Jos ulkomailla tapahtuu joku luonnonkatastrofi tai sitten joku muu onnettomuus ja vaikka siitä ei olisi henkilölle mitään mieltä järkyttävää ja tämä olisi sivullisena, eikä edes katastrofin tai onnettomuuden lähettyvilläkään.
Heti kyllä järjestetään kriisiapu ryhmiä paikanpäälle ja lentokentälle vastaan ottamaan matkustajat, jotka saapuvat kriisialueelta.
Kriisiapua ollaan heti antamassa myös niille, jotka eivät ole edes järkyttyneet tapahtuneesta.
Sen ymmärtää, että kriisiapu on tarpeen ihmiselle, joka yht'äkkiä menettää läheisensä.
Mutta eipä tarjota kriisiapua, kun läheinen kuolee kotona luonnollisesti pitkän sairauden uuvuttamana.
Ei se ole yhtään sen vähäisempi asia, mutta eipä tarjottu kriisiapua, vaikka oman isän kuolema kosketti todella raskaasti ja vieläkin kaipaus ja suru on suuri.
Seurakunnissa on sururyhmiä puolisonsa menettäneille, lapsensa menettäneille ja itsemurhan tehneiden omaisille, mutta eipä ole ollut sururyhmää vanhempansa menettäneiden lapsille.
Suuri se on suru ja kaipaus oman vanhempansa menettäneelle, varsinkin, jos on ollut läheiset ja lämpimät välit vanhempiinsa.
Ihmettelen kyllä niitä ihmisiä, joille omien vanhempien kuolemalla ei ole sen suurempaa merkitystä ja jatkavat elämäänsä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Luonnonkatastrofien uhri saa kyllä kriisiapua...
5
<50
Vastaukset
- olemmeerilaisia
Niin se vain on, että suru on yksilöllinen ja "tunteet eivät ole sotilaita" (venäläinen sanonta). Minkäpä sille mahtaa, jos menetys koskettaa tai sitten ei.
Olin jo aikuinen 33-vuotias kun isä kuoli ja asunut omillani viisitoista vuotta. Äidin kuollessa olin jo 45-vuotias. Ihan kun rehellisesti sanon, niin en kokenut musertavaa surua, vaikka molemmat kuolivat yllättäen. Oli enemmän kai kaihoa ja kaipuuta lapsuuteen. Pohdin myös omaa elämääni ja sitä että olen sitten seuraava sukupolvien saatossa.
Voit pitää kovana ja huonona ihmisenä, mutta ei sille mahda mitään, jos vanhempain kuolema ei ole invalidisoinut elämääni. Ja oikeastaan se on vain onneni. Eikö se ole hyvä, että elämä saa jatkua vaikka ei ole vanhempia elossa. Sitä uskon heidänkin toivovan ja iloitsevan siellä rajan takana. Minulla oli ihan hyvät ja kivat vanhemmat. - keinukeinu
Uskoisin, että seurakunnalta saat kyllä keskusteluapua vaikkei varsinaista ryhmää olekaan. Kohtaahan meitä kaikkia joskus kriisit, jotka tuntuu ylipääsemättömiltä. Itselle on ns. satanut viikon sisällä paskaa niskaan niin paljon, että ei jaksaisi jatkaa. Mutta minkäs teet...
- Tasavertaisuus
Samalaista luopumisen tuskaa ja tyhjyyttä joutuu kaikki lapset kokemaan, kun menettää omat vanhempansa eli se koskettaa jokaista jossain elämänvaiheessa.
Kyllähän se helpottaa luopumisen tuskaa, jos on asunut omillaan jonkin aikaa, niin on tottunut vanhempien poissaoloon.
Kun asuu vanhempien kanssa pidempään, niin tavallaan kasvaa kiinni vanhempiinsa ja kestää kauemmin tottua elämään ilman vanhempia, kun kuolema ei anna vaihtoehtoja.Tottakai kaikki kokevat sen saman tuskan, mutta miksei kukaan voi auttaa meitä vaikeassa tilanteessa olevia yhteen? On aivan varmaa että Suomessa on tälläkin hetkellä todella todella monia ihmisiä jotka ovat vastikään menettäneet vanhempansa tai jonkun muun todella läheisen ihmisen, mutta siitä huolimatta vertaistukea ei vain löydy. Miksi ei? Miksi ei ole ryhmiä?
Olen miettinyt ihan samaa. Miten on mahdollista ettei ole ns. tavallisia sururyhmiä. Mielenterveysseurankin sivuilla olevat ryhmät on tarkoitettu aloitettaviksi vasta puoli vuotta menetyksen jälkeen - jumansviidu, kyllä minä ainakin tarvitsisin tukea nyt ja tässä, olisin kaivannut sitä heti. Emme saaneet sairaalalasta emmekä seurakunnalta mitään tietoa mistään ryhmistä tai mistään tuesta vaikka sitä jossain muodossa olisikin ollut saatavilla. Netistä ryhmien tulokseton haku on uuvuttavaa.Miten tuen saaminen voi olla niin hankalaa vaikka aivan varmasti vanhemman kuolema on jokaiselle vaikea tilanne. Miksei kukaan auta meitä samassa tilanteessa olevia yhteen?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https2783018En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e781547- 431470
Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan361276Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej471200En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o251197Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change61170Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(431119- 231077
Ihan mielenkiinnosta kyselen...
Kun olen huomannut, että omat sähköpostit sakkaavat, puhelut eivät yhdisty jne. että missähän mahtaa olla vika? Osaisko141013