdä tuleeko minulle samanlaista tarvetta tuolle kommentille, jos sattuu ero ja uusia puolisoita tulemaan. En tosin usko että tulee tarvetta, koska luotan arviointikykyyni kumppanin valinnassa. Olisin toivonut että nykyisellä miehellänikin olisi ollut sama arvointikyky ja vahva tunne siitä, ettei minulle tarvitse erikseen mainita itsestäänselviä asioita.

        Ihmissuhteissa ei ole mikään itsestään selvää. Parasta olisi ollut, kun olisit kommentoinut miehesi kommenttiin juuri noin kuin tuossa ehdotettiin pariinkin otteeseen "Tottakai, niinhän sen pitääkin olla".

        Miksi et keskustele asiasta miehesi kanssa? Kannattaisi, sillä mies voisi alkaa miettiä onko hänen arviointikykynsä kohdallasi osunut oikeaan. Jos kumppani tekee kärpäsestä härkäsen, niin elämästä tulee aika ikävää ja mälsää.

      • ttrtr
        lapseton30v kirjoitti:

        Minä itse olen yksinhuoltajan kasvattama. Isämme otti ja lähti ollessamme alle kouluikäisiä, koska hänen pää ei kestänyt perhe-elämää.

        Eli en ole kuplassa kasvanut prinsessa. Olen nähnyt ja kokenut elämää. Siltikin olen yhä edelleen sitä mieltä että miehen kommentti oli todella asiaton.

        Jos joskus rupean lastentekoon, niin saa nähdä tuleeko minulle samanlaista tarvetta tuolle kommentille, jos sattuu ero ja uusia puolisoita tulemaan. En tosin usko että tulee tarvetta, koska luotan arviointikykyyni kumppanin valinnassa. Olisin toivonut että nykyisellä miehellänikin olisi ollut sama arvointikyky ja vahva tunne siitä, ettei minulle tarvitse erikseen mainita itsestäänselviä asioita.

        "ettei minulle tarvitse erikseen mainita itsestäänselviä asioita."

        Ai. Vähän sama kuin kerran sanoo rakastavansa kumppaniaan, ei sitä enää tarvitse ikinä sanoa, itsestään selvää?

      • lapseton30v

        Liittyvätkö nämä kaksi asiaa mitenkään toisiinsa? Rakkauden tunnustus ja elämänsä tärkeysjärjestyksen töksäytys?

        Ei minunkaan mielestä.

      • Möööö
        ttrtr kirjoitti:

        "ettei minulle tarvitse erikseen mainita itsestäänselviä asioita."

        Ai. Vähän sama kuin kerran sanoo rakastavansa kumppaniaan, ei sitä enää tarvitse ikinä sanoa, itsestään selvää?

        Hokeeko jonkun puolisot muka oikeasti useinkin "rakastan sinua"? Meillä se ainakin tiedetään ihan muista asioista, teoista ja "rivien välistä" yms. ei sitä huudella ympäriinsä toisillemme... Enkä tiedä kyllä ketään, joka useinkin vain mainitsemisen vuoksi sanoisi kumppanilleen rakastavansa tätä...

        No mut saatte toki sanoa sen vaikka tunnin välein, jos haluatte. Ei se keltään tietenkään pois ole. <3

      • ererererer
        lapseton30v kirjoitti:

        Minä itse olen yksinhuoltajan kasvattama. Isämme otti ja lähti ollessamme alle kouluikäisiä, koska hänen pää ei kestänyt perhe-elämää.

        Eli en ole kuplassa kasvanut prinsessa. Olen nähnyt ja kokenut elämää. Siltikin olen yhä edelleen sitä mieltä että miehen kommentti oli todella asiaton.

        Jos joskus rupean lastentekoon, niin saa nähdä tuleeko minulle samanlaista tarvetta tuolle kommentille, jos sattuu ero ja uusia puolisoita tulemaan. En tosin usko että tulee tarvetta, koska luotan arviointikykyyni kumppanin valinnassa. Olisin toivonut että nykyisellä miehellänikin olisi ollut sama arvointikyky ja vahva tunne siitä, ettei minulle tarvitse erikseen mainita itsestäänselviä asioita.

        No tämä selittää! Olet itse menettänyt isäsi, ja nyt sitten kateellinen lapsille, joilla on aidosti välittävä ja rakastava isä. Siksi et pystynyt kommenttia käsittelemään normaalisti.

      • lapseton30v

        Edelleen. JOS olisin kateellinen tai muuten vaan en hyväksyisi toisen lapsia, niin olisin se kiukutteleva ja huomiosta tappeleva pahainen akka. Olen tehnyt jo selväksi, että olen koko suhteen ajan osannut käyttäytyä niin miehen kuin lastenkin silmien edessä.

        Keksi vastaus joka menee läpi.

      • kcgh
        lapseton30v kirjoitti:

        Minä itse olen yksinhuoltajan kasvattama. Isämme otti ja lähti ollessamme alle kouluikäisiä, koska hänen pää ei kestänyt perhe-elämää.

        Eli en ole kuplassa kasvanut prinsessa. Olen nähnyt ja kokenut elämää. Siltikin olen yhä edelleen sitä mieltä että miehen kommentti oli todella asiaton.

        Jos joskus rupean lastentekoon, niin saa nähdä tuleeko minulle samanlaista tarvetta tuolle kommentille, jos sattuu ero ja uusia puolisoita tulemaan. En tosin usko että tulee tarvetta, koska luotan arviointikykyyni kumppanin valinnassa. Olisin toivonut että nykyisellä miehellänikin olisi ollut sama arvointikyky ja vahva tunne siitä, ettei minulle tarvitse erikseen mainita itsestäänselviä asioita.

        Mistä mies tietää mikä on sinulle "itsestään selvää"?

        Samaa mieltä kuin ererererer: et osaa käsitellä miehen kommenttia normaalisti. Ongelma on sinussa itsessäsi.

      • Rasittavaa
        lapseton30v kirjoitti:

        Edelleen. JOS olisin kateellinen tai muuten vaan en hyväksyisi toisen lapsia, niin olisin se kiukutteleva ja huomiosta tappeleva pahainen akka. Olen tehnyt jo selväksi, että olen koko suhteen ajan osannut käyttäytyä niin miehen kuin lastenkin silmien edessä.

        Keksi vastaus joka menee läpi.

        Tässä vastaus, meneekö läpi: mies on tyhmä eikä osaa lukea ajatuksiasi. Parempi erota. On kivempaa olla oikeassa kuin onnellinen. Sinä olet tulkintoinesi aina oikeassa.

      • poiopoi
        lapseton30v kirjoitti:

        Edelleen. JOS olisin kateellinen tai muuten vaan en hyväksyisi toisen lapsia, niin olisin se kiukutteleva ja huomiosta tappeleva pahainen akka. Olen tehnyt jo selväksi, että olen koko suhteen ajan osannut käyttäytyä niin miehen kuin lastenkin silmien edessä.

        Keksi vastaus joka menee läpi.

        Kysypä nyt vastausta mieheltäsi tuohon ongelmaasi. Näyttää kyllä pahasti siltä, ettet hyväksy häneltäkään minkäänlaista vastausta, koska asenteesi on jyrkkä.

      • fifipopo
        lapseton30v kirjoitti:

        Edelleen. JOS olisin kateellinen tai muuten vaan en hyväksyisi toisen lapsia, niin olisin se kiukutteleva ja huomiosta tappeleva pahainen akka. Olen tehnyt jo selväksi, että olen koko suhteen ajan osannut käyttäytyä niin miehen kuin lastenkin silmien edessä.

        Keksi vastaus joka menee läpi.

        No mutta nyt sinä olet kiukutteleva akka, kun yhdestä lauseesta vedät herneet nenään.... Huoh.

    • Jassuka

      Jospa hänellä on vain huonoja kokemuksia entisissä suhteissa mitä lapsiin tulee? Hänellä on jäänyt luulo päälle, että sinullekin pitää asiasta huomautella. Minusta sinä voisit hänelle kertoa, että ymmärrät asian ja sinulle se on ok. Jos se siitäkin huolimatta jatkuu, voi olla hyvä sanoa sitten suoraankin ettei tarvitse toistaa päivänselvää asiaa. :)

    • Stellaria

      No voi jumantsukka, kannattaako tällaisesta asiasta nyt tehdä ongelmaa? Ehkä miehellä on aiempia, huonoja kokemuksia, että nainen ei ole ymmärtänyt tärkeysjärjestystä? Ehkei mies tunne sinua tarpeeksi hyvin, jotta tietäisi sinun oleva erilainen? Kysy mieheltä! Kerro, että koit tuon lauseen erikoisena/omituisena/loukkaavana ja kerro syyt, miksi niin. Turha jäädä mälläämään yhtä lausetta. Mies tuskin on lauseen ilmoille päästäessään punninnut jokaisen sanan perimmäistä merkitystä - ja kohta ei varmaan uskalla suutaan avata.

      Kysymys kuuluu: haluatko tutustua tähän mieheen paremmin? Haluatko itse avata ajatusmaailmaasi hänelle vai vain loukkaantua ja tehdä oletuksia yksittäisten lauseiden perusteella?

    • ahdfh

      Älä tee tuollaisesta yhdestä lauseesta ongelmaa. Miten sitten selviät, kun kohtaat todellisia ongelmia?

      • niiiin

        Siinähän se onkin. Kaikki vain sanovat että mitä jos näin tapahtuu? Ja yleensä pienestä asiasta tulee liian suuri ongelma, mutta mitä sitten kun se tulee oikeasti vastaan?

      • Stellaria
        niiiin kirjoitti:

        Siinähän se onkin. Kaikki vain sanovat että mitä jos näin tapahtuu? Ja yleensä pienestä asiasta tulee liian suuri ongelma, mutta mitä sitten kun se tulee oikeasti vastaan?

        Jospa alkajaisiksi keskustelisi sen miehen kanssa - ennen kaikkea kuuntelisi - eikä ajattelisi ja tulkitsisi miehen puolesta?

    • ttrtr

      "Lapset ovat sitten tärkeintä minulle". Pakostakin tulee mieleen, että lapsetonta ihmistä pidetään automaattisesti tyhmänä ja asioista tietämättömänä.

      Minulle taas tuli mieleen, että automaattisesti tulkitset miestä väärin. Et varmaan ole vielä kypsä seurustelusuhteeseen.

    • oottepanaiiveja

      Sori mut pakko nauraa näille joilleki kommenteille täällä.

      Että se ei olis aihe suuttua, jos mies pitää tyhmänä? Että olis epäkypsä epäaikuinen, ellei pidä lapsista? Että olis jokin mielisairas, jos ei pidä lapsista? Anteeksi nyt, mutta mitä aktuaalista vittua te selitätte?

      Ihminen, joka ei pidä lapsista, ei ole sen enempää mielisairas tai narsisti, kuin kukaan muukaan. Jos ei tykkää lapsista = henkilö, joka ei tykkää lapsista. Se ei ole millään tavoin väärin. On melko naiivia vedota "olit itsekin joskus lapsi!!!!" -kommenttiin, koska se ei tarkoita mitään. Jos on joskus ollut jotain tai tykännyt jostain, onko siis menneisyytensä mielipiteen vanki lopun elämäänsä? Tiedän ihan saatanasti aikuisia ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka eivät pidä lapsista eivätkä todellakaan halua niitä elämäänsä. Kaikki nämä aikuiset, ikäväliä 20-90, ovat ihan henkisesti terveitä ja järkeviä, tasapainoiseen parisuhteeseen kykeneviä ihmisiä. He eivät vain hanki lapsia, koska eivät pidä niistä eivätkä katso niiden "sopivan elämänlaatuunsa".

      Jaa ettei ole valmis seurustelemaan tai tarpeeksi kypsä, ellei pidä lapsista? Voi voi rakkaat lapselliset kanssaihmiset.... Teillä on niin paljon opittavaa....

      Lapsen omistavat pirttihirmuäidit ne täällä huutelee vaan, kuinka joku, joka ei pidä lapsista, on mielisairas ja että ap, joka loukkaantui kun mies piti häntä tyhmänä vaikkei hän ole antanut aihetta epäillä, etteikö pitäisi miehen lapsista, on muka huono ihminen ja "liian epäkypsä suhteeseen"....

      Koettakaa nyt hyvät ihmiset hyväksyä se tosiasia, etteivät kaikki ole yhtä lapsirakkaita kuin te, ettekä te lapsirakkaatkaan mitään moraalisesti puhtaita pulmusia elämässänne ole. Kaikki lapsen vääntäneet eivät tosiaan pistä muksuaan etusijalle elämässä tai välitä huolehtia sen enempää kuin että perustarpeet on kunnossa. Eli "lapsi tulee aina ennen muuta" ei pidä tosiaan paikkaansa KAIKKIEN kohdalla.

      Ja ennen kuin "lapseton ei tajua mitään" -ulina alkaa, niin kyllä, lapsi löytyy, muttei se minusta yhtään lapsettomia parempaa jannua tee.

      • soppa_valmiina

        Epäkypsää on vetää herne nenään omasta oletuksesta ja tulkinnasta mitä kumppani sanoi. Kypsää olisi selvittää asia seurustelukumppaninsa kanssa. Sekä miettiä miksi itse ajattelee "mies pitää minua tyhmänä". Koska näinhän mies ei ole sanonut.

        Kypsää ei niinikään ole sanoa lapselliselle "minä en pidä lapsista". Aivan sama, jos lapsettomalle kumppanille sanoisi "minä en pidä lapsettomista". Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?

        On täysin normaalia rakastaa lastaan. Lastaan rakastava ei ole "pirttihirmuäiti". Nimittely on epäkypsää. Surkuhupaisaa on, että tähänkin vedettiin lapsen äiti mukaan ja aletaan haukkuminen ja nimittely.

        Minä rakastan lapsiani, olen rakastanut heidän syntymästään asti (oikeastaan jo ennen syntymää). He ovat nyt kaikki aikuisia. Mitenkään erityisen lapsirakas en ole. Joitain ystävien ja tuttavien lapsia rakastan. Jotkut lapset ovat todella riiviöitä, yleensä sellaiset, joita kukaan ei sano rakastavansa. Riiviömäisyys näkyy aikuisenakin eri tavoilla.

        "Kaikki lapsen vääntäneet eivät tosiaan pistä muksuaan etusijalle elämässä tai välitä huolehtia sen enempää kuin että perustarpeet on kunnossa."

        Ihmisen oleellisimmat perustarpeet ovat rakkaus, turvallisuus, kiintymys ja luottamus. Hyvin suuri osa kaikista ihmisistä kärsii niiden puutteesta. Hyvin suuri osa perusturvallisuutta lapsena ilman jääneistä ei voi aikuisena sietää lapsia, joita vanhemmat rakastavat ehdoitta.

      • gkgf

        "Tiedän ihan saatanasti aikuisia ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka eivät pidä lapsista eivätkä todellakaan halua niitä elämäänsä. "

        Kannattaa tuolla asenteella pysyäkin lapsettomana kuin myös kiertää lapsiperheet kaukaa, eikä MISSÄÄN TAPAUKSESSA alkaa seukkaamaan ihmisten kanssa, joilla on lapsia.

      • kukamitätahansa
        soppa_valmiina kirjoitti:

        Epäkypsää on vetää herne nenään omasta oletuksesta ja tulkinnasta mitä kumppani sanoi. Kypsää olisi selvittää asia seurustelukumppaninsa kanssa. Sekä miettiä miksi itse ajattelee "mies pitää minua tyhmänä". Koska näinhän mies ei ole sanonut.

        Kypsää ei niinikään ole sanoa lapselliselle "minä en pidä lapsista". Aivan sama, jos lapsettomalle kumppanille sanoisi "minä en pidä lapsettomista". Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?

        On täysin normaalia rakastaa lastaan. Lastaan rakastava ei ole "pirttihirmuäiti". Nimittely on epäkypsää. Surkuhupaisaa on, että tähänkin vedettiin lapsen äiti mukaan ja aletaan haukkuminen ja nimittely.

        Minä rakastan lapsiani, olen rakastanut heidän syntymästään asti (oikeastaan jo ennen syntymää). He ovat nyt kaikki aikuisia. Mitenkään erityisen lapsirakas en ole. Joitain ystävien ja tuttavien lapsia rakastan. Jotkut lapset ovat todella riiviöitä, yleensä sellaiset, joita kukaan ei sano rakastavansa. Riiviömäisyys näkyy aikuisenakin eri tavoilla.

        "Kaikki lapsen vääntäneet eivät tosiaan pistä muksuaan etusijalle elämässä tai välitä huolehtia sen enempää kuin että perustarpeet on kunnossa."

        Ihmisen oleellisimmat perustarpeet ovat rakkaus, turvallisuus, kiintymys ja luottamus. Hyvin suuri osa kaikista ihmisistä kärsii niiden puutteesta. Hyvin suuri osa perusturvallisuutta lapsena ilman jääneistä ei voi aikuisena sietää lapsia, joita vanhemmat rakastavat ehdoitta.

        "minä en pidä lapsista".

        Tuo ei oikeastaan tarkoita mitään muuta kuin kertoo sanojan asenteesta lapsiin. Kukaan ei pidä kaikista maapallon lapsista, ja jos pitää yhdestäkin lapsesta, niin sanonta ei pidä paikkaansa. Jos taas ei pidä yhdestään lapsesta, ei ole huvittanut lapsiin tutustuakaan. Perustuu vastakkainasetteluun "lapsi-aikuinen". Aivan samalla tavalla alkaa viha joitain muita väestöryhmiä kohtaan. "en pidä tummaihoisista" (vaikken tunne ensimmäistäkään) , "en pidä ruotsinkielisistä" (sama juttu) jne.

      • kcgh
        kukamitätahansa kirjoitti:

        "minä en pidä lapsista".

        Tuo ei oikeastaan tarkoita mitään muuta kuin kertoo sanojan asenteesta lapsiin. Kukaan ei pidä kaikista maapallon lapsista, ja jos pitää yhdestäkin lapsesta, niin sanonta ei pidä paikkaansa. Jos taas ei pidä yhdestään lapsesta, ei ole huvittanut lapsiin tutustuakaan. Perustuu vastakkainasetteluun "lapsi-aikuinen". Aivan samalla tavalla alkaa viha joitain muita väestöryhmiä kohtaan. "en pidä tummaihoisista" (vaikken tunne ensimmäistäkään) , "en pidä ruotsinkielisistä" (sama juttu) jne.

        Tuokin on totta mitä kirjoitit. Ikäviä yleistyksiä tuommoiset. Kertoo enemmän sanojasta kuin ryhmästä, josta ei pidä.

      • osaatko-lukea
        gkgf kirjoitti:

        "Tiedän ihan saatanasti aikuisia ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka eivät pidä lapsista eivätkä todellakaan halua niitä elämäänsä. "

        Kannattaa tuolla asenteella pysyäkin lapsettomana kuin myös kiertää lapsiperheet kaukaa, eikä MISSÄÄN TAPAUKSESSA alkaa seukkaamaan ihmisten kanssa, joilla on lapsia.

        No just sitähän oottepanaiiveja sanoi? Ettei nämä hänen tuntemansa ihmiset, jotka eivät siedä lapsia, eivät niitä siis hanki. Lukutaito 5/5 !

        Hankkia lapsia = tekaista oma / adoptoida / ryhtyä uusioperheen varavanhemmaksi puoliskonsa jo olemassa olevalle lapselle.

      • osaatko-lukea
        kukamitätahansa kirjoitti:

        "minä en pidä lapsista".

        Tuo ei oikeastaan tarkoita mitään muuta kuin kertoo sanojan asenteesta lapsiin. Kukaan ei pidä kaikista maapallon lapsista, ja jos pitää yhdestäkin lapsesta, niin sanonta ei pidä paikkaansa. Jos taas ei pidä yhdestään lapsesta, ei ole huvittanut lapsiin tutustuakaan. Perustuu vastakkainasetteluun "lapsi-aikuinen". Aivan samalla tavalla alkaa viha joitain muita väestöryhmiä kohtaan. "en pidä tummaihoisista" (vaikken tunne ensimmäistäkään) , "en pidä ruotsinkielisistä" (sama juttu) jne.

        Tulkinnanvaraista.

        Jos ei pidä lapsista, se voi tarkoittaa sitä, ettei jaksa mm. näitä asioita: vauvana rääkyminen, paskavaippojen vaihto, jatkuva holhous ja huolenpito, syöttämiset, kuolaamiset ym. Tenavana rääkyminen edelleen, huono käytös, ajan vieminen (totta joo että lapselle pitää suoda aikaa, mutta jos on työ lapsi, omat harrastukset eivät yleensä enää mahdu listalle ja ihminen nyt kuitenkin tarvitsee myös omaa aikaa ja omia juttuja kehittääkseen ihan vain itseäänkin = tee mielekkäitä asioita -> pysy henkisesti kunnossa), kiukuttelu, typerien piirustusten esittely taideteoksina, rahan kuluminen (lapseen kuluu rahaa, sanokaa mitä sanotte). Teininä raivoaminen, kiukuttelu, vanhempien haukkuminen, rahan kuluttaminen, jatkuva huoli onko lapsi kunnossa, epämääräiset kaverit....

        Tiedän kyllä, ettei tuossa ole koko totuus lapsista (hyviäkin puolia löytyy!) mutta nuo nyt olivat melko suurella osalla listattuina yhdellä foorumilla, jossa joku oli tehnyt keskustelun aiheesta "mikset pidä lapsista?" Jos kokee lapsen käytöksen tai olemuksen jollain lailla vastenmielisenä, miksi haluaisi tutustua yhteenkään, ellei ole välttämätön pakko? Miksi PITÄISI tutustua yhteenkään? Kuvitellaan tilanne, ettet itse pitäisi uskovaisista. Et ole tavannut kaikkia maailman uskovaisia tai et tunne henkilökohtaisesti yhtäkään. Mutta ajatus uskovaisesta tuntuu vain vastenmieliseltä. Menisitkö tutustumaan, ellei olisi pakko? Luultavasti kuitenkin antaisit uskovaisten elää omaa elämäänsä ja tehdä mitä lystäävät, et vain itse haluaisi osallistua siihen. Lapset on sama juttu.

      • osaatko-lukea
        kcgh kirjoitti:

        Tuokin on totta mitä kirjoitit. Ikäviä yleistyksiä tuommoiset. Kertoo enemmän sanojasta kuin ryhmästä, josta ei pidä.

        Se, ettei pidä jostakin, ei välttämättä kyllä kerrokaan mitään kohteesta, mutta mikä siinä on tärkeää, on juuri se, että "en pidä asiasta X" on jonkun mielipide/tuntemus. Miksi jonkun tuntemus olisi vähäpätöisempi kuin jonkun toisen? Ei mielipiteitä voi laittaa oikeellisuusjärjestykseen.

        Mielipiteitä voi muuttaa, jos osoittautuu, ettei inhon kohde ollutkaan inhon arvoinen, mutta en näe mitään syytä, miksi jonkun PITÄISI väkisin muuttaa mielipidettään, ellei hän kohteeseen tutustuttuakaan / siitä kokemusta saatuaan edelleenkään pidä kohteesta.

    • onnekas-äitipuoli

      Ap. Vaistosi on oikeassa. Kuulostaa vähän siltä, että mies on epävarma sinun suhteesi. Ehkä kannattaa vielä harkita suhdetta.

      Aika usein tuo "lapset menevät kaiken edelle" tarkoittaa nimittäin sitä, että "lapsen äiti - vaikka olemmekin eronneet - menee sinun edellesi." sillä sitähän se sitten usein käytännössä on, kun eroisä yrittää tehdä kaiken "lapsien parhaaksi". Kukapa sitä parhaiten tietäisi kuin lasten äiti? Ei vieras ja vielä lapseton nainen ainakaan.. ;)

      Olen uusperheessä elävä lapseton nainen, eikä mieheni suhteen alussa sanonut mitään noin pöhköä. Hän oli eronsa henkisesti käsitellyt jo, ja lapsen tapaamisasiat jne olivat kunnossa. Äitikin jo tahollaan uudessa liitossa. Puhuimme suhteen alussa siitä, että minun pitää olla todella varma hänen suhteensa, muuten tulen kokemaan oloni ulkopuoliseksi ja suhde menee mönkään. Mies teki todella parhaansa ettei niin kävisi.

      Hyvä ja toimiva parisuhde on ykkösedellytys uusperheessä. Vain sen avulla voi olla hyvä varavanhempi niille vieraille lapsillekin. Parhaimmillaan eronnut mies tai nainen, jolla edellinen parisuhde on epäonnistunut, voi olla oikeinkin hyvä kumppani, koska osaa jo välttää ne virheet mitä aikaisemmassa suhteessa teki. Mutta jos jo alkuun pitää olla noin häilyvä, ettei luota toisen älyyn ja ihmisyyteen, se on huono enne... Ehkä tämän miehen tosiaan pitäisi nyt vain keskittyä olemaan isä lapsilleen eikä haikailla uutta suhdetta, kun ei itsekään (vielä) sellaiseen luota.

      Mitä muuten siihen rakkauteen omista vanhemmista tulee, niin jossakin vaiheessa monille tulee vastaan sekin hetki, että sitä testataan. Vanhenevista vanhemmista voi joutua huolehtimaan jopa rankemmin kuin omista lapsista.

      • poiopoi

        Kuka tahansa olisi epävarma, jos tuollaisesta itsestäänselvästä lausahduksesta loukkaantuu. Kuten monet muutkin sanoneet: ap:n kannattaisi puhua miehen kanssa, eikä vaahdota täällä.

      • Rasittavaa

        Kai seurusteltaessa saakin olla epävarma ennenkuin oppii tuntemaan paremmin. Jos ei heti ole varma ja samaa mieltä kaikesta, suhde poikki vai? Yhden lauseen perusteella kyseenalaistetaan miehen äly, ihmisyys ja kyky suhteeseen, haloo!!

      • dfggdsgsg

        Tässäkin ketjussa on jo tehty selväksi, että on ihmisiä jotka eivät pidä lapsista, joten se ei ole mikään itsestäänselvyys kaikille, että lapset ovat ykkösenä. En väitä, että ap:lla olisi mitään lapsia vastaan, mutta en ymmärrä mikä miehen sanomisessa aiheuttaa loukkaantumista. Hän vain halusi sanoa sen ääneen. Itse olen muodostamassa uusperhettä naisen kanssa, jolla on samanikäinen poika kuin itselläni ja me olemme kumpikin kertoneet toisillemme, että lapsi menee ykköseksi. Emmekä todellakaan pidä toisiamme tyhminä tai minään muunakaan. Nämä ovat tärkeitä asioita käydä läpi heti alussa, jotta asia on varmasti selvä kummallekin. En ymmärrä miten siitä voi loukkaantua.

    • 1316

      Minusta on oikeastaan hyvä, että ihmiset, jotka eivät ole riittävän kypsiä ja moniulotteisia kyetäkseen pitämään usean asian/ihmisen elämänsä ykkössijalla ymmärtävät ja tunnustavat tämän itse. Seuraavaksi pitäisi vaan älytä elää sen mukaan. Jos ei rakkautta ja välittämistä riitä lapsille ja kumppanille, niin sitten ei ensinnäkään ehkä kannata hankkia lapsia, tai jos ne on jo tehty ja parisuhde tietysti ryssitty (ehkä juuri siksi ettei "ykkössijaa" riittänyt sekä puolisolle että lapsille) niin ei pidä aloittaa uutta suhdetta ainakaan ennen kun lapset ovat aikuisia. Pysyvässä vakavassa parisuhteessa kumppani ei voi olla varasijalla, tai homma ei vaan yksinkertaisesti toimi.

      Muutenkin tuollainen tärkeiden ihmisten numerointi tuntuu todella lapselliselta. Me harrastimme sitä tyttöjen kanssa ala-asteella. Päiväkirjoihin listattiin, kuka oli se kaikkein ihanin ja tärkein, kuka toisiksi ihanin ja tärkein jne. Eipä ole aikuiselämällä tullut mieleenkään jatkaa tuota puuhaa.

      Mitä sillä ykköstärkeydellä edes konkreettisesti tarkoitetaan? Jos tulee konfliktitilanne, niin mies on aina lastensa puolella? Onko se edes järkevää tai tarpeellista? Jos teini-ikäinen kiljuu angsteissaan uudelle kumppanille solvauksia, niin isä vaan komppaa? Vai olisiko sittenkin niin, että ääriharvoin läheisten välillä täytyy oikeasti valita puolia, ja silloin kun täytyy sen voisi tehdä tapauskohtaisesti sen mukaan kuka tilanteessa on objektiivisesti "eniten väärässä" eikä minkään periaatteellisen ennakkopäätöksen perusteella..?

      • gdsgdgsdfgsg

        Eihän tässä siitä ole kyse, etteikö voisi välittää monesta asiasta yhtä aikaa, eikä mistään ranking-listasta. Uusperheen muodostaminen on yksi vaikeimmista asioista ihmissuhderintamalla ja siinä on otettava lasten tilanne huomioon, koska he eivät voi puolustautua ja maksavat kovimman hinnan siitä, jos asiat menevät pieleen. Saattaa olla esimerkiksi, että vaikka kaikki meneekin näennäisesti hyvin aikuisten kesken niin lapsi saattaa alkaa silti oireilla, koska tilanne on uusi ja ahdistava. Tällöin on syytä vähän jarruttaa ja miettiä millä tahdilla edetään. Kaikki, etenkään lapsettomat ihmiset, eivät tätä välttämättä ymmärrä. Se vaatii muutenkin kovaa kypsyyttä, ettei ota nokkiinsa lapsiasioista kun on kovasti ihastunut uuteen kumppaniin ja haluaisi tietenkin tältä jakamatonta huomiota. Kaikista ei siihen ole. Ja kyllä, elämässä on lähtökohtaisesti mielestäni oltava aina heikomman ja puolustuskyvyttömän puolella. Lapset ovat syyttömiä siihen, mitä aikuiset keskenään touhuavat. Näitä tarinoita kun riittää, että ei ole enää isiä tai äitiä kiinnostanut jälkikasvun tilanne, kun ovat rakastuneet päätäpahkaa uuteen sussuun.

    • Springsong

      Miks te hyökkäätte aloittajaa vastaan noin? Jos hän ei pitäisi lapsista tai hyväksyisi lainkaan sitä, että toisella on menneisyyttä, niin miksi hän olisi ryhtynyt suhteeseen lapsia omaavan miehen kanssa? Ellei hyväksy "vieraita" lapsia (eivät siis ole omia eli ovat vieraita, jonkun toisen naisen), tuskin silloin ryhtyy suhteeseenkaan näiden lasten isän kanssa, varsinkaan jos tietää jo tapailuvaiheessa, että muksuja on ja ne "kuuluvat pakettiin" eli todennäköisesti nämä aloittajankin sijaislapset asuvat ainakin osittain ap:n ja miehen luona. Ellei oikeasti halua lapsia kotiinsa tai elämäänsä ylipäätään, ei aloita suhdetta ihmiseen, jolla niitä on (tai joka niitä haluaa hankkia, ellei vielä ole).

      Kyllähän se oudolta kuulostaa, että loukkaantuu yhdestä (normaalista) lauseesta, mutta mitä nyt itse mietin, niin olen loukkaantunut mm. siitä, että mieheni sanoi vitsillä minun lukevan "seksilehtiä", kun tieteislehdessäni oli alastonkuvia (vanhoja maalauksia, joita analysoitiin), vaikka hän tietää suhtautumiseni pornoa kohtaan. Ei tullut riitaa eikä vasta-argumenttia minulta, mutta toki sisälläni tunsin pienen kuohahduksen, jonka myöhemmin rauhoituttuani tajusin olleen ylireagointia. Mitä tällä haluan sanoa, on se, että nämä loukkaantumiset / näennäisesti turhista ärtymiset ovat usein tilannesidonnaisia ja aiheuttavat sitä pahaa mieltä ennemminkin sen tilanteen tai äänensävyn takia, jossa ne on sanottu, kuin sen itse lausesisällön takia.

      Oma neuvoni aloittajalle olisi, että joko annat pölyn laskeutua eli rauhoitut ja mietit itseksesi, millaisia tuntemuksia nyt oikeastaan heräsi miehen sanoista ja johtuivatko ne tunteet edes niistä SANOISTA vai jostain muusta, ja jos et pääse edelleenkään yli ärtymyksestäsi, keskustele (kuten monet jo ehdottaneetkin) miehesi kanssa. Kysymys on varmasti vain väärinkäsityksestä tai huonosta ajoituksesta, mies tuskin on tarkoittanut, että pitäisi lapsia sinua tärkeämpinä tai sinua lapsia tärkeämpinä, sillä ei kukaan kypsä aikuinen jaottele tärkeimpiään noin. Kyllä minua ainakin ihmetyttää aikuiset ihmiset, joiden täytyy tehdä jotain kummallisia tärkeysjärjestyslistoja itselleen tietääkseen, keistä he välittävät eniten. En minä osaisi. Kaikille rakkaille on oma paikkansa sydämessä, eikä näistä paikoista tarvitse kenenkään kilpailla.

      (Ps, te muutamat: lapsista pitämätön ihminen ei ole automaattisesti kylmä ja mielenvikainen. On monia syitä, miksi jotkut ihmiset eivät pidä, siedä tai halua lapsia, mutteivat silti ole sen kylmempiä ystävinä tai puolisoina. Toiset taas "eivät pidä" lapsista siinä määrin, että hankkisivat omia, mutteivat välitä siitä, jos niitä on jollakulla toisella. Harva "en pidä lapsista / inhoan lapsia" tyyppi käyttäytyy ilkeästi lapsia kohdatessaan, en ole kuullut yhdestäkään, joka haukkuisi lasta, olisi törkeä tai käyttäytyisi väkivaltaisesti. On totta, että joillekin ihmisille lapset = elämän suola, mutta toisille ihmisille lapset = rasite. Siksi nämä lapsettomat yleensä pysyvätkin lapsettomina ja ovat todella onnellisia valinnastaan, yhtä lailla kuin lapselliset ovat onnellisia lapsistaan. Kumpikin vaihtoehto yhtä hyvä. Kauheampaa se on, kun jotkut tekevät sen lapsen, vaikkeivat edes välitä huolehtia siitä.)

      • änkyrä

        Itse olin aikaisemmin suhteessa miehen kanssa jolla oli entisen kanssa lapsia eikä hän sanonut minulle mitään "tärkeys" järjestyksestä enkä sitä olettanut et ainut oli että entinen oli tärkeämpi kuin minä koska oli lasten äiti että se oli se mikä katkaisi kamelin selän et sillä minä olin vain laastari.

        En itse ymmärrä tätä rankkausta ihmisten välillä että lapset ovat tärkeitä ja on tärkeää että heistä huolehditaan ja heidän tarpeensa ovat etusijalla.
        Et asiassa eteenpäin ap:n tilanteessa uskon että miehen ei tosiaan ole ollut tarkoitus loukata vaan tilanne on ollut sellainen että se on tuntunut pahalle mutta on se hyvä kummiskin et mies ei pidä asioita itsestään selvänä vaan sanoo vähän niin kuin varmuuden vuoksi asian että vaikka ap:lle asia on itsestään selvä ei se miehelle välttämättä ole kun jos asiaa ei ole aikaisemmin nostettu esille tai on huonoja kokemuksia ei hän voi tietää miltä/mitä nainen ajattelee ja tuntee...

        itse vaikka nainen olen en halua lapsia että ohan lapset ihania ja kavereiden lapsien kanssa tulen hyvin toimeen ja lapset tykkää minusta mutta minulle jo oman elämän kasassa pitäminen on vaikeaa että en pysty lapselle turvaamaan vakaata elämää vaikka on asunto mutta töitä on niin ja näin sama kuin miehelläkin et jos myöhemmässä iässä on sellainen tilanne että lapsia pystyy hankkimaan voi sitä silloin miettiä mutta en pelkää sitä että vanhemmalla iällä olisin jotain menettänyt jos en tule ollenkaan lapsia tekemään. Et oli hieno sinun kommentissa että ei lapsia olisi = kylmä tai muuten mielenvikainen ihminen koska näin tosiaan ei ole:)
        En itse pidä itseäni mitenkään pahana ihmisenä vaan yhteisö leimaa "erilaiset" ihmiset jotka eivät kuulu samaan muottiin. Sitten on ihmisiä ketkä eivät saa lapsia vaikka haluaisivat niin ei heitä tuomita samalla tavalla kuin heitä ketkä eivät vain halua lapsia et se on todella harmillista vaan että ei saa niitä lapsia vaikka haluaa... Olisi vaan hienoa kun ihmiset lopettaisivat toisten ihmisten arvostelun ja tuomitsemisen ja keskittyisivät hyviin asioihin ihmisissä ylipäätänsä että ei meistä kukaan ole täydellinen.

      • lapseton30v

        Se on ehkä ihan totta että olen osaksi ylireagoinut miehen töksäytystä. Pääsikö sitten suusta sammakko vai mitä? Mielestäni töksäytys oli kuitenkin sen verran asiaton että minulla on oikeus loukkaantua.

        Parikymppisenä seurustelin pari vuotta miehen kanssa, jolla oli kolme alle kouluikäistä lasta edellisestä liitostaan. Tämä mies ei koskaan sanonut tai maininnut mitään tällaista, vaikka olin ehkä silloin joissain asioissa vielä aika naiivi. Siksi tuntuu että tämä töksäytys tuli ihan puskista, "tyhmänäkö mua pidät?"

        Minulla ei ole lapsia vastaan mitään, mut jos tulee jotain tällaisia kommentteja niin helposti alkaa vetäytyä takavasemmalle. En tosiaan ymmärrä tätä aikuisten ihmisten tekemää tärkeysjärjestystä. Naurettavaa.

      • änkyrä

        Niin ymmärän että tuntuu pahalle töksäytys kun olet ollut samassa tilanteessa aijemmin ja en tiedä että tuntuuko sinusta juuri siksi pahalle miehen töksäytys et eikö hän niin kuin käsitä että jo "olet käynyt asin läpi" en tiedä oliko nyt niin hyvin muotoiltu lause mutta siis että et ole ns eilisen teeren poika ! Toivottavasti asiat sutviintuu:)

      • BUUUUUUUUUUUU
        lapseton30v kirjoitti:

        Se on ehkä ihan totta että olen osaksi ylireagoinut miehen töksäytystä. Pääsikö sitten suusta sammakko vai mitä? Mielestäni töksäytys oli kuitenkin sen verran asiaton että minulla on oikeus loukkaantua.

        Parikymppisenä seurustelin pari vuotta miehen kanssa, jolla oli kolme alle kouluikäistä lasta edellisestä liitostaan. Tämä mies ei koskaan sanonut tai maininnut mitään tällaista, vaikka olin ehkä silloin joissain asioissa vielä aika naiivi. Siksi tuntuu että tämä töksäytys tuli ihan puskista, "tyhmänäkö mua pidät?"

        Minulla ei ole lapsia vastaan mitään, mut jos tulee jotain tällaisia kommentteja niin helposti alkaa vetäytyä takavasemmalle. En tosiaan ymmärrä tätä aikuisten ihmisten tekemää tärkeysjärjestystä. Naurettavaa.

        Et ymmärrä, koska sinulla ei ole lapsia. Jokainen normaalilla ällillä varustettu äiti tai isä uusiosuhteessa tietää sanomattakin, että lapset on aina etusijalla. Oli ne sitten miehen lapsia tai naisen lapsia. Valitettavan usein huomaa täälläkin, kun NAISET valittavat, valittavat, valittavat ja vielä kerran valittavat, kun "miehen lapset sitä", "miehen lapset tätä", "ei päästä reissuun" jne kokoajan. NAISET varsinkin ne naiset, jotka ovat lapsekkaan miehen vampanneet, niin ovat ensimmäisenä valittamassa kaikilla keskustelupalstoilla. Ja sitten kun nämä naikkoset saavat niitä' yhteisiä lapsia, niin sitten alkaa valituskierros "miehen lapset ex-liitosta vie kaiken huomion/saa kaiken..." ikuisesti jatkuvasti ja aina.

    • lapsellinenko

      Minä olen eronnut neljä vuotta sitten, lapsia kaksi, aikuisuuden kynnyksellä. Miesystäväni lapsia on kolme, jo aikuisia. Meille molemmille on itsestään selvää, että lapset menevät parisuhteessa edelle. Miesystäväni on jopa sanonut, ettei hyväksyisi minulta muunlaista käytöstä vaan arvostaa minua juuri siksi että lapset ovat minulle niin tärkeitä. Tämä kommentti sen jälkeen, kun tapaamisemme oli jälleen kerran peruuntunut lapseni takia. Eli turha minusta tehdä numeroa asiasta, jonka pitäisi olla itsestään selvää.

      • Pohdintoja

        Olen eronnut kuusi vuotta sitten ja nykyinen mieheni kahdeksan vuotta sitten. Molemmilla on kaksi kolmekymppistä lasta, joilla on jo lapsia, jotka ovat syntyneet yhteiselomme aikana. Omat lapseni osaavat olla jo aikuisia itsenäisine talouksineen ja asuntovelkoineen, mutta miehen tytär vaatii olla yhä numero yksi mieheni elämässä. Hän maksattaa laskuja ja ostattaa kaikki lapsensa tarvitsemat tarvikkeet isällään, vaikka meillä itsellämmekin on taloudellisesti tiukkaa, kun minä menetin työpaikkani näissä saneeraustalkoissa. Tyttärellä pitää olla kaikki luksustavarat käytössään, esimerkkinä hän ostatti isällään tuhannen euron kaulakorun äitienpäivälahjaksi itselleen. Minä en saanut mitään, koska enhän ole hänen lastensa äiti. Jos mieheni puhuu tyttärelleen minun lapsistani tai lastenlapsista, tytär pahoittaa mielensä ja osoittaa sen kyllä, ja taas täytyy lepytellä.
        Miehen edellisessä perheessä on ollut selvä jako: isin tyttö ja äidin poika. Minä en ymmärrä enkä hyväksy sellaista tapaa. Meillä poika ja tytär olivat täysin samassa asemassa molemmille.
        Lasten avoimesti ykköseksi asettamisessa on riskinsä, vaikka jokainen normaali ihminen hätätilanteessa pelastaisi juuri lapsensa. Lapsi saattaa oppia käyttää valta-asemaansa väärin ja jatkaa sitä aikuisuuteen niin, että hän ei osaa irrottautua terveellä tavalla vanhemmistaan, vaan pyrkii hallitsemaan heidän elämäänsä. Terveessä perheessä vanhempien keskinäinen parisuhde ja rakkaus luo pohjan koko perheen hyvinvoinnille. Vaikka erosin ensimmäisestä liitostani, oli se avioliitto yli 20 vuotta hyvä ja onnellinen. Lapsetkin olivat kiitollisia, kun he ehtivät aikuisiksi ennen vastoinkäymisiä. (Mies menetti firmansa, alkoholisoitui ja muuttui humalassa väkivaltaiseksi.)
        Kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, olivat lapset aluksi mustasukkaisia, vaikka olivatkin jo omissa talouksissaan. He pyrkivät saamaan aikaani ja huomiotani jopa enemmän kuin aiemmin, jolloin heillä tuntui olevan aikaa vain kavereilleen. Selitin heille kauniisti, että ihan samalla tavalla kuin te haluatte olla tyttö- tai poikaystävienne kanssa, täytyy meidän vanhojenkin vaalia parisuhdettamme, muuten se ei onnistu. Kerroin heille, että he tulevat aina olemaan minulle rakkaimmat, mutta se ei tarkoita, että asettaisin aina heidän toiveensa tai vaatimuksensa ykkösiksi. Myös minun on lupa elää.
        Miehelle ei ole tarvetta eikä pidäkään tehostaa, että lapset ovat tärkeintä minulle. Sen sanominen on mielestäni tökeröä, koska he ovat täysin eri "mittelössä", sillä eihän aikuisten proosaakaan tavoittele Finlandia Junior -palkintoa ja toisinpäin. Mies on ykkönen aikuisten kategoriassa ja lapset lasten kategoriassa, vaikka aikuisiksi varttuvatkin.
        Toiset ihmiset ovat herkempiä aistimaan tunnetiloja, asioiden taustoja ja pohtimaan niitä. Niin ajattelen myös aloittajan tekevän. Sellainen ei ole yhtään huonompi ihminen kuin kovakuorisempi, vaikka täällä taas mitä kommentoitaisiin. Osa ihmisistä taas ovat kuin norsut lasikaapissa tajuamatta sitä, miten loukkaavat toisia ihmisiä.

      • BUUUUUUUUUUUUU
        Pohdintoja kirjoitti:

        Olen eronnut kuusi vuotta sitten ja nykyinen mieheni kahdeksan vuotta sitten. Molemmilla on kaksi kolmekymppistä lasta, joilla on jo lapsia, jotka ovat syntyneet yhteiselomme aikana. Omat lapseni osaavat olla jo aikuisia itsenäisine talouksineen ja asuntovelkoineen, mutta miehen tytär vaatii olla yhä numero yksi mieheni elämässä. Hän maksattaa laskuja ja ostattaa kaikki lapsensa tarvitsemat tarvikkeet isällään, vaikka meillä itsellämmekin on taloudellisesti tiukkaa, kun minä menetin työpaikkani näissä saneeraustalkoissa. Tyttärellä pitää olla kaikki luksustavarat käytössään, esimerkkinä hän ostatti isällään tuhannen euron kaulakorun äitienpäivälahjaksi itselleen. Minä en saanut mitään, koska enhän ole hänen lastensa äiti. Jos mieheni puhuu tyttärelleen minun lapsistani tai lastenlapsista, tytär pahoittaa mielensä ja osoittaa sen kyllä, ja taas täytyy lepytellä.
        Miehen edellisessä perheessä on ollut selvä jako: isin tyttö ja äidin poika. Minä en ymmärrä enkä hyväksy sellaista tapaa. Meillä poika ja tytär olivat täysin samassa asemassa molemmille.
        Lasten avoimesti ykköseksi asettamisessa on riskinsä, vaikka jokainen normaali ihminen hätätilanteessa pelastaisi juuri lapsensa. Lapsi saattaa oppia käyttää valta-asemaansa väärin ja jatkaa sitä aikuisuuteen niin, että hän ei osaa irrottautua terveellä tavalla vanhemmistaan, vaan pyrkii hallitsemaan heidän elämäänsä. Terveessä perheessä vanhempien keskinäinen parisuhde ja rakkaus luo pohjan koko perheen hyvinvoinnille. Vaikka erosin ensimmäisestä liitostani, oli se avioliitto yli 20 vuotta hyvä ja onnellinen. Lapsetkin olivat kiitollisia, kun he ehtivät aikuisiksi ennen vastoinkäymisiä. (Mies menetti firmansa, alkoholisoitui ja muuttui humalassa väkivaltaiseksi.)
        Kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, olivat lapset aluksi mustasukkaisia, vaikka olivatkin jo omissa talouksissaan. He pyrkivät saamaan aikaani ja huomiotani jopa enemmän kuin aiemmin, jolloin heillä tuntui olevan aikaa vain kavereilleen. Selitin heille kauniisti, että ihan samalla tavalla kuin te haluatte olla tyttö- tai poikaystävienne kanssa, täytyy meidän vanhojenkin vaalia parisuhdettamme, muuten se ei onnistu. Kerroin heille, että he tulevat aina olemaan minulle rakkaimmat, mutta se ei tarkoita, että asettaisin aina heidän toiveensa tai vaatimuksensa ykkösiksi. Myös minun on lupa elää.
        Miehelle ei ole tarvetta eikä pidäkään tehostaa, että lapset ovat tärkeintä minulle. Sen sanominen on mielestäni tökeröä, koska he ovat täysin eri "mittelössä", sillä eihän aikuisten proosaakaan tavoittele Finlandia Junior -palkintoa ja toisinpäin. Mies on ykkönen aikuisten kategoriassa ja lapset lasten kategoriassa, vaikka aikuisiksi varttuvatkin.
        Toiset ihmiset ovat herkempiä aistimaan tunnetiloja, asioiden taustoja ja pohtimaan niitä. Niin ajattelen myös aloittajan tekevän. Sellainen ei ole yhtään huonompi ihminen kuin kovakuorisempi, vaikka täällä taas mitä kommentoitaisiin. Osa ihmisistä taas ovat kuin norsut lasikaapissa tajuamatta sitä, miten loukkaavat toisia ihmisiä.

        No tuo ei ole mitään uutta vaikkei olisi eronnutkaan, että joutuu maksamaan kakroiden laskuja ym menoja. Ihan normaalia tänä päivänä, kun ei ne nuoretkaan saa töitä. Jokainen vanhempi auttaa lapsiaan kykyjensä mukaan ja voit itse olla tyytyväinen siihen, että omat lapsesi ovat saaneet töitä ja pystyvät elättämään itsensä. Kaikille vanhemmille se ei ole itsestäänselvyys, joten tue miestäsi, äläkä valita täällä tyhjästä.

      • Pohdintoja
        BUUUUUUUUUUUUU kirjoitti:

        No tuo ei ole mitään uutta vaikkei olisi eronnutkaan, että joutuu maksamaan kakroiden laskuja ym menoja. Ihan normaalia tänä päivänä, kun ei ne nuoretkaan saa töitä. Jokainen vanhempi auttaa lapsiaan kykyjensä mukaan ja voit itse olla tyytyväinen siihen, että omat lapsesi ovat saaneet töitä ja pystyvät elättämään itsensä. Kaikille vanhemmille se ei ole itsestäänselvyys, joten tue miestäsi, äläkä valita täällä tyhjästä.

        Miehen lapset sattuvat olemaan molemmat naimisissa ja heidän perheidensä tulot ovat kaksinkertaiset verrattuna meidän tuloihimme. He asuvat seudulla, jolla on saanut ostaa isot omakotitalot hiukan yli sadallatuhannella eurolla, kun taas omat lapseni kamppailevat pääkaupunkiseudulla isojen lainojensa kanssa pienissä asunnoissaan. Minä pystyn ostamaan työttömyyskorvauksellani vain vaatimattomia lahjoja lapsenlapsilleni. Omat lapseni sanovat, että eivät tarvitse mitään muuta kuin että olen välillä lastenvahtina. Miehen lapset taas sanelevat kalliita pyyntöjään joka välissä. Koen tämän epätasa-arvoiseksi. Minä kuitenkin vahdin ja leikitän myös hänen lastenlapsiaan.

      • muuttunutperhe
        Pohdintoja kirjoitti:

        Olen eronnut kuusi vuotta sitten ja nykyinen mieheni kahdeksan vuotta sitten. Molemmilla on kaksi kolmekymppistä lasta, joilla on jo lapsia, jotka ovat syntyneet yhteiselomme aikana. Omat lapseni osaavat olla jo aikuisia itsenäisine talouksineen ja asuntovelkoineen, mutta miehen tytär vaatii olla yhä numero yksi mieheni elämässä. Hän maksattaa laskuja ja ostattaa kaikki lapsensa tarvitsemat tarvikkeet isällään, vaikka meillä itsellämmekin on taloudellisesti tiukkaa, kun minä menetin työpaikkani näissä saneeraustalkoissa. Tyttärellä pitää olla kaikki luksustavarat käytössään, esimerkkinä hän ostatti isällään tuhannen euron kaulakorun äitienpäivälahjaksi itselleen. Minä en saanut mitään, koska enhän ole hänen lastensa äiti. Jos mieheni puhuu tyttärelleen minun lapsistani tai lastenlapsista, tytär pahoittaa mielensä ja osoittaa sen kyllä, ja taas täytyy lepytellä.
        Miehen edellisessä perheessä on ollut selvä jako: isin tyttö ja äidin poika. Minä en ymmärrä enkä hyväksy sellaista tapaa. Meillä poika ja tytär olivat täysin samassa asemassa molemmille.
        Lasten avoimesti ykköseksi asettamisessa on riskinsä, vaikka jokainen normaali ihminen hätätilanteessa pelastaisi juuri lapsensa. Lapsi saattaa oppia käyttää valta-asemaansa väärin ja jatkaa sitä aikuisuuteen niin, että hän ei osaa irrottautua terveellä tavalla vanhemmistaan, vaan pyrkii hallitsemaan heidän elämäänsä. Terveessä perheessä vanhempien keskinäinen parisuhde ja rakkaus luo pohjan koko perheen hyvinvoinnille. Vaikka erosin ensimmäisestä liitostani, oli se avioliitto yli 20 vuotta hyvä ja onnellinen. Lapsetkin olivat kiitollisia, kun he ehtivät aikuisiksi ennen vastoinkäymisiä. (Mies menetti firmansa, alkoholisoitui ja muuttui humalassa väkivaltaiseksi.)
        Kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, olivat lapset aluksi mustasukkaisia, vaikka olivatkin jo omissa talouksissaan. He pyrkivät saamaan aikaani ja huomiotani jopa enemmän kuin aiemmin, jolloin heillä tuntui olevan aikaa vain kavereilleen. Selitin heille kauniisti, että ihan samalla tavalla kuin te haluatte olla tyttö- tai poikaystävienne kanssa, täytyy meidän vanhojenkin vaalia parisuhdettamme, muuten se ei onnistu. Kerroin heille, että he tulevat aina olemaan minulle rakkaimmat, mutta se ei tarkoita, että asettaisin aina heidän toiveensa tai vaatimuksensa ykkösiksi. Myös minun on lupa elää.
        Miehelle ei ole tarvetta eikä pidäkään tehostaa, että lapset ovat tärkeintä minulle. Sen sanominen on mielestäni tökeröä, koska he ovat täysin eri "mittelössä", sillä eihän aikuisten proosaakaan tavoittele Finlandia Junior -palkintoa ja toisinpäin. Mies on ykkönen aikuisten kategoriassa ja lapset lasten kategoriassa, vaikka aikuisiksi varttuvatkin.
        Toiset ihmiset ovat herkempiä aistimaan tunnetiloja, asioiden taustoja ja pohtimaan niitä. Niin ajattelen myös aloittajan tekevän. Sellainen ei ole yhtään huonompi ihminen kuin kovakuorisempi, vaikka täällä taas mitä kommentoitaisiin. Osa ihmisistä taas ovat kuin norsut lasikaapissa tajuamatta sitä, miten loukkaavat toisia ihmisiä.

        Tuota samaa käytöstä olen minäkin huomannut lapsen perheessä, että eron jälkeen alkaa manipulointi lasten taholta, ehkä se on ollut jo ennen eroa, että lapset on "kukkona tunkiolla" eli määrävät tahdin. Ehkä erokin tulee sen takia kun vanhemmat eivät ole oikeasti toistensa kanssa vaan lastensa passaajia. kyllä pienten lasten vanhempien kannattaa pysyä yksikseen niinkauan että lapset on aikuisia.

      • jaana_kkkk
        Pohdintoja kirjoitti:

        Miehen lapset sattuvat olemaan molemmat naimisissa ja heidän perheidensä tulot ovat kaksinkertaiset verrattuna meidän tuloihimme. He asuvat seudulla, jolla on saanut ostaa isot omakotitalot hiukan yli sadallatuhannella eurolla, kun taas omat lapseni kamppailevat pääkaupunkiseudulla isojen lainojensa kanssa pienissä asunnoissaan. Minä pystyn ostamaan työttömyyskorvauksellani vain vaatimattomia lahjoja lapsenlapsilleni. Omat lapseni sanovat, että eivät tarvitse mitään muuta kuin että olen välillä lastenvahtina. Miehen lapset taas sanelevat kalliita pyyntöjään joka välissä. Koen tämän epätasa-arvoiseksi. Minä kuitenkin vahdin ja leikitän myös hänen lastenlapsiaan.

        Eikö aikuisen tehtävä ole olla aikuinen myös aikuisille lapsilleen??? Se että antaa jälkikasvunsa määrätä tahdin ja pompotella miten huvittaa, on ihan vanhemman oma vika. Nykyinen miehesi ei ole osannut asettaa lapsilleen rajoja, ei ennen eroa eikä sen jälkeen.

        On myös totaalisen eri asia auttaa rahallisesti pulassa olevaa lasta kuin antaa lapselle rahaa turhuuksiin.

    • helka

      En jaksa lukea koko ketjua läpi, mutta tulkitsen nyt, että ongelma ei siis ole se että lapset ovat tärkeintä vaan se, että mies koki tarpeelliseksi sen sanoa ääneen? Kun en tiedä kontekstia, missä tuo on sanottu, on vaikea tietää onko taustalla ollut tarve korostaa jotain mikä aloittajalle ilmeisesti on itsestäänselvää, vai onko aloittaja tehnyt kärpäsestä härkäsen, esimerkiksi koska lause on sattunut johonkin kipupisteeseen tai huonoon hetkeen.

      Hyvää suhdetta tuskin kuitenkaan sen takia kannattaa pilata. Sammakoita pääsee suusta ihan kaikilta.

      • jaana_kkkk

        Juuri näin helka.

        Jäin miettimään tuota "itsestäänselvää". Aniharvoin oma "itsestäänselvä" on sitä myös toiselle. Asioita pitäisi avata, niistä pitäisi keskustella, eikä suinkaan ottaa itseensä, loukkaantua, kuvitella olevansa "oikeassa" ja pitää kumppania hölmönä. Tuollainen asenne turmelee suhteen kuin suhteen.

        "Lapset ovat tärkeintä minulle". Tässä on ihan sama juttu. Yleensä yksi puheesta irrotettu lause johtaa täysin harhaan. Tarvitaan lisää keskustelua.

        Jo aikuiset lapseni ovat minullekin tärkeintä, omassa sarjassaan. Mitä pienempi lapsi, sitä riippuvaisempi hän on vanhemmastaan. Sääli lapsia, jota ei pidetä tärkeimpinä, tai edes tärkeinä. Faktaa on, että monet vanhemmat vain sanovat pitävänsä lapsiaan tärkeimpinä/tärkeänä, mutta heidän käytöksensä lapsiaan kohtaa kertoo jotain aivan muuta. Lisäksi on paljon aikuisia, jotka kohtelevat lapsiaan pelkkinä kiusankappaleina. Tästä seurauksena on erittäin pahoja sosiaalisia, terveydellisiä, yhteiskunnallisia ongelmia. Lapselle on tärkeintä, että edes joku läheinen pitää heitä tärkeimpänä. Aivan ehdoton juttu lapsen kehityksen kannalta. Kun vähän uskaltaa vilkaista ympärilleen, niin huomaa todella paljon turvattomia lapsia, lapsia joista ei välitetä, saati pidetä tärkeinä. Siksi tämä lause "Lapset ovat tärkeintä minulle" ei tosiaan ole kaikille itsestäänselvyys.

    • BUUUUUUUUUUUU

      Oikeinhan mies teki.. Kyllä sinäkin siinä seurustelusuhteessa rupsahdat tavalliseksi nalkuttavaksi akaksi, taakse on jääneet neidin minihameet., iroripset, blondatut hiukset ja isot tissi rupsahtanut, ellet ole käynyt fixauttamassa niitä naapurissa. Mies on ajan tasalla ja -hermolla. Ilmoittaen heti, että kakarat on ykkösiä, et sinä. Kohta sinä kuitenkin olet se nalkuttava akka, ja hän on ajoissa ilmoittanut kuinka tulee käymään, jos et pysy raameissasi. Niin siinä aina käy, että se toinen nainen on ikuisesti toinen nainen

      • lapseton30v

        Sori nyt BUUUUUUUU. Mut sä ite vaikutat todella katkeroituneelta vanhalta pierulta, koska sulla on noin jyrkkä asenne kanssakeskustelijoita kohtaan.

      • mäkätikäkäti
        lapseton30v kirjoitti:

        Sori nyt BUUUUUUUU. Mut sä ite vaikutat todella katkeroituneelta vanhalta pierulta, koska sulla on noin jyrkkä asenne kanssakeskustelijoita kohtaan.

        Älä välitä BUUUUUUUUUUUsta, sen kommentit ei nyt ole näyttänyt olevan fiksuimmasta päästä muutenkaan - siis jos tuo Buuuuuu on sama Buuuuuuu joka muissakin keskusteluissa on pyörinyt.

    • nainen-64__

      Miksei miehesi saisi sanoa sitä mihin tuntee tarvetta? Oletko varma, ettei tuo lausahdus liittynyt johonkin sinun sanomaasi, jota mies piti itsestään selvänä, ja/tai ehkä vähän typeränäkin? Aika usein olemme todella ansioituneita arvostellessamme toisen sanomia, mutta tyystin unohdamme, ettemme itsekään ole täydellisiä. Ei edes lähelle sellaisia. Parisuhteen juju onkin se, että molemmat hyväksyisivät toisensa virheineen päivineen.

      Itse seurustelin miehen kanssa, joka piti asiaa "xxx" täydellisen typeränä (liittyi hänen työhönsä, asiakkaisiin). Jos ihminen (asiakas) erehtyi tekemään xxx:n, hän tuomitsi ihmisenkin typeräksi, ajattelemattomaksi, kerrassaan älyvapaaksi. Ihmettelin tätä, yritin kuitenkin ymmärtää, vaikka väitin vastaan, koska minusta ihmisiä ei saa tuomita ja määritellä yhden lauseen perusteella. No kerran sitten aikuinen lapseni oli miehen yrityksen asiakkaana, hän sanoi, niin monen "typerän" asiakkaan tavoin tuon asian xxx. Siitä sain sitten kuulla, miten aikuinen lapseni ei osaa ajatella. Tämä ei sinänsä loukannut minua, mutta xxx episodit loitonsivat minua aina vain kauemmaksi miehestä. En kerta kaikkiaan voinut arvostaa miestä, koska hän toimi omia arvojani vastaan. Suhde päättyi.

      • Stellaria

        Hyvä pointti tuo oman ja toisen epätäydellisyyden hyväksyminen. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, onko toisen lausahdukselle mahdollisesti jokin muu syy kuin halu loukata. Usein on. Vähän armoa, kiitos.

      • shannna

        Nimenomaan. Epätäydellisyyden hyväksyminen, samoin erilaisuuden on erittäin tärkeää. Usein ihmiset pitävät omaa näkökulmaansa ja ajatuksiaan ainoina oikeina. Sitten kiistellään kumpi on oikeassa, sen sijaan, että yritettäisiin ymmärtää toista. Todellakin tarvitaan armoa ja myötätuntoa.

    • noluepasiitä
    • bones_09

      Sinun täytyy hyväksyä tosiasia, ettei kumppanisi puhu kaikkea aina tasan tarkkaan kuten sinä haluat kuulla. Kaikilla ihmisillä on erilainen menneisyys, kokemukset, erilaiset ajatukset/tunteet ym. ym. Vain se on itsestään selvää, ettei ole itsestäänselvyyksiä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. 4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta

      Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä
      Lieksa
      52
      2844

    2. Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!

      1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille
      Maailman menoa
      530
      2692

    3. Näytit nainen sanoinkuvaamattoman ihanalta

      En voi unohtaa sinua. Pohdin nyt sinua.
      Ikävä
      48
      1865

    4. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      32
      1837

    5. Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?

      Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.
      Tunteet
      119
      1748

    6. SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat

      SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka
      Maailman menoa
      301
      1679

    7. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      9
      1312

    8. Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu

      Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.
      Maailman menoa
      89
      1135

    9. Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari

      Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,
      Ikävä
      60
      1129

    10. Ketä ammuttu ?

      Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?
      Juupajoki
      22
      1102
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt