Sattuisiko lukijoissa olemaan yli 60v miehiä, sillä kysyisin heiltä moniko haluaisi vielä mennä avioliittoon? Jos siis löytäisi hyvän naisen jonka kanssa asiat luistaisi hyvin? Olisitteko valmiita ihan oikeaan avioliittoon jossa jaetaan surut ja murheet ja tulot ja menot, yhdessä toisiaan tukien? Pitääkö kuinka paljon olla ehtoja ja varmistamisia ettei toinen vain pääse hyötymään mitenkään liitosta?
Kysymys yli 60v miehille.
aviotonna
27
133
Vastaukset
- oona_t
Vastaan, vaikkakin olen nainen 55v.
Olin naimisissa ex-miehen kanssa 28v. Erosin. Koska ei ollut luistanut hyvin vuosiin. Ei jaettu mitään muuta, paitsi osoite, ja kaikki menot minulle ja sukulaisilleni.
Minulla on miesystävä, ollut jo muutaman vuoden. Meillä luistaa hyvin, koska asumme erillään. Näemme viikonloppuisin, arkena ei olisi aikaankaan. Avioituisin, jos saisin lottovoiton, jolloin voisin ostaa tarpeeksi ison asunnon (ja aivan varmasti tekisin avioehdon viimeisen päälle). Näin vanhemmalla iällä on viimeistään alettava tehdä miten tykkää, tukeakin kaipaan kaikkein vähiten mitä ikinä. Nuoruuden kriisissä se olisi ollut tervetullutta. Samoin tosi hyvä silloin kun lapset olivat pieniä, mutta nyt en mitään tukea tarvitse. Ilojen ja surujen jakaminen riittää vallan mainiosti. Ja pelkkä tieto, että jos jotain tapahtuu, niin saan tukeakin, vaikka erikseen asutaankin :). - Exnainut
Olen nyt kuusvitonen ja vasta viime syksynä ostettiin yhteinen asunto-osake. Tosin sitä ennen oltiin asuttu yhdessä (minun) vuokra-asunossa muutaman vuoden.
Avioituminen ei todellakaan ollut mielessä, kyllä ne minun kaksi entistä avioliittoa saa riittää, mutta normaalissa avoliitossakin voimme jakaa tulot ja menot, niinkuin ilot ja surutkin. Tosin meillä kummallakin on senverran omaisuutta ja tuloja ettei mitään yksipuolista toisen osapuolen taloudellista tukea tarvitse antaa eikä saada, vaan kaikki isoimmat investoinnit ja asumiskulut jaetaan kutakuinkin puoliksi ja muut pikkuostot kuten ruoka ja muut talousmenot maksaa kuka milloinkin, ilman kirjanpitoa.
Miksi sinun pitäisi mennä avioliittoon? Avoliitossa ei niitä ehtoja ja varmistamisia tarvitse. Tai ehkä ainoastaan sopimus että tulot ja menot jaetaan ainakin kutakuinkin puoliksi. Tai vaihtoehtona ehkä tietenkin avioliitto ja avioehto niin ei kumpikaan pääse hyötymään toisesta.- Välikysymys
Miksi kumpikaan ei saisi hyötyä toisesta, jos toinen kuolee?
- Miksei500
Jos löytyisi fiksu ja itsenäinen, viehättävä ja sensuelli nainen, menisin varmasti naimisiin. En osaa ajatella "avioliiton hyötynäkökulmaa" samalla lailla kuin sinä, jos naimisiin mennään, niin tarkoitus on elää yhteiselämää.
- kakkossmiess
olisi todella mukavaa saada tietää kysymyksen taustat
- dancingShoes
"Olisitteko valmiita ihan oikeaan avioliittoon jossa jaetaan surut ja murheet ja tulot ja menot, yhdessä toisiaan tukien? "
Siis että mitä? Eikö jokainen määrittele itse mikä on "oikea avioliitto"? Eikö suruja ja murheita voi jakaa ilman avioliittoa? Tai saada tukea esim. avomieheltä/miesystävältä, ystäviltään, tuttaviltaan jne, eihän siihen avioliittoa tarvita?
Sitten tuo tulojen ja menojen jakaminen... Minulla on ihan kohtuulliset tulot, ja ensimmäistä kertaa elämässäni voin käyttää ne vain itselleni, juuri miten tykkään. Miksi ihmeessä keski-ikäisenä (tai vielä vanhemmalla) iällä pitäisi taas alkaa vääntää raha-asioista kumppanin kanssa? Todella vapauttavaa, kun saan iloita kenkäostoksistani, ja miesystävä vapaasti varojensa mukaan ostella tekniikkaa, pelejä yms. - wanhamies
Ei avioliittoon enää. Kerta riitti. Vapaa ja rehti suhde on. Molemmin puolisella kunnioituksella.
- kertariittää
Olen vasta reilu viisikymppinen, mutta sellaista naista ei vastaani tule, että vielä toisen kerran sanoisin tahdon. Nuo mainitut asiat voi vallan hyvin jakaa ilman papin aamentakin.
- aviotonna
Aloittaja tässä kirjoittelee, kun eräs kysyi taustoja. Olen itse yli 60v ja mieskin on, mietimme avioliittoa kun asumme jo yhdessä. Minulla on halu ja toive vielä alkaa yhteistä pesää rakentamaan, siis ihan kiinteää omaisuutta yhdessä, mies ei halua. Hän on talonsa myynyt eikä enää halua mitään kiinteää omaisuutta.
Olen kait luonteeltani sellainen että kaipaan sitä yhteistä jotain mihin tarttua ja alkaa tekemään yhteisiä unelmia, rakentamaan jotain yhdessä. Avioliitto on mielestäni parhaimmillaan kaiken jakamista toisen kanssa, ilman pelkoa että joku käyttää hyväkseen. Ehkä minulla on eri näkemys avioliitosta kuin useammalla ihmisellä, en näe että on kysymys avioliitosta jos ei olla oikeasti tosissan edes valmiita jakamaan mitään toisen kanssa. Varmistaudutaan jo eroon. Miten siinä sitten voi olla vakavasti yhtä kun ei olla edes yhtä. Siis oikeasti kuolemaan saakka.- kahdenvaiheilla
Vastaan, vaikka olen nainen. Minä olen yli viisikymppinen nainen ja olemme olleet mieheni kanssa avoliitossa viisi vuotta. Itse olen odottanut kosintaa jo pitkään ja haluaisin mennä oikeasti naimisiin. Pikku hiljaa olen alkanut sisälläni tuntea epävarmuutta suhteestamme. Jos toinen ei halua virallistaa suhdetta, miettiikö hän yhä, että voisi löytää paremman. Miksi hän haluaa pitää tien avoinna? Minä vanhenen koko ajan, nyt vielä olen nuorekas ja voisin löytää uuden miehen. Olen alkanut haaveilla kohtaavani miehen, joka haluaisi oikeasti jakaa elämän kanssani ja joka oikeasti miettisi tulevaisuutta kanssani pitemmälle kuin parin kuukauden päähän.
Minäkin haluaisin kuulla yli viisikymppisiltä miehiltä heidän aatoksiaan. - 2016
kahdenvaiheilla kirjoitti:
Vastaan, vaikka olen nainen. Minä olen yli viisikymppinen nainen ja olemme olleet mieheni kanssa avoliitossa viisi vuotta. Itse olen odottanut kosintaa jo pitkään ja haluaisin mennä oikeasti naimisiin. Pikku hiljaa olen alkanut sisälläni tuntea epävarmuutta suhteestamme. Jos toinen ei halua virallistaa suhdetta, miettiikö hän yhä, että voisi löytää paremman. Miksi hän haluaa pitää tien avoinna? Minä vanhenen koko ajan, nyt vielä olen nuorekas ja voisin löytää uuden miehen. Olen alkanut haaveilla kohtaavani miehen, joka haluaisi oikeasti jakaa elämän kanssani ja joka oikeasti miettisi tulevaisuutta kanssani pitemmälle kuin parin kuukauden päähän.
Minäkin haluaisin kuulla yli viisikymppisiltä miehiltä heidän aatoksiaan.Vanhemmiten miehiltä kuolee se vähäinenkin tunne-elämä. Seura on ok, mutta oikea, kaiken voittava rakastuminen on hormonaalinen mahdottomuus.
- ahdfh
2016 kirjoitti:
Vanhemmiten miehiltä kuolee se vähäinenkin tunne-elämä. Seura on ok, mutta oikea, kaiken voittava rakastuminen on hormonaalinen mahdottomuus.
No ei ollenkaan noin. Hyvin usein miesten tunne-elämä alkaa vasta 40-50-vuotiaana. Siksi miehet ovat parhaimmillaan 50-60 vuotiaina.
Tunne-elämä ja avioliitto ovat eri asioita. Silti näyttää, että miehet etenkin hinkuavat naimisiin "vanhoilla päivillään". Naiset eivät ole yhtä innostuneita. - Kosintamielessä
ahdfh kirjoitti:
No ei ollenkaan noin. Hyvin usein miesten tunne-elämä alkaa vasta 40-50-vuotiaana. Siksi miehet ovat parhaimmillaan 50-60 vuotiaina.
Tunne-elämä ja avioliitto ovat eri asioita. Silti näyttää, että miehet etenkin hinkuavat naimisiin "vanhoilla päivillään". Naiset eivät ole yhtä innostuneita.Minä tapasin elämäni naisen vasta 45 vuotiaana. Yhdessä eletty 10 vuotta, avoliitossa. Eli minulla on ikää 55v. Tarkoitus olisi mennä naimisiin tässä piakkoin... Mutta kosiminen tuntuu aika hankalalta. En ole kovin romanttinen kaveri. Ja jotenkin jos vaan töksäyttää, niin jos sitten emäntää harmittaa. Mutta tiedän että hänkin haluaa naimisiin.
Joku puhui täällä siitä että toinen ei saisi päästä hyötymään. Itse ajattelen niin, että juurikin haluan, että me pääsemme hyötymään, jos toinen kuolee. On yhteinen koti jne, niin toisen kuollessa pitää olla toisella oikeuksia. Ja toisen pitää olla se lähiomainen paperillakin. Avioehto tehdään koskemaan vaan sellaista tilannetta, että jos ero tulisi. Mutta kun kuolema meidän erottaa, niin jääkööt omaisuutta sille joka jälkeen jää. Lapsillekin jaetaan vasta kun molemmat kuolee. (Molemmilla on lapsia aiemmista suhteista.)
- avoliittolainen
Missäs miehet? Eikö kukaan vastaa näin herkkään kysymykseen.
Täällä myös odotan kosintaa, eipä kuulu. On kyllä annettu lupaus olla loppu-elämä yhdessä ja asutaankin yhdessä, mutta vihille ei kuulemma mennä, tai jos minä haluan niin mennään. Mutten halua jos mies ei itse kosi ja halua. Mukavaa lukea että ainakin joku on myös niin "vanhanaikainen" että avioliitto olisi sopiva näin vanhemmalla iälläkin vaikkei enää lapsia tehdäkään.- ahdfh
Hei kamoon. Minusta sinä teet ongelman itsellesi turhasta asiasta. Hyväksy se, ettei mies kosi. Hän kuitenkin haluaa kanssasi naimisiin, jos sinä sitä haluat. Se on enemmän kuin hyvä kompromissi (sinun hyväksesi) tässä asiassa, jossa sinä haluat naimisiin, mies ei (ellet sinä tahdo). Ihan kaikkea ei aina voi saada. Itse täytyy päättää mitä ottaa, mitä jättää.
Olisiko parempi erota ja etsiä mies, joka kosii? Sellaisiakin on.
- Ykstotinen
Onko se sitten niin ettei miehet enää yli 60v:na halua naimisiin, kun heillä kuulemma kuolee jotkut tunteet tai jokin osa jossain aivoissa kait tylsistyy?
- soppa_valmiina
Ei kun päinvastoin. Kuten tuossa jo sanottiin, miesten tunteet virkoavat vasta vanhempana. Oma kokemus on myös tämä. Aika jännää myös, että miesten tunteet hyvinkin usein heräävät lasten tai lastenlasten myötä. Ainakin saadessaan lapsia varttuneemmalla iällä, tai lastenlapsia, mies uskaltaa näyttää tunteitaan, ensimmäistä kertaa elämässään.
- mummikko
Veljiäni olen vuosien varrella seurannut miten muuttuvat ja kyllä lapsenlapset miehen muuttaa, mutta muuttaa myös naisen. Uutta liittoa harkitaan tarkemmin kuin nuorena, on otettava huomioon isompi joukko ihmisiä joihin se vaikuttaa. Ja ne tunteet kohdistuu kyllä jälkeläisiin enemmän kuin muihin, mikä nyt on ihan normaalia.
- yksinkökaksin
Onpa hienosti kirjoitettu: Kosintamielessä 25.5.2015 22:29.
Oli ilo lukea että vielä on noin ajattelevia miehiä. Toivottavasti on naisiakin.
on niin kylmää kyytiä nykysin, jokainen haluaa vain itsenäisesti ja itsekkäästi elää sitä "omaa elämää" omin ehdoin. - 7167
Helppo teoretisoida kun ei ole tilanne päällä.
"Eläköidyimme" 57 / 52 vuotisina ja muutimme asumismuotoa. Jo sitä ennen oli kaksi vaimoni entistä työkaveria solminut kiinteän parisuhteen mutta eivät olleet muuttaneet yhteen asumaan.
Silloin arvelimme molemmat, että olemme niin urautuneita omiin oikkuihimme ja tottuneet toisiimme, että olisi mahdoton ajatus mukautua mihinkään muuhun. Sama asenne on vielä nytkin 71 / 57v.
Tuota avioitumisajatusta en edes ymmärrä. Miksi? Voihan elämän sisältöineen jakaa muutenkin.
Leskeytyessäni hakisin kyllä tilapäisiä, ja ehkä puolikiinteitäkin suhteita mutta ei mitään pysyvämpää. Sitäpaitsi, luonto suojelee minua koska kiinnostukseni kohteet olisivat paljon minua nuorempia. Kasvoni ovat ikäiseni näköiset mutta biologisesti minun on todettu olevan noin 4-kymppinen. Ei ole pakko uskoa mutta sellaista elämäni on. Ikäluokkani mammat eivät sietäisi minua ja vaimoni suhteen minun on osoitettava malttia ja huomaavaisuutta ja vastaavasti arvostan suuresti hänen ymmärtävää asennettaan.
Olisin siis umpikujassa.- vihillemenevä
Hei. Ilmeisesti et ole ollut avioliitossa koskaan? Vaikka kirjoitat leskeytymisestä? Eihän leskeksi jää ellei ole avioliitossa.
Elämässä yleensäkin on osoitettava ympärillä oleville huomaavaisuutta, malttia ja arvostusta, eli oletko jo nyt umpikujassa? Minusta on hienoa kun saan opetella, siis saan, elämä antoi vihdoin tilaisuuden että saan oppia elämään yhdessä saman katon alla toisen ihmisen kanssa. On erittäin mielenkiintoista ja kasvattavaa henkisesti asua ja touhuta yhdessä kaikenlaista mitä elämä tuo tullessaan. Suosittelen lämpimästi kaikille! - jaana_kkkk
vihillemenevä kirjoitti:
Hei. Ilmeisesti et ole ollut avioliitossa koskaan? Vaikka kirjoitat leskeytymisestä? Eihän leskeksi jää ellei ole avioliitossa.
Elämässä yleensäkin on osoitettava ympärillä oleville huomaavaisuutta, malttia ja arvostusta, eli oletko jo nyt umpikujassa? Minusta on hienoa kun saan opetella, siis saan, elämä antoi vihdoin tilaisuuden että saan oppia elämään yhdessä saman katon alla toisen ihmisen kanssa. On erittäin mielenkiintoista ja kasvattavaa henkisesti asua ja touhuta yhdessä kaikenlaista mitä elämä tuo tullessaan. Suosittelen lämpimästi kaikille!"elämä antoi vihdoin tilaisuuden että saan oppia elämään yhdessä saman katon alla toisen ihmisen kanssa"
Se mikä on hienoa sinulle, ei ole välttämättä toisille, ei ollenkaan.
Itse erosin 26v vuoden liitosta nelivitosena. Muutin yhteen exäni kanssa suoraan lapsuudenkodistani 19v. Etenkin liiton loppuvuosina kadotin itseni exän ongelmiin. Eron jälkeen oli aivan ruhtinaallisen ihanaa tehdä ja touhuta kerrankin mitä/miten haluaa, milloin haluaa, eikä kukaan ole estämässä ja haaskaamassa hyvää energiaani.
Me ihmiset olemme kovin erilaisia, ja haluamme joskus aivan erilaisia asioita elämältä. Itse suorastaan kammoksun monien ikäisteni naisten hinkua mökkeilyyn, puutarhan hoitoon, ruuan laittoon jne. Olen enemmän "rokkenrollmama" -tyyppinen ratkaisu. Samoin vastakohdat kiehtovat, - vapauden ja yhdessäolon tarve vaihtelee "tuulen" mukaan. Tämän vuoksi nykyinen parisuhteeni sopii minulle kuin valettu. Emme tosiaan asu yhdessä, ja mitä iloa siitä olisikaan arkena, kun ehtisimme lähinnä nukkua yhdessä. Valehtelisin, jos sanoisin sanoisin pitäväni nukkumisesta kuorsaavan miehen kanssa enemmän kuin yksin. - 7167
vihillemenevä kirjoitti:
Hei. Ilmeisesti et ole ollut avioliitossa koskaan? Vaikka kirjoitat leskeytymisestä? Eihän leskeksi jää ellei ole avioliitossa.
Elämässä yleensäkin on osoitettava ympärillä oleville huomaavaisuutta, malttia ja arvostusta, eli oletko jo nyt umpikujassa? Minusta on hienoa kun saan opetella, siis saan, elämä antoi vihdoin tilaisuuden että saan oppia elämään yhdessä saman katon alla toisen ihmisen kanssa. On erittäin mielenkiintoista ja kasvattavaa henkisesti asua ja touhuta yhdessä kaikenlaista mitä elämä tuo tullessaan. Suosittelen lämpimästi kaikille!Mielenkiintoinen tulkinta joka kumpuaa tulkitsijan voimakkaista ennakkoasenteista. Sehän toki tavallista!
Mielestäni hengentuttestani ilmenee se, että olen avioliitossa. 45-vuotta saman naisen kanssa.
Leskeytyessäni = jos jään leskeksi, jompi kumpihan meistä jää, arvioin reaktioitani.
Umpikujani tarkoittaa sitä, että ikäluokkani mammat eivät minua kiinnosta ja toisaalta riittävän paljon nuoremmat eivät luultavasti kiinnostuisi minusta.
Selvemmin en osaa tuota sanoa. Tulkitse miten haluat! Ninhän sinä kuitenki teet! - vihillemenevä
jaana_kkkk kirjoitti:
"elämä antoi vihdoin tilaisuuden että saan oppia elämään yhdessä saman katon alla toisen ihmisen kanssa"
Se mikä on hienoa sinulle, ei ole välttämättä toisille, ei ollenkaan.
Itse erosin 26v vuoden liitosta nelivitosena. Muutin yhteen exäni kanssa suoraan lapsuudenkodistani 19v. Etenkin liiton loppuvuosina kadotin itseni exän ongelmiin. Eron jälkeen oli aivan ruhtinaallisen ihanaa tehdä ja touhuta kerrankin mitä/miten haluaa, milloin haluaa, eikä kukaan ole estämässä ja haaskaamassa hyvää energiaani.
Me ihmiset olemme kovin erilaisia, ja haluamme joskus aivan erilaisia asioita elämältä. Itse suorastaan kammoksun monien ikäisteni naisten hinkua mökkeilyyn, puutarhan hoitoon, ruuan laittoon jne. Olen enemmän "rokkenrollmama" -tyyppinen ratkaisu. Samoin vastakohdat kiehtovat, - vapauden ja yhdessäolon tarve vaihtelee "tuulen" mukaan. Tämän vuoksi nykyinen parisuhteeni sopii minulle kuin valettu. Emme tosiaan asu yhdessä, ja mitä iloa siitä olisikaan arkena, kun ehtisimme lähinnä nukkua yhdessä. Valehtelisin, jos sanoisin sanoisin pitäväni nukkumisesta kuorsaavan miehen kanssa enemmän kuin yksin.Jäipä kertomatta että elin avioeron (rankan sellaisen) jälkeen yksin lähes 15v, joten sain myös elää sinkkuvaihettakin. Eron jälkeen en halunnut enää yhteen kenenkään kanssa. En myös halunnut mökki- kasvimaa yms elämää enää eron jälkeen. Elämä on siitä ihanaa että se tuo yllätyksiä tullessan kun antaa niiden tulla. 7167, sori käsitin kirjoituksesi ihan väärin, kun kirjoitit että olitte muuttaneet asumismuotoa niin luulin että yksin asumaan.
mutta me ihmiset ollaan erilaisia, se suotakoon meille kaikille, ja aika aikaa kutakin. - 7167
vihillemenevä kirjoitti:
Jäipä kertomatta että elin avioeron (rankan sellaisen) jälkeen yksin lähes 15v, joten sain myös elää sinkkuvaihettakin. Eron jälkeen en halunnut enää yhteen kenenkään kanssa. En myös halunnut mökki- kasvimaa yms elämää enää eron jälkeen. Elämä on siitä ihanaa että se tuo yllätyksiä tullessan kun antaa niiden tulla. 7167, sori käsitin kirjoituksesi ihan väärin, kun kirjoitit että olitte muuttaneet asumismuotoa niin luulin että yksin asumaan.
mutta me ihmiset ollaan erilaisia, se suotakoon meille kaikille, ja aika aikaa kutakin.Minä pahoittelen "oikoajatteluani"! En osaa ottaa huomioon, etteivät minulle itsestään selvät asiat ole sitä muille.
Itsestään selviin kuuluu mm. yhdessä elämisen jatkaminen kunnes - - ! - nainen-64__
vihillemenevä kirjoitti:
Jäipä kertomatta että elin avioeron (rankan sellaisen) jälkeen yksin lähes 15v, joten sain myös elää sinkkuvaihettakin. Eron jälkeen en halunnut enää yhteen kenenkään kanssa. En myös halunnut mökki- kasvimaa yms elämää enää eron jälkeen. Elämä on siitä ihanaa että se tuo yllätyksiä tullessan kun antaa niiden tulla. 7167, sori käsitin kirjoituksesi ihan väärin, kun kirjoitit että olitte muuttaneet asumismuotoa niin luulin että yksin asumaan.
mutta me ihmiset ollaan erilaisia, se suotakoon meille kaikille, ja aika aikaa kutakin.Juuri näin. Kaikella on aikansa ja paikkansa ihmiselämässä. Parisuhteessa voi olla, muttei kukaan pakota yhdessä asumaan. Joku taas ehdottomasti haluaa asua yhdessä. Jokainen oman maun mukaan.
- naimisiinvaan
KYLLÄ HALUAA NAIMISIIN KIITOS! KAIKKI HALUAA JOS LÖYTYY SOPIVA KAVERI!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2283578Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha242201- 242091
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.901985Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?871662Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241381- 81281
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361267Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351217Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61208