Täysikäisen pakkohoito, kokemuksia? Apua!

Psykiatriseen pakkohoitoon määrätään jos henkilö on vaaraksi itselleen tai muille. Tällöin potilas ei useinkaan itse tajua kuinka huonossa tilanteessa on. Diagnoosilla ei merkitystä. Minä olin nk. pakkohoidossa ja aluksi kauhistuin tilannetta johon olin joutunut. Jo muutaman päivän kuluttua huomasin että hoitoon joutuminen oli minulle hyväksi. Ei se niin kauheaa ole! Jos lääkäri katsoo sen sinulle tarpeelliseksi, hänellä on siihen hyvä syy. Et varmaan usko, mutta hän ajattelee sinun parastasi. Lääkärinä hän näkee tilanteesi toisin sinä. Ymmärrän että sinua pelottaa. Sairaalassa ollessani tapasin potilaita jotka olivat samassa tilanteessa kuin minä. Tajusin etten ole yksin. Jotkut hoitajat aiheuttivat mulle pahaa mieltä, ja tämä olikin se huonoin muisto tuolta ajalta. Paras juttu oli se kun ei tarvinnut teeskennellä pirteää, sai itkeä kun itketti eikä kukaan tuijottanut tai ihmetellyt. Kaikki olivat nk samassa veneessä. Sun kohdalla on varmaan niin että ei ole vielä varmaa että joudut hoitoon. Voimia, älä pelkää!

Osaako kukaa sanoa että onko mahdollista joutua pakkohoitoon ku tilanne on tämmönen:
Oon ollu reilu kuukauden osastolla vapaaehtosesti hoidossa. Tullessa bmi 13,6 ja nyt ku oon syönny täsmällee atsin mukaan on paino noussu tietääkseni muutaman kilon. Oma motivaatio on todella kova ja uskon vahvasti että pärjään tiivissä avohoidossa syömishäiriötiimissä.
Haluisin kotiutua ennen juhannusta mutta lääkäri ei pidä sitä realistisena ajatuksena.
Onko siis mahdollista että lääkäri laittaa pakkohoitoon, jos ilmoitan lähteväni muutaman viikon päästä kotiin?

Toivotaan näin... sekii varmaa vaikuttaa jonkuu verran että vanhemmat on ehdottomasti pakkohoitoa vastaan ja haluu mut juhannukseks kotii ja avohoitoo, vaikka aikuinen oonkii. Täällä kuitenkii porukat on tiiviisti hoidossa mukana ni luulis ettei mua pakkohoitoo laiteta jos hekin sitä vastustaa.