Vahva itsenäinen nainen?

Olen tämän kirjoittajan kanssa samoilla aaltopituuksilla.

Minä taas olen eri mieltä.

Miksi naiselta odotetaan perheen perustamista? Miksi nainen ei voisi elää itsenäisesti?

Ylläoleva kuvaus on vanhanaikaista vanhapiika-propagandaa. Ei sen oman perheen pitäisi enää nykymaailmassa olla se kaiken keskipiste.

Mielestäni on tietty valittu stereotypia, että se perheenperustaminen on kaikille naisille ajankohtaista jossain elämänvaiheessa.
Ikäänkuin naiselta odotettaisiin onnellisuuden kriteerien täyttämiseksi suhdetta mieheen.
Hyvin toissaikaista.

Entäs kun olet vanhaikoti-iässä, dementointunut ja pissa tulee housuihin... kuka sinua silloin hoitaa ja vahtii? Kiireiset kodinhoitajat? Kukaan ei kysy miten voit tai tule ilman palkkaa tervehtimään. Se on edessä meillä kaikilla. Jos on lapsia voi odottaa hiukan enemmän, lastenlasten satunnaisia piipahduksia tai edes puhelinsoittoja omilta lapsilta. Go go kohti kuolemaa!

Minusta hän herätti sinussa aika paljonkin tunteita ja koit jopa tarpeen alkaa esittää hänestä hyvin tarkkoja luonnetietoja vain muutaman pinnallisen tiedon perusteella. Kun joku sanoo olevansa sinkku, lapseton ja matkustelevansa, panostavansa uraan ja näkevänsä maailmaa, tuomitset hänet mm. kylmäksi? Perustuen mihin? Maailma ei kasvata empatiakykyä ja joku joka kokee työnsä mielekkääksi ja saa elämäänsä merkitystä hyvällä uralla on kymä, epäempaattinen ja suorituskeskeinen. Mitä kertoo SINUSTA, että ensifiiliksesi on nämä, vaikka ap luetteli vain pari asiaa. Hän ei itseasiassa maininnut mitään omasta suhtautumisestaan muihin, ei ystäviinsä eikä muuhun.

Tuntuu että sinäkin toivot hänen olevan yksinäinen. Mitään siihen viittaavaa en hyvin pelkistetystä aloituksesta löytänyt. Miksi? Onko toiveesi, että hän olisi joku yksinäinen ja kylmä suorituskeskeinen ja onneton? Mitä jos kyseinen ihminen nauttii suorittamisesta ja on onnellinen saadessaan toteuttaa itseään? Mitä jos hän tapaa maailmalla jatkuvasti ihania ihmisiä, ja hänellä on paljon ystäviä niin koti- kuin ulkomaillakin? Mitä jos hän nimeomaan ON saanut mitä hän on aina halunnut: hienon kansainvälisen uran ja hyvän palkan. Voihan hän tulevaisuudessa haluta muutakin, vaikka sen perheen, mutta mitä jos se ei ole se, mitä hän on aina halunnut?

Kerrot minusta enemmän itsestäsi kuin hänestä. Kerrot että sinusta naisen suurin toive ja kaikki mitä hän aina haluaa, on perhe, lapset ja perhe-elämä. Olet sitä mieltä, ettei raha, ura ja itsensä toteuttaminen 3kymppisenä (nuorehkona vielä) voi olla tyydyttävää ja koet jotenkin oikeutettuna huudella miten yksinäinen hänen on pakko olla: eli oletko itse jättänyt itseäsi toteuttamatta ja olet yksinäinen elämässäsi? Miten jonkun tuommoisen ihmisen suurin toive olisi perhe jos hän panostaa ihan johonkin muuhun? Mitä se kertoo sinun ajatuksistasi siitä, miten hyvin nainen osaa itse määritellä mitä hän ihan oikeasti haluaa. Samoin sinusta naisen on "pakko" haluta mies, lapsia ja perhe, koet vääräksi että hän ehkä ei haluakaan. Tuntuu, että kovasti TOIVOT, että hän olisi onneton. Mikä kertoo sinusta: sinulle on yksi oikea vaihtoehto ja elämä, naiselle, ja jos olet itse nainen, on uhkaavaa että joku kyseenalaistaa sen. Ja uhkaavaahan se on vain silloin yhdestä syystä: jos kyseenalaistaisit oman elämäsi, tajuaisit ettei se ole omasi ollenkaan. Ihminen esittää raivokkaasti ulospäin sitä, mitä ei koe sisäisesti hallitsevansa. Hän luetteli pari asiaa, sinä teit "raivokkaan" syväluotauksen hyvin jyrkällä sävyllä, mihin vielä painotit ettei sinulla ole tunteita. Mikä lisää epäilyä, koska jos hän olisi täysin samantekvä, et olisi edes vastannut. Niin sitä tekee: jos aihe ei lainkaan kiinnosta, siihen ei edes vastaa. Miksi valehtelet? Koska herätti tunteita. Niin. Joo, ap on todennäköisesti keksitty aloitus, mutta sinä olet mielenkiintoinen. Miksi koet noin?

Hyvin mielenkiintoista.
Onko kaikki uraansa 30-vuotiaana panostavat miehetkin sinusta kylmiä, yksinäisiä, hylättyjä? Onko matkusteleva, kansainvälinen ja hyvätuloinen mies aina automaattisesti yksinäinen ressukka, joka vaan ei ole saanut sitä mitä eniten oikeasti haluaa: vaimon, lapsia ja perhe-elämän lähiössä?
Samalla ap:n kuvauksella mies olisi mielenkiintoinen nuori aikuinen, jolla olisi koko elämä edessä ja jolle povattaisiin upeaa vaimoa, kahta lasta ja kotiakin (sekä suomessa että ulkomailla), jolla olisi pullat hyvin uunissa ja varmasti ollut kannustava lapsuus. Kukaan ei huuda 30-vuotiaalle miehelle, miten tämän pitää kaivata naista ja lapsia nyt heti ja miettiä elämänsä loppuaikoja vanhainkodissa (mitä vittua sitäkin aina hoetaan nuorille???) eikä korkea koulutus ole miehelle kylmyyden merkki. Mies on hyvä, kun on menestynyt, varakas, koulutettu ja lapseton 30-vuotias. Miksi näin?

Hyvin kirjoitettu. Ekaksi tuli mieleen juuri tuo, mistä aloittelija päättelee muiden vihaavan häntä, miksi hänestä tuntuu siltä? Onko se todella vihaa? Yleensä jos tuntee aiheuttavansa jotain tietynlaisia reaktioita tietyssä ihmisryhmässä, kannattaa silloin tutkiskella itseänsä ja miettiä miksi saa muut reagoimaan niin, mitä voisi tehdä toisin. Voisiko vihan, jos sitä siis tosiaan oikeasti on, aiheuttaa jokin ihan muu seikka kuin se mitä kuvailit itsestäsi.

Esim voisin kuvitella että kovin toisenlaisilla ihmisillä, toisessa elämäntilanteessa olevilla ei vain ole yhteistä sinun kanssasi tarpeeksi, ja keskustelu tyrehtyy. Sehän usein tulkitaan negatiivisesti, jos toinen vaikenee. Suosittelisin suhtautumaan nyt ongelmaasi avoimesti ja positiivisin mielin, miettien mitä itse voisi ja pystyisi tekemään toisin. Se voi olla vaikka ihan pelkästään se oma päänsisainen suhtautuminen, se toisintekeminen.

Minä en nyt kyllä ymmärrä, miksi te kuvittelette teidän herättävän kateutta? Vaikka te ette ole lapsia halunneet, tai edes parisuhdetta, niin miksi sellainen ihminen olisi teille kateellinen, joka on perheen halunnut ja saanut?

Itse olen 35v, kirjoitinkin jo alempana. Jos minulla ei olisi perhettä, olisin tänä päivänä kateellinen vain ja ainoastaan sellaisille naisille, joilla on onnellinen perhe. Tai niillekin, joilla on edes lapsia, vaikka yh-äideillekin. Ja nyt kun tuttavissani on itseni ikäisiä sinkkunaisia, niin pääsääntöisesti he herättävät minussa lähinnä säälin tunteita. Tuntuu surulliselta, että kaikki eivät pääse kokemaan perhe-elämän riemua. No, kaikki eivät haluakaan, joten sellaisia ei kannata minun sääliäkään. Mutta siis en ole myöskään kade.

Voisin luopua urastani, ja olla onnellinen. Voisin luopua rahoistani, ja olla onnellinen. Voisin luopua reissaamisesta, ja olla onnellinen. Jne. Mutta perhettä jos en olisi saanut, en voisi olla onnellinen. Hyvä että aloittaja ei perhettä kaipaa, mutta ei koskaan kannata kuvitella, että perheelliset ovat hänelle tai sinulle kateellisia. Säälistä teille niitä miehiä yritetään etsiä. Ja siksi koska teistä välittävät ihmiset haluavat teille hyvää. Suurimman osan mielestä elämässä tärkeintä on kuitenkin se perhe.

äöläölälö kirjoitti:

Minä en nyt kyllä ymmärrä, miksi te kuvittelette teidän herättävän kateutta? Vaikka te ette ole lapsia halunneet, tai edes parisuhdetta, niin miksi sellainen ihminen olisi teille kateellinen, joka on perheen halunnut ja saanut?

Itse olen 35v, kirjoitinkin jo alempana. Jos minulla ei olisi perhettä, olisin tänä päivänä kateellinen vain ja ainoastaan sellaisille naisille, joilla on onnellinen perhe. Tai niillekin, joilla on edes lapsia, vaikka yh-äideillekin. Ja nyt kun tuttavissani on itseni ikäisiä sinkkunaisia, niin pääsääntöisesti he herättävät minussa lähinnä säälin tunteita. Tuntuu surulliselta, että kaikki eivät pääse kokemaan perhe-elämän riemua. No, kaikki eivät haluakaan, joten sellaisia ei kannata minun sääliäkään. Mutta siis en ole myöskään kade.

Voisin luopua urastani, ja olla onnellinen. Voisin luopua rahoistani, ja olla onnellinen. Voisin luopua reissaamisesta, ja olla onnellinen. Jne. Mutta perhettä jos en olisi saanut, en voisi olla onnellinen. Hyvä että aloittaja ei perhettä kaipaa, mutta ei koskaan kannata kuvitella, että perheelliset ovat hänelle tai sinulle kateellisia. Säälistä teille niitä miehiä yritetään etsiä. Ja siksi koska teistä välittävät ihmiset haluavat teille hyvää. Suurimman osan mielestä elämässä tärkeintä on kuitenkin se perhe.

Lue lisää

Niin, eli määrittelet ikäisesi sinkkunaiset sälittäviksi? Miksi? Koska koet olevasi heidän yläpuolellaan. Et ole aina halunnut perhettä vaan tosiasia on se, ettet olisi "oikea nainen" ilman niitä: sen kertoo säälisi sekä tarpeesi korostaa sitä. Koet että sinun on kerrottava, miten paljon huonompina ressukoina pidät sinkkuja, eli olit itse kelpaamaton ressukka sinkkuna - ja koet että olisit sitä edelleen jos sinulla ei olisi miestä. Kyse ei ole toiveista eikä rakkaudesta vaan tarpeesta kelvata, olet valinnut perhe-elämäsi pelosta ja heikosta itsetunnosta ainakin osittain.

Lisäksi jokainen tietää, ettei perhe-elämä aina eikä pelkästään ole riemua. Sen tietää ne sinkutkin, useimmilla kun on ollut perhe. On toisaalta siis ihan hassua korostaa miten säälii ihmisiä, jotka eivät sitä riemua saa kokea: tiesitkö tai tiedostatko, että on olemassa perheitä, minkä jälkeen kokee itsensä täydeksi, tyytyväiseksi ja onnelliseksi yksin? JOten, ei todellakaan sinun ei kannata sääliä, mutta et myöskään saa. Olet sillä tavoin törkeä ja ylimielinen ja kuvittelet olevasi muiden yläpuolella. Sääli on todella sairautta. Jos joku kärsiikin yksinäisyydestään tai sinkkuudestaan, se ei tee hänestä säälittävää ja jokainen säälin tarjoaja antaa itsensä narsistiselle puolelle oikeuden nostaa itsensä säälijäksi. Jokaisella on haasteensa ja lapsellisten on ihan turha esittää uhria tai sankaria: perhe-elämä on pelkkää elämää ja se siitä. Joten jos säälistä etsitään toiselle jotain, ollaan narsistisia ja sairaita. Luullaan itserakkaasti itse olevan jonkun toisen yläpuolellla eikä suinkaan auteta: oikea, todellinen empaattinen auttaja antaa ARVON ihmiselle ketä auttaa. Pyrkii kunnioittamaan. Sääli on vain alentavaa. Joten millaisia kusipäitä te oikein olette? Ehkä on syytä katsoa kriittisesti peiliin ja miettiä, tekeekö lapset ja perhe-elämä naisesta siis ylimielisen kusipään joka alentaa muita? Ennemmin itse olisin kateellinen. Ja samalla puheella on turha selittää, miten samaiset ihmiset "haluavat hyvää" koska eivät he sitä muille halua vaan itselleen. Heille itselleen on sietämätöntä, että joku elää toisin.

Sinä voisit luopua urasta ja muusta, mutta kaikki eivät. Sillä kaikki eivät elä lasten sa ja miehensä kautta. Joillekin voi olla tärkeää myös itsetoteutus. Miehille tämä sallitaan, he saavat pitää kodin hoitajaa ja tukijavaimoa jolla ei ole omaa elämää, jotta heillä voisi olla ura, rahaa, elämä eikä kukaan velvoita heitä edes sanomaan samaa ääneen. Miehen ei tarvitse hokea, miten hän luopuisi kaikesta kunhan olisi vain vaimo ja lapset. Hän saa haluta reilusti ja suoraan kaiken. Mikä on hyvä asia. Onneksi edes miehet saavat tehdä niin.

Lisäksi on jo todella naiivia yrittää todistaa ettei perheelliset "koskaan" ole sinkuille kateellisia. Siitähän nämä kaikki "villi ja vapaa sinkku"-otsikot syntyvät. Siksi ne jutut kesäseksist myyvät: ei ne niille sen harrastajille myy vaan niille kateellisille. Siksi me haluamme vain tietää, miten sinkuilla jää rahaa kaikkeen ja kyllä vanhemmuus sitten kasvattaakin: me emme halua tietää, että yksinäinen ja itsenäinen taloudesta vastaaminen voi olla rankkaa, että moni kehittyy enemmän luopumisen äärellä tai että sinkun suru lapsettomuudesta saattaa olla kovempi kuin puolisollisen ja silti hän joutuu kantamaan sen yksin. Jos nainen on onnellinen suorittaja, jonka hartain toive on saada kansainvälinen ura, matkustella, rahaa ja hieno elämä materialistisesti, hänet on leimattava ja alennettava. Jos hän muuttaa mieltään tai vaikka 40-vuotiaana katsoo, että olisi sopiva aika sittenkin lapsille, huokaistaan "mitäs minä sanoin" huo'ulla että menihän se ruotuun ja esitetään fiksua. Miksi? Miksi naisen elämän valinnat pitää olla niin kapeita ja vähintään säälittävä on, jos ei muulla tavoin voi alentaa?

Sillä siksi usein kuvitellaan sitä kateutta, että se nyt se hyvin yleinen tunne on. Ihan perheellistenkin keskuudessa ja jos ruoho ei ikinä olisi aidan toisella puolella vihreämpää, ei olisi puolia eroistakaan.

Ei tietysti ole pakko panna. Mutta jos on ikänsä neitsyt, ei voi koskaan oppia, miten suuri nautinto aktiivinen seksielämä voi naiselle olla. Voihan sitä laittaa vaikka piuhat poikki, niin voi huoletta harrastaa seksiä omaksi ilokseen, ilman pelkoa lapsista. Samalla tavallahan miehen olisi toivottavaa löytää joku nainen, jonka kanssa voisi edes ilokseen harrastaa seksiä. Seksuaalisuus on osa kaikki ihmisiä.

Niin mutta tuosta herää myös eräs pointti: miksi kaikkien täytyy olla kiinnostuneita oppimaan aktiivisen seksielämän riemuista.

Mielestäni (olen "seksuaalisesti aktiivinen") seksi ei nyt yleisesti ottaen ole mikään elämän pääpointti eikä myöskään mikään perustarve.

Mutta kun nykyajan menoa katsoo, kun 12-vuotiaatkin harrastavat sitä, niin eipä ole ihme.

Minusta ap vain toi asiansa esille.
Sinä siltä munankuorelta kuulostat.

Mulla sama homma, ärsyttää kun sukulaiset yrittävät parittaa mua koko ajan- eivät ymmärrä ettei mua kiinnosta.

Olihan se naseva kommentti, mutta luultavasti hyvin paikallaan. Ystävissäni on yksi juurikin samanlainen. Ikisinkku nainen, uraohjus. Aina aikaa ja halua töille. Motivaatiota liike-elämään. Parisuhteeseen hän olisi... hmm... Kauniisti ilmaistuna aika rasittava kumppani. En tiedä haluaako hän parisuhdetta vai ei.

No, tuskinpa hän on ystäväsi, sillä ystävänä mitä todennäköisimmin tietäisit mitä hän haluaa. Eikä ystävä pidä toista ainoastaan rasittavana parisuhteeseen, vaan näkee toisen hyvät puolet.

Minusta tuntuu että sinun "ystäväsi" ei sitä parisuhdetta halua. Ehkä hänellä on muita intressejä el'ämässä. Ehkä hän ei ole tavannut ketään sopivaa?

Monta asiaa voi ihminen elämässään katua, mutta ei KOSKAAN lapsiaan.

Suomalisia ei muuten geneettisen kartoituksen myötä edes lasketa eurooppalaisiksi. Mehän olemme ugreja/ mongoloideja pääosin geeneiltämme.
Miksi ei saisi kertoa tienaavansa paljon? Minusta kaikki pröystäily on vain toivottavaa tässä kateellisten ihmisten mekassa (Suomi). No, mitä suomalisenn koulutukseen tulee, niin kovin laadukasta se ei ole.


Saattaa olla että ap ei ole suomalainen vaatimaton (huono-itsetuntoinen) juntti.

Minä olen suomalainen ja siis finno-ugri, koulutettu (muualla kuin täällä thank god!), naimaton ja lapseton.

Olen myöskin kovapalkkaisessa työssä ja matkustan ympäri maailmaa.

En myöskään tunne vihaa kuin kateellisten ihmisten toimesta, ja niitähän piisaa joka maassa ja kulttuurissa.