http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/5980/erojuhlat_riitiksi_avioliiton_paattyessaa
Vai pitäisi oikein laittaa erojuhlat pystyyn kun erotaan. Eikö sen avioliiton pitänyt kestää myötä ja vastamäessä kunnes kuolema erottaa.
On se yhtä juhlaa tämä aikuisten maailma. Aina juhlitaan oli asia mikä hyvänsä. Heikoimmat jää jalkoihin, ja kuinkas muuten pappi aina juhlinnassa mukana.
https://www.youtube.com/watch?v=Qb_x708RwQA
Onko "Eron hetki on kaunis", vai irvokasta?
Kuka ajattelee lasta?
http://www.iltalehti.fi/perhe/2015052319736202_pr.shtml
Erojuhlat?
56
97
Vastaukset
Niin, on kaksi mahdollisuutta. Kielletään todellisuus ja vaaditaan kaikilta ihanteiden mukaista elämää. Elleivät he siihen pysty, rangaistaan heitä siitä.
Tai - Eletään todellisuuden mukaan, hyväksytään se että ihmiset epäonnistuvat. Tähän voi lisätä myös sen, että mieluummin etsitään syy siihen, miksi ihmiset eivät unelmistaan huolimatta kykene elinikäisiin avioliittoihin. Moni sitä haaveilee ja moni uskoo sellaiseen.
Kun avioliitto nykyään perustuu tunteisiin, se on paljon vaativampaa kuin ennen. Nyt suhteen pitää olla hyvä ja molempia tyydyttävä. Enää ei hyväksytä esim. toisen puolison huonoa elämäntyyliä pettämisineen ja hälläväliä elämisineen tai pahoinpitelyä. Ei ole pakko. Ennen oli.
Sekin on miettimien arvoinen asia, että miksi nykyään suuren ikäluokan kasvattamat lapset eivät siedä pettymyksiä tai jaksa olla sinnikkäitä. Mikä tässä kasvatuksessa meni pieleen – vai menikö?
”Juhlat olivat myös ystäville ja sukulaisille mahdollisuus nähdä, että läheisillä on kaikki hyvin avioerosta huolimatta.”
Avioero on miltei aina pettymys ja sisältää suurta surua. Siinä mielessä joku riitti auttaisi tässä prosessissa. Jo juhlan järjestäminen vaatii sen, että puolisoiden on pitänyt keskustella asia läpikotaisin niin, että keskinäiset suhteet eivät ole enää riitaisat.
Etenkin lapsia tällainen asia auttaa:
”Kanalan mukaan, jos perheessä on lapsia, on ensin ajateltava lasten etua. Tällainen erotoimitus voisi olla tärkeä erityisesti lapsille, jotta he näkevät, että pariskunnalla on erotessakin hyvät välit.”
"Kenenkään tarvinnut valita puoltaan…”
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/5980/erojuhlat_riitiksi_avioliiton_paattyessaa
Lapset kärsivät eniten vanhempien välisistä riidoista, ei niinkään erillään asumisesta.
Mutta ei sopine kaikille, aina on heitä joilla ei ole kykyä elää avioliitossa tai erota ilman toraa ja riitaa.Tukea eroavat varmaankin tarvitsevat, mutta onko se eroaminen kuitenkaan mikään juhlinnan aihe. Ainahan kysymys on eräänlaisesta menetyksestä ja epäonnistumisesta, mikä nakertaa ihmistä sisältäpäin. Ehkä sitä vasten erojuhlat tuntuvat jotenkin irvokkailta.
http://www.valomerkki.fi/aiheet/usko/jeesuksen-kanssa-eron-lapievita- kirjoitti:
Tukea eroavat varmaankin tarvitsevat, mutta onko se eroaminen kuitenkaan mikään juhlinnan aihe. Ainahan kysymys on eräänlaisesta menetyksestä ja epäonnistumisesta, mikä nakertaa ihmistä sisältäpäin. Ehkä sitä vasten erojuhlat tuntuvat jotenkin irvokkailta.
http://www.valomerkki.fi/aiheet/usko/jeesuksen-kanssa-eron-lapiToisaalta kun kirkko nimenomaan pyrkii yhdistämään parit yhteen Jumalan siunauksella, niin eikö erojuhlilla tavallaan niinkuin mitätöidään tuo em.
Eikö papeilla ole tehtäväna paremminkin kerätä sirpaleita ja korjauttaa ne, mikä korjattavissa on, kuin että "tanssitaan" sirpaleiden päällä.- Tehtyon
evita- kirjoitti:
Toisaalta kun kirkko nimenomaan pyrkii yhdistämään parit yhteen Jumalan siunauksella, niin eikö erojuhlilla tavallaan niinkuin mitätöidään tuo em.
Eikö papeilla ole tehtäväna paremminkin kerätä sirpaleita ja korjauttaa ne, mikä korjattavissa on, kuin että "tanssitaan" sirpaleiden päällä.Kirkko tekee paljon työtä avioliittojen ja perheiden eteen. http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?OpenDocument&lang=FI
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content3317D7 evita- kirjoitti:
Tukea eroavat varmaankin tarvitsevat, mutta onko se eroaminen kuitenkaan mikään juhlinnan aihe. Ainahan kysymys on eräänlaisesta menetyksestä ja epäonnistumisesta, mikä nakertaa ihmistä sisältäpäin. Ehkä sitä vasten erojuhlat tuntuvat jotenkin irvokkailta.
http://www.valomerkki.fi/aiheet/usko/jeesuksen-kanssa-eron-lapiKiitos hyvästä linkistä. Tuossa oli asiaa ja paljon.
” "Pitkään hellin salaista ajatusta, jonka mukaan saan olla toiselle vihainen, koska hän teki väärin. Mutta Jeesuksen sanat käänsivät ajatuksiani jatkuvasti kohti anteeksiantoa. Jeesus ihan oikeasti tarkoittaa, että meidän pitää antaa anteeksi aivan kaikki." ”
”Kariranta tähdentää, että Jeesus ei vaadi keneltäkään omien tunteiden kieltämistä. Hän vertaa anteeksiantamisen prosessia vähittäiseen velan maksamiseen: tänään pystyn antamaan anteeksi tämän verran.”
http://www.valomerkki.fi/aiheet/usko/jeesuksen-kanssa-eron-lapi
Kyllähän me juhlimme elämän käännekohdissa muutenkin. Esim. suomalaisissa häissä surraan vanhan taakse jättämistä ja iloitaan uuden alkamisesta. Samoin juhlimme kuolemaa. Juhlien luonteet ovat tietysti erilaisia.
Menetys ja yhdessä sureminen on mielestäni ihan hyvä asia avioerossakin, samoin uuteen valmistautuminen. Kun se tehdään yhdessä läheisten kanssa, se auttaa ehkä paremmin?
Mielestäni myös avioeron juhliminen voi juuri olla sitä sirpaleiden kokoamista. Kaksi ihmistä pettyi, ehkä tekivät molemmat väärin, olivat heikkoja tai epäonnistuivat yrityksistään huolimatta.
Se että pyydetään siunausta, mielestäni sen vastaanottaminen on noiden puolisoiden harteilla. Eihän pappi sitä anna vaan pyytää Jumalalta. Hän toimii sitten kuten toimii. Voihan sitä erojuhlassa vaikka yhdessä pyytää anteeksi Jumalalta?
- ajankanssaeläen
Tämän parin erojuhlat ymmärtääkin. Olihan sen alkukin jotenkin poikkeuksellinen, " ensitrffit alttarilla", mutta pitkään aviossa olleille uskon, että ero ei koskaan mikään juhlinnan aihe. Kuin ei avioliittokaan aina mene ihanteiden mukaan, tuskin se avioerokaan sujuu ihanteellisesti. Ihminen kun on tunteva olento, ei niitä tunteita voi ohjata vain nappia painamalla ts. jollain näennäisellä juhlinnalla. Tunteiden käsittely kun aina vie aikansa.
- ajanhenki
Aikamme ilmiö, homoille avioliitot ja heteroille erojuhlat.
- Aito_tasa-arvo
homoille kuuluu tasa-arvo
- setanagendaa
Aito_tasa-arvo kirjoitti:
homoille kuuluu tasa-arvo
Avioliittolakinon nyt tasa-arvoinen myös homoille. Jokaisella homollakin on ihan samat oikeudet solmia avioliitto mutta jos se ei homoille kelpaa niin minkäs voit. On siis järjen köyhyyttä puhua tasa-arvosta kun ei kelpaa avioliitto niillä ehdoilla kuin muille.
- perhe.on.yhteiskunta
setanagendaa kirjoitti:
Avioliittolakinon nyt tasa-arvoinen myös homoille. Jokaisella homollakin on ihan samat oikeudet solmia avioliitto mutta jos se ei homoille kelpaa niin minkäs voit. On siis järjen köyhyyttä puhua tasa-arvosta kun ei kelpaa avioliitto niillä ehdoilla kuin muille.
Kyse on aivan muusta kuin homojen oikeuksista. Kovaa politiikkaa...
https://www.youtube.com/watch?v=hq9gt4k6ANc
- hilpertti
Noin siinä käy, jos elämän korkeimmaksi päämääräksi asetetaan libidon vapauttaminen.
- tarkkailija67
yksi syy katolisen kirkon hitaaseen hiipumiseen on ylläri pylläri Selibaatti. libidon hallinta ei kuulu kirkolle
Eiköhän kirkko yritä tehdä erojaisistaan yksinoikeuden, kuten yritti tehdä avioliitostakin.
Kirkon piirissä suhteessa eniten erojaisia lienee muutoinkin.
Kirkkohäiden suosio on romahtanut jyrkästi ja erojaiset ovat yksi tapa saada tyhjillään ammottaville kirkoille hieman käyttöastetta.
Todellisuudessa tuo kirkon idea kaatu lopulta siihen, ettei ihmiset ala maksamaan kirkolle omasta erostaan.Luulenpa että homot saavat erojuhlat ihan heittämällä. Siellähän parit vaihtavat partneria usein ja erojuhlat on enemmän kuin tarpeeseen.
- Mietivähän
evita- kirjoitti:
Luulenpa että homot saavat erojuhlat ihan heittämällä. Siellähän parit vaihtavat partneria usein ja erojuhlat on enemmän kuin tarpeeseen.
Missä parit vaihtavat partnereita? Mihin perustat kategoriset kommenttisi? Kuinka monta homoseksuaalia paria tunnet?
Toisaalta: Minkä tekijöiden arvelet vaikuttavan parisuhteen kestävyyteen? Voiko esimerkiksi yhteiskunnan hyväksyntä ja lähiympäristön kannustus vahvistaa parisuhdetta? - totta.puhut.evita
evita- kirjoitti:
Luulenpa että homot saavat erojuhlat ihan heittämällä. Siellähän parit vaihtavat partneria usein ja erojuhlat on enemmän kuin tarpeeseen.
Helsingin hompiireisää 20 vuotta pyörineenä voin vahvistaa evita asian olevan juuri noin. Ja siitähän on tehty tutkimuksiakin mutta niitähän ei nettiin laiteta.
Mietivähän kirjoitti:
Missä parit vaihtavat partnereita? Mihin perustat kategoriset kommenttisi? Kuinka monta homoseksuaalia paria tunnet?
Toisaalta: Minkä tekijöiden arvelet vaikuttavan parisuhteen kestävyyteen? Voiko esimerkiksi yhteiskunnan hyväksyntä ja lähiympäristön kannustus vahvistaa parisuhdetta?Onhan asiasta tehty tutkimuksiakin ja uutisoitu lehdissä. Ja tuntemani homot tukee tätä tietoa.
Uskon jos parilla hyvin menee tuskin he eroavat. On aivan turhaa lähteä muita syyttämään.evita- kirjoitti:
Onhan asiasta tehty tutkimuksiakin ja uutisoitu lehdissä. Ja tuntemani homot tukee tätä tietoa.
Uskon jos parilla hyvin menee tuskin he eroavat. On aivan turhaa lähteä muita syyttämään.Tosin se täytyy tunnustaa etten henkilökohtaisesti tunne kovin montaa homoparia.
- totta.puhut.evita
evita- kirjoitti:
Tosin se täytyy tunnustaa etten henkilökohtaisesti tunne kovin montaa homoparia.
Minä tunnen kymmeniä ja satoja expareja
evita- kirjoitti:
Tosin se täytyy tunnustaa etten henkilökohtaisesti tunne kovin montaa homoparia.
Sanottakoon vielä, että homoparien edesottamuksia paljon kaunistellaan, tai niistä ei puhuta. Perheväkivaltaa, alkoholismia, ym. esiintyy aivan samoin kuin heteroidenkin parisuhteessa.
- Mietivähän
evita- kirjoitti:
Sanottakoon vielä, että homoparien edesottamuksia paljon kaunistellaan, tai niistä ei puhuta. Perheväkivaltaa, alkoholismia, ym. esiintyy aivan samoin kuin heteroidenkin parisuhteessa.
Ihmetyttää, että olet sitä mieltä, että kulttuurin ja yhteisön tuella ei ole mitään merkitystä parisuhteen onnistumiselle ja samanaikaisesti kuitenkin pidät avioliittoa tärkeänä instituutiona.
Teet samalla vähättelevän yleistyksen tuntemiesi suhteissaan epäonnistuneiden homoseksuaalien perusteella. Tilastojen mukaan homoseksuaalien rekisteröidyt suhteet eivät ole sen eroalttiimpia kuin heteroseksuaalienkaan.
Et varmaan olettanutkaan - niinkuin ei kukaan muukaan, että homoseksuaalien parisuhteet olisivat sen täydellisempiä kuin heteroseksuaalienkaan. Kaiken parisuhde- ja perheväkivallan soisi loppuvan. Siihen auttaa mm. kulttuurin ja yhteisön tuki. evita- kirjoitti:
Onhan asiasta tehty tutkimuksiakin ja uutisoitu lehdissä. Ja tuntemani homot tukee tätä tietoa.
Uskon jos parilla hyvin menee tuskin he eroavat. On aivan turhaa lähteä muita syyttämään.Niin, jos verrataan avioeroja ja eroja rekisteröidyssä parisuhteessa, niin avioerot kyllä taitavat voittaa? vuonna 2012 suurin piirtein avioeroja oli 45% solmituista avioliitoista ja 31% rekisteröidyissä parisuhteissa.
http://ranneliike.net/teema/vuonna-2012-runsas-300-uutta-rekisteroitya-parisuhdetta-eroja-noin-100?aid=9927
Avoliitoista sekä seurustelusuhteista eroamisista ei mitään tilastoa lienekään?mummomuori kirjoitti:
Niin, jos verrataan avioeroja ja eroja rekisteröidyssä parisuhteessa, niin avioerot kyllä taitavat voittaa? vuonna 2012 suurin piirtein avioeroja oli 45% solmituista avioliitoista ja 31% rekisteröidyissä parisuhteissa.
http://ranneliike.net/teema/vuonna-2012-runsas-300-uutta-rekisteroitya-parisuhdetta-eroja-noin-100?aid=9927
Avoliitoista sekä seurustelusuhteista eroamisista ei mitään tilastoa lienekään?Miksihän sitten mediassa annetaan toisenlasta tietoa.
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/117278-homo-ja-lesboparien-eroja-ennatysmaara
Tutkittu on myös homoparien perheväkivallasta.
https://tampub.uta.fi/handle/10024/89426
Ehkä kannataisi luka muitakin kuin Setan julkaisuja. Ehkä niissä kuitenkin vedetään hieman kotiinpäin.evita- kirjoitti:
Miksihän sitten mediassa annetaan toisenlasta tietoa.
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/117278-homo-ja-lesboparien-eroja-ennatysmaara
Tutkittu on myös homoparien perheväkivallasta.
https://tampub.uta.fi/handle/10024/89426
Ehkä kannataisi luka muitakin kuin Setan julkaisuja. Ehkä niissä kuitenkin vedetään hieman kotiinpäin.Näkyy vaihtelevan aina vuosittain. Otetaan tuoreimmat:
Avioliitto:
Vuonna 2014 solmittiin 24 462 avioliittoa
Avioeroon päättyi 13 682 avioliittoa,
ja rekisteröity parisuhde:
Vuonna 2014 rekisteröintejä oli 333.
Rekisteröityjen parien eroja oli 109.
ja vähän vanhempi:
Vuonna 2013 parisuhteita rekisteröitiin 373 ja eroja oli 101.
http://www.stat.fi/til/ssaaty/2014/ssaaty_2014_2015-04-21_tie_001_fi.html
Aivan, asia josta ei saisi vaieta:
”Homot ja lesbot, jotka ovat kokeneet väkivaltaa parisuhteessaan elävät ns. kaksinkertaisessa marginaalissa; ensin homoina ja lesboina ja sitten väkivallan uhreina tai tekijöinä.Tämä aiheuttaa sen, että heitä ympäröi eräänlainen hiljaisuuden verho.”
”Olisi myös tarkeää kehittää auttamisorganisaatioita joista myös homot ja lesbot voisivat hakea apua.”
https://tampub.uta.fi/handle/10024/89426- Mietivähän
evita- kirjoitti:
Miksihän sitten mediassa annetaan toisenlasta tietoa.
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/117278-homo-ja-lesboparien-eroja-ennatysmaara
Tutkittu on myös homoparien perheväkivallasta.
https://tampub.uta.fi/handle/10024/89426
Ehkä kannataisi luka muitakin kuin Setan julkaisuja. Ehkä niissä kuitenkin vedetään hieman kotiinpäin.Kiitos linkeistä. Ne kannattaa kuitenkin lukea kokonaan ja ajatuksella. Pelkkä otsikko johtaa harhaan.
Esimerkiksi parisuhdeväkivallan syiden analyysi tutkimuksessa on hyvä. Se tukee mielestäni aiemmin esittämääni argumenttia kulttuurin ja yhteisön merkityksestä.
Toisekseen rekisteröityjen parien eroja oli absoluuttisesti ennätysmäärä, muttei enemmän suhteessa avioerojen määrään. Niinkuin mummomuorikin tuossa totesi.
Mielenkiintoinen nyanssi oli myös naisparien erojen suhteellisen suuri määrä miesparien eroihin verrattuna. Oma oletukseni on, että rekisteröidyn parisuhteen mahdollisuus on aluksi saanut juuri naiset aktiivisemmin rekisteröimään parisuhteensa, jopa demonstraatiomielessä. Sellaiset suhteet purkautuvat myös helpommin. Toisaalta myös heteroeroissa nainen on selvästi aktiivisempi osapuoli. Mistä johtuneekaan. Niin, onhan näistä ollut lehdistössäkin tietoa, ettei se tieto ihan tuulesta temmattu ollut.
http://www.nostot.fi/browser/web/922943/M01ZVCAzUzdjIDNTN2YgM1M3MyAzUzdlIDNTNzIgM1M2TCAzUzZBIDNTNkIgM1M2biAzUzZnIDNTNmIgM1M1VyAzUzVZIDNTNU8
http://www.hs.fi/kotimaa/a1305552889080
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2012010715049258_lz.shtml
Toisaalta ei myöskään tilastokeskuksen lukuja voi suoralta kädellä verrata keskenään, koska homo- tai lesboparit ovat voineet vasta v. 2002 rekisteröidä parisuhteensa. Verrata pitäisi ei niinkään eroajien määrää vaan liiton kestoikää. Avioparienkin vertaaminen tulisi aloittaa siis vasta 2002 avioituneilla. Avioerojen määrässä kun on paljon vanhempiakin aviopareja.
Minusta liiaksi selitetään ja syyllistetään ulkopuolisia homoparien liittojen epäonnistumisista. Varmaankin heillä on myös sisäsyntyisiä ristiriitoja joille ulkopuoliset eivät voi mitään.
Tietenkin ulkopuolinen tuki voi auttaa, mutta kuinka moni avioparikaan etsii, ja saa tukea ulkopuolisilta toimijoilta.
Ihminen kun ensisijaisesti pyrkii selvittämään ongelmansa itse. Aivan viimehädässä turvaudutaan ulkopuoliseen apuun.evita- kirjoitti:
Niin, onhan näistä ollut lehdistössäkin tietoa, ettei se tieto ihan tuulesta temmattu ollut.
http://www.nostot.fi/browser/web/922943/M01ZVCAzUzdjIDNTN2YgM1M3MyAzUzdlIDNTNzIgM1M2TCAzUzZBIDNTNkIgM1M2biAzUzZnIDNTNmIgM1M1VyAzUzVZIDNTNU8
http://www.hs.fi/kotimaa/a1305552889080
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2012010715049258_lz.shtml
Toisaalta ei myöskään tilastokeskuksen lukuja voi suoralta kädellä verrata keskenään, koska homo- tai lesboparit ovat voineet vasta v. 2002 rekisteröidä parisuhteensa. Verrata pitäisi ei niinkään eroajien määrää vaan liiton kestoikää. Avioparienkin vertaaminen tulisi aloittaa siis vasta 2002 avioituneilla. Avioerojen määrässä kun on paljon vanhempiakin aviopareja.
Minusta liiaksi selitetään ja syyllistetään ulkopuolisia homoparien liittojen epäonnistumisista. Varmaankin heillä on myös sisäsyntyisiä ristiriitoja joille ulkopuoliset eivät voi mitään.
Tietenkin ulkopuolinen tuki voi auttaa, mutta kuinka moni avioparikaan etsii, ja saa tukea ulkopuolisilta toimijoilta.
Ihminen kun ensisijaisesti pyrkii selvittämään ongelmansa itse. Aivan viimehädässä turvaudutaan ulkopuoliseen apuun.”Minusta liiaksi selitetään ja syyllistetään ulkopuolisia homoparien liittojen epäonnistumisista.”
No, aivan varmaan osasyy on ne paineet, joita ulkoapäin tulee. Ei niistä niin helposti pääse eroon. Uskon että noin 10 -20 vuoden kuluttua niillä ei ole enää sitä vaikutusta kuin nyt.
”Sisäsyntisiä” ristiriitoja ihmissuhteissa on AINA, jos sillä keskinäistä kanssakäymistä ja yhdessä elämistä tarkoitetaan. Näin myös heteroilla.
Se on ikävä asia, jos ei apua ja tukea osata hakea. Siihen voi kaikki vaikuttaa ja ihmisiä kannattaa kannustaa siihen. Onneksi jo nuoremmat ovat valistuneempia ja vähemmän ennakkoluuloisia ja hakevat ajoissa apua – jos sitä on saatavilla.
Väärä häpeä on seikka joka tulee hiljalleen nujertaa. Puhutaan asioista asiallisesti, leimaamatta tai halveksimatta.- Mietivähän
evita- kirjoitti:
Niin, onhan näistä ollut lehdistössäkin tietoa, ettei se tieto ihan tuulesta temmattu ollut.
http://www.nostot.fi/browser/web/922943/M01ZVCAzUzdjIDNTN2YgM1M3MyAzUzdlIDNTNzIgM1M2TCAzUzZBIDNTNkIgM1M2biAzUzZnIDNTNmIgM1M1VyAzUzVZIDNTNU8
http://www.hs.fi/kotimaa/a1305552889080
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2012010715049258_lz.shtml
Toisaalta ei myöskään tilastokeskuksen lukuja voi suoralta kädellä verrata keskenään, koska homo- tai lesboparit ovat voineet vasta v. 2002 rekisteröidä parisuhteensa. Verrata pitäisi ei niinkään eroajien määrää vaan liiton kestoikää. Avioparienkin vertaaminen tulisi aloittaa siis vasta 2002 avioituneilla. Avioerojen määrässä kun on paljon vanhempiakin aviopareja.
Minusta liiaksi selitetään ja syyllistetään ulkopuolisia homoparien liittojen epäonnistumisista. Varmaankin heillä on myös sisäsyntyisiä ristiriitoja joille ulkopuoliset eivät voi mitään.
Tietenkin ulkopuolinen tuki voi auttaa, mutta kuinka moni avioparikaan etsii, ja saa tukea ulkopuolisilta toimijoilta.
Ihminen kun ensisijaisesti pyrkii selvittämään ongelmansa itse. Aivan viimehädässä turvaudutaan ulkopuoliseen apuun.Olet oikeassa laskutavassa. Silti erot näyttävät aika pieniltä ja tasoittuvat varmaan ajan myötä. Että ei ihan sellaista hurlumhei-meininkiä ole nähtävissä kuin tuolla aiemmin ehdotettiin;)
Juhla on Raamatun mukaan jotain hyvä ja jossa ylistetään että jotain hyvä on tapahtunut .
- vääräähengellistämistä
Tosiasiat on tietysti aina tunnustettava: avioeroja tapahtuu kaikissa seurakunnissa ja eronneen on saatava jostain voimaa jatkaa elämässään eteenpäin. Myötäelävä, lohduttava ja toivoa antava ystävä on vaikeissa elämänvaiheissa enemmän kuin tarpeen. Kaikissa ihmisissä, on hän sitten uskossa tai ei, on heikkoutta, syntisyyttä ja sisäisiä haavoja eikä elämä suju oman käsikirjoituksemme mukaan. Eronnut ei ole sen huonompi ihminen kuin joku toinen. Joku voi elää avioliitossa, jossa on enemmän vihaa kuin rakkautta, väkivaltaa enemmän kuin hellyyttä, ahdistusta enemmän kuin onnea - avioliitossa pysyminen ei ole kenenkään tavoite, vaan onnen ja tasapainoisen elämän saavuttaminen.
Seurakunnallisena tilaisuutena erojuhlat on kuitenkin täysin absurdi ajatus. Kaiken vajavuutemme keskellä meillä ei ole muuta armon rakkauden ja totuuden kirjaa kuin Jumalan Pyhä Sana, Raamattu. Emme saa luopua jostakin raamatullisesta totuudesta vain sen takia, että kaikki me emme sitä saavuta edes jossain määrin. Jumalan tahto on, että kaikki pelastuvat, mutta lopulta vain "harvat pelastuvat" - Jumalan tahto on elinikäinen avioliitto miehen ja naisen välillä, vaikka monet eroavatkin. On suorastaan Jumalan pilkkaa tehdä seurakunnallinen toimitus asiasta, joka on Jumalan tahdon vastainen.
Evitan antamassa linkissä eronnut piispa Irja Askolan avustajana toimiva nainen pilkkoi Jumalan Sanaa. Voi vain kysyä, kuinka paljon eronneen naisen maailmankuvaan ja jumalakuvaan on vaikuttanu Jumalan Sanan totuuksia tämän tästä maahan polkeneen piispa Askolan mielipiteet. Kirjankin avioerosta kirjoitanut nainen otti jonkin kohdan Jumalan ehdottomana Sanana ja toisen kohdan kyseenalaista todeten, ettei Jumala vaadi meiltä enempää kuin mihin olemme valmiit. Ajatusrakennelma on täysin lihallinen ja inhimillinen. Lihamme ei koskaan tule valmiiksi Jumalan Sanan arvovallalle - Jumalan tahtoon suostuminen mielemme haluja vastaan on juuri sitä kilvoittelua, mihin Jeesus meidät johdattaa. Nöyryys on juuri sitä, että ojentaudumme elämässämme Jumalan Sanan mukaan.
Eronnut Kariranta totesi: "Pitkään hellin salaista ajatusta, jonka mukaan saan olla toiselle vihainen, koska hän teki väärin. Mutta Jeesuksen sanat käänsivät ajatuksiani jatkuvasti kohti anteeksiantoa." Loukkauksen, väärän kohtelun kohteena olevan ihmisen tulee kokea vihaa väärintekijää kohtaan - siihen Jeesus meitä jopa kehottaa ja itse Hän ilmaisi vihaa sekä sanoillaan, ilmeillään ("loi vihassa katseensa heihin") että teoillaan ajaessaan rahanvaihtajat ruoskalla ulos temppelialueelta. Loukatun ihmisen vihan suora ja selkeä purkaminen vapauttaa hänet siitä kaunasta ja katkeruudesta, mihin muuten helposti jumiutuisimme. Entäpä jos Kariranta olisi todennut: "Pitkään hellin salaista ajatusta, että eroan, mutta Jeesuksen sanat käänsivät ajatuksena jatkaa aviliittoa, antamaan anteeksi ja opettelemaan rakastamaan puolisioani".
Emme saa kieltää avioerojen todellisuutta. Emme saa kuitenkaan tehdä avioerosta millään muotoa Jumalan hyväksymää ja siunaamaa tapahtumaa - elämme aikaa, jolloin vallkoisesta tehdään mustaa ja mustasta valkeaa. Hengellinen on pidettävä hengellisenä ja Jumalan siunaamaa on vain Hänen Sanassaan ilmaisema tahto.”Loukkauksen, väärän kohtelun kohteena olevan ihmisen tulee kokea vihaa väärintekijää kohtaan - siihen Jeesus meitä jopa kehottaa…”
Ehkä olet ymmärtänyt hiukan väärin? On aivan luonnollista että suutumme, mutta suuttumuksemme ei saisi muuttua vihaksi. Viha on pitkäkestoinen tunne, joka ottaa valtaansa. Siihen Jeesuksen monet kehotukset anteeksi antamisesta perustuu.
Kuten Kariranta toteaakin, hän antoi ajan kuluessa aina sen verran anteeksi kuin jaksoi. Näin tuleekin menetellä. tunteita ei siis kielletä eikä niitä haudata vaan käsitellään aktiivisesti kohti sitä, että voimme anteeksi antaa.
”Entäpä jos Kariranta olisi todennut: "Pitkään hellin salaista ajatusta, että eroan, mutta Jeesuksen sanat käänsivät ajatuksena jatkaa aviliittoa, antamaan anteeksi ja opettelemaan rakastamaan puolisioani".”
Artikkelista ei tullut selville sitä, miksi ero katsottiin paremmaksi vaihtoehdoksi. Usein eron syyksi voidaan katsoa ihan Raamatun hyväksymä eli pettäminen. Joka tosin on seuraus siitä, että jotain on mennyt pieleen. Joskus on valittavana vain huonoja vaihtoehtoja – avioliiton jatkaminen ja kestämätön tilanne tai eroaminen ja sen mukanaan tuoma suru ja pettymykset.
Osa onnistuu tekemään juuri noin, kuin esitit ja se on hieno asia.
Kun rakkaus kuolee, ei se siitä enää tokene. Näin usein on kun avioliitossa on paljon väkivaltaa (niin henkistä kuin fyysistä). Ehkä sitä ei ole edes ollutkaan ja avioliitto on perustunut muille syille kuin sille parisuhteelle. Erilleen kasvaminen on jokaisella hyvin erilainen prosessi. Jotkut löytävät toisensa uudelleen ja jotkut muuttuvat vieraiksi lopuksi elämäänsä toisilleen.
”Emme saa kuitenkaan tehdä avioerosta millään muotoa Jumalan hyväksymää ja siunaamaa tapahtumaa…”.
En ihan ensimmäisenä ajatellut että tästä mitään sakramenttia ollaan tekemässä. Aivan kuten perheneuvontaakaan. Suomessa kulttuuriin on kuulunut eri elämän tilanteiden muutoksissa myös ”juhlia”. Niin ilossa kuin surussa.
Mielestäni jokainen joka on kokenut vastoinkäymisiä, on siunauksen tarpeessa.
Ei kai avioliiton tarkoitus ole toimia rangaistuksena kenellekään? Siksi avioeron mahdollisuus on olemassa.
Hei,
Mielestäni on hyvä jos avioliiton voi päättää yhteiseen erojuhlaan, jos molemmat niin haluavat. Se voi olla tärkeä esimerkiksi pariskunnan lähipiirille ja lapsille. Ero koskettaa monia ihmisiä ja monia ystäviä,ehkä erojuhlan merkitys on siinäkin että ystävyyttä voi jatkaa erosta huolimatta.
Kaikki erot eivät tietenkään ole sellaisia että erojuhla tulisi edes kysymykseen, niin paljon surua, vihaa ja pettymystä saattaa olla ilmassa.
Erojuhlan ajatus on ymmärtääkseni se että kiitetään niistä yhteisistä vuosista joita on ollut, hetkistä joita on koettu yhdessä yms.
Yhteiskunta on muuttunut sallivammaksi avioeroille, enää ei ajatella että avioliitossa pitää olla kun kerran niin on tullut luvattua. Ei ne isovanhempiemme liitot mitään onnellisia ole aina olleet vaikka yhdessä on pysytty hammasta purren. Ajat ovat muuttuneet, kenenkään ei tarvitse elää huonossa suhteessa. Päinvastoin jos liitto on tuhoava, ero on varmasti parempi ratkaisu.
Avioliitot toki lähtökohdiltaan solmitaan elämän mittaisiksi, mutta elämä ei mene aina niin kuin on suunniteltu. Ero voi joskus olla pelastus ja uusi alku.
Kaisa-pappi- Jumalan.sanaa
Mitä Raamattu sanoo avioerosta ja uudelleen avioitumisesta?
Vastaus: Kaikkein ensimmäiseksi, riippumatta lukijan avioeroa koskevasta mielipiteestä, on tärkeää muistaa Malakia 2:16: "Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala." Raamatun mukaan avioliitto on elinikäinen sitoumus. "He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako" (Matt. 19:6). Jumala kuitenkin tietää, että avioeroja tapahtuu, koska avioliitto on kahden syntisen ihmisen välinen liitto. Vanhassa testamentissa hän asetti tiettyjä säädöksiä suojellakseen eronneiden oikeuksia, erityisesti naisia (5. Moos. 24:1-4). Jeesus kertoi näiden säädösten olleen annetun, koska ihmisten sydämet olivat kovat. Niitä ei oltu annettu, koska ne olivat Jumalan tahdon mukaiset (Matt. 19:8).
Kysymys avioerosta ja uudelleen avioitumisesta keskittyy lähinnä Jeesuksen sanoihin Matt. 5:32 ja 19:9. Ilmaisu "haureus" on Raamatun mukaan ainoa seikka, joka saattaa mahdollisesti antaa Jumalan luvan avioerolle ja uudelleen avioitumiselle. Monet tulkitsevat tämän poikkeuksen koskevan aviollista haureutta kihlausaikana. Juutalaisten kulttuurissa miestä ja naista pidettiin avioparina, kun he olivat vielä kihloissa. Tämän näkemyksen mukaan haureus kihlajaisaikana on ainoa pätevä peruste avioerolle.
Tosin kreikankielen sana "haureus" voi tarkoittaa mitä tahansa seksuaalista moraalittomuutta avioliitossa. Se voi tarkoittaa huoruutta, prostituutiota, uskottomuutta, jne. On mahdollista, että Jeesus opettaa avioeron olevan sallittua, kun henkilö syyllistyy seksuaaliseen moraalittomuuteen. Seksuaalinen suhde on olennainen osa avioliittoa: “he tulevat yhdeksi lihaksi” (1. Moos. 2:24; Matt. 19:5; Ef. 5:31). Näin ollen tämän liiton särkeminen avioliiton ulkopuolisella seksuaalisella suhteella antaa syyn avioeroon. Jos näin on asian laita, tässä jakeessa Jeesuksella oli mielessään uudelleen avioituminen. Ilmaisu "menee naimisiin toisen kanssa" (Matt. 19:9) kertoo avioeron ja uudelleen avioitumisen olevan sallittua poikkeussäännön mahdollistamassa tilanteessa, mikä tuo tilanne sitten olikaan. On kuitenkin tärkeää huomata, että ainoastaan syytön osapuoli saa avioitua uudestaan. Vaikka sitä ei erikseen mainita, lupa uudelleen avioitumiseen avioeron jälkeen perustuu Jumalan armoon syytöntä osapuolta kohtaan. Voi olla tilanteita, joissa syyllinen osapuoli voi avioitua uudestaan, mutta näissä raamatunkohdissa sitä ei käsitellä. - jatkuuuu
Jotkut tulkitsevat 1. Kor. 7:15a opettavan toisen poikkeuksen sallien uudelleen avioitumisen, jos epäuskoinen puoliso jättää uskovan puolison. Siinä ei kuitenkaan puhuta mitään uudelleen avioitumisesta, vaan siinä todetaan ainoastaan, että uskovan ei ole pakko jatkaa avioliittoa, jos epäuskoinen haluaa puoliso haluaa erota. Joidenkin toisten mielestä pahoinpitely (puolison tai lasten) on hyväksyttävä syy avioerolle, vaikka sitä ei ole erikseen mainittu Raamatussa. Vaikka näin saattaa olla, ei ole koskaan viisasta tehdä olettamuksia Jumalan Sanan opetusten suhteen.
Usein avioeroa koskevassa väittelyssä unohdetaan, että mitä tahansa "haureus" pitääkään sisällään, se sallii avioeron, mutta ei vaadi sitä. Jopa haureuden jälkeen aviopari voi Jumalan armon kautta oppia anteeksiantamaan ja rakentamaan avioliittonsa uudelleen. Jumala on antanut meille anteeksi paljon enemmän. Me voimme seurata hänen esimerkkiään ja antaa anteeksi jopa haureuden tekijälle (Ef. 4:32). Monissa tapauksissa puoliso ei kuitenkaan tee parannusta ja jatkaa seksuaalisessa moraalittomuudessa. Tällaisissa tapauksissa voidaan soveltaa Matt. 19:9 opetusta. Monet myös haluavat avioitua nopeasti uudelleen, vaikka Jumala haluaa heidän pysyvän naimattomina. Joskus Jumala haluaa ihmisten pysyvän naimattomina, jotta heidän keskittymiskykynsä ei kärsi (1. Kor. 7:32-35). Uudelleen avioituminen avioeron jälkeen on vaihtoehto joissakin tapauksissa, mutta se ei suinkaan ole ainoa mahdollisuus.
On surullista, että avioerot ovat tunnustuksellisten kristittyjen keskuudessa melkein yhtä yleisiä kuin uskottomien keskuudessa. Raamattu tekee hyvin selväksi, että Jumalaa vihaa avioeroa (Mal. 2:16) ja sopimisen ja anteeksiannon pitäisi olla uskossa olevan tunnusmerkkejä (Luuk. 11:4; Ef. 4:32). Jumala kuitenkin tietää, että avioeroja tapahtuu jopa hänen lastensa keskuudessa. Eronneen ja uudelleen avioituneen uskovan ei ole kuitenkaan syytä kuvitella, että Jumala rakastaa häntä yhtään vähemmän, vaikka hänen eronsa ja uudelleen avioitumisensa ei kuuluisikaan Matt. 19:9 lueteltuun poikkeukseen. Jumala käyttää jopa syntisten tottelemattomuutta omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen.
Mennäkseen vielä tähän itse asiaan eli erojuhliin.
En oikein jaksa uskoa, että yksillä erojuhlilla kaikki olisi kuitattu ja elämä voi jatkua kuin ei mitään olisi ollutkaan.
Nykyään kun kaikki halutaan saada äkkiä päiväjärjestykseen ja kivutta.
Uskon siihen, ettei ihminen niin paljon ole muuttunut. Samat asiat ihmistä vahingoittaa kuin on ennenkin vahingoittanut. Asiat vaativat aikansa. Surut on saatava surra ja vihat käsitellä, ja huutaa ulos. Lapset kärsivät kaikesta huolimatta, vaikka vanhemmat kuinka haluaisivat siloittaa ja helpottaa, että he selviäisivät vähäisin traumoin.
Täytyy muistaa, että ihmisiä olemme, ja ihminen ei ole mikään puupökkelö, johon ei satu mikään. Siksi enemmän kuin erojuhlia eroajat tarvitsevat kokonaisvaltaista tukea ja myötäelämistä. Siinä ei yhdet erojuhlat paljon asioita edistä, joskus saattavat päinvastoin repiä rikki vanhoja haavoja.Lisään vielä, että koskaan ei ketään saisi painostaa erojuhliin. Ne ovat todellakin vapaaehtoisia ja kaikille ne ei ole hyväksi.
En minäkään jaxaa uskoa että noin vain kukaan pääsee helpolla joka eroaa ? Toisin on se joka erotetaan ilman syytä ja heitetään ulos niin kuin Kristus tänä päivänä useasti hylätään . Niin sehän on selvä että hylkämiseen syyllinen joutuu hirveän karmean vihan kohteexi siltä joka ON SANONUT , MINÄ VIHAN HYLKÄMINEN. Miten kylvät niin myös niittäät ja siinä ei minkäänlaisen maallisen juhlan tule antaa laastari sen haavan päälle tai kasvaa umpeen. Voi voi säälin ne jotka pakotetaan toisia eroamaan kun ottavat eron. Voi voi he eivät ole Raamattu lukeneet tarpeexi hyvin..
En ihan tuosta näkökulmasta lähestyisi. Toki jokainen voi näennäisesti järjestää vaikka minkä syyn takia juhlia, mutta jos ajattelee ydintä, ei se ihan noin mene.
Olen sitä mieltä että konkreettiseen eroon lähdetään liian pian. Jo silloin kun vielä suurin surutyö on tekemättä. Oikeastaan ero pitäisi ottaa vasta sen loppupuolella. Osa kyllä tekeekin jo niin, onneksi.
Lasten kärsimystä on arvioitava vähän toisin. Lapset kärsivät vanhempiensa eripuraisuudesta ja riidoista. Jos lapset kärsivät avioliitossa, niin ei se kärsimys lopu siitä, että sitä vain jatkaa. Kulissit eivät korjaa asiaa. Lapset tulee ottaa mukaan surutyöhön, antaa käydä se omalla tavallaan läpi.
Ehdottomasti juuri siihen erojuhla olisi hyvä juttu, jossa yhdessä voidaan viimein lähteä rakentamaan tulevaisuutta kun surut on surtu alta pois. Se on siis tavallaan se käännekohta, josta lähdetään eteenpäin.mummomuori kirjoitti:
En ihan tuosta näkökulmasta lähestyisi. Toki jokainen voi näennäisesti järjestää vaikka minkä syyn takia juhlia, mutta jos ajattelee ydintä, ei se ihan noin mene.
Olen sitä mieltä että konkreettiseen eroon lähdetään liian pian. Jo silloin kun vielä suurin surutyö on tekemättä. Oikeastaan ero pitäisi ottaa vasta sen loppupuolella. Osa kyllä tekeekin jo niin, onneksi.
Lasten kärsimystä on arvioitava vähän toisin. Lapset kärsivät vanhempiensa eripuraisuudesta ja riidoista. Jos lapset kärsivät avioliitossa, niin ei se kärsimys lopu siitä, että sitä vain jatkaa. Kulissit eivät korjaa asiaa. Lapset tulee ottaa mukaan surutyöhön, antaa käydä se omalla tavallaan läpi.
Ehdottomasti juuri siihen erojuhla olisi hyvä juttu, jossa yhdessä voidaan viimein lähteä rakentamaan tulevaisuutta kun surut on surtu alta pois. Se on siis tavallaan se käännekohta, josta lähdetään eteenpäin.Niin eihän liperalismin ydin tunneta hylkääminen niin kuin Jumala sen tuntee ja miten jokainen eronnut tuntee sen nahassa jossain vaiheessa . Erimielisyydet ja riidat täytyy saada sovitettu ja laitettu taaxe suuressa antexiannossa ja vain silleen voi jatkaa avioliittoa ja siihen mahdollisuuden tulis saada riitelevät avioparit toivoa ja uskoa eikä kramppivalossa tuo iljettävä erojuhliminen niin kuin se olis jonkun vaihtoehto raúhaan ja oikea elämään.
savonarola kirjoitti:
Niin eihän liperalismin ydin tunneta hylkääminen niin kuin Jumala sen tuntee ja miten jokainen eronnut tuntee sen nahassa jossain vaiheessa . Erimielisyydet ja riidat täytyy saada sovitettu ja laitettu taaxe suuressa antexiannossa ja vain silleen voi jatkaa avioliittoa ja siihen mahdollisuuden tulis saada riitelevät avioparit toivoa ja uskoa eikä kramppivalossa tuo iljettävä erojuhliminen niin kuin se olis jonkun vaihtoehto raúhaan ja oikea elämään.
Oli vähän vaikeuksia ymmärtää kirjoitustasi. Mikä on esim. ” liperalismin ydin tunneta hylkääminen”?
Hyvin outoa….
Se joka on itse saanut elää hyvän avioliiton, ei ehkä ymmärrä niitä, joille valinta ei ole osunut oikeaan. Näemmä helposti kuvitellaan, että kyse on jostain samanlaisista pienistä erimielisyyksistä kuin mitä ehkä itsellä on ollut. Silloin ei ehkä osaa asettua toisen asemaan kun elämä onkin yhtä painajaista, pelkoa, ahdistusta ja riitaa jokainen päivä.
Jokaiselle erimielisyydelle ei ole ratkaisua. Kuinka sinä eläisit jos puolisosi olisi tuo suuresti inhoamasi eri tai väärä uskoinen? Joka ei piittaisi perheestä ja eläisi ”synnillistä” elämää ilman muutoksen miettimistäkään. Pilkkaisi ja halveksisi sinua aina kun saisi tilaisuuden? Jne.
Anteeksi antaminen voi olla sitäkin, että erotaan. Annetaan toiselle se, mitä hän tarvitse eikä itsekkäästi pakoteta toista elämään ahdistuksessa. Se voi todellakin olla tie rauhaan ja tasapainoon.
Hei.
Mielenkiintoinen ketju ja asia. Olemme niin erilaisia, onneksi. Avioliitot ovat erilaisia ja niin myös avioerot ja niiden syyt. Tuo erojuhla on aika uusi asia, itselleni se on ajatuksena hieman hämmentävä, mutta niin on usein uuden asian edessä. Täytyy saada miettiä ja asettua asian kanssa sinuiksi. Varmasti joillekin tuollainen erojuhla on ihan hyvä juttu, josta on apua ja hyötyä. Toinen ei voisi kuvitella entisen puolisonsa ja sukujen kanssa sellaista viettävänsä. Onneksi meillä on vapaus.
Joku tuolla ylempänä sanoi, että kirkko haluaa omia erojuhlat, kun vihkimiset ovat vähentyneet. Tähän sanon täältä seurakunnasta, etten mitenkään osaa ajatella enkä ole missään kuullut puhuttavan, että me jollain tavalla näitä alkaisimme haalia itsellemme.
Eroista vielä lyhyesti se ajatus, että kaikissa suhteissa on erilaisia vaiheita. Kaikki vaiheet ihmiselämässä menevät ohi, ne vaikeatkin. Mielestäni pitkä avioliitto on asia, johon kannattaa pyrkiä ja tehdä itse kaikki se mitä tehtävissä on, jos parisuhde on alkanut tuntua hankalalle. Yleensä paljon voi tehdä.
Kevätiloa,
Pirkko-pappiErot ovat aina erilaisia, ei tässäkään asiassa kannata niputtaa asioita.
Mutta en sitä niin tyrmäisi heiltä, joiden surutyöstä se edistää. Anteeksi antaminen ei ole helppoa. Hyvä ero on kun kyetään eroamaan aikuisina ja yhdessä otetaan lapset huomioon. Tämä antaa lapsille turvaa – vaikka vanhemmat eivät voi elää yhdessä, he kuitenkin toimivat lapsenkin parhaaksi.
Kyllä vielä on paljon ihmisiä, jotka mielellään ottavat ”kirkon” mukaan, osa jopa toivoo tällaisia erilaisia muotoja. Pappi voi olla mukana kriisitilanteissa mutta myös kun tuo kriisi ratkaistaan.
Totta, parisuhteessa kannattaa pyrkiä aina etsimään hyvää. Hakea rohkeasti apua, jos ei omat voimat riitä. Avioliitto kysyy pitkää pinnaa. Nykyään todella olla niin malttamattomia ja kärsimättömiä, jotta ero mahdollisuus otetaan esiin aivan liian helposti.
Aika voi toisinaan olla hyvä haavojen parantaja, tosin riippuu haavoista. Olen kerran kysellyt että mikä tuo aika sitten voisi olla? Riittäkö vuosi, vain viisi vuotta tai kaksikymmentä vuotta vai peräti viisikymmentä vuotta.? Siihen ei kukaan ole vastannut.
- hehhehheee
Kyllä näitä ihan varmasti aletaan vaatia kirkolta, sillä siitä on tulossa vauraitten agnostikkojen palvelulaitos. Kunhan rahasta sovitaan, kirkko on valmis pian järjestämään mitä vaan...
Se on aika huvittavaa, miten se ihmisellä menee lopulta päälaelleen. Ensin avioero on paha, sitten kun se ei ole, siitä tuleekin hyvä ja ylistettävä aihe ja suorastaan jo kirkollisen siunauksen vaativa.
Mutta länsimainen yhteiskuntahan on menossa hauskasti pölähtäneeksi, nyt kun vauhtiin on päästy.Kirjoit----->Ensin avioero on paha, sitten kun se ei ole, siitä tuleekin hyvä ja ylistettävä aihe ja suorastaan jo kirkollisen siunauksen vaativa.
Ensin oli tappaminen Raamatun muka väärin ja synti , mutta sitten se tuli jopa siunattava asia kun sotapappi pääsi oikein vauhtiin antamaan siunaus näille tappajille jotka armeijassa sitten lähtee hyökkämään sillä verrukkeella että puolustetaan maata kirkkon avulla jotka kouluttaa ja aivopesee armeijapappeja.Avioero on aina paha, miksi se siitä muuttuisi? Onhan se unelmien ja toiveiden romahtamista.
Miksi ei ihminen voi tai saa epäonnistua? Tuleeko häntä rangaista koko loppuelämä siitä?
On vain armoton laki, jonka alle on alistuttava.mummomuori kirjoitti:
Avioero on aina paha, miksi se siitä muuttuisi? Onhan se unelmien ja toiveiden romahtamista.
Miksi ei ihminen voi tai saa epäonnistua? Tuleeko häntä rangaista koko loppuelämä siitä?
On vain armoton laki, jonka alle on alistuttava.Sentähden hän ei voi eikä saa tehdä syntiä koska Jumalalta voi löytää toisen lainen Tie jos hän ei anna lupa itselle epäonnistua ja katso että on vain hyväxyttävä olla rähmällä omissa vajavuudessa ja heikkouxissa joka tarkoittaa että tekee syntiä aamusta iltaan ja liha ohjaa hänet aivan sata%- sesti eikä hän voi muuta tehdä niin kuin paavali huomasi room7 mutta joka loppui ja hän sen sai ihmetellä ja kirjoitti siitä room8-ssa. Älä sä yllytä uskovia hulluuteen.
savonarola kirjoitti:
Sentähden hän ei voi eikä saa tehdä syntiä koska Jumalalta voi löytää toisen lainen Tie jos hän ei anna lupa itselle epäonnistua ja katso että on vain hyväxyttävä olla rähmällä omissa vajavuudessa ja heikkouxissa joka tarkoittaa että tekee syntiä aamusta iltaan ja liha ohjaa hänet aivan sata%- sesti eikä hän voi muuta tehdä niin kuin paavali huomasi room7 mutta joka loppui ja hän sen sai ihmetellä ja kirjoitti siitä room8-ssa. Älä sä yllytä uskovia hulluuteen.
????
mummomuori kirjoitti:
????
ymmärrän hyvin että et ymmärrä mitä raamattu kertoo sulle mutta ei se tee sua sen enempää syytön... Syyllinen pysyt niinkauan kunnes teet täys käännös ja parannus.
savonarola kirjoitti:
ymmärrän hyvin että et ymmärrä mitä raamattu kertoo sulle mutta ei se tee sua sen enempää syytön... Syyllinen pysyt niinkauan kunnes teet täys käännös ja parannus.
Jos malttaisit käyttää välimerkkejä (., jne.) olisi helpompaa ymmärtää mitä kirjoitat. Vaikka suomen kieli ei olisi hallussa. Nyt kirjoitus on niin sekavaa, että asia jää ymmärtämättä.
- vääräähengellistämistä
Muutama kommentti mummomuorille.
”Loukkauksen, väärän kohtelun kohteena olevan ihmisen tulee kokea vihaa väärintekijää kohtaan - siihen Jeesus meitä jopa kehottaa…”
Tähän mummomuori: Ehkä olet ymmärtänyt hiukan väärin?
Vastaus: En ole ymmärtänyt väärin. Vihan kokeminen väärän kohtelun kohdalla on oikein. Viha puretaan vihastumalla oikeaan kohteeseen. Sen sijaan vihan helliminen, vihan tunteessa eläminen vie vihassa elämiseen sekä katkeroitumiseen ja se on väärin.
”Emme saa kuitenkaan tehdä avioerosta millään muotoa Jumalan hyväksymää ja siunaamaa tapahtumaa…”.
Tähän mummomuori: "En ihan ensimmäisenä ajatellut että tästä mitään sakramenttia ollaan tekemässä. Aivan kuten perheneuvontaakaan. Suomessa kulttuuriin on kuulunut eri elämän tilanteiden muutoksissa myös ”juhlia”. Niin ilossa kuin surussa."
Luterilaisuudessa pidetään vain kastetta ja ehtoollista sakramentteina eli ne ovat asioita, jotka vaikuttavat Sanan kautta meidän pelastumiseemme. Siunaaminen on eri asia. Jumala siunaa kaiken sen, mikä on Hänen tahtonsa mukaista eli minkä Hänen Sanansa meille ilmoittaa rakkaudellisena totuutena. On mahdotonta, että erojuhlasta tulisi kristillinen tapahtuma jossain todellisessa uskovien seurakunnassa. On tapahtunut, jotain, joka on Jumalan tahdon vastaista, eikä tapahtumaa siunaa silloin Jumala.
Sen sijaan on tärkeää pysähtyä tapahtuman eteen. Mitä on tapahtunut, miksi elämänkestävään avioliittoon vihityt, Jumalan siunausta alttarilla kerran pyytäneet ja ikuista rakkautta "tahdon" -sanoilla ilmaiseet päätyivät eroon. Tilanne on sielunhoidollinen, sillä eronnut tarvitsee usein aitoa ymmärtämistä, tukea ja empaattista läsnäoloa. Eroja ei voida tasapäistää. Joku eroaa löydettyään mielestään paremman kumppanin, joku hylkää perheensä saadakseen elää omaa, itsekästä elämäänsä. Moni eroaa hyvinkin kevyesti, kun ensiihastus, rakastumisen tunne on mennyt ohi. Joku tulee hylätyksi, joku ei kerta kaikkiaan jaksa henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa, joku jää "mykkäkouluun" ilman henkistä yhteyttä siihen henkilöön, jonka rinnalla "tahdon" kerran lausuttiin.
Jumala on aina elämän puolella. Hänen tahtonsa ei ole, että joku nääntyy väkivaltaisessa avioliitossa ja ajautuu pahimmassa tapauksessa aina itsetuhoon saakka. Sellaisesta tilanteesta on lähdettävä pois, jos muu ei auta. On huomattava, että esimerkiksi henkisesti häiriintynnyt narsisti on ihastumisvaiheessa mitä ihastuttavimman tuntuinen henkilö, mutta pidemmän päälle henkinen peto. Narsismi on pysyvä luonnehäiriä, eikä narsismistä toipumista voida odottaa edes rukouksen voimalla. Tosiasiat on tunnustettava: narsisti on narsisti, huonokuuloinen on huonokuuloinen, kehitysvammainen on kehitysvammainen - rukous ei muuta meistä ketään täydelliseksi kaikissa suhteissa.
"Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; MUTTA JOS HÄN EROAA, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa."
Mummomuori: "Miksi ei ihminen voi tai saa epäonnistua? Tuleeko häntä rangaista koko loppuelämä siitä? On vain armoton laki, jonka alle on alistuttava."
Vastaus: Jokainen meistä epäonnistuu elämässään jatkuvasti, olemme kaikki erehtyväisiä ja vajaita - emme osaa elää täydellistä elämää. Jokaiselle syntinsä tunnustavalle ja parannusta tekevälle kuuluu ehdoton Jumalan armo ja anteeksiantamus. Synnista johtuva rangaista pyyhitään Jeesuksen nimessä ja veressä pois. Sen sijaan synnin seuraukset valitettavasti monin tavoin jäävät. Avioero jättää hajonneen perheen ja valitettavasti lapset ovat pahimmin kärsijän osassa. Usein avioliitossa hylätty puoliso joutuu kantamaan siuluunsa tulleen syvän haavan koko loppuelämänsä ja kärsimään muiden taholta tulevan kohtuuttoman tuomiohengen ja kovuuden. Jumalan laki on elämän oma laki. Kuka meistä elää niin hyvin ja oikein, ettei sydän koskaan särjy, emmekä kokisi joskus totaalista epäonnistumista monissa asioissa. Ahdistunut ja masenut ihminen, oli syy mikä tahansa, kaipaa rinnallaan ihmistä, joka sanoittakin kysyy: mitä on tapahtunut, miksi olet noin murheelinen, haluan kuunnella, ymmärtää ja auttaa sinua. Jos kysymyksessä on avioero, niin silloin itketään yhdessä.
Jumalan laki sinänsä on armoton ja ehdoton. Lain päämäärä on Raamatun kuitenkin rakkaus - lain alle alistuva joutuu tunnustamaan oman jumalattomuutensa ja syntisyytensä ja sellaisenaan, mahdottomana Jumalalle kelpaamattomana turvautumaan yksin Jeesuksen ristin sovituksessa tarjottavaan armoon. Kristityn ei tarvitse jäädä lain alle, vaan hänellä on oikeus ja vapaus elää armon alla. Se merkitsee Hengen vapautta, mutta ei lihan vapautta - uskova ojentautuu elämässään Jumalan Sanan mukaan rukoilleen Taivaalliselta Isältä voimia ja Pyhän Hengen vaikutusta omaan kilvoitteluunsa.Hyvin kirjoitettu erojuhlasta ,, joka on niin valaiseva ettei siinä paljon lisättävä on muuta että eroaminen on hylkkääminen aina ja josta saa päälle suurin ja karmein viha Jumalalta jos on otettu eron . Siis erojuhla on syntijuhla toisiin sanottuna.
”Viha puretaan vihastumalla oikeaan kohteeseen.”
Kun käyttää paljon tällaisia vahvoja sanoja, ne miedontuvat. Suuttumus on hiukan eri asia kuin viha. Viha on se pysyvät tunne – suuttumus se joka menee ohi. Eikä suuttumusta tarvitse purkaa ketään ihmistä kohtaan vaan sen voi purkaa monella muulla tapaa. Suuttuessa hyvin helposti sokeutuu.
Suruprosessiin kuuluu myös aika vihata. Tunteen voi elää läpi, eikä sen tarvitse johtaa tekoihin.
”On tapahtunut, jotain, joka on Jumalan tahdon vastaista, eikä tapahtumaa siunaa silloin Jumala.”
Niin, ei siitä olekaan kyse vaan kun on pyydetty anteeksi ja annettu anteeksi, ja jatketaan elämää.
”Jumala on aina elämän puolella. Hänen tahtonsa ei ole, että joku nääntyy väkivaltaisessa avioliitossa ja ajautuu pahimmassa tapauksessa aina itsetuhoon saakka.”
Näin olen sen ymmärtänyt.
”Avioero jättää hajonneen perheen ja valitettavasti lapset ovat pahimmin kärsijän osassa. Usein avioliitossa hylätty puoliso joutuu kantamaan siuluunsa tulleen syvän haavan koko loppuelämänsä ja kärsimään muiden taholta tulevan kohtuuttoman tuomiohengen ja kovuuden.”
Muistaen että hajonnut perhe voi olla se avioperhekin. Ellei keskinäistä yhteyttä vanhemmilla ole ja elämä on toraa täynnä, ei voi puhua ehjästä perheestä. Moni oleviaan kiertää tätä eli ei eroa vaikka elää erillään.
”Jos kysymyksessä on avioero, niin silloin itketään yhdessä. ”
Ehdottomasti. Kun itkut on itketty, niin vasta sitten olisi sen eron aika. Moni kiirehtii tässä vaiheessa ja eroaa pahimmassa tunnekuohussaan.
Luonnollista on että kaikki eivät voi näin tehdä – erota yhdessä – vaan viha nousee heidän välilleen. Anteeksi antaminen on vaikea asia.mummomuori kirjoitti:
”Viha puretaan vihastumalla oikeaan kohteeseen.”
Kun käyttää paljon tällaisia vahvoja sanoja, ne miedontuvat. Suuttumus on hiukan eri asia kuin viha. Viha on se pysyvät tunne – suuttumus se joka menee ohi. Eikä suuttumusta tarvitse purkaa ketään ihmistä kohtaan vaan sen voi purkaa monella muulla tapaa. Suuttuessa hyvin helposti sokeutuu.
Suruprosessiin kuuluu myös aika vihata. Tunteen voi elää läpi, eikä sen tarvitse johtaa tekoihin.
”On tapahtunut, jotain, joka on Jumalan tahdon vastaista, eikä tapahtumaa siunaa silloin Jumala.”
Niin, ei siitä olekaan kyse vaan kun on pyydetty anteeksi ja annettu anteeksi, ja jatketaan elämää.
”Jumala on aina elämän puolella. Hänen tahtonsa ei ole, että joku nääntyy väkivaltaisessa avioliitossa ja ajautuu pahimmassa tapauksessa aina itsetuhoon saakka.”
Näin olen sen ymmärtänyt.
”Avioero jättää hajonneen perheen ja valitettavasti lapset ovat pahimmin kärsijän osassa. Usein avioliitossa hylätty puoliso joutuu kantamaan siuluunsa tulleen syvän haavan koko loppuelämänsä ja kärsimään muiden taholta tulevan kohtuuttoman tuomiohengen ja kovuuden.”
Muistaen että hajonnut perhe voi olla se avioperhekin. Ellei keskinäistä yhteyttä vanhemmilla ole ja elämä on toraa täynnä, ei voi puhua ehjästä perheestä. Moni oleviaan kiertää tätä eli ei eroa vaikka elää erillään.
”Jos kysymyksessä on avioero, niin silloin itketään yhdessä. ”
Ehdottomasti. Kun itkut on itketty, niin vasta sitten olisi sen eron aika. Moni kiirehtii tässä vaiheessa ja eroaa pahimmassa tunnekuohussaan.
Luonnollista on että kaikki eivät voi näin tehdä – erota yhdessä – vaan viha nousee heidän välilleen. Anteeksi antaminen on vaikea asia.Jumala joka on säätänyt avioliiton kunnes kuolema erottaa ei ole samoissa linjoissa kun mummonmuori.
Venäjällä oli aikoja sitten eräs vaimo joka sai uskon . Hänen aviomies oli juoppo joka vihastui hirveesti ja lupas tappa hänet jos hän ei luopuu tuosta pelleilystä . Aviovaimo antautui pysymään erossa seurakuntakokouxissa mutta ei Jumalasta. Ja hän sai paljon selkä kun mies hänet hakkasi tuon takia mutta vaimo ei eronnut niin kuin mummonmuori olis halunnut vaan eräänä päivänä kun vaimo taas istui polvilla rukoilemassa lähestyi aviomies vaimo takana ja aikoi lyödä hänet keittiöveitsen selkään . Juuri kun hän löi tunsi´hän voimakas käsi joka pysäytti lyönnin ja hän jämähti sen seurauksena ja valahti itkemään lattiaan tajuten että Jumala on olemassa joka suojaa vaimoa. Sen seurauksena sai vaimo eniten hurskas mies kaupungissa,, joka rakasti hänet paljon enemmän kun koskaan ja mitä vaimo iloiten todisti kaupungissa joka sai aikaan herätystä kaupungissa.
Siis seuratkaa Jumalan tahto avioliitossa eikä mummonmuori joka on jo vanha ja pitäis tietää mutta joka on haaskirikkoutunut uusliperilaisen uuskarismaattisen liirum laarum.
- vääräähengellistämistä
Tämä on viimeinen kirjoitukseni tähän ketjuun, sillä katson, että olen sanottavani tästä aiheesta jo sanonut. Tarjoan tässä vielä erityisesti mummomuorille Raamatun psykologiaa.
Raamatun mukaan vihan tarkoitus ei ole jäädä pysyväksi tunteeksi, vaan se puretaan vihastumalla. Kun viha osoitetaan vihastumalla oikeaan kohteeseen, niin ihminen vapautuu eikä jää pitkäaikaisesti vihatunteen vangiksi. OIkea kohde on se henkilö, joka on aiheuttanut loukkauksen tai epäoikeudenmukaisuuden minua kohtaan. Jeesus koki vihaa ja hän myös purki sen monella tavalla, ilmeillä, sanoilla ja teoilla. Jeesus ei jäänyt vihan vangiksi eikä meidänkään tule jäädä.
Mark. 3:5 "Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin, murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta..."
Jumala on olemukseltaan rakkaus sekä pyhä. Pyhyydessään Jumalassa on pyhää vihaa kaikkea syntiä ja vääryyttä kohtaan ja kerran Hän purkaa tämän vihansa viimeisellä tuomiolla kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat elämässään kerran torjuneet Hänen armotarjouksensa. Usein tätä Jumalan vihaa yritetään miedontaa sanomalla, että Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä. Erillisinä asioina ne ovat totta, sillä Jumalan rakkaus on etsivää rakkautta - jos kadotettu syntinen torjuu tämän etsivän rakkauden, niin lopulta Jumalan viha kohdistuu syntiseen ihmiseen. Ikuiseen kadotukseen ei joudu erillisenä pakettina synti, vaan kadotustuomio (Jumalan pyhä viha) kohdistuu syntisiin ihmisiin.
Room. 1:18 "Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa".
Jeesus osoitti vihaa vääryyttä tekeviä ihmisiä kohtaan myös teoillaan. Melkoinen mekkala on käynyt temppelialueella, kun Jeesus ruoskan kanssa heiluen ajoi pois rahanvaihtajat.
Joh. 2:15 "Ja hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon."
Uskonnollisten kuulijoiden korvissa Jeesuksen puheessa ei aina ollut ripaustakaan rakkautta. Jeesuksen rakkauden ehdoton päämäärä oli sielujen pelastus ja siitä puuttui tyystin nykyajan monien julistajian sokerinen teennäisyys.
Joh. 8:44 "Te olette isästä perke-leestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä."
Kirjoitin: ”On tapahtunut, jotain, joka on Jumalan tahdon vastaista, eikä tapahtumaa siunaa silloin Jumala.” Tähän vasti mummomuori: "Niin, ei siitä olekaan kyse..."
Juuri tästä on kysymys, koska ketjun aihe on erojuhlat. Siitä ei saa tulla kristillistä tilaisuutta, vaan avioero on käsiteltävä sielunhoidollisesti. Ketjun avaaja, Evita, viittaa juuri tähän mahdollisuuteen erojuhlian seurakunnallisesta luonteesta: "Aina juhlitaan oli asia mikä hyvänsä. Heikoimmat jää jalkoihin, ja kuinkas muuten pappi aina juhlinnassa mukana."
Yleisesti ottaen uskovat pelkäävät vihaa, torjuvat Jumalan pyhän vihan todellisuuden, eivätkä uskalla osoittaa vihan tunnetta ulospäin. Tämän vuoksi uskovien kesken on paljon teennäistä yhteyttä, tekohymyä ja salattua kaunaisuutta.Niin on niin kuin kirjoitat ja on yritetty erojuhlassa väistää Jumalan Pyhä viha syntistä kohtii.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 251451
Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka611291Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha91255Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.291195Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?291184Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024
Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne131083Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot641077Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351064Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se71063Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61042