Millaisia venäläiset ovat

Suomesta tehtiin hyökkäyksiä Neuvostoliittoon 20-luvulla ns. heimosotien merkeissä. Edelleen Suomi ohitti vanhat rajat toisen maailmansodan aikana ja muuttui näin puolustajasta hyökkääjäksi. Paljon muutakin sieltä löytyy, jos viitsii kaivella. Mainilan laukaukset eivät ole sen enempää alku- kuin päätepistekään tuossa jatkumossa, joka alkoi paljon aikaisemmin.

Tosiasia nyt on, että tangoon tarvitaan kaksi osapuolta. Tässä tapauksessa jos Venäjä/Neuvostoliitto olisi jättänyt hyökkäämättä, se olisi saanut siitä huolimatta Saksan Suomen kautta kimppuunsa. Neukkulan ehdottamia aluevaihtoja on tutkittu useiden tutkijoiden toimesta, eivätkä ne heijastaneet mitään erityistä taktista/strategista päämäärää lukuunottamatta Leningradin suojaamista, joka joutuikin sittemmin piiritykseen, jossa kuoli miljoonia(?) venäläisiä.

Asiasta löytyy myös ulkomaista tutkimusta, esimerkiksi muutama amerikkalainen historiantutkija on todennut, että Suomi ei ollut sitoutumaton ja etsiytyi aktiivisesti konfliktiin. Mitään ajupuuta ei ollut, vaan se oli sodanjälkeisen hallinnon tapa arvokkaasti poistua takavasemmalle koko tilanteesta.

Toinen maailmansota on Suomessa myös huomattavasti politisoituneempi asia kuin Venäjällä, jossa se on puhuttu ja käsitelty, eikä edusta edes kovinkaan merkittävää lukua historiankirjoissa. Suomessa sen sijaan nousee näitä kummajaisia kumpujen yöstä, kuten armeijan yhteistoiminta natsien einsatzkommandon kanssa, joka ei oikein sovi siihen kuvaan Daavidista ja Goljatista, mitä Suomessa on hellitty yli 70 vuotta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Einsatzkommando_Finnland

Kai ne sen ainakin tietävät, että miljoona niitä lopetimme - mitäs yrittivät tulla - ainakin lähes, ja mahdollisesti jopa yli.

Totta kai Suomella oli tarkoitus tuhota Neuvostoliitto ja ensimmäinen hyökkäysyritys Mainilaan tuli torjutuksi Neuvostoliiton sitkeällä puolustautumisella.
Seuraava yritys raatteentien kautta oli jo astetta menestyksekkäämpi ja Neuvostoliiton puolustusvoimat kärsivät suuria menetyksiä paholaimaisesti hyökkääviä tsuhnia vastaan.
Suomi teki vielä useita läpimurtoyrityksiä, mutta ei päässyt läpi Leningradin kimppuun, saati Moskovan.
Sankarillinen puna-armeija puolusti isänmaataan hyökkääjältä kuten jokaisen rauhaa rakastavan kansan kuuluukin tehdä.

Jatkosota liitossa saatanallisten natsien kanssa päättyi sekin vihollisen armonanomuksiin, joihin aina niin ystävällinen ja rauhaa rakastava Neuvostoliitto sitten suostuikin vaikka vihollinen oli raukkamaisesti murhannut sen kansaa valtavia määriä.

Saman kohtalon koki toiselta suunnalta Moskovaan pyrkinyt Puola. Sen hyökkäys kukistettiin heti alkuunsa ja jatkossa Puola sai mitä ansaitsi, koska oli raukkamaisesti hyökännyt silloin vielä rauhalliseen Saksaan.
Puolan ja Suomen valtioita ei pitäisi minkään järjen mukaan olla edes olemassa uhkana maailmanrauhalle, mutta Isä Aurinkoinen oli silloin(kin) niin hyväntahtoinen, että salli vihollisten jäädä eloon.

Nyt jos Suomi liittyy Natoon, niin se lakkaa olemasta samana päivänä kun sopimus allekirjoitetaan.