Miksi äidit passaavat poikansa pilalle?

En tiedä, mulla on vain tyttäriä. Mutta takuulla luonteestani johtuen tulee soiteltua heidänkin peräänsä, kun he aikuisiksi kasvavat. Siihen saakka, että tajuan kasvaa huolehtimisesta ulos. Luultavasti vaatii muutaman kipakan kommentin lapsilta, että tajuan höllätä.

Ylihuolehtivat äidit on rasittavia, tiedän ja silti olen itse aikalailla itsekin sellainen. Voihan olla, että tajuan ajoissakin. Voi olla...

Pojathan usein kai ovat niitä ainoita miehiä johon äidillä on ollut syvin side ja kyky vaikuttaa.

Täällä on yksi passaaja äiti, voin tunnustaa ! Menetin lapsen huoltajuuden erossa.
Koen hylänneeni lapseni, tunnen syyllisyyttä siitä ettei hän voinut asua minun kanssa.
Olin henkisesti epävakaa ja näin kykenemätön kasvattamaan hänet yksin.
Nyt kun poikani käy minun luona 2 kertaa viikossa, niin hyvitän hänelle sen mitä menetin ja passaan laittamalla herkkuruokia hänelle ja kehun kuinka fiksu ja lahjakas hän on. Keskustelemme kaikista asioista joita tulee eteen. Teen hänen vuokseen kaikkeni, rakkaudella. Ostelen myös kaikkea mitä hän tarvitsee. Olen läsnä hänelle aina kun hän minua tarvitsee, näin anna kaikkeni pojalleni.
Kuulostaako epäterveeltä?

Ei ole lapsia mutta mun nuoruudessani näytti vähän siltä että tytöt lensivät pesästä ajallaan ja ihan omasta tahdosta ja pojissa oli sitten enemmän niitä joita piti vähän potkiskella pois tai hyväksyä vaara että ne unohtuvat nurkkiin pyörimään nelikymppisiksi. Kyllä meinaan sekin ainakin kysymyksiä herättää seurustelukumppanissa jos kaveri asuu keski-iässä edelleen kotona. Joten teoriani olisi että tyttöjen asioista ei tarvitse huolehtia koska he itse haluavat maailmalle ja itsenäistyä ja hoitavat siksi asiansa hyvin ja ajallaan. Ja nuoret miehet taas ehkä näkyvät siellä täyshoidossaan lähinnä kasvavana pyykkivuorena ja orjat miettii pojan painuessa omiin rientoihinsa jälleen kerran että mitähän tuo nyt loppujen lopuksi tekee elämällään kun ei ehtinyt taaskaan puhua ja mitä jos se missaa hakuajan ja lorvii kotona seuraavankin talven...

Koskenee vain osaa.
Mikäli entiseen kaveriini, nykyiseen lankooni on uskomista, hänen yksi inttikaverinsa ei osannut tehdä mitään, kun äiti oli siihen asti passannut.
Ei siis osannut pedata sänkyä, ei puhdistaa kenkiä jne.

Oma äitini taas ei välittänyt mistää mitä tein, eikä soitellut perään

Oma äitini on vähän tuollainen veljilleni. Minä taas olen perheen ainoana tyttönä saanut tehdä kaikki itse, ei kukaan ole passaillut tai perään katsonut. Huolimatta siitä että olen aina pärjännyt itse ja menestynyt sekä koulussa että töissä en ole koskaan ollut yhtä hyvä kuin veljeni. Olen hyvissä väleissä veljieni kanssa mutta joskus ihan hävettää kun ovat sellaisia mammanpoikia kummatkin, vaikka ovat jo aikuisiällä.

Tiedän että mummi oli äidille samanlainen tämän lapsuudessa, jätti tämän ns. omaan nojaan ja huolehti hirveästi vain omien poikien perään. Ehkä se on siis jotenkin periytyvää ja jotenkin niitä poikia vieläkin tähän maailmanaikaan arvostetaan enemmän kuin tyttöjä.

Toivon että jos joskus saan omia lapsia en ole samanlainen kuin oma äitini ja mummini.

Kaverillasi on samanlainen kokemus kuin mulla. Työskentelen myös opiskelijoiden parissa ja kyllä äidit ja myös isät soittelevat poikien asioiden perään paljon useammin kuin tyttöjen. Mä en äitinä ymmärrä sitä, miksi ei lasten anneta sukupuolesta riippumatta hoitaa itse omia asioitaan. Eihän he opi milloinkaan huolehtimaan itsestään, jos aina mamma tai pappa sotkeutuu asioihin. Mä tällaisen tapauksen sattuessa ihan kylmästi sanon, että koska ko henkilö on täysi-ikäinen, en voi vanhemmille antaa mitään tietoja lapsen asioista ja pyydän henkilöä itseään ottamaan yhteyttä. Moni loukkaantuu mutta näin se vaan lain mukaan menee.

Jos mä soittelisin parikymppisten lasteni asioissa puoleen ja toiseen niin olen ihan varma, että välit lapsiin menisi poikki. On todella raivostuttavaa asikaspalvelussa, kun aikuisen ihmisen, usein pojan, mukana tisille tulee koko perhe. Yritä siinä sitten asioita selvittää kun äiti ja isä puhuu koko ajan päälle. Mä tuossakin tilanteessa puhun vain asiakkaalle, sille nuorelle, jonka asiasta on kysymys. Ihan varmasti vanhemmat pitävät mua kamalana asiakaspalvelijana, mutta ei haittaa.

Jotkut äidit eivät halua, että heidän pojistaan tulee samanlaisia saamattomia reppanoita kuin heidän isänsä, vaan haluavat poikiensa menestyvän elämässään ja urallaan ja yrittävät kaikkensa tasoittaa heidän tietään eteenpäin. Siinä sitten tekevät lapselleen karhunpalveluksen, kun poika ei osaa vielä parikymppisenä huolehtia omista asioistaan.

Lopputuloksena pojanvässykkä on kuin isänsä ja päätyy aikanaa äidin hoivista vaimonsa hoidettavaksi. Henkinen lapsuus ei pääty milloinkaan. Työnsä ukko tekee ja rahaa kantaa kotiin, mutta siihen se sitten jääkin. Ei onnistu edes omien kalsareiden pesu, ja vaimo joutuu kirjoittamaan miehensä työhakemuksetkin. Vaimo päättää, ettei heidän pojastaan tule aikanaan samanlaista taakkaa naiselleen kuin isänsä, ja kierre sen kun jatkuu...

Eli hyvä tarkoitus, mutta reisille menee.

Poikiahan on aina kautta historian pidetty tärkeämpinä kuin tyttöjä, joten heitä on varjeltu ja hellitty jonain suvun jatkajana ja vanhempiensa vanhuuden turvan tuojana, koska tytöt menivät puolisoidensa sukuun ja huolehtivat heidän vanhuksistaan ja pitivät heidän nimeään ja sukuaan yllä. Ehkä se ajatusmalli on alitajuisesti voimissaan edelleen, paitsi että ne pojat ei sitten kuitenkaan huolehdi niistä iäkkäistä vanhemmistaan, vaan senkin hoitaa tytär, joka ei välttämättä mene naimisiin ja ota lastensa isän nimeä eikä hänen lapsensakaan välttämättä tule kantamaan isänsä nimeä.

Osittain tuo että äidit ja isät soittelee poikiensa asioista voi johtua siitä, että poika käskee vanhempansa soittaa ja kysyä, kun ei itse kehtaa tai uskalla. Tai sitten vanhemmilla on hyvä syy epäillä ettei poika olekaan pitänyt lupaustaan hakea kouluun ja hoitaa asioitaan... Tyttöjen taas odotetaan olevan kilttejä ja vastuuntuntoisia ja kykenevän huolehtimaan asiansa itse.

Muistan itsekin omasta lapsuudesta perheen, jossa oli kaksi lasta tyttö ja poika. Tyttö muutaman vuoden vanhempi poikaa. Tyttö teki jo ekaluokasta lähtien kotitöitä. Siivosi ja laittoi jopa ruokaa koulun jälkeen, kun vanhemmat oli töissä. Kävi kaupassa tekemässä ostokset jne. Pojan ei tarvinnut tehdä mitään näistä vielä yläasteellakaan, koska oli niin "pieni" ettei mukamas voinut. Pojan huone oli isompi ja hienompi kuin tytön, ja hän sai kalliimpia ja hienompia lahjoja kuin tyttö... Pojat on ilmeisesti vaan niin tärkeitä.

En osaa vastata kysymykseen, mutta olen nähnyt lukuisia tapauksia joissa aikuinen mies on edelleen äitinsä passattavana ja vielä yli parikymppisenä kiinni äitinsä helmoissa. Tässä nyt pari esimerkkiä.

Exäni mies: 28 vuotias työtön pummi joka viettää aikansa pelatan vaan tietokonepelejä. Nukkuu päivät, aloittaa pelaamaan heti herättyään ja pelaa iltaan, pitää tauan ja jatkaa taas aamuyöhön. Nainen jätti miehen aikoinaan minun takiani kun olen mies joka hoitaa hommat, käy töissä, on itsenäinen jne. Miehen äiti maksaa miehen laskuja, hoitaa miehen edellisestä suhteesta olevaa lasta, tuo miehelle ruokaa ja passaa tätä ja huolehtii tämän asioista ja koittaa etsiä tälle töitä, hemmottelee miehen lapsenkin pilalle (tyttö tosin) yms. Exäni oli miehelle tavallaan toinen äiti, teki aivan samoja asioita, kuin miehen äiti ja enemmänkin. Mies taas ei osannut ottaa vastuuta mistään, ei yhtään oma-alotteisuutta, ei yhtään motivaatiota panostaa töiden etsintään, parisuhteeseen tai mihinkään muuhun, ei muistanut merkkipäiviä, ei ostanut lahjoja tai edes synttärikorttia, manipuloi naista ja heittäyty aina uhriksi riitatilanteissakin ja kaikki oli naisen vika. Tärkeintä oli tietokone, auto ja se, että nainen ja äiti passasi. Exäni tosin palasi tuon sankarin luokse. Näin jälkikäteen luulen, että exälle iski taas se hoivavietti ja enkelipersoona, että kuvittelee saavansa tuon luuserin muuttumaan, etsimään töitä, vähentämään pelaamista ja olemaan mies. Parisuhteessa oli ongelmia juurikin tuon takia kun ex kuvitteli kykenevänsä muuttamaan miehen ja kun ei onnistunut tuli takaisin minun luo, mutta meni aina uudelleen takaisin kun mies vähänkin vakuutteli muuttuvansa. Yritti pelastaa miehen jopa huumeilta. Exän kertomuksen mukaan mies on äidin lellipoika ja koko heidän 6 vuotisen seurustelunsa ajan miehen äiti passasi noin ja tekee sitä edelleen. Mies ei ole vastaankaan koskaan sanonut vaikka isänsäkin on ihmetellyt touhua sekä veli. Naisenkin isä on antanut miehelle lempinimen "Euroopan hitain mies", koska ei saa mitään aikaan.

Naispuolisen ystäväni mies: Myös 28 vuotias. Mies ei ota vastuuta oikein mistään, vierittää kaikissa asioissa syyn naiselle, käyttäytyy ku mikäkin lapsi mm. kun nainen yrittää puhua parisuhdeasioista. Olivat keskustelleet miehen pukeutumisestakin yhdessä vaiheessa. Nainen halusi, että mies käyttäisi kaupungilla välillä muutakin, kuin verkkareita ja t-paitaa vaatteina niin mies "en osaa pukeutua muuten. Joudut viemään mut ulos kun en muuten osaa päättää". Mies lopetti liikkumisenkin kun tarvitsi naisen viemään hänet ulos liikkumaan kun ei yksin osannut lähteä. Mies viettää mieluusti aikansa pelaten tietokoneella pelejä. Näiden ihmisten suhteessa tapahtunut nyt pientä edistystä. Naisen mukaan miehen perhe on hyvin vanhanaikainen. Muuta en tiedä.

Toisen naispuolisen ystäväni mies: 25 vuotias ja naisen kanssa kaksi tytärtä. Mies ei osaa pestä pyykkiä, tehdä ruokaa, pyyhkiä persustaan kunnolla (naisen mukaan aina ruskeat raidat alkkareissa ja mies syyttää perskarvoja niistä), ei kunnioita yhtään naista eikä keskustele asioista, syyllistää kaikesta eikä ota itse vastuuta eikä osoita mitään halua tapojensa muuttamiseen vaikka lupailee, että muuttuu. Mies pelaa jatkuvasti tietokoneella tai katselee streameja. Nainen on jo päättänyt, että lapset kun kasvaa tarpeeksin niin hän heivaa ukon. Naisen mukaan miehen perheessä ei ollut koskaan kunnolla kuria ja miehet päätti talossa (äiti ainut nainen) ja äiti passasi kaikkia ihan mielellään.

Näin itse vastuullisena nuorena miehenä en kykene ymmärtämään tuota muiden miesten käytöstä. Samaten sitäkään, että kaikki nuo edellä mainitut miehet ovat täysin terveitä nuoria miehiä joilla on tutkinnot suoritettuna ja voisivat tehdä töitä niin halutessaan, mutta eivät edes yritä etsiä niitä. Heittäytyvät mieluummin äidin ja tyttöystävän passattavaksi ja ovat lapsia, kuin miehiä ja kiukuttelevat jos eivät saa olla lapsia. Minulla on itselläni sairaus mikä rajoittaa töiden tekoa ja ammatinvalintaa, mutta en ole koskaan heittäytynyt laiskaksi ja saamattomaksi enkä äidin tai sen hetkisen kumppanin passattavaksi vaan aina olen yrittänyt löytää jotakin vaikka kuinka hankalaa olisi ollut. Ei mene minun päähäni se kun terveet aikuiset miehet käyttäytyy noin. Omalta äidiltäni ymmärrän huolen sairauteni takia, mutta sanon aina napakasti hänelle jos hän meinaa alkaa huolehtia liikaa, että minä pärjään kyllä ja olen aikuinen mies joten huolehdin itse asioistani. Ei kävisi mielessäkään antaa vanhempien hoitaa asioitani aikuisiällä.