Jälleen yksinäinen vanhus kuoleena yli kuukauden

On myös ihmisiä täysin omasta syystään erakoituneena, eivätkä he edes halua olla tekemisissä kenenkään kanssa. Sekin pitää muistaa. Ei ketään voi pakottaa "sosiaaliseksi". Muistetaan että suomessa siunataan haudanlepoon kymmeniä ihmisiä, joilla ei ole saattoväkeä. Ei sukulaisia, ei ystäviä, ei ketään.

http://areena.yle.fi/1-2293162

Jossain oli kirjoitus että nykyisin pappi voi joutua hautajaisissa kantomieheksi.

täysinyksin kirjoitti:

On myös ihmisiä täysin omasta syystään erakoituneena, eivätkä he edes halua olla tekemisissä kenenkään kanssa. Sekin pitää muistaa. Ei ketään voi pakottaa "sosiaaliseksi". Muistetaan että suomessa siunataan haudanlepoon kymmeniä ihmisiä, joilla ei ole saattoväkeä. Ei sukulaisia, ei ystäviä, ei ketään.

http://areena.yle.fi/1-2293162

Lue lisää

Syy, miksi joku on erakoitunut, on vaikeaa sanoa missä on syy? Terveydelliset syyt johtavat usein erakoitumiseen, esim kuulovammainen ei kuule hyvin, silloin kuuleva mopoviestittää ja huutaa koko kansalle, se ei kuule ja ymmärrä mitään. Ei tietenkään koska ei kuule mistä asiasta puhutaan tai kysytään. Samoin monissa muissa sairauksissa, puhujan viesti ei mene perille ja sitähän ei taas kaikkitietävän niin viisaan ihmisen tarvitse ottaa huomioon.

Monet yksinäiset ovat vaan jääneet yksin, lähiomaiset kuolleet tai eivät halua olla tekemisissä yksinäisen kanssa, varsinkin kun arvellaan eipä siltä jää mitään omaisuutta jaettavaksi ------on siis tarpeeton lähipiirille.

Onneksi, on tullut vainajan tuhkaus käytäntö. Siunaustilaisuus kappelissa josta siirto autoon joka vie vainajan krematorioon. Tuhka sitten muistolehtoon, nimilaatta pylvääseeen. Eipä ole kenelläkään muistopaikan pidosta huolta.

Raha ja omaisuus ovat niitä tekijöitä jotka saavat kaukaisemmankin sukulaisen liikkeelle, sieltä minullekin on tultava perintöä. Näin raadollisia tämän päivän ihmiset ovat.

vatulointia kirjoitti:

Syy, miksi joku on erakoitunut, on vaikeaa sanoa missä on syy? Terveydelliset syyt johtavat usein erakoitumiseen, esim kuulovammainen ei kuule hyvin, silloin kuuleva mopoviestittää ja huutaa koko kansalle, se ei kuule ja ymmärrä mitään. Ei tietenkään koska ei kuule mistä asiasta puhutaan tai kysytään. Samoin monissa muissa sairauksissa, puhujan viesti ei mene perille ja sitähän ei taas kaikkitietävän niin viisaan ihmisen tarvitse ottaa huomioon.

Monet yksinäiset ovat vaan jääneet yksin, lähiomaiset kuolleet tai eivät halua olla tekemisissä yksinäisen kanssa, varsinkin kun arvellaan eipä siltä jää mitään omaisuutta jaettavaksi ------on siis tarpeeton lähipiirille.

Onneksi, on tullut vainajan tuhkaus käytäntö. Siunaustilaisuus kappelissa josta siirto autoon joka vie vainajan krematorioon. Tuhka sitten muistolehtoon, nimilaatta pylvääseeen. Eipä ole kenelläkään muistopaikan pidosta huolta.

Raha ja omaisuus ovat niitä tekijöitä jotka saavat kaukaisemmankin sukulaisen liikkeelle, sieltä minullekin on tultava perintöä. Näin raadollisia tämän päivän ihmiset ovat.

Lue lisää

Tämän olemme huomanneet lähipiirissä.

Nettiystävät eivät soittele ovikelloa eivätkä tule arkun kantajiksi.

Facebook on yksi hyvä kontaktimuoto. FB:ssä voi heittää vaikka kirjaimen päivässä, joka kertoo muille, että ko. ihminen on hengissä ja tolkuissaan.
Voisi vaikka sopia, että jos ei määrättyinä aikoina näy elonmerkkiä, pitää ottaa yhteys sovittuun henkilöön. FB on niin vaivaton ja helppo yhteydenpitomuoto, että sen soisi leviävän laajemmallekin.
Tietysti nyt voidaan kertoa kauhujuttuja vääriin käsiin joutuneista FB-tileistä, mutta uskoisin, että valtaosa käyttäjistä on rehellistä ja luotettavaa porukkaa. Ja itsehän jokainen kaverinsa siellä valitsee.

virtuaali kirjoitti:

Nettiystävät eivät soittele ovikelloa eivätkä tule arkun kantajiksi.

Kaikissa isommissa kaupungeissa. myös Helsingissä on päivä, jolloin haudataan ihmiset joilla ei ole omaisia. Seurakunta hoitaa viimeisen palvelun.
Kai silloinkin kun edesmennyt on eronnut kirkosta. Nykyään seurakunnissa ollaan vapaamielisempiä.
Jos puoliso, joka kirkoon kuuluu, saadaan samaan hautapaikkaan haudata myös kirkkoonkuulumaton puoliso.

jakolasku kirjoitti:

Jossain oli kirjoitus että nykyisin pappi voi joutua hautajaisissa kantomieheksi.

Seurakunnat etsivät aika ajoin vapaaehtoisia arkunkantajia. Noin oli ilmoitettu mm. oulussa, jossa eräs tuttu mies harkitsi ilmoittautumista vapaaehtoiseksi.

Makriina.ek kirjoitti:

Facebook on yksi hyvä kontaktimuoto. FB:ssä voi heittää vaikka kirjaimen päivässä, joka kertoo muille, että ko. ihminen on hengissä ja tolkuissaan.
Voisi vaikka sopia, että jos ei määrättyinä aikoina näy elonmerkkiä, pitää ottaa yhteys sovittuun henkilöön. FB on niin vaivaton ja helppo yhteydenpitomuoto, että sen soisi leviävän laajemmallekin.
Tietysti nyt voidaan kertoa kauhujuttuja vääriin käsiin joutuneista FB-tileistä, mutta uskoisin, että valtaosa käyttäjistä on rehellistä ja luotettavaa porukkaa. Ja itsehän jokainen kaverinsa siellä valitsee.

Lue lisää

Just joo! Facebook? Meidän ikäisissä on myös ihmisiä, jotka eivät halua tietokonetta, saati sitten jotain facebook yhteyttä. Siskoni esim. taisteli kauan tuohon kännykkään ja piti viimeisen päälle kiinni lankapuhelimestaan.

Kun itse työni kautta (70 luvulla) jouduin tutustumaan tähän tietokone maailmaan, niin silloin ei ollut ounastelujakaan tällaisista yhteyksistä. Myöhemmin tuli tutuksi tämä ihme maailma työpaikalla ja kun sanoin siitä lapselleni, niin hän sanoi, että ota tuosta kone ja ala toimia.

Kone laitettiin toimimaan, mutta mieheni oli sitä mieltä, että siellä vain nussitaan, jonka perusteella hän oli oikeutettu rajoittamaan koneen käyttöä? Hieman rauhoittui kuitenkin, kun kuvia löytyi hänen isästään verkko saaliineen ja muitakin koulu kuvia.

Kumpaakaan, siis siskoani ja miestäni en ole saanut perehtymään tähän mahdollisuuteen käyttää konetta välttämättömiin, esim. pankki asioihin.

Todella olen sitä
mieltä, että meidän ikäisillä täytyy olla joku toinenkin vaihtoehto, kuin netin kautta joku Facebook?

Oletkohan sinä aivan aivan tosissaan tuosta mielipiteestäsi?

Kristiina23 kirjoitti:

Just joo! Facebook? Meidän ikäisissä on myös ihmisiä, jotka eivät halua tietokonetta, saati sitten jotain facebook yhteyttä. Siskoni esim. taisteli kauan tuohon kännykkään ja piti viimeisen päälle kiinni lankapuhelimestaan.

Kun itse työni kautta (70 luvulla) jouduin tutustumaan tähän tietokone maailmaan, niin silloin ei ollut ounastelujakaan tällaisista yhteyksistä. Myöhemmin tuli tutuksi tämä ihme maailma työpaikalla ja kun sanoin siitä lapselleni, niin hän sanoi, että ota tuosta kone ja ala toimia.

Kone laitettiin toimimaan, mutta mieheni oli sitä mieltä, että siellä vain nussitaan, jonka perusteella hän oli oikeutettu rajoittamaan koneen käyttöä? Hieman rauhoittui kuitenkin, kun kuvia löytyi hänen isästään verkko saaliineen ja muitakin koulu kuvia.

Kumpaakaan, siis siskoani ja miestäni en ole saanut perehtymään tähän mahdollisuuteen käyttää konetta välttämättömiin, esim. pankki asioihin.

Todella olen sitä
mieltä, että meidän ikäisillä täytyy olla joku toinenkin vaihtoehto, kuin netin kautta joku Facebook?

Oletkohan sinä aivan aivan tosissaan tuosta mielipiteestäsi?

Lue lisää

En suinkaan ehdottanut FB:ia pakolliseksi kontaktimuodoksi.
On ihmisiä, joille se sopii, toisille ei käy.
Tietenkin pitää olla moninaisia vaihtoehtoja yhteydenpitoon.
On paljon ikäihmisiä, joille netti ei ole tullut tutuksi.

vatulointia kirjoitti:

Syy, miksi joku on erakoitunut, on vaikeaa sanoa missä on syy? Terveydelliset syyt johtavat usein erakoitumiseen, esim kuulovammainen ei kuule hyvin, silloin kuuleva mopoviestittää ja huutaa koko kansalle, se ei kuule ja ymmärrä mitään. Ei tietenkään koska ei kuule mistä asiasta puhutaan tai kysytään. Samoin monissa muissa sairauksissa, puhujan viesti ei mene perille ja sitähän ei taas kaikkitietävän niin viisaan ihmisen tarvitse ottaa huomioon.

Monet yksinäiset ovat vaan jääneet yksin, lähiomaiset kuolleet tai eivät halua olla tekemisissä yksinäisen kanssa, varsinkin kun arvellaan eipä siltä jää mitään omaisuutta jaettavaksi ------on siis tarpeeton lähipiirille.

Onneksi, on tullut vainajan tuhkaus käytäntö. Siunaustilaisuus kappelissa josta siirto autoon joka vie vainajan krematorioon. Tuhka sitten muistolehtoon, nimilaatta pylvääseeen. Eipä ole kenelläkään muistopaikan pidosta huolta.

Raha ja omaisuus ovat niitä tekijöitä jotka saavat kaukaisemmankin sukulaisen liikkeelle, sieltä minullekin on tultava perintöä. Näin raadollisia tämän päivän ihmiset ovat.

Lue lisää

Nykyaikana on olemassa hyviä kuulolaitteita, jotka auttavat kuulon heikentyessä. Ei tarvitse sen vuoksi erakoitua.

Minä en pidä Facebookista. Siellä menee turhaa aikaa ja saan kyllä keskustella aivan tarpeeksi face to face ihmisten kanssa. Mielelläni lepään ja joskus kirjoittelen täällä huvin vuoksi.

Se on surullista, että melkein kaikki on pian tietokoneella. Uutisissakin sanotaan, että lisää tietoa netissä. Se varmaan jää monta kertaa harmittamaan, jos ei ole tietokonetta. Tähän on tultu. Kohta ei kukaan tule toimeen ilman tätä aparaattia.

face-to-face kirjoitti:

Nykyaikana on olemassa hyviä kuulolaitteita, jotka auttavat kuulon heikentyessä. Ei tarvitse sen vuoksi erakoitua.

Minä en pidä Facebookista. Siellä menee turhaa aikaa ja saan kyllä keskustella aivan tarpeeksi face to face ihmisten kanssa. Mielelläni lepään ja joskus kirjoittelen täällä huvin vuoksi.

Se on surullista, että melkein kaikki on pian tietokoneella. Uutisissakin sanotaan, että lisää tietoa netissä. Se varmaan jää monta kertaa harmittamaan, jos ei ole tietokonetta. Tähän on tultu. Kohta ei kukaan tule toimeen ilman tätä aparaattia.

Lue lisää

Kohta ei tosiaan selvitä ilman tietokoneita. Käsityönä maksetut laskutkin tulevat hirmu kalliiksi, kun pankit rokottavat käynneistä. Kun pankit ovat kaukana, on viisainta sopia suoramaksuista vakituisten laskuttajien kanssa, silloin ei ole tarpeen kaiken aikaa muistaa koneella käyntiä.
Yksinäisten ihmisten kohdalla tämä kuitenkin on pelottava asia, koska maksut hoidetaan automaattisesti kuinka kauan vain, vaikka henkilö olisi kuolleena kotonaan. Tällaisista tapauksista on jo kirjoitettu lehdissä.
Kyllä yhteydenpito sukuun tai ystäviin tietokoneenkin kautta on parempi kuin ei mikään.

Onhan sinulla lapset ja heidän perheensä miten voit puhua yksinäisyydestä.

Täällä toinen tuleva "muumio", tai no en ehkä sittenkään, mutta kovin tutulta tuntui tarinasi noista nuoruuden/aikuisuuden ajoilta. Mikäli en olisi muuttanut lapseni lähelle, jolla on kaksi lasta, niin kehenkään muihin en halua pitää yhteyttä, sillä ei hekään halua. Muuttoni seurauksena meni sukulaiset ja naapurusto, mutta en kaipaa heitä.

Onneksi en tietääkseni ole akuutisti sairas ja jos olisin, hakeutuisin lääkäriin, sillä nykyisin on useitakin viikkoja, kun lapseni ei ota yhteyttä ja miksi ottaisi? Ärsyttää joskus hänen soittonsa illalla (minun yöllä) ja olen kieltänyt häntä soittamasta klo 20 jälkeen. Jos kuolen äkisti kotiini, niin enhän silloin rasita yhteiskuntaa ja tuskin itseänikään. Mikäli kitumalla, että en pääsen edes ovesta ulos, niin silloin kävisin haisemaan, riippuen päivästä. Tätini kuoli ulko-ovensa sisäpuolelle, siis ei jaksanut edes rappukäytävään.

Ihmetyttää meidän ikäiset sikäli, että mihin on hävinnyt se oma-aloitteisuus? Nuoriso on mukamas nössöä, mutta miksi ei itse älyä kertoa vaikka lääkärillä käydessä, että on yksin ja tarvitsee jonkun avun? Onhan nykyisin jos´jonkin moista turvalaitetta.

Ai niin, mutta sehän maksaa? Säästäväisenä ei pidä rahaa heittää turhuuksiin, kuten Herkko Päätalo opetti poikaansa Kallea. Senhän on sota-aika meille opettanut, kuten minulle. Kauhulla olen joskus selaillut kunnallisen kotihoidon palvelun hintoja ja olen päättänyt, että maksan sen rahan lapsenlapselleni tai jollekin vastaavalle nuorelle, joka suostuu minua auttamaan esim. kauppa-asioissa, siivouksessa, tai vaikka saunomisen vahtina. Tosin täällä kiellettiin, että vieraita ei saa viedä saunaan, kun eräs rouva oli lapsenlapsensa ottanut mukaan, että sillail täällä!

Tuo tuhkaus on edullinen hautaus. Katselin joskus netistä hintoja ja saattajia ei tarvittu. Uurna toimitetaan sitten aikanaan koti....siis sukulaisen ovelle, tai...taivaaseen suoraan.))

sepäse ,kun ei ole itsekkään ollut suvusta kiinnostunut ..nyt se on liian myöhäistä ,kai.
Ollaan niin itsekeskeisiä . Matkustetaan , mitä niistä nyt on jäljellä -- ei kai mitään . Se oli sillon niin tärkeää --kun muutkintekiniin-

Olisin yksinäinen jos en olisi leskeksi jäätyäni ollut vielä enemmän läheisiini ,lapsiini yhteydessä Ja muuttanut pois kotiseudulta ,kun olin yksin , muutiin mieheni kanssa laittaman kodin ja jakanut lapsille silloisen lakiosan -- Nyt olen omillani .
Teen jaonjälkeen omallaomaisuudellani mitä mieleen juolahtaa. kellään ei ole mitään siihen sanomista.

perheetön kirjoitti:

Onhan sinulla lapset ja heidän perheensä miten voit puhua yksinäisyydestä.

Olen kokenu suurta yksinäisyyttä jossaki vaiheessa elämää,
silloin olin vielä nuori äiti, oli myös puliso olemassa,
-- mutta kaipasin hengenheimolaista samoista naisena tuntemista kokemusksista keskustelu seuraa, esm. lapsista, puolisosta,
yleensä " juoruilla " maailman tapahtumista, puoliso ei silloin täyttäny koko elämääni,
jotain jäi puuttumaan, se hyvä ystävä joita oli silloin kun oli kyläyhteisö olemassa,
sen kaipuun tunsi psyykkisenä kipuna, se ei ollu mukava tunne, elämästä puuttui yhteisöllisyys
se kaikki oli kadonnu menneisyyteen entiseen elämään, sitä kaipasin sairaan kipeästi silloin,
noohh,
aika kului ja vuodet vieri,
ihminen oppii elämään oman itsensä kanssa omien harrastusten parissa, tottuu määrätynlaiseen yksinäisyyteen, yhteisöllisyyden puuteeseen,
-- tietenkää täysin yksinäinen en silti ollu,
olihan minulla puolison, jonka kainaloon sain käpertyä ja valittaa milloin pahaa mieltä milloin hyviä asioita iloiten yhdessä, ja suunitella elämää yhdessä eteenpäin,
- hän oli hyvä puoliso, hän osasi a i n a lohduttaa jos jokin oli elämässä pielessä,
hän oli mun tukeni ja turvani vaikka mitä olisi elämässä tapahtunu,
hän oli mun elämän loppuun asti,
-- vaikka välillä tapeltiin kuin höyrypäiset rakastavaiset,
se kaikki on nyt takanapäin, olen yksin,
yksinolemiseen olen tottunu jo, en välitä enää kenestäkää ihmisestä, paitsi omista lapsista ja lapsenlapsista,
muita vain ajattelen sympaatisesti, mutta en ota yhteyksiä keneenkään,,
-- mielikuvituksissani yritän käpertyä vieläki edesmenneen puolisoni kainaloon vaikka se ei enää onnistu.

elämä-jatkuu-YKSIN- kirjoitti:

Olen kokenu suurta yksinäisyyttä jossaki vaiheessa elämää,
silloin olin vielä nuori äiti, oli myös puliso olemassa,
-- mutta kaipasin hengenheimolaista samoista naisena tuntemista kokemusksista keskustelu seuraa, esm. lapsista, puolisosta,
yleensä " juoruilla " maailman tapahtumista, puoliso ei silloin täyttäny koko elämääni,
jotain jäi puuttumaan, se hyvä ystävä joita oli silloin kun oli kyläyhteisö olemassa,
sen kaipuun tunsi psyykkisenä kipuna, se ei ollu mukava tunne, elämästä puuttui yhteisöllisyys
se kaikki oli kadonnu menneisyyteen entiseen elämään, sitä kaipasin sairaan kipeästi silloin,
noohh,
aika kului ja vuodet vieri,
ihminen oppii elämään oman itsensä kanssa omien harrastusten parissa, tottuu määrätynlaiseen yksinäisyyteen, yhteisöllisyyden puuteeseen,
-- tietenkää täysin yksinäinen en silti ollu,
olihan minulla puolison, jonka kainaloon sain käpertyä ja valittaa milloin pahaa mieltä milloin hyviä asioita iloiten yhdessä, ja suunitella elämää yhdessä eteenpäin,
- hän oli hyvä puoliso, hän osasi a i n a lohduttaa jos jokin oli elämässä pielessä,
hän oli mun tukeni ja turvani vaikka mitä olisi elämässä tapahtunu,
hän oli mun elämän loppuun asti,
-- vaikka välillä tapeltiin kuin höyrypäiset rakastavaiset,
se kaikki on nyt takanapäin, olen yksin,
yksinolemiseen olen tottunu jo, en välitä enää kenestäkää ihmisestä, paitsi omista lapsista ja lapsenlapsista,
muita vain ajattelen sympaatisesti, mutta en ota yhteyksiä keneenkään,,
-- mielikuvituksissani yritän käpertyä vieläki edesmenneen puolisoni kainaloon vaikka se ei enää onnistu.

Lue lisää

Kyllä se sun edesmennyt ukko on ollut erinomainen kun et koskaan alkanut seurustelemaan uuden kanssa.

jakolasku kirjoitti:

Kyllä se sun edesmennyt ukko on ollut erinomainen kun et koskaan alkanut seurustelemaan uuden kanssa.

juuu,,,,

niin oli vikoineen ja hyvine puolineen parasta elämässä,

katsos, nuoruuden ensi-rakkaus se on ainoa oikea rakkaus jonka ihminen kokee,
-----------------
on laulu olemassa
" rakastua voi vain kerran "
------------
sen jälkeen on vain himoa ja elämän nälkää, joita jotkut ihmiset
kiihkeästi tyydyttää saamatta lopulta nälkäänsä koskaan laantumaan,
eroavat ja taas eroavat eikä ikinä löydy sitä ainoaa oikeaa,

avio kesti yli viisikymmentä vuotta, kunnes kuolema erotti,
kuten vihkikaavassa lupasimme toisillemme,

ensirakkaus-ainoa-aito kirjoitti:

juuu,,,,

niin oli vikoineen ja hyvine puolineen parasta elämässä,

katsos, nuoruuden ensi-rakkaus se on ainoa oikea rakkaus jonka ihminen kokee,
-----------------
on laulu olemassa
" rakastua voi vain kerran "
------------
sen jälkeen on vain himoa ja elämän nälkää, joita jotkut ihmiset
kiihkeästi tyydyttää saamatta lopulta nälkäänsä koskaan laantumaan,
eroavat ja taas eroavat eikä ikinä löydy sitä ainoaa oikeaa,

avio kesti yli viisikymmentä vuotta, kunnes kuolema erotti,
kuten vihkikaavassa lupasimme toisillemme,

Lue lisää

Tässä tämä kaunis laulu,
tässä piilee vihanperä, totuus ja elän suuri salisuus,

" rakkaus aito on vain kerran "
https://www.youtube.com/watch?v=RhxkNGlFk8M

jäinkö-kiinni-menneeseen kirjoitti:

Tässä tämä kaunis laulu,
tässä piilee vihanperä, totuus ja elän suuri salisuus,

" rakkaus aito on vain kerran "
https://www.youtube.com/watch?v=RhxkNGlFk8M

Lue lisää

Kysymys :

Kuinka leskeytyny pääsee irti meneestä ?

onko-valoa-näkyvissä kirjoitti:

Kysymys :

Kuinka leskeytyny pääsee irti meneestä ?

Elämällä omaa elämäänsä ja näkemällä jokaiset asian valoisat puolet, niitäkin on. Ei enää voi neuvoa tämänikäisiä, koko elämänkaaren ajan on opittava selviytymään myös yksin.

On tosi asia, vanhusten, yksinäisten itsemurhatilastot näin kevään huhti-toukokuun ja syksyisin loka-marraskuun vaiheilla lisääntyvät. Ilmastovaihdokset varsinkin jäiden tulo ja lähtövaiheessa vaikuttavat herkistyneisiin mieliin.
MIssä syy kaikkea ei voi ennakoida, on vain tyydyttävä toteamaan, teko oli hän elle tietonen valinta.Kukapa sen voisi aavistaa mitä mielessä oikein liikkuu kenelläkin. Yritetään nyt kuitenkin kestää maaliin asti, vaikka elämä se ei ole kun silkkiä vaan, hatullista sitä ei voi enää saada, on vain elettävä hyvät ja huonotkin päivät.

Siskoni jäi n. 2v sitten leskeksi ja häntä yritin parhaani mukaan lohdutta ja auttaa. Sanoja ei tahtonut löytyä kaikki tuntui jo sanotulta.
Yksin jääminen tuntui hänestä mustalta aukolta johon hän pelkäsi putoavansa.
Nyt pikku hiljaa elämä alkaa voittaa ja tummat pilvet kaikota.
Lähetän hänelle edelleen usein viestejä yksi niistä on mielestäni puhutteleva.

Vaikka kauniimmin osaisin kirjoittaa, sanoja silti niin vähän on lohduttamaan.
Vaan kuitenki haluan kertoa sen, täällä lämmöllä sinua ajattelen.
Sanan muutaman sinua rohkaisemaan, tahdon säkeillä pienillä ojentaa.
Ole rauhassa ystävä, rinnallasi me tahdomme kulkua jatkaa.
Vaikka horjuvin jaloin sen teemmekin, niin kuitenkin jatkamme matkaa.
Muisto päivien yhteisten lohduttaa, yli vaikeiden aikojen kuljettaa.

Itsekin olen saanut lohtua näistä värssyistä.

tämän värssyn on kirjoittanut Riitta Särkijärvi
ET-Lehden Rakkaimmat värssyt(kirjanen)