Ahdistus joka heittää sinut reaalimaailmaan

"Näihin tunnelmiin, tällä viikolla tähän mennessä mennyt 3 pulloa viiniä. Siinä on jälleen hyvä näyte omasta stressinsietokyvystä, yritän sentään parantaa käyttäytymistäni että en kohtelisi itseäni niin ankarasti."

Voi luoja, ehkä oikis ei oo sua varten :DD

Eiköhän peli ole jo menetetty, jos olet ryypännyt koko viimeisen viikon ennen koetta.

Tuli jotenkin kauhea olo tätä lukiessani. Olen itsekin hermostunut ja hyvin epävarma osaamisestani. Jos et pääse nyt, ja jos sitten ensi vuonna haet, niin jätä se alkoholi pois, jooko. On muitakin keinoja kuin se alkoholi. Ensiksi, älä jää yksin niiden asioiden kanssa. Yritä verkostoitua. Tutustu kanssahakijoihin, ja yritä löytää itsellesi joku sellainen kaveri jonka kanssa voit käydä kirjastossa yhdessä lukemassa, vaihtaa ajatuksia. Tiedän, ettei se välttämättä ole helppoa kaikille, mutta vaikka tässä kilpaillaankin paikoista, niin kaksin on vahvempi kuin yksin. Näin se vaan menee. Sinun kannattaisi nyt mennä ulos ja ottaa vähän happea. Ei tämä ole mikään maailmanloppu kuitenkaan. Jos et nyt pääse, niin mene avoimeen ja ota vähän kursseja sieltä, niin saat luottamuksesi ylös, ja jaksat paremmin luottaa itseesi. Tämä on vaikeaa kaikille. Ei riitä että tietää, pitää osata poimia lauseet suoraan kirjasta. Raadollista ja vaativaa siteeraamista. Ja älä juo enää viiniä nyt. Ulos happea ottamaan, ja sitten sisälle kertaamaan. Hopi hopi. Tsemppiä maanantaina!

Jos et nyt pääse opiskelemaan, se romauttaa vain sinun maailmasi - hetkeksi. Muuten maailman meno ja touhu ei hetkahda hetkeksikään. Sama meno jatkuu.

Nyt järki käteen! Mietipä asiaa näin, fakta on, että suurin osa hakijoista EI PÄÄSE sisään. Kun menet kokeeseen, ympärilläsi olevista ihmisistä 80-90% jää ilman oikispaikkaa tänä vuonna ja monelle heistä 3.7. on suuri surun päivä ja monessa kodissa itketään ja mietitään tulevaisuutta. Et ole yksin murheesi kanssa, mikäli et pääse sisään. Ei siitä nyt mitään tule, että jokainen joka jää vaille oopiskelupaikkaa oikiksessa alkaisi hautomaan itsetuhoisia ajatuksia ja tarttuisi pulloon sen siliän tien. Vastoinkäymisiä tulee ja niistä selvitään ja mennään eteenpäin.

Monet yrittävät oikikseen monta kertaa ja jäävät silti rannalle. Se on todella ikävää, mutta se vain on harmillinen totuus. Silloin pitää miettiä muita vaihtoehtoja. Mitä jos hakisit ensi vuonna Rolloon, jos eivät Turun ovet nyt tänä vuonna aukea? Tai oletko miettinyt ehkä, että voisit muuttaa ulkomaille opiskelemaan ja tekemään töitä esim. Ruotsiin? Tai ehkä EU-oikeus voisi olla juttusi? Tsemppiä maanantaihin, mutta älähän vielä lannistu kun ei ole koekaan vielä ollut!

Koe on suurimmalle osalle vaikea, muista se. Myös monella sisäänpäässeellä on kokeessa ollut epätoivoinen olo.

Viina ei auta yhtään, sallittua korkeintaan saunan jälkeen siideri tai bisse. Nyt sitten sulta kuolee loputin aivosolut. Minäkin stressaan näitä asioita, mutta täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja edes yrittää loppuun asti. Jos rappiolla on hyvä olla, niin siitä vaan, oma valinta. Lärvit vasta kokeen jälkeen

Kannattaa muistaa, arvon oikeustieteelliseen pyrkijät, että aina on olemassa seuraava hakuvuosi, aina on olemassa muita aloja (kauppatieteet, yhteiskuntatieteet, insinööripuoli yms.) ja aina on mahdollista valita toinen polku opiskelun sijasta, siis. työ tai yrittäjyys. Vaihtoehtoja on siis vaikka miten paljon, ja elämä ei ole mitään "kaikki tai ei mitään" -peliä, vaan välillä on luovuttava.

PS Olen huomannut sellaisen jännän jutun, että kaikille oikeustieteelliseen pyrkijöille kyseinen ala ei edes sinänsä ole kovin mieluinen, ts. he eivät koe sen sisältöä järin mielenkiintoiseksi tms., vaan koko homman pointti näyttäisi olevan siinä, että oikeustieteelliseen pääseminen koetaan yksinkertaiseksi ja hyväksi tavaksi kohottaa omaa statusta. Jos kuulut näihin eikä sinulla ole paukkuja, so. jäät rannalle ruikuttamaan kerta toisensa jälkeen, luovuta. On tullut aika keksiä jotakin muuta.

Aika hätäisiä johtopäätöksiä tehty kirjoittajan hakuintresseistä. Omasta mielestäni oikikseen pyrkivät lähtevät tavoittelemaan opiskelupaikkaa useista eri syistä. Motivaattori voi olla raha, sosiaalinen yhteiskunnallinen asema, mielenkiinto oikeustiedettä kohtaan, yleinen tiedon jano, yhteiskuntarakenteen ymmärtäminen ja oman itsensä haastaminen yms.

Yhtä kaikki, uskon että vain harva hakuprosessiin ryhtyvä kokelas ajattelee tässä vaiheessa lukevansa lakia lain itsensä takia. Tällä tarkoitan sitä, että mielenkiinto oppiainetta kohtaan ja ammatti-identiteetti kehittyy hiljalleen opiskelujen lomassa samanmielisten ihmisten ympärillä. Jokaista oikeustiedettä opiskelevaa yhdistääkin tietyllä tapaa yhteinen ammattikulttuuri ja -identiteetti, riippumatta kunkin henkilökohtaisista intresseistä hakuprosessin takana.

Itse pääsin toisella yrittämällä sisään Helsinkiin ja motivaation lähteenäni toimi lähinnä money & bitches.

Onnea pääsykokeeseen! :)

Miten meni, Pihlaja_7, pääsykoe? Toivon, että hyvin. Mutta jos näin ei käynyt, tai 3.7 ei tule ilmoitusta sisäänpääsystä, niin se ei ole maailmanloppu. Tästä prosessista on joka tapauksessa ollut hyötyä. Olet nyt kehittänyt juridista ajattelua muutaman kuukauden ja lisäksi tiedät, miltä tuntuu lukea satoja tunteja pääsykokeeseen. Näin siis jos aiot ensi vuonna hakea uudestaan.

Ja vaikka keksisit jotain ihan muuta, on tästä silti ollut hyötyä, sillä se on ollut opettavainen ja kasvattava kokemus, joka sinulla on lopun elämääsi.

Mutta älä sano, ettet olisi saavuttanut mitään. Ihmisen arvoa ei mitata rahalla tai statuksella. Jos olet selvinnyt monista vaikeuksista, olet saavuttanut jo paljon.