Kuinka monta kertaa viikossa näet tyyppiä jota tapailet? Tuntuu et naisilla ainakin on miljoona eri menoa sovittuna et hyvä jos kerran viikossa ehtii nähä pari tuntia. Se on liian harvoin siihen että siitä vois syntyä mitään. Ei kunnolla opi tunteen toista.
Kuinka usein näette tapailuvaiheessa?
Hyjd
28
10953
Vastaukset
- eipelleilyäkiitos
Vähintään 3 krt/vko jos itse saisin valita, mutta naisilla on aina kalenteri niin täynnä että totuus on pikemmin 2 vkon välein. Sanoisivat suoraan ettei kiinnosta. Jos kiinnostaa niin aikaa kyllä järjestyy ainakin 2 krt/vko.
- rtyuioiuy
Mitä on tapailuvaihe?
Me nähtiin joka toinen viikonloppu, suurinpiirtein. Välimatka oli 200 kilsaa. Tätä vaihetta kesti 7 vuotta.- mene_takas_sinne200km
Kaikki eivät halua elää perseessä 7 vuotta.
- sdfghkj
mene_takas_sinne200km kirjoitti:
Kaikki eivät halua elää perseessä 7 vuotta.
Miten se on perseessä elämistä? Ehkä itse koet noin mutta kaikki muut eivät koe. Meillä oli tosi ihanat seitsemän vuotta, kumpikaan ei valittanut.
- Anonyymi
Hyvä deittisivusto - https://hespac.com/datefi.htm Liittyminen on ilmaista ja suurinta osaa sivuston ominaisuuksista pääsee käyttämään ilmaiseksi.Täysjäsenyys ei ole ehkä ihan markkinoiden edullisin, mutta seuranhaussa laadusta kannattaa maksaa.
- KiinnostuksenTaso
Tapailuvaihe on se, jossa on ilmassa molemminpuolista kiinnostusta, orastavaa ihastumista ja toisesta innostumista. Tapailuvaiheen tarkoitus on sytyttää kunnon ihastuminen ja intohimo, joka johtaa seurusteluun. Seurustelussa yhteydenpito on lähtökohtaisesti päivittäistä. Ei siksi että pitäisi, vaan siksi että haluaa eikä oikein osaa ollakaan olematta.
Kun nyt muistelen menneitä suhteita viimeisen parin vuoden ajalta, niin tapailuvaiheeseen jääneissä on nähty ehkä kerran viikkoon, harvemminkin. Ainoassa seurusteluun johtaneessa suhteessa parin kolmen treffin jälkeen hyvinkin pian 3-4 krt/vko ihan vaan sen takia, että oli hirveä hinku toisen luokse.
Mies olen. - yli_kuukaus_takana
On nähty joka toinen viikko joka päivä ja kun toistaseks vielä miehellä lapset sen luona joka toisen viikon, niin niillä viikoilla pidetty päivittäin s-postilla yhteyttä, ja jos saanu lapset viikonloppuna muualle hoitoon, niin nähty sillonkin.
- eiliianpian
1-2 krtaa viikossa on sopiva, kun on kuitenkin muutakin elämää (työmatkoja, opiskelua, harrastuksia, ystäviä). Jos suhde etenee, voi sitten alkaa viettää enemmän aikaa miehen kanssa. Alkuvaiheessa ei voi laittaa vielä miestä ajankäytössä etusijalle, kun esim. ystävät alkaisivat pitää huonona ystävänä. Uusi ihminen otetaan osaksi omaa elämää vähitellen ja jos suhde ei jatku, on muu elämä jäljellä. Tiedän naisia, jotka on syöksyneet uuteen suhteeseen nopeasti ja sen jälkeen ei ole ollut paluuta entisiin ystäväpiireihin.
- eiliiannopeasti
Ei varmaan suhteet etene. Ei kukaan mies halua nähdä naistaan 52-104 kertaa vuodessa (eli 1-2krt/viikko, 52,5 viikkoa). Vuosi on kuitenkin aika pitkä aika ja 54 tapaamista rakkauden kanssa on aika vähän.
- muutakin-elämää
eiliiannopeasti kirjoitti:
Ei varmaan suhteet etene. Ei kukaan mies halua nähdä naistaan 52-104 kertaa vuodessa (eli 1-2krt/viikko, 52,5 viikkoa). Vuosi on kuitenkin aika pitkä aika ja 54 tapaamista rakkauden kanssa on aika vähän.
Anteeksi? Minusta tuo on jo paljon. Miten usein pitäisi nähdä? Minullekaan ei käy kuin korkeintaan viikonloppuisin ja jotkut niistäkin menevät toisaalla.
eiliiannopeasti kirjoitti:
Ei varmaan suhteet etene. Ei kukaan mies halua nähdä naistaan 52-104 kertaa vuodessa (eli 1-2krt/viikko, 52,5 viikkoa). Vuosi on kuitenkin aika pitkä aika ja 54 tapaamista rakkauden kanssa on aika vähän.
Älä puhu muiden miesten puolesta. Omat nettideittailuaikojen suhteet alkoivat paljon harvemmilla tapaamisilla, kun oli välimatkaa ja molemmilla lapsia. Jos haaveissa on loppuelämän suhde, niin kyllä sitä aikaa yhdessä nyhjäämiseen riittää vielä vuosikymmeniä, vaikka alussa ottaisi rauhallisesti.
- Nimimerekki
52 tapaamista vuodessa. Vuosi on pitkä aika. Onko nämä tapaamiset jotain kahvitteluhetkiä? 30min kahvia per tapaaminen x 52 kertaa vuodessa. Se on 26 tuntia tapaamista vuodessa. Jos sitä vertaa johonkin: hampaiden pesuun menee 3min/pesu x 2 pesua päivässä = 6min/päivä, vuodessa 365 x 6min = 36,5 tuntia vuodessa. Peset vuodessa reilusti enemmän hampaitasi kuin tapaat elämäsi miestä. Prioriteetit kunnossa.
Nimimerekki kirjoitti:
52 tapaamista vuodessa. Vuosi on pitkä aika. Onko nämä tapaamiset jotain kahvitteluhetkiä? 30min kahvia per tapaaminen x 52 kertaa vuodessa. Se on 26 tuntia tapaamista vuodessa. Jos sitä vertaa johonkin: hampaiden pesuun menee 3min/pesu x 2 pesua päivässä = 6min/päivä, vuodessa 365 x 6min = 36,5 tuntia vuodessa. Peset vuodessa reilusti enemmän hampaitasi kuin tapaat elämäsi miestä. Prioriteetit kunnossa.
Kuka tapailisi ihmistä vuoden ajan pelkän kahvin merkeissä? :o
Ainakin noissa em. omissa suhteissani ne tapaamiset olivat sitten jomman kumman luona olemista viikonlopun ajan. Missä vaiheessa sitten kyse oli tapailusta, missä seurustelusta, niin siihen on mahdoton piirtää tarkkaa rajaa.- muutakin-elämää
Nimimerekki kirjoitti:
52 tapaamista vuodessa. Vuosi on pitkä aika. Onko nämä tapaamiset jotain kahvitteluhetkiä? 30min kahvia per tapaaminen x 52 kertaa vuodessa. Se on 26 tuntia tapaamista vuodessa. Jos sitä vertaa johonkin: hampaiden pesuun menee 3min/pesu x 2 pesua päivässä = 6min/päivä, vuodessa 365 x 6min = 36,5 tuntia vuodessa. Peset vuodessa reilusti enemmän hampaitasi kuin tapaat elämäsi miestä. Prioriteetit kunnossa.
Se voi olla vaikka joka toinen viikonloppu omistettuna vain sille toiselle. Joskus harvemminkin ja joskus lisäpäivillä. Antaa itselle ainakin enemmän kuin pari kertaa viikossa nähtynä hetkinä.
- eiliianpian
Nimimerekki kirjoitti:
52 tapaamista vuodessa. Vuosi on pitkä aika. Onko nämä tapaamiset jotain kahvitteluhetkiä? 30min kahvia per tapaaminen x 52 kertaa vuodessa. Se on 26 tuntia tapaamista vuodessa. Jos sitä vertaa johonkin: hampaiden pesuun menee 3min/pesu x 2 pesua päivässä = 6min/päivä, vuodessa 365 x 6min = 36,5 tuntia vuodessa. Peset vuodessa reilusti enemmän hampaitasi kuin tapaat elämäsi miestä. Prioriteetit kunnossa.
Kuka sanoo, että vuosi menee samalla rytmillä? Alkurytmiksi tuo hyvä, silloin otetaan selvää, onko kyseessä elämän mies. Jos on, tapaamisia voi sitten lisäillä...
- Hissuuuuuu
Täällä on kirjoitettu, että suhde ei voi edetä, jos ei tapaa usein. Itse väitän, että jos tapaa liian paljon, suhde usein ahdistetaan loppuun nopeasti. Sen ihastumisen tilalle tulee liian nopeasti se yhteinen arki, eikä ole vielä tullut toinen niin tutuksi ja oma elämä mukautunut tilanteeseen, niin sitten alkaa ahdistaa, ärsyttää yms... Ei hyvä.
Minä tapailin mieheni kanssa ensimmäisen vuoden ajan hyvin vaihtelevasti. Joinakin viikkoina vietettiin pari tuntia yhdessä pari kertaa viikossa, ja joskus kului 2-3 viikkoa ettei nähty ollenkaan. Joskus lähdettiin yön yli yhdessä reissuunkin. Eli hyvin sellaista vaihtelevaa, tilanteesta riippuen. Yhteistä arkea ei vietetty. Ensimmäisen vuoden aikana nukuttiin samassa osoitteessa ehkä 3-5 kertaa. Yhteyttä pidettiin viesteillä, maililla ja satunnaisilla puheluilla ehkä kerran viikossa. Alussa harvemmin, vuoden edetessä pariin kertaan viikossa.
Meillä ainakin suhde eteni hyvin. Sai rauhassa tutustua, ilman paineita ja aikatauluvaatimuksia. Seuraavan vuoden aikana aloimme viettämään enemmän öitäkin yhdessä, ja olemaan välillä päivisinkin pidempiä pätkiä yhdessä viikottain. Se oli sitten sitä seurusteluvaihetta, jos niin haluaa sanoa.
Sen toisen vuoden jälkeen muutimme yhteen. Nykyään meillä on siis jo vuosia ollut yhteinen koti ja onnellinen perhe. Hyvin toimi rauhallinen eteneminen.
En ymmärrä mikä hemmetin kiire kaikilla tuntuu olevan... Ehkä sitten joillakin se biologinen kello huutaa tms. Tai sitten jotain nuoruuden kyvyttömyyttä itsenäiseen elämään, ja epävarmuutta toisen tunteista. Ihan kuin ihmistä voisi oikeasti rakastaa kuukaudessa... Ei voi. Se ei ole vielä rakkautta. Turha siis vaatia suhteelta enempää, kuin mikä on pitkässä juoksussa järkevää. Hyvä että aloittajan deittikumppanilla on kykyä elää myös omaa elämää, eikä paniikinomaisesti heitä sitä syrjään uuden tuttavuuden takia, vaikka uusi tuttavuus mukava olisikin. Se ei silti vielä pitkään aikaan ole sijalla nro 1.
Meillä oli lapset jo ns. tehty, eli yhteisiä lapsia meillä ei ole, eikä tule. Sekin toki antoi tilaa ja aikaa olla panikoimatta. Meillä ei ollut kiire, vaan ennemminkin vahva halu siihen, ettei mihinkään lähdetä summamutikassa. Parisuhdetta piti miettiä tarkasti, koska se vaikutti myös lapsiin.- uusiotreffailija
Fiksu kirjoitus ja vaikken ketjun aloittaja olekaan, niin näin nelikymppisenä eronneena ja lapsetkin jo maailmalle saaneena, olen miettinyt vähän samaa kuin tuo alkuperäinen kirjoittaja.
Yksi syy itselläni on varmaankin se mihin viittasit, epävarmuus toisen tunteista. Erosin lasten kotoa lähdettyä juuri siksi, ettei vaimolla ollut enää vuosiin aikaa parisuhteelle (suukkoja tai kosketuksia sai odottaa kuukausia, jos ei itse ollut aloitteellinen) ja pelkkänä laskujen maksajana en halunnut enää toimia. Tuollaista kylmää ja hyväksikäyttävää parisuhdetta en enää halua, joten pyrin varmaan lukemaan aika tarkasti toisen kiinnostusta.
30-40 vuotiailla sinkkunaisilla tuntuu olevan yleensä pieniä lapsia ja ymmärrän toki, että aikatauluttamista joutuu tekemään ja sitä omaakin aikaa pitää löytää, mutta jos kiinnostusta tuntuu olevan, niin onhan se erikoista, ettei sitä hetken aikaa tapaamiselle löydy esim. kahden viikon sisään. Johan ne lapsetkin yleensä joka toinen viikonloppu käy sillä exällä. Ainakin itse ajattelen, ettei tuollaisella ihmisellä ole oikeasti tarvetta tai tilaa parisuhteelle ja osa onkin kyllä suoraan sanonut, etteivät halua sitoutua.. osa jopa ihan suoraan kertoneet, haluavansa vain säännöllistä seksiä, mikä on ilmeisesti sitten sitä nykyaikaa.
Kyllä minullakin harrastuksia on ja tulee olemaan myös parisuhteessa, mutta jos minulta yksi harrastuskerta jää välistä siksi, että minulla on mahdollisuus tavata ehkä tuleva elämänkumppani, niin kyllähän priorisointi on täysin selvää. Vai onko naisilla niin monta rautaa tulessa, etteivät ehdi jokaista tapaamaan viikottain? Itse viestittelen Tinderissä muutaman naisen kanssa kerralla ja tapailen yhtä kerralla, eikä aikataulujen kanssa ole mitään ongelmia.
En myöskään tiedä olenko jotenkin vanhanaikainen, mutta mielestäni seksi ei kuulu vielä tapaamisvaiheeseen, vaan vasta seurusteluvaiheeseen, kun halutaan sitoutua toiseen. Naiset tuntuvat olevan valmiita yökylään hyvinkin nopeasti, vaikkei olisi tavattu kuin kerran, kaksi tai joskus ehdottaneet jopa ekalla kerralla tapaamista, että tulisivat luokseni koko viikonlopuksi (välimatka ollut silloin yleensä perusteena, mutta alle 200 km matkoista on kuitenkin ollut kyse).
Jotenkin en vain ymmärrä tätä naisten yhtälöä.. ei haluta sitoutua, eikä haluta oikein tapaillakaan, halutaan elää omaa elämään, mutta kuitenkin halutaan välillä sitä miestäkin.. mikä rooli miehellä on silloin naisen elämässä, eikö sen hoida ominkin käsin? Kyllä itse haluan elämänkumppanin, jonka kanssa voi viettää aikaa yhdessä, matkustella, käydä konserteissa, syömässä hyvissä ravintolassa, kiertää kesälavoja, nauttia läheisyydestä jne.. eli eikös tapailuvaiheessakin ole olennaisen tärkeää, että nautitaan siitä yhteisestä ajasta. - eiliianpian
Miehillä on kai naisia vähemmän kiinteitä ja merkityksellisiä ystävyyssuhteita, joten usein seurustelukumppani on miehelle se "paras ystävä". Naisille taas läheiset ystävyyssuhteet ovat tärkeitä. Ystäviltä saadaan paljon samaa, mitä miehet saavat vain parisuhteessa... siksi nainen menettää paljon, jos priorisoi aina vain miehen.
uusiotreffailija kirjoitti:
Fiksu kirjoitus ja vaikken ketjun aloittaja olekaan, niin näin nelikymppisenä eronneena ja lapsetkin jo maailmalle saaneena, olen miettinyt vähän samaa kuin tuo alkuperäinen kirjoittaja.
Yksi syy itselläni on varmaankin se mihin viittasit, epävarmuus toisen tunteista. Erosin lasten kotoa lähdettyä juuri siksi, ettei vaimolla ollut enää vuosiin aikaa parisuhteelle (suukkoja tai kosketuksia sai odottaa kuukausia, jos ei itse ollut aloitteellinen) ja pelkkänä laskujen maksajana en halunnut enää toimia. Tuollaista kylmää ja hyväksikäyttävää parisuhdetta en enää halua, joten pyrin varmaan lukemaan aika tarkasti toisen kiinnostusta.
30-40 vuotiailla sinkkunaisilla tuntuu olevan yleensä pieniä lapsia ja ymmärrän toki, että aikatauluttamista joutuu tekemään ja sitä omaakin aikaa pitää löytää, mutta jos kiinnostusta tuntuu olevan, niin onhan se erikoista, ettei sitä hetken aikaa tapaamiselle löydy esim. kahden viikon sisään. Johan ne lapsetkin yleensä joka toinen viikonloppu käy sillä exällä. Ainakin itse ajattelen, ettei tuollaisella ihmisellä ole oikeasti tarvetta tai tilaa parisuhteelle ja osa onkin kyllä suoraan sanonut, etteivät halua sitoutua.. osa jopa ihan suoraan kertoneet, haluavansa vain säännöllistä seksiä, mikä on ilmeisesti sitten sitä nykyaikaa.
Kyllä minullakin harrastuksia on ja tulee olemaan myös parisuhteessa, mutta jos minulta yksi harrastuskerta jää välistä siksi, että minulla on mahdollisuus tavata ehkä tuleva elämänkumppani, niin kyllähän priorisointi on täysin selvää. Vai onko naisilla niin monta rautaa tulessa, etteivät ehdi jokaista tapaamaan viikottain? Itse viestittelen Tinderissä muutaman naisen kanssa kerralla ja tapailen yhtä kerralla, eikä aikataulujen kanssa ole mitään ongelmia.
En myöskään tiedä olenko jotenkin vanhanaikainen, mutta mielestäni seksi ei kuulu vielä tapaamisvaiheeseen, vaan vasta seurusteluvaiheeseen, kun halutaan sitoutua toiseen. Naiset tuntuvat olevan valmiita yökylään hyvinkin nopeasti, vaikkei olisi tavattu kuin kerran, kaksi tai joskus ehdottaneet jopa ekalla kerralla tapaamista, että tulisivat luokseni koko viikonlopuksi (välimatka ollut silloin yleensä perusteena, mutta alle 200 km matkoista on kuitenkin ollut kyse).
Jotenkin en vain ymmärrä tätä naisten yhtälöä.. ei haluta sitoutua, eikä haluta oikein tapaillakaan, halutaan elää omaa elämään, mutta kuitenkin halutaan välillä sitä miestäkin.. mikä rooli miehellä on silloin naisen elämässä, eikö sen hoida ominkin käsin? Kyllä itse haluan elämänkumppanin, jonka kanssa voi viettää aikaa yhdessä, matkustella, käydä konserteissa, syömässä hyvissä ravintolassa, kiertää kesälavoja, nauttia läheisyydestä jne.. eli eikös tapailuvaiheessakin ole olennaisen tärkeää, että nautitaan siitä yhteisestä ajasta.Varsinaisesta aiheesta poikkeavana sivuhuomautuksena; on tavallaan mielenkiintoista huomata, kuinka monin tavoin ihmiset käsittävät tapailun/seurustelun/sitoutumisen.
"En myöskään tiedä olenko jotenkin vanhanaikainen, mutta mielestäni seksi ei kuulu vielä tapaamisvaiheeseen, vaan vasta seurusteluvaiheeseen, kun halutaan sitoutua toiseen."
Jos minun pitäisi määritellä asia, niin minusta se sitoutuminen tapahtuisi nimenomaan vasta seurustelun myötä, eli seurustelun "tehtävänä" on osoittaa toimiiko suhde niin hyvin, että se voisi olla se suhde johon sitoudutaan eli mahdollisesti jopa virallistetaan tai muutetaan saman katon alle. Missä vaiheessa tapailu muuttuu seurusteluksi, ei minusta ole kovin olennainen raja. Jossain vaiheessa, kun viihdytään hyvin yhdessä, aletaan puhua tulevaisuuden toiveista ja suunnitelmista ja siitä miltä tuntuu olla toisen kanssa; tutustutaan toisen ystäviin ja sukulaisiin ja ollaan heidän silmissään pari... Jos minun pitäisi määritellä, missä vaiheessa oma suhteeni on, niin arvelisin että seurustelemme. Olisinko valmis sitoutumaan tähän mieheen loppuelämäkseni (eli virallistamaan suhteemme tai muuttamaan yhteen), siihen tarvitaan vielä pitkä aika ennen kuin voin tietää.- eiliianpian
Tai sitten sitoutumisen voi nähhä moniportaisempana. Itselle seurusteluun liittyy enemmän sitoutumista kuin tapailuun, avo- tai avioliittoon enemmän kuin seurusteluun. Joillekin myös avoliitto on avioliittotesti jne.
eiliianpian kirjoitti:
Tai sitten sitoutumisen voi nähhä moniportaisempana. Itselle seurusteluun liittyy enemmän sitoutumista kuin tapailuun, avo- tai avioliittoon enemmän kuin seurusteluun. Joillekin myös avoliitto on avioliittotesti jne.
Totta tuokin.
- Iida-Liina
Itse olen 4-kymppisenä naisena törmännyt tähän asiaan jokaisen tapaamani miehen kanssa kuluneen kahden vuoden aikana. Teen pitkiä työvuoroja ja harrastan ja lisäksi minulla on alaikäinen lapsi, jota en heti halua vetää mihinkään deittailukuvioihin mukaan. Ja tarvitsen aikaa itsellenikin. Kun suhteesta alkaa tulla rasite ja tuntuu, että koskaan ei tee riittävästi, vaikka kuinka yrittäisi järjestellä tapaamisia, niin parempi olla yksin. Ei se ole kiinni siitä, etteikö kiinnostaisi, mutta kun tosiaan on sitä muutakin elämää...
- iopjhyuio
Tämän vuoksi haluankin miehen hieman pidemmältä ettei hänelläkään olisi mahdollisuutta tavata kuin viikonloppuisin. Itse en ehdi viikolla.
- MaveRick87______
1-3 kertaa viikossa muutaman kuukauden ajan, riippuen toki naisen muista kiireistä ja halukkuudesta nähdä minua. Omasta mielestäni en kiirehdi suhteen kanssa. Muttaa jos mitään tiiviimpää suhdetta ei ole vielä 3-5kk aikana kuitenkaan tuosta syntynyt ja nainen edelleenkin asettaa minut kaiken muun tekemisen jälkeen niin tiedän ettei nainen ole kiinnostuntu minusta vakavassa mielessä ja jatkan etsimistä tai "downsiftaan" suhteen pelkäksi vkl-seksisuhteeksi.
- 21N
Mulle 1-2 kertaa viikossa on tuossa vaiheessa oikein hyvä tapaamisväli. Eikä haittaa ollenkaan vaikka ei joka viikko ehtiskään nähdä. Oikeastaan se on välillä ihanaa kun saa ensin kaivata toista ja sit kun pääsee taas näkemään.
Huom! Koko viikonloppu putkeen on edelleen 1 tapaaminen ;) - Anonyymi
Voisin nähdä kerran viikossa. Nyt ollaan nähty 2-3viikon välein. Varmaan tää vaan seksisuhde,vaikka muutoin viestitään ym.
- Anonyymi
No sitä se on mihinkään muuhun tuskin kelpaat
- Anonyymi
Me ei tapailu oikeastaan ollenkaan. Tuli toisilla treffeillä mun luo. Oli monta päivää. Kävi pari päivää töissä. Tuli takasin mun luo ja käytännössä muuttui melkein mun luo. Yhtään yötä ei sen jälkeen omalla asunnolla. Minäkin kävin siellä asunnossa vain 2. Muutettiin 10 kuukauden päästä yhteiseen asuntoon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 261445
Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka611281Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha91235Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?291184Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.291175Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot641077Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024
Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne131073Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351064Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se71053Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61042