Sinä olet minun palvelijani, sinä et minulta..

Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani, muista, Israel, että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani, sinä et minulta unohdu, Israel.
Jes. 44:21

Uskaltaisimmeko ajatella, että olemme Kaikkivaltiaan Jumalan luomia, sovittamia, valitsemia, omakseen ottamia ja hänelle syvästi rakkaita? Järjellämme saatamme sanat kuulla ja hyväksyäkin, mutta kuulisimmeko ne nyt myös sydämellämme? Nousisiko ihmettely siitä, että Jumalan käsi on meidät tehnyt? Kiittäisimmekö Jumalaa Kristuksen sovitustyöstä, joka on poistanut harteiltamme syntiemme taakan? Ylistäisimmekö Herraamme valinnan armosta, jonka olemme saaneet osaksemme? Nousisiko sydämestä hänen kunniansa ylistys kasteen lahjasta, joka säilyy aina matkavaatteenamme? Muistaisimmeko kiittää uskon lahjasta, siitä, että Isä on ottanut meidät valtakuntaansa? Siitä, että hän ei koskaan unohda meitä, omiin käsiinsä piirtämiä. Olisiko kohtuullista, että kiittäisimme ja ylistäisimme häntä kaikista suurista lahjoista, joita jatkuvasti nautimme?
Juha Vähäsarja.